Kestääkö tosirakkaus? Tietokone

toitotettu jatkuvasti.

Mutta unohdetaan se ja keskitytään siihen riitelyyn ja intohimoon.

Valitettavasti ne luovat vain lyhytaikaisia suhteita.

Pitempiaikaisuus aina vaatii juuri kumppanuus lähtökohtaa koska tunteet haalistuvat ajan myötä ja jos haluat koko ajan enemmän kokea voimakkaita tunteita kuin olla sen yhden ihmisen kanssa niin on aivan selvä ettet tule viihtymään sen yhden ihmisen kanssa pitkään.

Ja alun voimakkaat tunteet eivät kerro siitä kuinka kauan hupi kestään. Voimakas intohimo voi kestää hyvin lyhyen aikaa ja erilaisemmat tunteet voivat kestää vaikka kuinka pitkään mutta ei pala yhtä suurella liekillä.

Avioerojen määrä selittyy sillä että ihmiset pyrkivät pitkäaikaisiin suhteisiin lyhytaikaisten suhteiden logiikalla ja odottavat samaa tunneskaalaa.

Omien ja tuttavien kokemuksista viisastuneena väittäisin seuraavaa:

Jos suhde alkaa myrskyisästi ja perustuu seksuaaliseen vetovoimaan, se myös loppuu yhtä myrskyisästi. Ja usein parin vuoden jälkeen, kun suhde arkipäiväistyy ja intohimoiset tunteet laimenevat.

Pitkissä ja kestävissä liitoissa taas pariskunta jakaa samanlaisen arvomaailman, henkisen yhteyden, kumppanuuden ja ystävyyden. Rakastuminen muuttuu syväksi rakkaudeksi ja kunnioitukseksi.

En allekirjoita mitään vanhoja uskomuksia, kuten esim. "vastakohdat täydentävät toisiaan". Esim. jos toinen on äkkipikainen ja temperamenttinen, toinen taas harkitseva ja rauhallinen, niin aluksihan toisen erilaisuus saattaa viehättää. Myöhemmin se kuitenkin muuttuu niin, että rauhallinen puolisko joutuu aina antamaan periksi, kun ei jaksa toisen tunteen purkauksia.
Samankaltaiset ihmiset tulevat parhaiten keskenään toimeen.