Siitä on jo kaks kuukautta, kun me erottiin... Silti sä oot mielessäni päivittäin. Niin surulliselta kuin se tuntuukin.
Ehkä noin kerran viikossa tuut käymään vain ystävänä kahvilla ja luulet, että se on myös minulle pelkkää ystävyyttä.
Et tiedäkkään, kuinka mua sattuu. Kuinka mua repii syvältä sisimmästäni ja kuinka itken aina, kun lähdet pois. Ensin laittaudun mielestäni nätiksi ja laitan jotain kivaa päälleni. Olen kokeillut lyhyitä farkkuhameita ja avonaisia toppeja sekä vastapainoksi suoraan suihkusta tullutta luonnollista itseäni. Kollege housut ja tavallinen paita päällä... Ulkonäöstäni ei ole kyse, sen ehkä olen tajunnut. Ehkä.
Kun lähdet, itken koko illan ja yleensä vielä seuraavan yönkin. Menen aamulla kouluun silmät turvonneena ja itkuisen näköisenä. Vannon, että seuraavan kerran kun pyydät, voisimmeko nähdä niin kieltäydyin. Mutta mitä aina teenkään? "Kyllä se sopii" -kirjoitan puhelimen tekstiviestiini.
Kerroit, kuinka sinua painaa entinen suhteesi. Olet alkanut viettää entisen naisystäväsi kanssa aikaa, lähes päivittäin. Niin sinä kerrot. Kerrot, että olette vain ystäviä eikä menneisyyteen ole paluuta, mutta teot kertovat hieman toisin. Eihän se minulle ehkä kuulu, mitä teidän välillänne enää on. Ehkä.
Oon niin rikki ja palasina :( ITKEN ITKEN ITKEN vaan :(( Mikä mussa on sellasta, ettei se riitä :( siihenhän sinä vastaan "ei mikään". Valehtelet.
Säälittävää! Säälin sua... mutta vielä enemmän itseeni. Miksen voi jo irrottaa?
Ehkä noin kerran viikossa tuut käymään vain ystävänä kahvilla ja luulet, että se on myös minulle pelkkää ystävyyttä.
Et tiedäkkään, kuinka mua sattuu. Kuinka mua repii syvältä sisimmästäni ja kuinka itken aina, kun lähdet pois. Ensin laittaudun mielestäni nätiksi ja laitan jotain kivaa päälleni. Olen kokeillut lyhyitä farkkuhameita ja avonaisia toppeja sekä vastapainoksi suoraan suihkusta tullutta luonnollista itseäni. Kollege housut ja tavallinen paita päällä... Ulkonäöstäni ei ole kyse, sen ehkä olen tajunnut. Ehkä.
Kun lähdet, itken koko illan ja yleensä vielä seuraavan yönkin. Menen aamulla kouluun silmät turvonneena ja itkuisen näköisenä. Vannon, että seuraavan kerran kun pyydät, voisimmeko nähdä niin kieltäydyin. Mutta mitä aina teenkään? "Kyllä se sopii" -kirjoitan puhelimen tekstiviestiini.
Kerroit, kuinka sinua painaa entinen suhteesi. Olet alkanut viettää entisen naisystäväsi kanssa aikaa, lähes päivittäin. Niin sinä kerrot. Kerrot, että olette vain ystäviä eikä menneisyyteen ole paluuta, mutta teot kertovat hieman toisin. Eihän se minulle ehkä kuulu, mitä teidän välillänne enää on. Ehkä.
Oon niin rikki ja palasina :( ITKEN ITKEN ITKEN vaan :(( Mikä mussa on sellasta, ettei se riitä :( siihenhän sinä vastaan "ei mikään". Valehtelet.
Säälittävää! Säälin sua... mutta vielä enemmän itseeni. Miksen voi jo irrottaa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Et ole ilmeisesti käsitellyt asiaa. Henkinen tuska yleensä lähtee vasta asian käsiteltyä.
Itse suosittelen, että ottaisit hieman etäisyyttä exääsi (Muista kertoa se hänelle. Hänen pitäisi ymmärtää.), koska et välttämättä hänen näkemisellään toivu kauhean nopeasti. Pyörittele asiaa mielessäsi ja ystävien/kavereiden kanssa. Sitten kun pystyt, niin suosittelen puhumaan exäsi kanssa siitä, että miksi teidän suhteenne kanssa kävi niin kuin kävi.
- Pärjäile! :)
voitasko vaihtaa sähköpostiosoitteita,skypestä löydät nimimerkil nallepuh82,tarttisin ihmistä jonka kaa vaihtaa ajatuksii tuskan lievittämiseks...
kuin itseluottamusta. Jos ei toimi sen kanssa, jonkun muun kanssa varmaan paremmin. Älä tuudittaudu kuvitelmiin, turhiin, ja muista: Elämä on elettävä.
uusi suhde on ainoa vaihtoehto.tai aika,mutta nopeammin unohtaa,kun aivoille tulee muuta ajateltavaa.
Itsekin olen vähän samankaltaisessa tilanteessa.Tosin siten,että itse halusin erota.
Nyt on alkanut vanha suola janottaa ja se on typerää.
Yritä lopettaa tapaamiset,jos kerran hän ei ole kiinnostunut.kun eka kerran sanot ei su tuntuu pahalta,mutta päätöksistä voima itää