en ihastu..

Täällä yksi samanlainen.

Minullekin ihastuminen on vaikeaa. Olen kyllä tavannut todella mukavia miehiä mutta en ole ihastunut. En osaa kiinnostua miehistä sillä tavalla.
Ei minuunkaan ole kukaan ihastunut koskaan.
Ihastumattomuuteni on kai jotain epävarmuutta. En halua kiintyä kehenkään sillä olen kerran tehnyt sen virheen että annoin itseni ihastua kunnolla enkä ole vuodenkaan jälkeen päässyt yli.
Jäin kai miettimään mikä minussa on vikana kun en kelvannut unelmieni miehelle.
Olisi kiva joskus puhdistautua tästä vanhasta ihastuksesta ja tuntea vielä aitoa kiinnostusta johonkin. Sellaista että on perhosia mahassa kun toinen hipaisee ja että seksissä olisi oikeasti tunteita mukana.
Ihmettelen kovasti näitä ihmisiä jotka vaihtaa suhteesta toiseen tai pitää monta suhdetta samaan aikaan. Kuinka mielenkiinto kaikkia kohtaan säilyy? Vai onko siinä oikeita tunteita?

Minulla on hieman samantapainen ongelma. Ei siten, ettenkö ihastuisi. Ihastun ja rakastun todella helposti ja voimakkaasti...mutta miehen pitää olla juuri "oikeanlainen". Pitäköön muut minua pinnallisena mutta minkäs teen kun en voi pakottaa itseäni ihastumaan kehen vaan. Ihastumiseni voi estää miehen liiallinen pituus, pottunenä...ja se karsii jo ison osan miehistä. Itse asiassa nenä on yleensä se ensimmäinen juttu. Itselläni on pieni terävä nenä...johtuuko sitten siitä...en tiedä. Hiukset...en vain ihastu vaaleahiuksisiin...tiedä sitten miksi...Paino...ylipainoinen mies ei saa millään muotoa tunteitani liikkeelle...yritin kerran...ajattelin jopa naimisiin yhden kanssa kun oli tosi mukava mies...mutta en vain kyennyt.
En itse viitsi kamalan paljon edes kantaa huolta tästä...kaipa joku päivä tulee semmoinen mies vastaan, joka saa jalat alta (on niitä ollutkin, mutta ei ole tullut elämänkestävää suhdetta vielä).
Ongelma vain on se, että olisi "järkevää" valita mies vain luonteen perusteella eikä antaa ulkonäön vaikuttaa...mutta kun ne seksualliset tunteet jotka liittyvät myös ihastumiseen eivät herää ellei mukana ole tiettyjä näkyviä ominaisuuksia...ja ominaishaju vaikuttaa myös...jokaisella ihmisellä on oma ominaishajunsa iholla...se merkkaa paljon. On tässä ongelmaa...

Mikä vimma ihmisillä on arvottaa itsensä parisuhteiden kautta? Ette te huonoja ole vaikka ette koko ajan olisikaan porhaltamassa suhteesta toiseen. Ei ole mikään pakko ihastua, se ei ole kansalaisvelvollisuus.

Ihastun todella harvoin ja silloin hyvin spontaanisti. Nämä harvat ihastukset kestävät pitkään, vaikken saisi edes tilaisuutta tavata kohdetta! En vaan pysty ihastumaan/rakastumaan vaikkapa kuin päättämällä tai järkeilemällä, kuten monet muut tuntuvat tekevän! Tunnen monia mukavia miehiä, mutta miksi niin hirvittävän harvat vetävät puoleensa???

Tunnen pariutuneita "järki-ihmisiä", jotka ovat tavanneet, koska yhteisten tuttavien mielestä he sopisivat yhteen. Nämä ihmiset ovat sitten tapailleet sitkeästi ja lopulta jähmeästi muuttaneet yhteen, saaneet lapsiakin.

Minulla on myös "tuttava", joka ihastui joka kolmanteen vastaan tulleeseen mieheen. Tästä seurasi paljon sotkuja. Lopulta hänkin päättämällä päätti ottaa avomiehen deittipalstalta ja näin myös teki!

Minusta järjen käyttö tunneasioissa on kuitenkin laskelmointia!!! Selittämätöntä kipinää täytyy olla!

Et sä ole tavannut ketään. Sun roolisi on tavannut monta mistä mutta itse et ole ollut paikalla.