alkoholi vie ystäväni

Olen 18 vuotias tyttö. Seurustelen ja minulla on useita kavereita ja pari ystävää. Elämäni menee hyvää rataa, olen terve, liikunnallinen, onnellinen suhteessa ja muuten kaikki on hyvin. lukuunottamatta tätä:
Äitini on lievä alkoholisti ja huomaan että alkoholi vie ystäväni, joten lopetin alkoholin nauttimisen lähes kokonaan. voisin sanoa itseäni absolutistiksi, vaikka uskoisin nauttivani muutaman kerran vuodessa alkoholia mm. omilla synttäreilläni. asia kuitenkin koskee ystäviäni sekä kavereitani..
ennen (n.16v) poltin ja join paljon. ystäväni (voisi puhua parhaasta ja läheisimmästä ystävästäni) ja minä näimme ja vietimme aikaa aika paljolti alkoholin ja tupakan yhteydessä. liikuimme siellä sun täällä ja nautimme alkoholia humalahakuisesti olin paikasta riippumatta.
mutta nyt asiat on toisin.. lopetin juomisen ja tupakan polton. juomista aloin vähentämään jo viime kesällä ja nyt olen ilman, sekä tupakan polton lopetin yli vuosi sitten. aloitin urheilullisen elämäni ja ystäväni näytti olevan sitä vastaan, koska ei koskaan kannustanut vaan oli asian suhteen aina negatiivinen. no.. kävipä sitten sillaite, että ystäväni ja minun näkemiset on tosi paljon vähentynyt. ennen en tajunnut tilannetta, mutta nyt huomaan sen.. jos pyydän ystävääni olemaan kanssani, ei hän jaksa. kuitenkin viikonloppuna hän löytyy baarista.. jos pyydän häntä lähtemään vaikka leffaan, ei hänellä ole rahaa, mutta kuitenkin viikonloppuna löytyy baarista.. emme enää näe niin usein kuin sillon kun itse vielä noita pahoja asioita käytin.. tuntuu että meitä yhdisti alkoholi ja tupakka.. ennen olimme toistemme kanssa pari kertaa viikossa, mutta nyt ehkä kerran kaksi kuukaudessa.. olen päättänyt, että jos alkoholi ja baarittelu on tärkeämpi kuin minä niin antaa olla. ei semmonen ole ystävyyttä jos alkoholi valtaa paikan.. katson mihin tilanne kehittyy ja jos se menee aivan epätoivoiseksi, otan asian puheeksi ystävälleni, joka hänet tuntien suuttuu. muutenkin hänen on ollut vaikea tottua tähän muutokseeni.
asiaan vielä semmoinen juttu, että olen huomannut muidenkin kavereideni vähentävän olemista kanssani. ennen vietin iltaa muiden kanssa ja nautimme alkoholia. nykyään minua ei edes pyydetä mihinkään. nähtävästi se on niin jumalattoman vaikeata ymmärtää että osaan mäkin pitää hauskaa ilman sitä v*tun alkoholia! jum*lauta! jos ei seura kelpaa selväpäisenä niin antaa sitten h*lvetti olla! tässähän tulee v*ttuuntuneeks ja vihaseks kun tätä kirjoittaa ja asiaa ajattelee!
asiaa nyt en oikein voi helpottaa, muulla tavalla vaan kuin puhumalla ystävälleni. muuten en voi tehdä muille noille asioille mitään.
ja lisätystä vielä.. nämä kaksi ystävääni ovat myös ystäviä keskenään (olemme ylä-aste kavereita) . he molemmat juovat ja ovat usein baareissa. muutaman kerran ovat minuakin pyytäneet mukaan viettämään iltaa pelkästään ystäväni kämpille ILMAN alkoholia. KOSKAAN tuo ei kuitenkaan ole käynyt toteen koska he ramppaavat noin joka kolmas viikonloppu baareissa.. eivät he voisi edes kuvitella selväpäistä viikonloppua mun kanssa! voi v*ttu! sen tiedän että ei minussa mitään vikaa muuten ole "kuin tietenkin se että en helvattu ole alkoholi addikti kuin he!"
mitä mieltä olette tuosta? ihan suoraan kaikki mitä päässä pyörii! en tosiaan loukkaanu helposti.