Tiedoton tulevaisuuden

Siis hankkiutua salaa raskaaksi. Siinäpä oivallinen alku perhe-elämään.
Ja rakastan miestäni kovasti, olen erittäin onnellinen hänen kanssaan enkä ikinä pettäisi luottamusta tekemällä jotakin tuollaista. Lopulta tosiaan kai vaan mietittävä mitä valmis hyväksymään. Haluan todennäköisesti olla hänen kanssaan, vaikka mitään 'extraa' ei ikinä olisikaan luvassa. Kiitoksia vastauksestasi.

mieleenkään.. kirjoitti:

Siis hankkiutua salaa raskaaksi. Siinäpä oivallinen alku perhe-elämään.
Ja rakastan miestäni kovasti, olen erittäin onnellinen hänen kanssaan enkä ikinä pettäisi luottamusta tekemällä jotakin tuollaista. Lopulta tosiaan kai vaan mietittävä mitä valmis hyväksymään. Haluan todennäköisesti olla hänen kanssaan, vaikka mitään 'extraa' ei ikinä olisikaan luvassa. Kiitoksia vastauksestasi.

Lue lisää

Samaa olen miettinyt. Olemme jutelleet että naimisiin jossain vaiheessa luultavasti menemme, mutta kun olen kysynyt että haluaako mies lapsia, joskus muutamien vuosien päästä, niin vastaus on ettei vielä tiedä.

Ymmärrän kyllä ettei siihen ole helppo vastata, olemmehan vielä nuoria (23v), enkä tietysti halua painostaa, mutta olisi hyvä asiasta tietää, ettei sitten myöhemmin tule yllätyksiä.. Yritin saada mieheni ymmärtämään, että jos hän olisi varma ettei koskaan halua lapsia, niin kyllä se minulle olisi iso juttu, ja tulevaisuutta pitäisi ainakin pohtia tarkemmin.

Mielestäni tällaisista asioista olisi tärkeää jutella jo paljon ennen, että molemmat suhteen osapuolet tietäisivät missä mennään.

meneillään. Ollut jo noin kuukauden päivät. Asiasta puhuttu hyvinkin vakavasti, mutta tuntuu sille, että minä olen se joka asiasta on premmin saanut selvyyden omaan päähänsä kuin mies.
Itselläni tilanne että todennäköisesti en koskaan tulisi lasta saamaan, en ainakaan ns. normaalisti. Takana usemapi keskenmeno entisen kumppanin kanssa ja silloin jo lääkäri sanonut että heikkoa on, mutta "saattaa" onnistua. Olen miehelle joskus sanonut halauvani lasta valtavasti, mutta nyt hänelle on tullut jokin pakkomielle miettiä asiaa päivittäin. Olen yrittänyt puhua hänelle tästä ja omista ajatuksistani, jotka ovat sensuuntaisia, että lapsi saa tulla jossain vaiheessa jos on tullakseen, mutta enää en halua alkaa sen asian kanssa taistelemaan. Ei ole voimia kestää niitä pettymyksiä ja mieluummin elän miehen kanssa lapsettomanana ja nautin elämästä muuten, kuin että hermoilisin jatkuvasti mahdollista raskautta ja jos se onnistuu niin kauan se kestää jne.
Mies miettii asian todella syvällisesti ja kaikkea siihen liittyvää ja vetäytyy silloin kuoreensa. Hän aiheuttaa minulle todella ahdistuneen olon tuolla käytöksellään, mutta ei tajua sitä. Kertoi minulle kyllä että olet varmaan hiomanut että hän on hiemanvälillä vetäynyt ja hakenyt omaa aikaa, mutta nyt taas on "tilanne päällä" vaikka koko viimevkon minulle toitotti omaaa onnellisuuttaan yms. Ja nyt on taas etäinen, ja syy siihen on että mietti tulevaisuutta yms. Hyvä asia on että miettii, mutta ei voi liikaakaan miettiä... menee todella vaikeaski tämä muutoin. En tiedä miten saan miehen lopettamaan mielettömänm pohdinnan asiasta ja relaamaan taas, olemaan rento ihana hauska itsensä.
Nyt on suru puserossa tämän takia, pelotttaa melkein että ero tulee. Emme siis vielä virallisesti asu yhdessä, mutta senkaltaisia suunnitelmia meillä on ollut.