Kapitalismi, Keskusta ja henkilökohtaiset valinnat

Luokkajako selittää tuon suvaitsemattomuuden. Tokikaan työtätekevän asemassa olevan valintoja ei hyväksytä sikäli mikäli ne ovat ristiriidassa kapitalististen pyrkimysten kanssa, mutta jos omistat riittävästi varallisuutta tai tuloja, niin voit toteuttaa pyrkimyksiäsi sitä enemmän mitä vauraampi olet.

Nykymuotoinen perhe ei mielestäni ole mikään perhe, vaan korkeintaan hetkellinen pysäkki. Toisaalta taas näitä pysäkkejä voi olla ties miten monta, mikä puolestaan ei ole kuulunut traditioon.

Uskonto on aina ollut merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja, jopa pääasiallinen joskus muinoin. Yhä vielä katolisessa maailmassa paavin sana painaa. Suomessa sitä vastoin lienee tätä nykyä 200 jumalaakin, joten ainakin jonkinasteinen inflaatio vallitsee.

Arvot nimenomaan ratkaisevat. Lienee jäänyt huomaamatta, että rahallakin on arvo. Jos siis rahan arvo menee nollaan, niin luulisi olevan selvää, mitä silloin tapahtuu. Sama pätee muuallakin.

Tämä otsikon ilmaus on virheellinen. En ole halunnut ottaa mitään maaseudun omaa pois. En ole koskaan vaatinut, että maaseudun tai syrjäseutujen pitäisi maksaa kaupunkilaisille valtionosuukisen tasausta. Olen aina korostanut sitä, että jokainen saa valita asuinpaikkansa kunhan vastaa itse tuon valinnan taloudellisista kustannuksista.

Vastustan kyllä kehitysaluepolitiikkaa Suomen sisällä. Ei voi olla oikein, että taloudellista hyötyä tuottava osa Suomea ja suomalaisia vuodesta toiseen elättävät myös sen osan väestöä, joka ei suostu ottamaan osaa kannattavaan tuotantoon.

Minusta on ymmärrettävää, että esim. omaa syyttään työttömäksi jääneitä autetaan. Samoin sairaita, vanhuksia ja lapsia taikka muutoin huonommassa asemassa olevia työkyvyttömiä pitää auttaa. Tämä on yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Mutta en jaksa ymmärtää sitä, että pitäisi auttaa tervettä ja hyvävoimaista kalastajaa, joka valitsee asuinpaikkansa mahdollisimman etäältä vesistöistä ja sanoo, että häntä on autettava, koska kalat eivät ui hänen luokseen kuivalle maalla, vaan hänen pitäisi mennä kalojen luoksen saadakseen niitä.

Modernien yhteiskuntien talousrakenne perustuu teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin. Kehitysmaiden talous sen sijaa perustuu maatalouteen ja keräilytalouteen. Jos me Suomessa päätämme siirtyä yhdessä takaisin maa- ja keräilytalouden aikakauteen, asia on minun puolestani ok. Se tarkoittaa huimaa taloudellisen elintason laskua silloin kaikille. Yhdenvertaisuus toteutuu sitä kautta ja ehkä yhteisöllisyyskin sitten kasvaa. Uskonnon merkitys kasvaa varmasti, sillä pitäähän ihmisten hädässään yrittää edes johonkin turvautua. Silloin ei ole enää kaupunkilaisia ja tuottavassa töissä olevia, joiden varaan voi heittäytyä.

Hyödyn ideologia eli utilatirismi ei sulje pois yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden ihanteita. Yhtä lailla köyhyyden ihannointi voi sulkea ne pois, kun riidellään siitä viimeisestäkin leipäpalasta. Maatalousyhteiskuntaan jättäytyminen on modernissa talouksissa köyhyyden ihannointia, varsinkin näin susirajojen oloissa, missä maatalous on ollut perinteisesti huonotuottoista.

Tähän asti suomalaiset ovat valinneet utilitarismin, rakentaneet metsäteollisuutta ja metallisteollisuutta sekä nyttemmin modernia teknologiateollisuutta ja myyneet sillä tavoin tuotettuja tavaroita ulkomaille. Kyllä se on tarkoittanut kaupungistumista ja luopumista maaseudun idyllistä. Se on tarkoittanut luopumista köyhyyden ihannoinnista.

En minäkään kapitalismia ihannoi, mutta vielä vähemmän ihannoin köyhyyttä ja kurjuutta, jota meillä kepulainen elämänmalli tarjoaa. Kysymys on siitä, miksi vain osan meistä suomalaisista tulee ponnistella tuon hyödyn tuottamiseen ja valita asuinsijansa sen mukaisesti toisten saadessa siinä siivellä siitä hyötyä ja eläessään ja elämöidessään omalla idyllillään. Se on aika kaksinaamaista.

Mielipidepankki kirjoitti:

Tämä otsikon ilmaus on virheellinen. En ole halunnut ottaa mitään maaseudun omaa pois. En ole koskaan vaatinut, että maaseudun tai syrjäseutujen pitäisi maksaa kaupunkilaisille valtionosuukisen tasausta. Olen aina korostanut sitä, että jokainen saa valita asuinpaikkansa kunhan vastaa itse tuon valinnan taloudellisista kustannuksista.

Vastustan kyllä kehitysaluepolitiikkaa Suomen sisällä. Ei voi olla oikein, että taloudellista hyötyä tuottava osa Suomea ja suomalaisia vuodesta toiseen elättävät myös sen osan väestöä, joka ei suostu ottamaan osaa kannattavaan tuotantoon.

Minusta on ymmärrettävää, että esim. omaa syyttään työttömäksi jääneitä autetaan. Samoin sairaita, vanhuksia ja lapsia taikka muutoin huonommassa asemassa olevia työkyvyttömiä pitää auttaa. Tämä on yhteisöllisyyttä ja solidaarisuutta kanssaihmisiä kohtaan. Mutta en jaksa ymmärtää sitä, että pitäisi auttaa tervettä ja hyvävoimaista kalastajaa, joka valitsee asuinpaikkansa mahdollisimman etäältä vesistöistä ja sanoo, että häntä on autettava, koska kalat eivät ui hänen luokseen kuivalle maalla, vaan hänen pitäisi mennä kalojen luoksen saadakseen niitä.

Modernien yhteiskuntien talousrakenne perustuu teollisuuteen ja palveluelinkeinoihin. Kehitysmaiden talous sen sijaa perustuu maatalouteen ja keräilytalouteen. Jos me Suomessa päätämme siirtyä yhdessä takaisin maa- ja keräilytalouden aikakauteen, asia on minun puolestani ok. Se tarkoittaa huimaa taloudellisen elintason laskua silloin kaikille. Yhdenvertaisuus toteutuu sitä kautta ja ehkä yhteisöllisyyskin sitten kasvaa. Uskonnon merkitys kasvaa varmasti, sillä pitäähän ihmisten hädässään yrittää edes johonkin turvautua. Silloin ei ole enää kaupunkilaisia ja tuottavassa töissä olevia, joiden varaan voi heittäytyä.

Hyödyn ideologia eli utilatirismi ei sulje pois yhteisöllisyyden ja solidaarisuuden ihanteita. Yhtä lailla köyhyyden ihannointi voi sulkea ne pois, kun riidellään siitä viimeisestäkin leipäpalasta. Maatalousyhteiskuntaan jättäytyminen on modernissa talouksissa köyhyyden ihannointia, varsinkin näin susirajojen oloissa, missä maatalous on ollut perinteisesti huonotuottoista.

Tähän asti suomalaiset ovat valinneet utilitarismin, rakentaneet metsäteollisuutta ja metallisteollisuutta sekä nyttemmin modernia teknologiateollisuutta ja myyneet sillä tavoin tuotettuja tavaroita ulkomaille. Kyllä se on tarkoittanut kaupungistumista ja luopumista maaseudun idyllistä. Se on tarkoittanut luopumista köyhyyden ihannoinnista.

En minäkään kapitalismia ihannoi, mutta vielä vähemmän ihannoin köyhyyttä ja kurjuutta, jota meillä kepulainen elämänmalli tarjoaa. Kysymys on siitä, miksi vain osan meistä suomalaisista tulee ponnistella tuon hyödyn tuottamiseen ja valita asuinsijansa sen mukaisesti toisten saadessa siinä siivellä siitä hyötyä ja eläessään ja elämöidessään omalla idyllillään. Se on aika kaksinaamaista.

Lue lisää

Allekirjoittanut ei puolestaan ymmärrä, miksi aluepolitiikkaa vastustetaan. Luulisi olevan kaikkien etu, että valtakuntaa kehitetään tasapuolisesti.

Jos valtakunta kehittyisi tasapuolisesti, silloin ei myöskään pääkaupunkiseutulainen voisi valittaa verorahojensa menevän yhtään minnekään, kun kaikki voisivat hyvin.

Jotta aluepolitiikka voisi toteutua, sille pitää luoda kannustimet. Pitää jotenkin kompensoida se, jos tuotantoa investoidaan alueille, joiden välittömät edut eivät ole parhaat mahdolliset. Pitää katsoa, mikä on kokonaisuuden etu. Lokaali rationaalisuus ei ole sama asia kuin globaali. Siksi myöskään aluepolitiikka ei voi onnistua, ellei julkinen valta sitä edistä. Muutoin käy niin kuin nyt, että tuotanto hakee vain välittömiä etuja ja näin tehdessään siirtyy peräti maasta pois. Se taas on kansainvälisesti järkevää, mutta ei lämmitä yhtään suomalaisia.

Suomalaisten kannattaa siis pohtia entistäkin tarkemmin jo sitä, mitä aluepolitiikka ylipäätään on.

Postmodernismi ei suinkaan mitätöi arvojen merkitystä. Päinvastoin postmodernismi ei ole muuta kuin vahvistuvaa kapitalismia. Sen näkee kaikesta, jos vain viitsii panna merkille. Niin sanottujen kovien arvojen merkitys viime vuosina on korostunut merkittävästi. Tuloerot räjähtävät suunnilleen käsiin. Myös Suomessa.

Solidaarisuus kuuluu oleellisena osana sosialismiin. Se on työläisen elinehto. Työläinen ei yksin pysty taistelemaan rahan valtaa vastaan. Vain joukkovoima voi luoda painetta asioiden muuttamiseksi. Valitettavasti moni työläinen ei tätä näy ymmärtävän. Ei edes Keskusta, jonka sentään pitäisi olla köyhän asialla. Ainakin periaatteessa.

Myös sivistys lukeutuu Keskustan keppihevosiin. Se taas, mitä Keskusta sivistyksellä tarkoittaa, ei ole monelle avautunut. Sivistys omalta osaltani merkitsee erilaisten näkökantojen ymmärtämistä, mikä vaatii monipuolista tietoa ja osaamista. Siksi tieteen ja opetuksen kytkeminen kapitalistiseen maailmankuvaan ei ole sivistyspyrkimyksen mukainen.

Se pitää jossakin määrin paikkansa, että tiede kytkeytyy vahvasti kapitalistisen järjestelmän syntyyn, mutta tieteellä on myös oma itsenäinen traditionsa samoin kuin uskonnollakin. Ne edustavat kuitenkin vaihtoehtoisia maailmankuvia kapitalismin dominanssille. Siksi perinteisiä instituutioita ei pitäisi alistaa palvelemaan rahan tekemistä. Kaikkein vähiten uskontoa.

Perheen käsitteellä voidaan myös kikkailla, koska määritelmiä löytyy lähes joka tarpeeseen ja koska perhemuotoja tänä päivänä syntyy kuin sieniä sateella. Jopa niin, että urbaanilla kirkollakin on niissä nieleminen. Valitettavasti perhekin on nykyään alistettu kapitalistiselle tuotannolle, joskin viimeaikoina jonkinlaisia yhteensovittamispyrkimyksiäkin esiintyy.

Mutta kuten sanoin arvot ohjaavat ihmisten valintoja. Sitä voimakkaammin mitä enemmän ihminen arvoihin sitoutuu tai mitä enemmän arvot yhteiskunnassa vaikuttavat. Olisi sangen hälyttävä asia, jos esimerkiksi rahalla olisi suurempi arvo kuin ihmisellä. Jokainen on varmaan katsonut sen verran länsimaista elokuvaaa, että tietää mitä se merkitsee.

Seppo_Ilmarinen kirjoitti:

Postmodernismi ei suinkaan mitätöi arvojen merkitystä. Päinvastoin postmodernismi ei ole muuta kuin vahvistuvaa kapitalismia. Sen näkee kaikesta, jos vain viitsii panna merkille. Niin sanottujen kovien arvojen merkitys viime vuosina on korostunut merkittävästi. Tuloerot räjähtävät suunnilleen käsiin. Myös Suomessa.

Solidaarisuus kuuluu oleellisena osana sosialismiin. Se on työläisen elinehto. Työläinen ei yksin pysty taistelemaan rahan valtaa vastaan. Vain joukkovoima voi luoda painetta asioiden muuttamiseksi. Valitettavasti moni työläinen ei tätä näy ymmärtävän. Ei edes Keskusta, jonka sentään pitäisi olla köyhän asialla. Ainakin periaatteessa.

Myös sivistys lukeutuu Keskustan keppihevosiin. Se taas, mitä Keskusta sivistyksellä tarkoittaa, ei ole monelle avautunut. Sivistys omalta osaltani merkitsee erilaisten näkökantojen ymmärtämistä, mikä vaatii monipuolista tietoa ja osaamista. Siksi tieteen ja opetuksen kytkeminen kapitalistiseen maailmankuvaan ei ole sivistyspyrkimyksen mukainen.

Se pitää jossakin määrin paikkansa, että tiede kytkeytyy vahvasti kapitalistisen järjestelmän syntyyn, mutta tieteellä on myös oma itsenäinen traditionsa samoin kuin uskonnollakin. Ne edustavat kuitenkin vaihtoehtoisia maailmankuvia kapitalismin dominanssille. Siksi perinteisiä instituutioita ei pitäisi alistaa palvelemaan rahan tekemistä. Kaikkein vähiten uskontoa.

Perheen käsitteellä voidaan myös kikkailla, koska määritelmiä löytyy lähes joka tarpeeseen ja koska perhemuotoja tänä päivänä syntyy kuin sieniä sateella. Jopa niin, että urbaanilla kirkollakin on niissä nieleminen. Valitettavasti perhekin on nykyään alistettu kapitalistiselle tuotannolle, joskin viimeaikoina jonkinlaisia yhteensovittamispyrkimyksiäkin esiintyy.

Mutta kuten sanoin arvot ohjaavat ihmisten valintoja. Sitä voimakkaammin mitä enemmän ihminen arvoihin sitoutuu tai mitä enemmän arvot yhteiskunnassa vaikuttavat. Olisi sangen hälyttävä asia, jos esimerkiksi rahalla olisi suurempi arvo kuin ihmisellä. Jokainen on varmaan katsonut sen verran länsimaista elokuvaaa, että tietää mitä se merkitsee.

Lue lisää

Postmodernismi oikeastaan vain korostaa arvojen merkitystä, se kuitenkin pirstaloi niitä, enää ei ole siten yhteistä arvopohjaa koko maalla kuin aiemmin. Tämä fragmentoituminen on varsin oleellinen tekijä, kun puhutaan arvoista ja kulttuurista muutenkin.

Solidaarisuus ei ole mitenkään työväenluokan erityisominaisuus, se on jopa huomattavasti tavanomaisempi ominaisuus yläluokkaiselle kulttuurille ja myös etnisesti poikkeaville ryhmille. Edellisessä viestissäni tosin kirjoitin sosialististen valtioiden arvomaailmasta, joka ei kovinkaan solidaarinen ole ollut, ei oikeastaan missään tunnetussa järjestelmässä.

Joskus sivistys on määritelty tapojen ymmärtämiseksi ja niiden mukaan toimimiseksi, se on siis kulttuurisidonnainen asia. Tiede ja opetus tulisi pitää erillään kaupallisesta toiminnasta, siitä olen samaa mieltä. Tuotteistamisella kun on taipumus supistaa maailmankuvaa ja estää innovaatioiden syntymistä.

Perhe on aina ollut eräs tuotantotekijä, maatalousyhteiskunnassa, jopa hyvinkin selkeästi sellainen. Voidaan aivan perustellusti sanoa, että vasta kapitalististen valtioiden kehittymisen myötä, perhe on muodostunut tärkeäksi arvoksi itsenäisenä yksikkönä ja emotionaalisena käsitteenä.

Samaa mieltä olen arvojen tärkeydestä ja myös sen kehityksen kauhistuvuudesta, jossa talous on ihmisarvoa tärkeämpi. Ihmisarvo on länsimaisissa yhteiskunnissa noussut, sikäli suunta on hyvä. Ihmisarvon kohoaminen toisaalta liittyy myös kapitalistiseen maailmankuvaan, ihmiset ovat kuluttajina varsin tärkeitä.

Niinpä niin kirjoitti:

Postmodernismi oikeastaan vain korostaa arvojen merkitystä, se kuitenkin pirstaloi niitä, enää ei ole siten yhteistä arvopohjaa koko maalla kuin aiemmin. Tämä fragmentoituminen on varsin oleellinen tekijä, kun puhutaan arvoista ja kulttuurista muutenkin.

Solidaarisuus ei ole mitenkään työväenluokan erityisominaisuus, se on jopa huomattavasti tavanomaisempi ominaisuus yläluokkaiselle kulttuurille ja myös etnisesti poikkeaville ryhmille. Edellisessä viestissäni tosin kirjoitin sosialististen valtioiden arvomaailmasta, joka ei kovinkaan solidaarinen ole ollut, ei oikeastaan missään tunnetussa järjestelmässä.

Joskus sivistys on määritelty tapojen ymmärtämiseksi ja niiden mukaan toimimiseksi, se on siis kulttuurisidonnainen asia. Tiede ja opetus tulisi pitää erillään kaupallisesta toiminnasta, siitä olen samaa mieltä. Tuotteistamisella kun on taipumus supistaa maailmankuvaa ja estää innovaatioiden syntymistä.

Perhe on aina ollut eräs tuotantotekijä, maatalousyhteiskunnassa, jopa hyvinkin selkeästi sellainen. Voidaan aivan perustellusti sanoa, että vasta kapitalististen valtioiden kehittymisen myötä, perhe on muodostunut tärkeäksi arvoksi itsenäisenä yksikkönä ja emotionaalisena käsitteenä.

Samaa mieltä olen arvojen tärkeydestä ja myös sen kehityksen kauhistuvuudesta, jossa talous on ihmisarvoa tärkeämpi. Ihmisarvo on länsimaisissa yhteiskunnissa noussut, sikäli suunta on hyvä. Ihmisarvon kohoaminen toisaalta liittyy myös kapitalistiseen maailmankuvaan, ihmiset ovat kuluttajina varsin tärkeitä.

Lue lisää

Postmodernismi voidaan hyvin nähdä myös vakiintuneen tilan murentumisena. Ja tämä murentaja on voimistunut kapitalismi. Se myös selittää individualismin kasvun, rakenteiden romahduksen, yleisen ajelehtimisen.

Mailmahan tavallaan hajosi tässä taannoin, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja kommunismi katosi kapitalismia tasapainottavana voimana.

Perheiden ylläpito on mielestäni eri asia kuin itse perheen idea. Agraariyhteiskunta joka tapauksessa oli staattinen yhteiskunta vastakohtana teollistuneelle muuttuvalle yhteiskunnalle. Myös uskonto korostaa staattisuutta, vieläpä abstoluuttista. Perhe ja uskonto siis edustavat yhteiskunnan pysyviä elementtejä. Sen sijaan kapitalismi on yhteiskunnan anarkisti, joka tuppaa hajottamaan kaiken.

Seppo_Ilmarinen kirjoitti:

Postmodernismi voidaan hyvin nähdä myös vakiintuneen tilan murentumisena. Ja tämä murentaja on voimistunut kapitalismi. Se myös selittää individualismin kasvun, rakenteiden romahduksen, yleisen ajelehtimisen.

Mailmahan tavallaan hajosi tässä taannoin, kun Neuvostoliitto lakkasi olemasta ja kommunismi katosi kapitalismia tasapainottavana voimana.

Perheiden ylläpito on mielestäni eri asia kuin itse perheen idea. Agraariyhteiskunta joka tapauksessa oli staattinen yhteiskunta vastakohtana teollistuneelle muuttuvalle yhteiskunnalle. Myös uskonto korostaa staattisuutta, vieläpä abstoluuttista. Perhe ja uskonto siis edustavat yhteiskunnan pysyviä elementtejä. Sen sijaan kapitalismi on yhteiskunnan anarkisti, joka tuppaa hajottamaan kaiken.

Lue lisää

Postmodernismi on pikemmin seuraus julkisen holhouksen vähenemisestä. Julkinen valta on siirtynyt toisentyyppiseen holhoamiseen, aiemminhan kansalaisten moraalinen kasvatus oli autoritääristä ja pitkälti kirkon sanelemaa. Nykyisin holhous on siirtynyt terveyskasvatuksen puolelle ja moraaliset aspektit ovat jääneet taka-alalle.

Ihmisten perusvapaus on lisääntynyt ja siitä on luonnollisena seurauksena arvojen moniarvoistuminen. Individualismin arvostaminen liittyy selkeästi siihen arvomuutokseen, jossa yhteiskunnalliset toimijat ovat menettäneen vaikutusvaltaansa, syynä on luultavasti lisääntynyt koulutus.

Maaseutukulttuurissa perheiden arvo oli sidottu tuotantoon, se oli varsin oleellinen tekijä. koko perheyhteisön työpanosta tarvittiin, jotta yhteisö olisi ollut tuottava. Perheen merkitys on muuttunut, tämä muutos on yhteiskunnallisena muutoksena varsin oleellinen, se on jopa tärkeämpi kuin naisten vaikutusvallan lisääntyminen.

Uskonto korostaa staattisuutta, sitä tekee myös vahvasti luokkakantainen yhteiskuntamuoto. On aivan puhtaasti mielipidekysymys, pitääkö muuttumattomuutta sinänsä hyvänä asiana vai ei.

Kapitalismi on muutoksen perustalla, tästä olen samaa mieltä, koska muutokseen pitää aina olla jokin syy, mitään ei oikeastaan yhteiskunnassa tapahdu ilman syytä. Kapitalismi on lisännyt yksilöiden vaikutusvaltaa, mikäli puhumme siitä kapitalistisesta järjestelmästä joka on Suomessa valalla. Koska yksilöiden vaikutusvalta on lisääntynyt, silloin instituutioiden vallalle on käynyt päinvastoin. Valtahan ei koskaan lisäänny jaettaessa.

Niinpä niin kirjoitti:

Postmodernismi on pikemmin seuraus julkisen holhouksen vähenemisestä. Julkinen valta on siirtynyt toisentyyppiseen holhoamiseen, aiemminhan kansalaisten moraalinen kasvatus oli autoritääristä ja pitkälti kirkon sanelemaa. Nykyisin holhous on siirtynyt terveyskasvatuksen puolelle ja moraaliset aspektit ovat jääneet taka-alalle.

Ihmisten perusvapaus on lisääntynyt ja siitä on luonnollisena seurauksena arvojen moniarvoistuminen. Individualismin arvostaminen liittyy selkeästi siihen arvomuutokseen, jossa yhteiskunnalliset toimijat ovat menettäneen vaikutusvaltaansa, syynä on luultavasti lisääntynyt koulutus.

Maaseutukulttuurissa perheiden arvo oli sidottu tuotantoon, se oli varsin oleellinen tekijä. koko perheyhteisön työpanosta tarvittiin, jotta yhteisö olisi ollut tuottava. Perheen merkitys on muuttunut, tämä muutos on yhteiskunnallisena muutoksena varsin oleellinen, se on jopa tärkeämpi kuin naisten vaikutusvallan lisääntyminen.

Uskonto korostaa staattisuutta, sitä tekee myös vahvasti luokkakantainen yhteiskuntamuoto. On aivan puhtaasti mielipidekysymys, pitääkö muuttumattomuutta sinänsä hyvänä asiana vai ei.

Kapitalismi on muutoksen perustalla, tästä olen samaa mieltä, koska muutokseen pitää aina olla jokin syy, mitään ei oikeastaan yhteiskunnassa tapahdu ilman syytä. Kapitalismi on lisännyt yksilöiden vaikutusvaltaa, mikäli puhumme siitä kapitalistisesta järjestelmästä joka on Suomessa valalla. Koska yksilöiden vaikutusvalta on lisääntynyt, silloin instituutioiden vallalle on käynyt päinvastoin. Valtahan ei koskaan lisäänny jaettaessa.

Lue lisää

Maailma on tietysti maailma sinänsä, mutta maailmankuvamme on kylläkin tulkinta tästä maailmasta sinänsä.

Joka tapaukessa arvot selittävät yksilöiden käyttäytymistä tai paremminkin ne selittävät yksilöiden valintoja. Perinteisen kirkon ja perheen arvot eivät useinkaan sovi yhteen kapitalististen arvojen kanssa, mutta nyt kun rakenteet ovat muuttuneet, ovat rahamittaiset arvot saaneet aikaisempaa suuremman painon.

Seppo_Ilmarinen kirjoitti:

Maailma on tietysti maailma sinänsä, mutta maailmankuvamme on kylläkin tulkinta tästä maailmasta sinänsä.

Joka tapaukessa arvot selittävät yksilöiden käyttäytymistä tai paremminkin ne selittävät yksilöiden valintoja. Perinteisen kirkon ja perheen arvot eivät useinkaan sovi yhteen kapitalististen arvojen kanssa, mutta nyt kun rakenteet ovat muuttuneet, ovat rahamittaiset arvot saaneet aikaisempaa suuremman painon.

Lue lisää

Kirkko on arvoiltaan aina ollut vallanpitäjien puolella, se on pyrkinyt säilyttämään kulloisenkin yhteiskuntajärjestyksen "luojanluomana", riippumatta ihmisten hyvinvoinnista. Kirkko on myös itse varsin suurta valtaa käyttävä ja missään mielessä, sen vallankäyttö ei pääsääntöisesti ole (ollut) sosiaalista. Kapitalismi sopii varsin hyvin luterilaisen kirkon arvomaailmaan.

Nykyisin ihmisiä arvotetaan rahan kautta, he ovat joko kuluttajia, työnsuorittajia tai omistajina, arvostus riippuu varsin paljon siis taloudellisesta tilanteesta. Aiemmin ihmisiä arvotettiin syntyperän, sukupuolen, tai rodun perusteella, arvot olivat siten stabiileja, ettei muutosta ollut mahdollista hakea. Minä näen nykyisen mahdollisuuksien tasa-arvon kuitenkin parempana tilanteena.

Maailmaa voidaan toki tulkita aivan kuin halutaan, mutta jonkinlaisia perusteita mielipiteiden muodostamisessa tulisi olla, muutenhan kyse on ainoastaan tunteenpurkauksista.

Niinpä niin kirjoitti:

Kirkko on arvoiltaan aina ollut vallanpitäjien puolella, se on pyrkinyt säilyttämään kulloisenkin yhteiskuntajärjestyksen "luojanluomana", riippumatta ihmisten hyvinvoinnista. Kirkko on myös itse varsin suurta valtaa käyttävä ja missään mielessä, sen vallankäyttö ei pääsääntöisesti ole (ollut) sosiaalista. Kapitalismi sopii varsin hyvin luterilaisen kirkon arvomaailmaan.

Nykyisin ihmisiä arvotetaan rahan kautta, he ovat joko kuluttajia, työnsuorittajia tai omistajina, arvostus riippuu varsin paljon siis taloudellisesta tilanteesta. Aiemmin ihmisiä arvotettiin syntyperän, sukupuolen, tai rodun perusteella, arvot olivat siten stabiileja, ettei muutosta ollut mahdollista hakea. Minä näen nykyisen mahdollisuuksien tasa-arvon kuitenkin parempana tilanteena.

Maailmaa voidaan toki tulkita aivan kuin halutaan, mutta jonkinlaisia perusteita mielipiteiden muodostamisessa tulisi olla, muutenhan kyse on ainoastaan tunteenpurkauksista.

Lue lisää

Tokipa kirkolla ja kapitalismilla on samansuuntaisia arvoja, mutta mielestäni tätä arvonmuodostusprosessia ei saisi kytkeä suoraan kapitalistiseen tuotantoon, kuten näkyy tehdyn. Mielestäni kirkolla pitäisi olla oma traditio ja autonomia kuten yliopistoillakin.

Se on selvä, että ihmisellä täytyy olla mahdollisuuksia, mutta esimerkiksi mahdollisuuksien tasa-arvon nykydoktriini on kumminkin lähinnä silmänlumetta. Se pitäisi muotoilla uudestaan.

Emme tietenkään elä täysin mielettömässä maailmassa, sillä onhan ihmisillä sentään, ainakin toistaiseksi, yhteisiäkin käsityksiä maailmasta.