Kotona on ihan ok olla, siis perheenä. Mutta sitten kun pitäisi jäädä miehen kanssa kaksin, alkaa ahdistaa. Rakastan miestäni ja tuntuu että hän kuuluu elämääni, mutta onko rakkaus liian sisarellista. Mun ei tee mieli suudella miestäni, ei rakastella, halailla, ei mitään fyysistä. Mieheni taas kaipaisi valtavasti fyysistäkin huomiota. Multa on puuttunut todellan pitkään fyysinen kiinnostus häneen. Seksiin olen suostunut säälistä/velvollisuudentunteesta mutta kuvittelen silloin muita miehiä.
Haluaisin rakastaa, haluaisin tuntea ikävää kun toinen on reissussa, haluaisin käpertyä jonkun kainaloon niin että siitä tulee hyvä tunne sisinpääni.
Kertokaa ihmiset onko niin että pitkässä suhteessa vaan intohimot ja halut katoavat? Voiko intohimoa tuntea vielä 15 vuoden jälkeenkin?
Himot ja halut kadoksissa
41
5372
Vastaukset
- sama meiniki
olen mies ja kaipaan kovasti kaikenlaista huomiota, myös fyysistä. uskon, että vaimoni jos ei rakasta niin ainakin tykkää yhä minusta, mutta hänelle tuntuu kaikki fyysinen olevan aika vastenmielistä. Seksiä harrastetaan säännöllisesti, mutta silloinkin mulla on fiilis, että vaimo ei ole mukana touhussa vaan antaa "velvollisuudesta".
Kärsin tilanteesta ja olen ottanut sen puheeksikin useasti. Taitaa vaan olla niin, että jos halut ja himot on kadonneet, niitä on äärimmäisen vaikea herättää takaisin eloon. Olen kyllä yrittänyt kaikkea mahdollista (ehkä liikaakin?).- Haluton
Jaksatko sinä jatkaa suhteessa? Minunkin mies yrittää paljon ja se vasta ahdistaakin kun en haluaisi satutaa/loukata toista sanomalla ettei hän saa minua virittäytymään laisinkaan.
Välttelen tilanteita jossa tulisi mahdollisuus läheisyyteen. Menen nukkumaan niin ajoissa että tiedän miehen vielä jäävän esim. katsomaan tv:tä.
Säälirakastelun jälkeen nopeasti suihkuun, ei tietoakaan että haluaisin jäädä hetkeksi halailemaan tai että haluaisin nukahtaa toisen syliin. Kaipaan sellaista tunnetta aivan valtavasti. Tuntuu todella pahalta, miksi en voi haluta miestäni? Tätä on jatkunut niin monta vuotta jo että tuntuu että haluaisin vierelleni sellaisen ihmisen joka saa minut syttymään, elämään!!! Toisaalta taas miettii, että pitäisikö kuitenkin lasten takia heittää syrjään oma rakkauden kaipuuni! - Ex jaska
Haluton kirjoitti:
Jaksatko sinä jatkaa suhteessa? Minunkin mies yrittää paljon ja se vasta ahdistaakin kun en haluaisi satutaa/loukata toista sanomalla ettei hän saa minua virittäytymään laisinkaan.
Välttelen tilanteita jossa tulisi mahdollisuus läheisyyteen. Menen nukkumaan niin ajoissa että tiedän miehen vielä jäävän esim. katsomaan tv:tä.
Säälirakastelun jälkeen nopeasti suihkuun, ei tietoakaan että haluaisin jäädä hetkeksi halailemaan tai että haluaisin nukahtaa toisen syliin. Kaipaan sellaista tunnetta aivan valtavasti. Tuntuu todella pahalta, miksi en voi haluta miestäni? Tätä on jatkunut niin monta vuotta jo että tuntuu että haluaisin vierelleni sellaisen ihmisen joka saa minut syttymään, elämään!!! Toisaalta taas miettii, että pitäisikö kuitenkin lasten takia heittää syrjään oma rakkauden kaipuuni!Jotenkin kun lukee tuota sinun tekstiäsi niin muistuu mieleen ne silloisen parisuhteen hetket , eli ex vaimo meni tosi ajoissa nukkumaan ja kaikin tavoin vältteli ja kartteli minua fyysisesti ja henkisestikkin, no tätä asiaa minäkin siis jaksoin jotenkuten 3 vuotta ja sitten ei vaan enää jaksanut että kyllä se teidänkin suhteenne taitaa karille karahtaa ennemin tai myöhemmin, mutta nyt kun tätä aisaa täällä funtsailet niin kerro naisena että mikä tämän haluttomuuden aiheuttaa onko se joku ikäkriisi vai halu kenties kokeilla jotain uutta.
- Haluton
Ex jaska kirjoitti:
Jotenkin kun lukee tuota sinun tekstiäsi niin muistuu mieleen ne silloisen parisuhteen hetket , eli ex vaimo meni tosi ajoissa nukkumaan ja kaikin tavoin vältteli ja kartteli minua fyysisesti ja henkisestikkin, no tätä asiaa minäkin siis jaksoin jotenkuten 3 vuotta ja sitten ei vaan enää jaksanut että kyllä se teidänkin suhteenne taitaa karille karahtaa ennemin tai myöhemmin, mutta nyt kun tätä aisaa täällä funtsailet niin kerro naisena että mikä tämän haluttomuuden aiheuttaa onko se joku ikäkriisi vai halu kenties kokeilla jotain uutta.
Kunpa tietäisinkin, se helpottaisi myös omaa oloani. Kaikkein eniten toivoisin että haluni pailaisi, haluaisin palavasti rakastaa miestäni ja nauttia läheisyydestä. Pelkään vaan kamalasti etten koe enää niitä tunteita koska nyt puhutaan kuitenkin useista vuosista kun tunnelatauksia ei ole ollut. Ero pyörii mielessäni jatkuvasti mutta kumminkin ajatus erosta tuntuu myös pahalta. Mieheni on ihana ihminen MUTTA kun se fyysinen veto puoleltani puuttuu. Mielestäni parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös seksi ja se ei saisi tuntua vastenmieliseltä. Ja sekin, että mieheni tietenkin kärsii myös tilanteesta valtavasti :( en ole tehnyt aloitteita vuosiin.
Ehkä kyse voi olla myös ikäkriisistä ja ajatuksesta että tätäkö se minun loppuelämäni sitten on. Samaa tasapaksua elämää jossa olemme vain äiti ja isä, mutta entä vaimon ja miehen rooli???
Valitettavasti en osaa kertoa sinulle vastausta kun en itsekkään sitä tiedä. - siiri*
Ex jaska kirjoitti:
Jotenkin kun lukee tuota sinun tekstiäsi niin muistuu mieleen ne silloisen parisuhteen hetket , eli ex vaimo meni tosi ajoissa nukkumaan ja kaikin tavoin vältteli ja kartteli minua fyysisesti ja henkisestikkin, no tätä asiaa minäkin siis jaksoin jotenkuten 3 vuotta ja sitten ei vaan enää jaksanut että kyllä se teidänkin suhteenne taitaa karille karahtaa ennemin tai myöhemmin, mutta nyt kun tätä aisaa täällä funtsailet niin kerro naisena että mikä tämän haluttomuuden aiheuttaa onko se joku ikäkriisi vai halu kenties kokeilla jotain uutta.
"kerro naisena että mikä tämän haluttomuuden aiheuttaa"
Minäpä kerron; se on henkisesti toimimaton parisuhde. Vuosien saatossa minulta katosi seksihalut nimenomaan oman mieheni (nyt ex) kanssa. Juuri silloin tuli todellinen stoppi, kun en enää osannut/halunnut/kyennyt kuvittelemaan exää joksikin toiseksi. Tämä olikin melko suuri järkytys - huomata reilun 20v liiton jälkeen, ettei oikeastaan ollut kertaakaan koko suhteen aikana rakastellut exän kanssa vaan aina jonkun fantasiamiehen (tai naapurin... tai työkaverin)! Joku tuossa sanoi, ettei siitä kannata huolestua - se on normaalia. Niin minäkin sanoin ennen, mutta en enää, ainakaan yhtä painokkaasti.
Liiton loppupuoliskolla minulla oli muutama lyhytsuhteita - jopa yksi yhden yön suhde. Seksiä oli todella helpottavaa harrastaa, kun ei tarvinnut fantasioida! Eikä myöskään vakisuhteen ikuisesti ratkaisemattomat ongelmat tule seksiin mukaan.
Nyt minulla on uusi mies, jonka kanssa voi puhua kaikesta, joka kuuntelee ja huomioi minut juuri sellaisella tavalla kuin haaveilin exän tekevän. Eikä minun kertaakaan ole "tarvinnut" seksissä turvautua fantasioihin. - Ex Jaska
Haluton kirjoitti:
Kunpa tietäisinkin, se helpottaisi myös omaa oloani. Kaikkein eniten toivoisin että haluni pailaisi, haluaisin palavasti rakastaa miestäni ja nauttia läheisyydestä. Pelkään vaan kamalasti etten koe enää niitä tunteita koska nyt puhutaan kuitenkin useista vuosista kun tunnelatauksia ei ole ollut. Ero pyörii mielessäni jatkuvasti mutta kumminkin ajatus erosta tuntuu myös pahalta. Mieheni on ihana ihminen MUTTA kun se fyysinen veto puoleltani puuttuu. Mielestäni parisuhteeseen kuitenkin kuuluu myös seksi ja se ei saisi tuntua vastenmieliseltä. Ja sekin, että mieheni tietenkin kärsii myös tilanteesta valtavasti :( en ole tehnyt aloitteita vuosiin.
Ehkä kyse voi olla myös ikäkriisistä ja ajatuksesta että tätäkö se minun loppuelämäni sitten on. Samaa tasapaksua elämää jossa olemme vain äiti ja isä, mutta entä vaimon ja miehen rooli???
Valitettavasti en osaa kertoa sinulle vastausta kun en itsekkään sitä tiedä.Näin se varmaan on että se pitkä parisuhde (minullakin yli 15 v) aiheuttaa sen "itsestään selvyyden" tunteen jolla tarkoitan sitä ettei tarvitse enää edes tsempata asioiden eteen. En tiedä onko teillä ollut keskustelua kyseisestä tilanteesta vai onko se vain vaiettua hiljaisuutta, meillä siitä keskusteltiin (3 vuoden ajan)ja kaikilta kanteilta pohdittiin mutta minua ei olisi koskaan tyydyttänyt se "kulissiavioliitto " jossa asuttaisiin niinkuin sisko ja veli ja näissä keskusteluissa ex kertoi sitten minulle sen asian ettei tuntenut enää minua kohtaan mitään joten kyllä näillä puheilla tällainen normaaliälyinen mies jo ymmärtää vetää johtopäätökset. Päätöksen jälkeinen elämä on kuitenkin lähtenyt pikkuhiljaa rullaamaan omalla painollaan ja käytännön asiat on saatu hoideltua suht sujuvasti että eihän kukaan parisuhteen päättymisestä kuole , todettava on kuitenkin omalta kohdaltani että päätöksen jälkeen se sisko-veli elämäkin päättyy vaikkakin ex vaimoni olisi muuta toivonut, eli tällähetkellä hän on vain ja ainoastaan lasteni äiti ei muuta , seksuaalisuuteni ja läheisyyden kaipuuni pyrin tyydyttämään jonkun muun naisen kanssa.
- mullakin
Mutta kai se on aika normaalia pitkässä suhteessa. Mutta sen kestää ja ymmärtää jos välillä on niitä intohimon jaksoja. Itselläni välillä niin että seksi ja mies ei kiinnosta yhtään ja sääli seksiä vaan pitkin hampain, mutta välillä haluaisin koko ajan ja himot hyrrää. Luulen että meillä tässä on avainsanana kaiken uuden kokeileminen, itse tykkään kaikkea uutta ja tuhmaa kokeilla ja mies samoilla linjoilla. Jos on aina samaa ja samoja asentoja niin kyllä naisen halut häipyy ihan varmasti lyhyemmässäkin ajassa. Se että seksin aikana ajattelet jotain muita miehiä on sinun asiasi, se on vaan fantasia ja seksissä ne on luvallisia, eikä ole mieheltä pois. Se että rakastat miestäsi ja haluaisit haluta häntä on kaiken a ja o. Keksi vaan joku keino millä halut herää, lähes kaikki sallittua :)
- Haluton
Siinä se ongelma minulla onkin kun ei edes välillä ole niitä intohimon jaksoja joilla jaksaisi eteenpäin :(
Kiitos vastauksistanne! Tässä asiassa vaan aika taitaa näyttää kuinka meidän käy. - siiri*
Haluton kirjoitti:
Siinä se ongelma minulla onkin kun ei edes välillä ole niitä intohimon jaksoja joilla jaksaisi eteenpäin :(
Kiitos vastauksistanne! Tässä asiassa vaan aika taitaa näyttää kuinka meidän käy.Minulla kesti lähes kuusi vuotta eron kypsytteleminen. Jotkut tuttavani ovat miettineet vieläkin pidempään.
- ...itsekkyydestäsi.
Ihan kertoilen tässä minäkin omaa historiikkiani noiden halujen suhteen. Minulla on lasten synnyttämisien jälkeen halut aina olleet kadoksissa vähemmän tai enemmänkuin kaksi vuotta. No lapsia on kolme. Mutta kolmannen lapsen jälkeen hänen ollessaan kaksi vuotias oli taas menossa vahvasti tuo ei haluta, ei kiinnosta vaihe. Kunnes mieheni yllättäin kuoli tapaturmassa. Ja tuo seksin haluttomuus minulla oli oikeastaan ainut asia mikä jäi selvittämättä väleissämme, harmituttaa ja mietityttää viellä nykyäänkin: kun en pitänyt miestäni hyvänä ja antanut seksiä silloin kun hän sitä olisi halunnut. Nyt vasta ymmärrän että kaikki mitä parisuhteeseen kuuluu, on tahdon asia. Olisimpa hieman enemmän tahtonut ja luopunut itsekkyydestäni. Osaltaan tuo seksin saamattomuus vaikuttaa kumppanin onnellisuuteen. Miehenikin olisi takuulla elänyt onnellisempana viimeiset kaksi elin vuottaan.Muuten minulla jäi häneen lämpimät välit. Rauha hänen muistolleen.
- siiri*
kantilta. Minä ryhdyin exän kanssa seksiin lähes aina kun hän halusi. Ei se mitään, vuosikymmenen halusin itsekin (vaikkakin kuvittelin exän aina joksikin toiseksi mieheksi). Sitten ex lihoi 40kg - muutaman vuoden aikana. Se alkoi haitata seksielämäämme - tai siis minun seksielämää (painoeroa oli 80kg). Samaan aikaan alkoi haitata kaikki muukin; kymmenen vuotta olin odottanut, että ex satsaisi suhteeseemme, työpaikkaansa (ettei olisi taloudellisesti aina riippuvainen minusta), lapsiin jne. mutta ei mitään "juu, katsotaan sitten myöhemmin". Kuka uskoo moiseen "myöhempään" enää 10 vuoden päästä? No minähän se, Siiri.... Jossain vaiheessa huomasin minäkin vältteleväni exää. Kosketusta inhosin: Ja se johtui vain ihan muutamista kerroista, jolloin annoin sääliseksiä - ja jonka jälkeen olisin vain halunnut itkeä. Silloin kun olin oikein väsynyt, en myöskään kovin paljon jaksanut keskittyä fantasioihini! Eli juuri silloin kun luovuin "itsekkyydestäni", luovuin myös fantasioistani - ja heräsin huomaamaan, ettei suhteemme toimi mihinkään suuntaan.
- samalta
Lisäys edelliseen: Jos annat mennä ajan eteenpäin ajattelulla en halua yhtään, vaikutta se pitkän ajan jakson ajalla vain vähentävästi omaan halukkuuteen. Tuntuu että ei haluta enää koskaan. Ja kumppanisi kärsii entistä enemmän. Vertaan: Pyöräile ja nauti siitä jos olet oppinut pyöräilemään.Pyöräile kelillä kun kelillä!
- sitten jostain
toisesta miehestä kun oma mies kerran ei sytytä? Jos haaveilet niin et rakasta miestäsi.
- Shannon-71
Vai onko alussa ollut kaikkea kivaa ja ihanaa, mitä nyt kaipaat? Jos jo suhteen alussa on ollut samansuuntaisia ongelmia, niin parannuskeinot on todella vähissä. Jos mietit suhdetta ja yhteistä elämäänne, niin onko jotain mikä sinua harmittaa/kiusaa arjessa? Joskus tunne siitä että on vain kotitalouskone ja ruokinta-automaatti vie halut totaalisesti. Siis toisin sanoen koetko että miehesi arvostaa ja kunnioittaa sinua? Entä onko jotain mikä sinut voisi saada innostumaan? Jos kaikki menee aina samalla kaavalla "lauantaina saunan jälkeen lähetyssaarnaajaa", niin kyllä tuollaiseen kaurapuuroon 15 vuodessa kyllästyy. Tilanne voi muuttua, jos molemmat muutosta haluavat ja sitoutuvat yrittämään. Mieti ja puhu miehellesi.
- Haluton
Alussa on ollut ihanaa, siis fyysiselläkin puolella, mutta siitä TODELLA monta vuotta, ainakin 7 vuotta mielikuvissani olen rakastellut muiden kanssa. Mieheni on ihana ihminen, ihana isä. Meillä on elämä mallillaan taloudellisesti, molemmat töissä ja hoidamme tasapuolisesti kotia ja lapsia. Kaiken siis pitäisi olla hyvin. Mieheni tietää tästä "minun ongelmastani" eli haluttomuudestani ja hän haluaa uskoa että se on ohimenevää, että olen vain väsynyt kiireisestä elämästä. Hän ei vaan tiedä että olen vuosia haaveillut toisista miehistä seksimme aikana (en vaan pysty/halua loukata toista sanomalla mitään tuollaista). Hän on sanonutkin kun olen joskus ottanut eron puheeksi että seksin takia ei erota. Olen yrittänyt kertoa hänelle että seksi on vaan se ihana piste I:n päälle joka lähtee sieltä läheisyyden tunteesta. Kaavamaista meidän seksi todellakin on ollut ja itse olen vaan odottanut että homma olisi nopeasti ohi, pääsisin kiusallisesta tilanteesta.
Tilanne olisikin "helppo" ratkaista jos miehessäni olisi jotain ns. selkeää vikaa tarkoitan alkoholismia tai väkivältaa tai jotain (tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen ettei näin ole) silloin olisi syy lähteä hakemaan omaa onnea elämässä. Nyt miettii kuinka monen ihmisen elämän pistäisi ainakin hetkeksi sekaisin jos kerrankin ajattelisin itseäni.
Sekin tässä on varmaan se ongelma että olen liian pitkään ns. elänyt toisille ja unohtanut omat tarpeeni ja ne omat hengähdystauot. Olen mieheni kanssa myös näistä asioista puhunut ja on sovittu että molemmat ottaisi välillä omaa aikaa, mutta se ei ole toteutunut vieläkään.
Pelkään pahoin, että olen kuitenkin kadottanut se tärkeimmän eli tahdon yrittää. Toivon asioita mutta jotenkin en enää usko niihin itse :(
On myös totta, että haaveilen toisesta miehestä (siis muuallakin kuin sängyssä) joka ei yhtää auta tässä tilanteessa :(
Pelottaa myös se, että jos eroamme menetän tämän "veljeni", mieheni on minulle tärkeä ihminen ja tuntuisi pahalta jos emme voisi olla enää ystäviä. Ystävyys ei tulisi kysymykseenkään mieheni puolelta, näin hän on sanonut, ainakaan aluksi. Ja samoin hän on sanonut että hän lähtisi oikeuteen taistelemaan lapsiamme itselleen kun taas itse olen sitä mieltä että lapsilla on oikeus molempiin vahempiin tasapuolisesti. Myös tämä asia vaikeuttaa päätöstäni, tuntuu että mieheni tällä yrittää pakottaa minut jäämään liittoomme (vaikka hän sen kyllä on kieltänyt). - Ex Jaska
Haluton kirjoitti:
Alussa on ollut ihanaa, siis fyysiselläkin puolella, mutta siitä TODELLA monta vuotta, ainakin 7 vuotta mielikuvissani olen rakastellut muiden kanssa. Mieheni on ihana ihminen, ihana isä. Meillä on elämä mallillaan taloudellisesti, molemmat töissä ja hoidamme tasapuolisesti kotia ja lapsia. Kaiken siis pitäisi olla hyvin. Mieheni tietää tästä "minun ongelmastani" eli haluttomuudestani ja hän haluaa uskoa että se on ohimenevää, että olen vain väsynyt kiireisestä elämästä. Hän ei vaan tiedä että olen vuosia haaveillut toisista miehistä seksimme aikana (en vaan pysty/halua loukata toista sanomalla mitään tuollaista). Hän on sanonutkin kun olen joskus ottanut eron puheeksi että seksin takia ei erota. Olen yrittänyt kertoa hänelle että seksi on vaan se ihana piste I:n päälle joka lähtee sieltä läheisyyden tunteesta. Kaavamaista meidän seksi todellakin on ollut ja itse olen vaan odottanut että homma olisi nopeasti ohi, pääsisin kiusallisesta tilanteesta.
Tilanne olisikin "helppo" ratkaista jos miehessäni olisi jotain ns. selkeää vikaa tarkoitan alkoholismia tai väkivältaa tai jotain (tietysti olen enemmän kuin tyytyväinen ettei näin ole) silloin olisi syy lähteä hakemaan omaa onnea elämässä. Nyt miettii kuinka monen ihmisen elämän pistäisi ainakin hetkeksi sekaisin jos kerrankin ajattelisin itseäni.
Sekin tässä on varmaan se ongelma että olen liian pitkään ns. elänyt toisille ja unohtanut omat tarpeeni ja ne omat hengähdystauot. Olen mieheni kanssa myös näistä asioista puhunut ja on sovittu että molemmat ottaisi välillä omaa aikaa, mutta se ei ole toteutunut vieläkään.
Pelkään pahoin, että olen kuitenkin kadottanut se tärkeimmän eli tahdon yrittää. Toivon asioita mutta jotenkin en enää usko niihin itse :(
On myös totta, että haaveilen toisesta miehestä (siis muuallakin kuin sängyssä) joka ei yhtää auta tässä tilanteessa :(
Pelottaa myös se, että jos eroamme menetän tämän "veljeni", mieheni on minulle tärkeä ihminen ja tuntuisi pahalta jos emme voisi olla enää ystäviä. Ystävyys ei tulisi kysymykseenkään mieheni puolelta, näin hän on sanonut, ainakaan aluksi. Ja samoin hän on sanonut että hän lähtisi oikeuteen taistelemaan lapsiamme itselleen kun taas itse olen sitä mieltä että lapsilla on oikeus molempiin vahempiin tasapuolisesti. Myös tämä asia vaikeuttaa päätöstäni, tuntuu että mieheni tällä yrittää pakottaa minut jäämään liittoomme (vaikka hän sen kyllä on kieltänyt).Näin tämä teidän elämänne ei vain voi kovinkauaa jatkua tiedät sen itsekki , mikä siinnä toisesta miehestä haaveilussa on nyt se juju, onko se joku ulkonäköjuttu vai mikä. Ruoho voi olla aidan toisellapuolella vihreämpää tai sitten ei sekin on sitten vain valintakysymys. Tilanteen jatkuessa voit kyllä olla varma että miehellesi kyllä rupeaa jo se "soppakin" maistumaan jotta edes unenpäästä saa kiinni. Lapsenne varmasti ovat jo aistineet tämän teidän sisko-veli kuvion siitä olen varma (omasta kokemuksesta) . Miehenä tiedän että varmasti menetät sen "veljen" kun päätökseen päädytte sen jälkeen olet vain hänen lapsien äiti et muuta, mutta hei sitten saat oikeasti toteuttaa haaveesi että elämää se sitten vain on.
PS . itse tosiaan saman kokeneena eli ihan kuin olisin miehesi paikalla ja voin sanoa että torjutuksi tuleminen ottaa tosissaan itsetunnon päälle ja parhaiten niitä minunkun fiiliksiä silloin vuosi sitten kosketti Popedan kappale "elän itselleni" - Haluton
Ex Jaska kirjoitti:
Näin tämä teidän elämänne ei vain voi kovinkauaa jatkua tiedät sen itsekki , mikä siinnä toisesta miehestä haaveilussa on nyt se juju, onko se joku ulkonäköjuttu vai mikä. Ruoho voi olla aidan toisellapuolella vihreämpää tai sitten ei sekin on sitten vain valintakysymys. Tilanteen jatkuessa voit kyllä olla varma että miehellesi kyllä rupeaa jo se "soppakin" maistumaan jotta edes unenpäästä saa kiinni. Lapsenne varmasti ovat jo aistineet tämän teidän sisko-veli kuvion siitä olen varma (omasta kokemuksesta) . Miehenä tiedän että varmasti menetät sen "veljen" kun päätökseen päädytte sen jälkeen olet vain hänen lapsien äiti et muuta, mutta hei sitten saat oikeasti toteuttaa haaveesi että elämää se sitten vain on.
PS . itse tosiaan saman kokeneena eli ihan kuin olisin miehesi paikalla ja voin sanoa että torjutuksi tuleminen ottaa tosissaan itsetunnon päälle ja parhaiten niitä minunkun fiiliksiä silloin vuosi sitten kosketti Popedan kappale "elän itselleni"Kiitos Ex Jaska kun olet vastaillut viestiin ja antanut näkökantaa tarinan toisesta suunnasta.
Ulkonäköasiaan haluan kommentoida sen verran ettei tässä minun tapauksessa ainakaan ulkonäkö ole ajava asia koska olen aina pitänyt mieheni ulkonäöstä ja pidän siis edelleen häntä komeana miehenä.
Mitään hätiköityä en halua tehdä ja sen takia olen vuoden verran jo asiaa vakavasti pohtinut. Tiedän sen että vaikka mieheni vielä minut haluaa ja kaiken haluaa yrittää pelastaa niin tilanne voi muuttua hänen puolesta milloin vain kun häneltäkin loppuu voima ja tahto. Sen tiedän että kauan näin ei enää voi jatkua, voimat loppuu meiltä molemmilta. - pakko tehdä valintoja
Haluton kirjoitti:
Kiitos Ex Jaska kun olet vastaillut viestiin ja antanut näkökantaa tarinan toisesta suunnasta.
Ulkonäköasiaan haluan kommentoida sen verran ettei tässä minun tapauksessa ainakaan ulkonäkö ole ajava asia koska olen aina pitänyt mieheni ulkonäöstä ja pidän siis edelleen häntä komeana miehenä.
Mitään hätiköityä en halua tehdä ja sen takia olen vuoden verran jo asiaa vakavasti pohtinut. Tiedän sen että vaikka mieheni vielä minut haluaa ja kaiken haluaa yrittää pelastaa niin tilanne voi muuttua hänen puolesta milloin vain kun häneltäkin loppuu voima ja tahto. Sen tiedän että kauan näin ei enää voi jatkua, voimat loppuu meiltä molemmilta.Kannattaa muistaa, että toimiva seksisuhde ei takaa muuten toimivaa parisuhdetta. Luettelit, että miehesi on kunnollinen ja kaikkea muuta mukavaa eikä väkivaltainen, alkoholisoitunut jne, mutta et silti syty hänestä etkä halua häntä. Oletko miettinyt syytä miksi et halua häntä, vaikka hänessä ei mitään varsinaista "vikaa" olekaan.
Sun täytyy vain päättää mikä on oikeasti tärkeätä sulle itsellesi ja toimia sen mukaisesti. Samalla annat myös miehellesi mahdollisuuden elämään, jossa hänen tarpeensa miehenä tulevat tyydytetyiksi. Tuskin hänkään nauttii elämästään vastentahtoisen vaimon kanssa. - Ex Jaska
pakko tehdä valintoja kirjoitti:
Kannattaa muistaa, että toimiva seksisuhde ei takaa muuten toimivaa parisuhdetta. Luettelit, että miehesi on kunnollinen ja kaikkea muuta mukavaa eikä väkivaltainen, alkoholisoitunut jne, mutta et silti syty hänestä etkä halua häntä. Oletko miettinyt syytä miksi et halua häntä, vaikka hänessä ei mitään varsinaista "vikaa" olekaan.
Sun täytyy vain päättää mikä on oikeasti tärkeätä sulle itsellesi ja toimia sen mukaisesti. Samalla annat myös miehellesi mahdollisuuden elämään, jossa hänen tarpeensa miehenä tulevat tyydytetyiksi. Tuskin hänkään nauttii elämästään vastentahtoisen vaimon kanssa.Tekstisi osui siinnä mielessä naulankantaan että jos molemmilla puolisoilla on jo tiedostettuna että toinen osapuoli ei ole enää kovin kiinnostunut niin henkisesti kuin fyysisestikkään toisesta puolisosta, niin silloin on parempi tehdä ratkaisu ajoissa ennenkuin kuvioon rupeaa tulemaan niitä kolmansia osapuolia ja sen jälkeistä katkeraa erovääntöä. Niinkuin tuolla aikaisemmin kirjoitin niin kyllä ne lapsetkin kärsivät tällaisesta tilanteesta. Tavallaan minunkin tapauksessani "yhteisellä päätöksellä" erosimme ja nyt minullakin on sitten mahdollisuus taas toteuttaa itseäni ja olla mies mutta vain silloin kun olen vapaalla tietysti, ja sen kliseen voi tosiaan unohtaa että eron jälkeen aletaan olla ystäviä se nyt ei vaan onnistu , korkeintaan ollaan riittävän hyvissä väleissä jotta kaikki ne asiat tulevat hoidettua jotka kumpaakin osapuolta yhteisesti koskevat eli lähinnä lapsien kasvatukseen ja hoitoon liittyvät asiat.
- hyvä näkökanta
Ex Jaska kirjoitti:
Tekstisi osui siinnä mielessä naulankantaan että jos molemmilla puolisoilla on jo tiedostettuna että toinen osapuoli ei ole enää kovin kiinnostunut niin henkisesti kuin fyysisestikkään toisesta puolisosta, niin silloin on parempi tehdä ratkaisu ajoissa ennenkuin kuvioon rupeaa tulemaan niitä kolmansia osapuolia ja sen jälkeistä katkeraa erovääntöä. Niinkuin tuolla aikaisemmin kirjoitin niin kyllä ne lapsetkin kärsivät tällaisesta tilanteesta. Tavallaan minunkin tapauksessani "yhteisellä päätöksellä" erosimme ja nyt minullakin on sitten mahdollisuus taas toteuttaa itseäni ja olla mies mutta vain silloin kun olen vapaalla tietysti, ja sen kliseen voi tosiaan unohtaa että eron jälkeen aletaan olla ystäviä se nyt ei vaan onnistu , korkeintaan ollaan riittävän hyvissä väleissä jotta kaikki ne asiat tulevat hoidettua jotka kumpaakin osapuolta yhteisesti koskevat eli lähinnä lapsien kasvatukseen ja hoitoon liittyvät asiat.
Silloin kun pari on eropäätöksen tehnyt, ei ole hyvä elätellä eron-jälkeen-ystävinä -ajatusta. Se saattaa vaikeuttaa erosta selviytymistä ja uuden elämän aloittamista. Se puoliso, joka tuntee suurempaa syyllisyyttä erosta usein elättelee näitä ystävyys ajatuksia. Eroon kuuluu surun ja vihan tunteiden kokeminen ja läpieläminen. Ne auttavat irrottautumaan entisestä puolisosta ja rakentamaan uutta tulevaisuutta itselle.
Entiselle puolisolle pitää riittää se, että ollaan asiallisissa väleissä ja pystytään hoitamaan yhteisten lasten asiat.
- Hae apua
Seksi ja intohimo kuuluu normaaliin parisuhteeseen. Suosittelisin että haet apua ennekuin miehesi alkaa käymään vieraissa, jollei ole jo alkanut käymään.
- Haluton
Sitä juuri tässä olen ajanut takaa, että seksi ja intohimot kuuluu normaaliin parisuhteeseen.... mutta että kuinka sitten kun ne parisuhteesta katoaa!!! En jaksa provosoitua viestistäsi jos sitä yritit!!!
- hakemaan eroa
Haluton kirjoitti:
Sitä juuri tässä olen ajanut takaa, että seksi ja intohimot kuuluu normaaliin parisuhteeseen.... mutta että kuinka sitten kun ne parisuhteesta katoaa!!! En jaksa provosoitua viestistäsi jos sitä yritit!!!
ja vaihdat miehesi johonkin toiseen mieheen, niin vähän päästä se uusi ei myöskään haluta sinua seksin merkeissä. Ja jos eroat elämästäsi ei ainakaan tule onnellisempaa, vaan täyttä helvettiä. Tulee aivan mieleen sinusta oma ex vaimoni. Hänkin piti minua komeana ja kaikin puolin kunnollisena miehenä, mutta oli kanssa haluton seksiin kanssani. Sitten eräs kerta hän jätti minut toisen miehen takia, kun tunsi vetoa häneen. Kaksi vuotta sitä "riemua" sitten kesti, ja olisi halunnut palata minun luokse uudelleen, koska uusi mies ei vastannutkaan hänen odotuksiaan. En ottanut enää takaisin, ja nyt itkee sitä kun teki sellaisen teon minulle. Mutta nyt on kaikki jo myöhäistä.
- ihan eri asiaa
olla kokonaan haluton tai että tuntee halua, mutta ne ei kohdistu siihen omaan puolisoon.
Täydellinen haluttomuus seksiin vaatii syiden selvittelyä ja hoitoa, jotta seksihalut palaisivat.
Jos taas haluja on muita miehiä kohtaan, muttei syty omasta siipasta, kannattaa miettiä sitä omaa suhdetta. Lähtee ihan siitä, miksi ylipäänsä meni yhteen tämän ihmisen kanssa. Oliko aitoja seksihaluja alun alkaenkaan ja jos oli, mihin ne sitten hävisivät? Miksi ennen niin haluttava mies on nykyään niin vähän kiinnostava ja kiihottava? Vai oliko yhteiselämän aloittamiseen sittenkin joku muu syy päällimmäisenä? Halu päästä naimisiin, halu perustaa perhe, saada lapsia ja ryhtyä vanhemmaksi, turvallisuuden tunne, ei halunnut elää yksin, löytyi sopiva mies kumppaniksi, lasten isäksi ja ystäväksi, taloudelliset syyt, ihastuminen ulkonäköön...jne. Ei nuokaan huonoja syitä yhteiselämälle ja avioliitolle ole, mutta ei niihin sitä seksiä millään saa, jos sitä ei aidosti ole koskaan ollutkaan.
Usein suhteen ongelmien syyt löytyvät sieltä suhteen alusta. On hyvä kysyä itseltään: Miksi menin yhteen tämän ihmisen kanssa? ja siihen pitäisi pystyä myös itselleen vastaamaan. - Haluton
ihan eri asiaa kirjoitti:
olla kokonaan haluton tai että tuntee halua, mutta ne ei kohdistu siihen omaan puolisoon.
Täydellinen haluttomuus seksiin vaatii syiden selvittelyä ja hoitoa, jotta seksihalut palaisivat.
Jos taas haluja on muita miehiä kohtaan, muttei syty omasta siipasta, kannattaa miettiä sitä omaa suhdetta. Lähtee ihan siitä, miksi ylipäänsä meni yhteen tämän ihmisen kanssa. Oliko aitoja seksihaluja alun alkaenkaan ja jos oli, mihin ne sitten hävisivät? Miksi ennen niin haluttava mies on nykyään niin vähän kiinnostava ja kiihottava? Vai oliko yhteiselämän aloittamiseen sittenkin joku muu syy päällimmäisenä? Halu päästä naimisiin, halu perustaa perhe, saada lapsia ja ryhtyä vanhemmaksi, turvallisuuden tunne, ei halunnut elää yksin, löytyi sopiva mies kumppaniksi, lasten isäksi ja ystäväksi, taloudelliset syyt, ihastuminen ulkonäköön...jne. Ei nuokaan huonoja syitä yhteiselämälle ja avioliitolle ole, mutta ei niihin sitä seksiä millään saa, jos sitä ei aidosti ole koskaan ollutkaan.
Usein suhteen ongelmien syyt löytyvät sieltä suhteen alusta. On hyvä kysyä itseltään: Miksi menin yhteen tämän ihmisen kanssa? ja siihen pitäisi pystyä myös itselleen vastaamaan.Siis että haluja kyllä olisi ja on paljonkin mutta ei ne kohdistu oikein.
Itse olen miettinyt juuri tuota mitä kirjoitit. Että olenko mennyt ja tehnyt elämässä asioita koska niin "on kuulunut tehdä". Eli kun on löytänyt miehen (silloin nuoren miehenalun) joka tuntuu siltä että hänestä saa mitä parhaimman ja luotettavan miehen itselle ja isän haaveissa oleville lapsille, arvot ovat kohdallaan ja kaiken lisäksi komea ja hyvä koulutus... ollaan seurusteltu ja kaikki ollut hyvin joten naimisiin ja lapsia... arkemme on aina ollut seesteistä ja ulkopuolelta katsottuna täydellistä, idylliperhe. Nyt tuntuu, että kaikki kaatuu siihen etten kai ole osannut/uskaltanut hakea sitä rakkautta joka olisi tuntunut varpaissa asti. Sovintoseksikin on jäänyt kokematta kun ei ikänä olla kunnolla riidelty, tiedän ettei kuulosta terveeltä suhteelta. Joskus väkisin olen riitaa yrittänyt järjestää mutta kun ei niin ei, mies kun ei ymmärrä miksi pitäisi riidellä kun ei ole mitään aihetta... äh... tasapaksua elämää. - Ex Jaska
Haluton kirjoitti:
Siis että haluja kyllä olisi ja on paljonkin mutta ei ne kohdistu oikein.
Itse olen miettinyt juuri tuota mitä kirjoitit. Että olenko mennyt ja tehnyt elämässä asioita koska niin "on kuulunut tehdä". Eli kun on löytänyt miehen (silloin nuoren miehenalun) joka tuntuu siltä että hänestä saa mitä parhaimman ja luotettavan miehen itselle ja isän haaveissa oleville lapsille, arvot ovat kohdallaan ja kaiken lisäksi komea ja hyvä koulutus... ollaan seurusteltu ja kaikki ollut hyvin joten naimisiin ja lapsia... arkemme on aina ollut seesteistä ja ulkopuolelta katsottuna täydellistä, idylliperhe. Nyt tuntuu, että kaikki kaatuu siihen etten kai ole osannut/uskaltanut hakea sitä rakkautta joka olisi tuntunut varpaissa asti. Sovintoseksikin on jäänyt kokematta kun ei ikänä olla kunnolla riidelty, tiedän ettei kuulosta terveeltä suhteelta. Joskus väkisin olen riitaa yrittänyt järjestää mutta kun ei niin ei, mies kun ei ymmärrä miksi pitäisi riidellä kun ei ole mitään aihetta... äh... tasapaksua elämää.Kun lukee noita sinun tekstejäsi niin väkisinkin tulee mieleen että sinulla on joku "ihastus" en nyt väitä että olisit sen kummemmin tekemisissä ihastuksesi kanssa mutta jostainhan se fantasian kohdekkin pitäis löytyä .
- vielä kerran
Haluton kirjoitti:
Siis että haluja kyllä olisi ja on paljonkin mutta ei ne kohdistu oikein.
Itse olen miettinyt juuri tuota mitä kirjoitit. Että olenko mennyt ja tehnyt elämässä asioita koska niin "on kuulunut tehdä". Eli kun on löytänyt miehen (silloin nuoren miehenalun) joka tuntuu siltä että hänestä saa mitä parhaimman ja luotettavan miehen itselle ja isän haaveissa oleville lapsille, arvot ovat kohdallaan ja kaiken lisäksi komea ja hyvä koulutus... ollaan seurusteltu ja kaikki ollut hyvin joten naimisiin ja lapsia... arkemme on aina ollut seesteistä ja ulkopuolelta katsottuna täydellistä, idylliperhe. Nyt tuntuu, että kaikki kaatuu siihen etten kai ole osannut/uskaltanut hakea sitä rakkautta joka olisi tuntunut varpaissa asti. Sovintoseksikin on jäänyt kokematta kun ei ikänä olla kunnolla riidelty, tiedän ettei kuulosta terveeltä suhteelta. Joskus väkisin olen riitaa yrittänyt järjestää mutta kun ei niin ei, mies kun ei ymmärrä miksi pitäisi riidellä kun ei ole mitään aihetta... äh... tasapaksua elämää.käsittämätöntä, että kaikin puolin komea ja mallikelpoinen mies ei sytytä. Kun melkein hakemalla saa hakea kunnollista miestä. Näitä täysiä "urpoja" kyllä löytyy pilvinpimein. Jos lähdet toisen matkaan, kuten vahvasti siltä näyttää, tulet katumaan temppuasi.
- Haluton
Ex Jaska kirjoitti:
Kun lukee noita sinun tekstejäsi niin väkisinkin tulee mieleen että sinulla on joku "ihastus" en nyt väitä että olisit sen kummemmin tekemisissä ihastuksesi kanssa mutta jostainhan se fantasian kohdekkin pitäis löytyä .
yhdessä aikaisemmassa viestissäni kirjoitinkin jo että "On myös totta, että haaveilen toisesta miehestä (siis muuallakin kuin sängyssä) joka ei yhtää auta tässä tilanteessa :( " Joten on ihminen joka vetää mua puoleensa aivan älyttömästi niin henkiseti kuin fyysisestikin. Hän on se fantasioideni/haaveideni kohde. En voi tunteilleni ja ajatuksilleni mitään, toivon, että saisin ne kohdistettua mieheeni mutta kun ei vaan onnistu :(
- Luuletko että
Haluton kirjoitti:
yhdessä aikaisemmassa viestissäni kirjoitinkin jo että "On myös totta, että haaveilen toisesta miehestä (siis muuallakin kuin sängyssä) joka ei yhtää auta tässä tilanteessa :( " Joten on ihminen joka vetää mua puoleensa aivan älyttömästi niin henkiseti kuin fyysisestikin. Hän on se fantasioideni/haaveideni kohde. En voi tunteilleni ja ajatuksilleni mitään, toivon, että saisin ne kohdistettua mieheeni mutta kun ei vaan onnistu :(
jos jätä miehesi niin se uusi mies tulee olemaan sellainen johon et kyllästy?
- Ex Jaska
Haluton kirjoitti:
yhdessä aikaisemmassa viestissäni kirjoitinkin jo että "On myös totta, että haaveilen toisesta miehestä (siis muuallakin kuin sängyssä) joka ei yhtää auta tässä tilanteessa :( " Joten on ihminen joka vetää mua puoleensa aivan älyttömästi niin henkiseti kuin fyysisestikin. Hän on se fantasioideni/haaveideni kohde. En voi tunteilleni ja ajatuksilleni mitään, toivon, että saisin ne kohdistettua mieheeni mutta kun ei vaan onnistu :(
Ethän sinäkään ihastuksillesi mitään mahda olethan myös vain ihminen, eriasia on sitten se että mihin suuntaa haluat ihastuksesi menevän, tapailua, tekstiviestittelyä ja niin edelleen tai sitten voit kyllä melko helposti unohtaa sen ihastuksesi ja tämän sanon koska sen voi meistä tehdä kuka vaan . Tietysti jos kyseinen ihastus on työpaikaltasi niin sillon se unohtaminen tietysti vaikeutuu. Tietääkö ihastuksesi kohde että olet häneen ihastunut.
- Ex Jaska
Luuletko että kirjoitti:
jos jätä miehesi niin se uusi mies tulee olemaan sellainen johon et kyllästy?
Luuleeko joku että se uusi mies tulisi olemaan myös sitoutunut naisystävänsä lapsiin , kun asiahan on niin että ei sitä "uutta" elämää mistään puhtaalta pöydältä aloiteta vaan ne jo hankitut elämänmittaiset sitoomukset seuraaavat perässä.
- 1 petturi
Haluton kirjoitti:
Sitä juuri tässä olen ajanut takaa, että seksi ja intohimot kuuluu normaaliin parisuhteeseen.... mutta että kuinka sitten kun ne parisuhteesta katoaa!!! En jaksa provosoitua viestistäsi jos sitä yritit!!!
Kyllä tuo asiallinen neuvo oli, ei provo.
Myönnät, että jotain on pielessä, mutta et tee mitään asian korjaamiseksi.
Hae nyt vain sitä apua jostain, terkkarista, seurakunnasta tai jostain parisuhdeneuvonnasta.
Olet varmaan itsekin sitä mieltä, että yksin et tule tästä selviämään?
Parisuhdeneuvontaa saa melkein miltä instanssilta tahansa, mutta aivan ensiksi kannattaisi käydä vaikka gynekologilla ihmettelemässä, eikä täällä. - ettei nk. kunnon mies
vielä kerran kirjoitti:
käsittämätöntä, että kaikin puolin komea ja mallikelpoinen mies ei sytytä. Kun melkein hakemalla saa hakea kunnollista miestä. Näitä täysiä "urpoja" kyllä löytyy pilvinpimein. Jos lähdet toisen matkaan, kuten vahvasti siltä näyttää, tulet katumaan temppuasi.
sytytä seksuaalisesti. En tarkoita, että pitäisi olla renttu, mutta miten kukaan ulkopuolinen voi arvioida ulospäin kunnolliselta vaikuttavan puolison seksuaalista vetovoimaa intiimissä parisuhteessa. Jos molemminpuolista vetovoimaa ei parin välillä ole, ei sitä myöskään toisen ulkonäöllä, paksulla lompakolla, hyvällä statuksella tmv "kunnollisuudella" saa syttymään.
Asiaa voisi lähestyä myös siltä kantilta, että seksi on rakkauden fyysinen ilmaisu. Tunteeko aitoa rakkautta puolisoa kohtaan, jos ei halua seksiä hänen kanssaan? On toverillista rakkautta, tottumusta, kiintymystä, velvollisuuden tunnetta. Mutta onko miehen ja naisen välistä rakkautta? - haluton
ettei nk. kunnon mies kirjoitti:
sytytä seksuaalisesti. En tarkoita, että pitäisi olla renttu, mutta miten kukaan ulkopuolinen voi arvioida ulospäin kunnolliselta vaikuttavan puolison seksuaalista vetovoimaa intiimissä parisuhteessa. Jos molemminpuolista vetovoimaa ei parin välillä ole, ei sitä myöskään toisen ulkonäöllä, paksulla lompakolla, hyvällä statuksella tmv "kunnollisuudella" saa syttymään.
Asiaa voisi lähestyä myös siltä kantilta, että seksi on rakkauden fyysinen ilmaisu. Tunteeko aitoa rakkautta puolisoa kohtaan, jos ei halua seksiä hänen kanssaan? On toverillista rakkautta, tottumusta, kiintymystä, velvollisuuden tunnetta. Mutta onko miehen ja naisen välistä rakkautta?Eli tätä juuri mietin että rakkauteni on muuttanut muotoaan. Ja että jaksanko loppuelämän elää suhteessa jossa en nauti seksistä, onhan meillä kaikilla on kuitenkin tarpeemme.
Halusin vain kuulla kuinka moni on eronnut seksin takia vaikka kaikki muu elämä on niin sanotusti mallillaan. - miehesi kanssa aiheesta
Haluton kirjoitti:
Siis että haluja kyllä olisi ja on paljonkin mutta ei ne kohdistu oikein.
Itse olen miettinyt juuri tuota mitä kirjoitit. Että olenko mennyt ja tehnyt elämässä asioita koska niin "on kuulunut tehdä". Eli kun on löytänyt miehen (silloin nuoren miehenalun) joka tuntuu siltä että hänestä saa mitä parhaimman ja luotettavan miehen itselle ja isän haaveissa oleville lapsille, arvot ovat kohdallaan ja kaiken lisäksi komea ja hyvä koulutus... ollaan seurusteltu ja kaikki ollut hyvin joten naimisiin ja lapsia... arkemme on aina ollut seesteistä ja ulkopuolelta katsottuna täydellistä, idylliperhe. Nyt tuntuu, että kaikki kaatuu siihen etten kai ole osannut/uskaltanut hakea sitä rakkautta joka olisi tuntunut varpaissa asti. Sovintoseksikin on jäänyt kokematta kun ei ikänä olla kunnolla riidelty, tiedän ettei kuulosta terveeltä suhteelta. Joskus väkisin olen riitaa yrittänyt järjestää mutta kun ei niin ei, mies kun ei ymmärrä miksi pitäisi riidellä kun ei ole mitään aihetta... äh... tasapaksua elämää.Miehesi kuulostaa sellaiselta, jonka kanssa voisi asiaa avata. Onko teidän välit niin avoimet, että voisitte puhua molemmat omista toiveistanne keskinäisessä suhteessanne. Onko ne teillä yhteneväiset? Mitä miehesi sinusta ja elämästänne haluaa. Näkeekö hän sinut ensisijaisesti naisena. Kipinä väliltänne näyttää kuitenkin puuttuvan, samoin tunteitten avoin ilmaisu. Ei sen välttämättä tarvitse merkitä riitelyä, mutta usein kun räsikähtely puuttuu, puuttuu myös muunlaisten tunteitten ilmaisu. Osaako miehesi ilmaista erilaisia tunteitaan? Tunnistaako hän omat tunteensa.
- erosinko seksin takia
haluton kirjoitti:
Eli tätä juuri mietin että rakkauteni on muuttanut muotoaan. Ja että jaksanko loppuelämän elää suhteessa jossa en nauti seksistä, onhan meillä kaikilla on kuitenkin tarpeemme.
Halusin vain kuulla kuinka moni on eronnut seksin takia vaikka kaikki muu elämä on niin sanotusti mallillaan.En oikein miellä sitä, että seksi olisi jokin erillinen osa parisuhteessa. Se kuuluu ennemminkin kokonaisuuteen. Se vaikuttaa kaikkeen ja kaikki vaikuttaa siihen, hyvässä ja pahassa. Ongelmat suhteessa heijastuvat helposti seksiin ja silloin kun halut eivät kohtaa, ollaan aika pahassa tilanteessa.
- miehesi jättää
haluton kirjoitti:
Eli tätä juuri mietin että rakkauteni on muuttanut muotoaan. Ja että jaksanko loppuelämän elää suhteessa jossa en nauti seksistä, onhan meillä kaikilla on kuitenkin tarpeemme.
Halusin vain kuulla kuinka moni on eronnut seksin takia vaikka kaikki muu elämä on niin sanotusti mallillaan.sinut ja ottaa lapset mukaan ja hakee naisen joka sytyttää häntä. Sinun kanssa hänen on turha jatkaa.
- aina esittää
miehesi jättää kirjoitti:
sinut ja ottaa lapset mukaan ja hakee naisen joka sytyttää häntä. Sinun kanssa hänen on turha jatkaa.
Mutta eikö ap kirjoittanut miehensä todenneen, että "pelkkien" seksivaikeuksien takia hän ei nimenomaan halua erota. Onko siis ajateltavissa, että vaimon haluttomuus ei ole tälle miehelle se kynnyskysymys, vaan asia on ensisijaisesti vaimon tuska. Vaimon on ilmeisesti myös tehtävä päätös liiton jatkamisesta tai sen lopettamisesta.
- Lost1
Hei. Elän myös tällaisessa suhteessa, jossa minun ja vaimoni seksielämä on jo kuollut. Kaksi suloista lasta on ja isänä ja äitinä pärjäämme varsin hyvin. Mutta toisemme olemme onnistuneet sammuttamaan tyystin, nitä seksiin tulee.
Meidän tapauksessamme halun puute on ehkä enemmän minun puolellani. Tämä johtuu osittain siitä että itse en oikein syty n.k. vaniljaseksistä vaan siinä pitää olla vähän muutakin mukana. Lukeudun niihin jotka syttyvät seksikkäistä kuteista, eritoten kumista ja nahasta. Eli lukeudun n.k. fetisisteihin ja olen ollut asiasta ihan avoin vaimoni kanssa alusta asti. Siitä on 10 v kun tapasimme ja vaimoni suhtautui itse asiassa aika positiivisesti asiaan.
Hän kyllä suotui lisäämään täälaisia juttuja leikkeihin mutta tunsin myös että hän ei aidosti tainut nauttia ssitä. Oma-aloittesesti hän ei ottanut niitä mukaan tai tuonut omia variaatiota mukaan. No, ei sitä voi vaatimalla vaatiakaan.
Sitten syntyi pari lasta väliin, kaikkine seksielämään liityvine haittoineen. Kaikki energia kohdistui nyt lapsiin ja kohdistuu pitkälti edelleen. Hänen kireytensä lisääntyi huomattavasti ja tunsin saaneeni nyt myös perheen sylkykupin roolin kannetvakseni.
Rakkautta tai lämpöä ei tainut riittä enää minulle jaettavaksi, joten aloin selvitä ilman.
Mutta ei sellainen haluja henkiin herätä.
Hän valittaa usein seksileämämme karikosta, mutta jotenkin tunnen avautuneeni häntä enemmän.
Nyttemmin hän on kuitenkin ottanut aika viileän kannan näihin mausteisiin. (kokeeko mahd. kilpilijana, uhkana?) Omasta olemme mielestäni aikaisemmin harrastaneet seksiä aika usein ilman mitään lisäjuttuja, sillä yritin mielestäni todella rajoittaa sitä, ettei se löisi överiksi.
Hänen mielestään ne jutut on ollut liian paljon mukana. Seksiä on kuitenkin ollut aina aika vähän ja nykyään ei sitten lainkaan.
Otan tämän jutun esille siksi, että mietin näitä asioita päivittäin. Myös minulla käy ero usein mielessä, mutta kaksi suloista ja pientä lasta tarvitsee myös isäänsä.
Uskon että ihmiset tarpeissaan jo lähtökohtaisesti kasvavat/kehittyvät erilleen. Emmehän muutenkaan ole samoja henkilöitä kuin 10-20 v sitten - se on 20-25 % ihmiselämästä jos lasketaan elinajanodotteen mukaan. Miten ihmeessä voimme luullla että polkisimme aina vain paikoillamme juuri seksualisuutemme puolella? Toiseksi meillä useimmilla on omat varsin henkilökohtaiset fantasiamme, jotka joko uskallamme raottaa tai sitten emme. Jotkut fantasiat ovat kuitenkin sitä laatua, että ne kannattaa myös pitää ihan vain omana tietonaan.
Toiset fantasiat taas kestävät päivänvaloa varsin hyvin, ja niitä voi(si) myös toteuttaa sopivan kumppanin kanssa. Melkein kaikki on ok kunhan molemmat hyväksyy sen eikä vahingoiteta muita ihmisiä(!!).
Fantasiat ja sisimmät toiveet elävät osin omaa elämäänsä ja ne pystyvät uusiutumaan paremmin kuin se elävä ja oikea suhde tosimaailmassa. Fantasiat ja himot on arkoja asioita. Jokainen pelkää saavansa nokilleen jos paljastaa liian paljon fantasioistaan. Niitä asioita voidaan sitten jonkain päivänä jopa käyttää sinua vastaan. Jotkut pelkää myös, että fanatsia menettää voimasa jos sen toteuttaa. Tiedä häntä.
Mutta paljon isompi asia on alla piilevä pelko tulla torjutuksi - niin iso että jotkut eivät koskaan suhteensa aikana uskalla kertoa aidoista mieltymyksistään kumppanilleen (saati ystävilleen). Se on kova paikka 15 v liiton jälkeen kakista ulos, että "olisin aina halunnut että olisit..." ja toinen sanoo "voi rakas, mikset ikinä viitannut edes puolella sanalla?". Silloin voi jopa valjeta, että vaimokin olsi tykännyt ja paljonkin jos olisit...
Aika monella miehellä on ainakin lievän tason fetsisimi johonkin juttuun. Se voi esim. olla vaaleat/tummat hiukset, isot rinnat, jalat, varpaat, sääret, kengät, saappaat tai eri materiaalit kuten nahka, kumi ja sadeasut, S/M, bondgae ja vaikka mitä. Kun he näkevät nämä 'ärsykkeet' alkaa kutsumaton vibra käydä.
Joillekin tämä lievä taso riittä enemmän kuin hyvin. Muilla pitää mieluiten olla nuo jutut oikeasti mukana seksileikeissä jotta saisi mitään kiksejä. Vaikein aste fettareilla on se että tuo himon kohde syrjäyttää elävän ihmisen kokonaan (ei kokse juuri minua mutta monia muita kylläkin).
Vaikein juttu fettarina on vakuuttaa naistaan siitä, että tuo eloton materiaali, vaatekappale (tai mikä lie) ei suinkaan ole häntä tärkeämpi juttu vaan kokonaisuutta täydentävä elementti jossa hänellä on päärooli. Oikein hyödynnettynä, naisellehan on tälllaisessa tilanteesa annettu valtavat käyttäjäoikeudet, jotka hipoavat 'master userin' luokkaa. Hän pystyy halutessaan kääntämän erotiikkavaihteen päälle ihan milloin vain. Just push 'that' button, darling!
Ikävä kyllä minun kohdallani, vaimoni ei hyödynnä tätä mahdollisuutta, vaan valitsee mieluummin torjuvan ja mustasukkaisen suhtautumisen haluihini. Mielestäni olen itse suhteemme alussa avautunut hänelle ja kertonut (nykypäivänä ei ei enää niin ihmeelliestä) tunnemaailmastani niin rehellisesti kuin ihminen suinkin voi. Hän yrittää selvästi sivuuttaa minulle varsin vahvan seksualisuuteni peruspilareita. Loukkaannun tietenkin tästä ja se tappaa minun haluni täysin.
Tuollaisesta asiasta kun ei oiken voi ryhtyä taistelemaan. Se pitää joko löytyä osana rakkautta ja kunnioitusta kummpaniaan kohtaan, tai sitten sitä ei vain löydy.
Voin siksi vain kuvitella niitä pareja, jossa alla piilee jokin fetisismin kaltainen juttu, jota ei pystytä käsittelemään mutta ei myöskään ohittamaan. Sen tiedän ainakin, että tuo peikko ei edes in myötä periksi anna.
Uskaltavtkohan naiset ikinä kertoa fantasioistaan miehilleen? Veikkaan että heikonlaisesti.
Tähän olisi hienoa saada muiden mielipiteitä.- kysymyksen naisille
Uskallanko paljastaa omat fantasiani miehelle? Riippuu miehestä, jos hän kykenee vastaanottamaan ja käsittelemään asian oikein. Kaikista miehistä ei välttämättä ole siihen. Niin kuin ei kaikki naisetkaa pysty sulattamaan miehensä mieltymyksiä, saati toteuttaa niitä. Rakkautta ja luottamusta se suhteessa vaatii, että uskaltaa ja saa olla oma itsensä myös ilmaisemalla omaa seksuaalisuuttaan. Ei kaikkea tarvitse hyväksyä toteutettavaksi, jos se tuntuu itsestä vieraalta, mutta ymmärrystä ja myötämielisyyttä rakasta puolisoa kohtaan voi tuntea ja ainakin yrittää omissa rajoissaan. Nämä on ehkä niitä asioita, jotka pitäisi puhua selviksi jo suhteen alkuvaiheessa ja suhtautua niihin tosissaan ja rehellisesti.
Mietin itse omaa suhtautumistani miehen paljastamaan ikiaikaiseen fantasiaansa seksistä kahden naisen kanssa. Miten se onnistuisi käytännössä? Kuka olisi se toinen nainen - tuttava, vieras, ammattilainen? Haluaako mies sitä todellisuudessa vai herkutteleeko vain fantasioimalla? Sopisiko se minulle, joka en tunne vetoa naisiin? Tuntisinko mustasukkaisuutta miehestä? Rakastan häntä kaikilla tasoilla ja meillä on myös aktiivinen seksielämä. Siksi ihan tosissani mietin tätä asiaa, jos vaikka yllättäisin hänet joku kerta.
- Mimmu
OLIMME 27 V YHDESSÄ JA NYT ERONKIN JÄLKEEN OLEMME OLLEET INTIIMISTI TEKEMISISSÄ,eLÄMÄN KARIKKOIHIN EI TOSIAAN KOSKAN KADONNUT VÄLILLÄMME FYYSINEN KOSKETUS JS SEN VOIMALLA ME VARMAAN NIIN KAUAN OLTIIN YHDESSÄKIN
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Martinan uusi poikakaveri
Sielläpä se sitten on. Instastoorissa pienissä speedoissa retkottaa uusin kulta Martinan kanssa. Oikein sydämiä laitettu2043085Suomessa helteet ylittää vasta +30 astetta.
Etelä-Euroopassa on mitattu yli +40 asteen lämpötiloja. Lähi-Idässä +50 on ylitetty useasti Lämpöennätykset rikkoutuva2391590Laita mulle viesti!!
Laita viesti mesen (Facebook) kautta. Haluan keskustella mutta sinun ehdoilla en halua häiriköidä tms. Yhä välitän sinus921442- 881342
Vanhemmalle naiselle
alkuperäiseltä kirjoittajalta. On olemassa myös se toinen joka tarkoituksella käyttää samaa otsikkoa. Ihan sama kunhan e461304Fazer perustaa 400 miljoonan suklaatehtaan Lahteen
No eipä ihme miksi ovat kolminkertaistaneen suklaalevyjensä hinnan. Nehän on alkaneet keräämään rahaa tehdasta varten.1481206Ajattelen sinua tänäkin iltana
Olet huippuihana❤️ Ajattelen sinua jatkuvasti. Toivottavasti tapaamme pian. En malttaisi odottaa, mutta odotan kuitenkin121168Ökyrikkaat Fazerit saivat 20 MILJOONAA veronmaksajien varallisuutta!
"Yle uutisoi viime viikolla, että Business Finland on myöntänyt Fazerille noin 20 miljoonaa euroa investointitukea. Faze120992Miehelle...
Oliko kaikki mökötus sen arvoista? Ei mukavalta tuntunut, kun aloit hiljaisesti osoittaa mieltä ja kohtelit välinpitämät89912Tuntuu liian hankalalta
Lähettää sulle viesti. Tarvitsen apuasi ottaa koppi tilanteesta. Miehelle meni.44793