Viisi kuukautta sitten näin ensirakkauteni viimeisen kerran, siitä asti ikävä on täyttänyt jokaisen päiväni. Loppua ei näy, olen kokeillut kaikkea. Yksikään nainen ei tunnu samalta kuin hän oli, ei edes lähellekkään.
Anteeksi kun olin ilkeä, en koskaan tarkoittanut sinulle pahaa, päinvastoin. Tilanne oli minulle uusi ja minulla oli monta murhetta samaan aikaan, niin kuin sinullakin, siksi en ollut oma itseni. Nyt kaikki on ohi ja se tuntuu niin lamaannuttavalta.
Lyhyessä ajassa koettiin paljon kaikkea, ja niistä on vain hyviä muistoja. Ne tulee aina väkisin pintaan kun näen ulkona tutun paikan, siksi olen koittanut välttää näitä paikkoja. Paikkoja, joissa vain olimme hiljaa ja halasimme. Paikkoja, joissa juoksimme kilpaa. Paikkaa, jossa annoit minulle ensimmäisen pusun. Kappaleita, joita kuuntelimme yhdessä...
Olen vain niin loppu. Elämänilo kadonnut. Ikävä on aivan käsittämätön, se näkyy alkoholin kulutuksessa. Vaikka minulle silloin alkoholin käytöstä parjasitkin, se ei todellakaan ollut ongelma minulle, nyt se kohta alkaa olla. Antaisin ihan mitä vain, jos saisin kokea edes yhden mukavan hetken uudestaan.
Toivon vain, että voisin kokea samanlaista vielä jonkun muun naisen kanssa. Tiedän kuitenkin, että se tuskin on mahdollista, olit niin käsittämättömän upea tapaus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Olen aivan hukassa, en tiedä enää minkä vuoksi elän. Minulla ei ole mitään motivaatiota mihinkään.
Harmi, ettemme voi olla kavereita. Tosin taitaa olla parempi näin, ettemme pidä minkäänlaista yhteyttä. Olitkin liian hyvä minulle, ei minulle kuulu tuollainen täyden kympin nainen. Koitan vain unohtaa, vaikka en usko, että se onnistuu.
P.S. Olisin halunnut toivottaa hyvät joulut ja syntymäpäivät, mutta.....tiedäthän.
Naiselle, en tiedä minne. :(
Anteeksi kun olin ilkeä, en koskaan tarkoittanut sinulle pahaa, päinvastoin. Tilanne oli minulle uusi ja minulla oli monta murhetta samaan aikaan, niin kuin sinullakin, siksi en ollut oma itseni. Nyt kaikki on ohi ja se tuntuu niin lamaannuttavalta.
Lyhyessä ajassa koettiin paljon kaikkea, ja niistä on vain hyviä muistoja. Ne tulee aina väkisin pintaan kun näen ulkona tutun paikan, siksi olen koittanut välttää näitä paikkoja. Paikkoja, joissa vain olimme hiljaa ja halasimme. Paikkoja, joissa juoksimme kilpaa. Paikkaa, jossa annoit minulle ensimmäisen pusun. Kappaleita, joita kuuntelimme yhdessä...
Olen vain niin loppu. Elämänilo kadonnut. Ikävä on aivan käsittämätön, se näkyy alkoholin kulutuksessa. Vaikka minulle silloin alkoholin käytöstä parjasitkin, se ei todellakaan ollut ongelma minulle, nyt se kohta alkaa olla. Antaisin ihan mitä vain, jos saisin kokea edes yhden mukavan hetken uudestaan.
Toivon vain, että voisin kokea samanlaista vielä jonkun muun naisen kanssa. Tiedän kuitenkin, että se tuskin on mahdollista, olit niin käsittämättömän upea tapaus, niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Olen aivan hukassa, en tiedä enää minkä vuoksi elän. Minulla ei ole mitään motivaatiota mihinkään.
Harmi, ettemme voi olla kavereita. Tosin taitaa olla parempi näin, ettemme pidä minkäänlaista yhteyttä. Olitkin liian hyvä minulle, ei minulle kuulu tuollainen täyden kympin nainen. Koitan vain unohtaa, vaikka en usko, että se onnistuu.
P.S. Olisin halunnut toivottaa hyvät joulut ja syntymäpäivät, mutta.....tiedäthän.
Naiselle, en tiedä minne. :(
Vastaukset 5
Vanhimmat
Romeo ja Julia rakkaustarinat ovat aina lyhyitä ja
traagisia.Kirjoita runoja,trubaduurilauluja.Ainakin
olet kokenut jotain sellaista josta kaikki uneksii.
loppu kertoo ettei ollut molemmille yhtä hyvä!
siihenhän se loppui, et sä lähdit juoksentelemaan toisten perään. Oli varmaan nautinnollista vaihtaa lennosta toisesta toiseen, vai oliko kolmas vai viides ehkä?
Aika surkuhupaisaa nyt sitten surkeilla, toivoo muka jotain yhden kanssa ja samaan aikaan heilastelee siellä sun täällä. Se on nimittäin tekojen tasolla se viimeinen tahto.
Oikeestaan sulla ei oo mikään elämänilo kadonnut. Itsehän sä olet tohon tilanteeseen hankkiutunut, joten kai sä sen tarvitset, luoja ties mitä varten.. Sä sen olet valinnut, sä valitset ton surkeutes, mutta kysymys onkin, et miksi, kun ei ole pakko. Elämä on valintaa ja sä halusit näin..
Olet erikoinen kieltämättä.
Ja hölmöä on koko ajan tossa viestissäkin puhua niin ristiin. Haluan ja haluan jonkun toisen kanssa ja että unohdan ja haluan? Tosi kökköä logiikkaa. koita herranjestas päättää tai ole päättämättä sitten, jos se sut onnelliseks tekee.
Jotain munaa sunkin johdonmukaisuuteen tarvittais.
...mutta nyt meni ohi.
"siihenhän se loppui, et sä lähdit juoksentelemaan toisten perään. Oli varmaan nautinnollista vaihtaa lennosta toisesta toiseen, vai oliko kolmas vai viides ehkä?"
Ilmeisesti sait käsityksen, että minulla on ollut muita naisia tässä välissä? Hyvä, jos olen koskenutkaan toiseen naiseen, sen jälkeen kun Hänet näin viimeksi. Jutellut olen, en mitään muuta. Kukaan ei vain tunnu vastaavan Häntä henkisella puolella, tarkoitin...
no mut mitä siitä jos sun henkinen puoli on sitä, et haluan ja en halua, haaveileen, mut kokeilisin mieluusti toisen kanssa, ottaisin, mutta tarkoitus olis unohtaa, rakastan, mutta haen uusia naisia..
Ei se kenenkään muunkaan silmissä ole muutakuin just sitä itteään sun puolelta. Ristiinrastiin poukkoulet, kuin säikähtänyt kani. Ei se ole vaan se, mitä sä haluat, kun et osaa itsekään päättää. Ei tollasta nyt jaksa katella erkkikään, et mistään ei saa mitään tolkkua.
Koita nyt ottaa ittees niskasta kiinni, jos osaat.
Sä taidat olla aika sekasin. Kaverilla on särkyny sydän, se tekee eniten kipeetä kun mikään muu täs paskas paikassa. Sä et kyllä ainakaan saanu hänelle parempaa oloa. Onko sulle koskaan edes käynyt niin kun tolla lailla puhut jollekin ketä käy läpi sitä?