Olemme olleet vaimoni kanssa yhdessä 15v.
Meillä on kaksi lasta. suhteemme on ollut vuosia
vähän kriisissä.Appivanhemmat eivät koskaan ole
sulattunut minua,mutta jatkoin kumminkin suhdetta
välittämästä heistä koska tämä johtui vai siitä,
että en ollut tarpeeksi koulutettu ja arvostettu
heidän ainoalle tyttärelleen ja siitä olen myös
saanut kuulla anopin suusta joka nykyään upottaa
pahan olonsa viinaan, vaikka esittää hyvin hienoa
ihmistä muille. Itse olen tehnyt kaikkeni vaimon
kiinni pitämiseksi jota olen myös rakastanut(ehkä
liikaakin) olen ollut mustasukkainen hänen illan
vietoista,eli pelännyt menettäväni kaiken koska en
tunne enään minkään riittävän. Olen aina halunnut
selvittää asiat puhumalla mutta se on aivan turhaa
hänen mielestään (asiat ei puhumalla parane).
Olen hoitanut lapset, ommellu vaatteet, siivonnut,
kutonu, tehny remontit, rakentanu mökin (appien tontille josta kiitollisuuden velka),ja paljon muuta. En juuri juo enkä hyppää kapakoissa harrastan lasten kanssa ja olemme pyytäneet äitiäkin mukaan esim. uimalaan mutta ei kun ei huvita. Olenko hullu vai liian sitova vaiko mitä
ie taho pää kestää ku alkaa aina pyörittä asioita
päässä kun ei oo puhe kaveria!
Meillä on kaksi lasta. suhteemme on ollut vuosia
vähän kriisissä.Appivanhemmat eivät koskaan ole
sulattunut minua,mutta jatkoin kumminkin suhdetta
välittämästä heistä koska tämä johtui vai siitä,
että en ollut tarpeeksi koulutettu ja arvostettu
heidän ainoalle tyttärelleen ja siitä olen myös
saanut kuulla anopin suusta joka nykyään upottaa
pahan olonsa viinaan, vaikka esittää hyvin hienoa
ihmistä muille. Itse olen tehnyt kaikkeni vaimon
kiinni pitämiseksi jota olen myös rakastanut(ehkä
liikaakin) olen ollut mustasukkainen hänen illan
vietoista,eli pelännyt menettäväni kaiken koska en
tunne enään minkään riittävän. Olen aina halunnut
selvittää asiat puhumalla mutta se on aivan turhaa
hänen mielestään (asiat ei puhumalla parane).
Olen hoitanut lapset, ommellu vaatteet, siivonnut,
kutonu, tehny remontit, rakentanu mökin (appien tontille josta kiitollisuuden velka),ja paljon muuta. En juuri juo enkä hyppää kapakoissa harrastan lasten kanssa ja olemme pyytäneet äitiäkin mukaan esim. uimalaan mutta ei kun ei huvita. Olenko hullu vai liian sitova vaiko mitä
ie taho pää kestää ku alkaa aina pyörittä asioita
päässä kun ei oo puhe kaveria!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Käytkö työssä?
Jos et, niin miksiköhän?
Jos käyt, eikö siellä ole puhekaveria?
Onko sinulla omia kavereita?
Käytkö koskaan missään vaimosi kanssa?
Entä yksin?
Kauhea määrä kysymyksiä,
joihin toivoisin vastauksia.
Niin olisi helpompaa miettiä asiaasi. :)
paljon paremmin koulutettu kuin itse olet?
Jos noin on, vaimollasi ehkä tietynlainen työ joka ehkä vie häntä erimuotoisiin tilaisuuksiin, joihin itse et ehkä halua mennä?
Erilaiset lähtökohdat, koulutukset, harrastukset, tuttavapiirit vievät puolisoita erilleen.
Jotain yhteistäkin (muutakin kuin lapset ja talo) pitäisi löytää.
Heitä mustasukkaisuus ja pyri selvittämään tilanne, haluaako vaimosi pysytelläkin erillään sinusta vai haluaisiko hänkin että olisitte enemmän yhdessä. Puhumattomuus on pahasta, molemmat saattavat tahoillaan kaivata puhumista eivätkä silti saa sitä aikaan.
Niin se vaan saattaa olla.