Nyt on kulunut nejä viikkoa siitä, kun tein elämäntaparemontin ajatuksena pudottaa paino nuoruusajan lukemien lähimaastoon ja saada kavennettua vatsa- ja reisilinjaa.
Olen 167 cm pitkä 45-vuotias nainen, ja paino oli alkoittaessani 73 kg. Tavoite on 63 kg, mutta olen tyytyväinen mikäli pääsen 65 painoon.
Nuorempana sain lappaa naamaani ihan mitä vain ja olin hoikassa kunnossa. Iän myötä hiljalleen kilot sitten alkoivat kertyä. Järkytys oli kun vaatetilausta varten aloin ottaa mittoja itsestäni. Vatsan ympärys oli 92 cm. Ja pelkkää plösöä.
No, korjasin aluksi ruokavaliotani niin, että pois jäivät vaaleat leivät, limut, makkarat, nakit sekä jotain muutakin ja tilalle tulivat juustot, salaatit, vihannekset ja hedelmät, ruokajuomaksi vesi. Illalla kuitenkin juon edelleen lasin punaviiniä. Tosin vaihdoin lasin pienempään. Ja saunaoluen juon myös, jos siltä tuntuu.
Liikuntaa olen lisännyt. Eli jumppailen kotona samalla kun katselen telkkaa.
Olen koko aikuisikäni tottunut sellaiseen ruokailurytmiin, että aamulla aamukahvi, päivällä kahvia ja iltapäivällä kahvia. Sitten iltasella noin viiden kuuden aikaan illalla syönyt ensimmäisen ja ainoan lämpimän ruuan. Ja sitten loppuillan napostellut sitä sun tätä.
Edelleenkään en syö ennenkuin illalla lämpimän ruuan, mutta suurimman osan kahvista olen korvannut vihanneksilla ja hedelmillä. Ja nyt myöhäisillalla en napostele, vaan nautin herkullisen salaatin, jossa mukana on joko kalaa, broileria, riistalihaa tai kinkkua. Lisäksi rae- ja fetajuustoa. Niin ja salaatin seuraksi sen lasin punkkua.
Alkuun paino heitteli tosi paljon, ensin laski ja sitten taas nousi.
Nyt on vatsanympärys kaventunut 7 cm ja reisi 4 cm, aamuturvotukset naamasta ovat hävinneet, mutta painoa tippunut vain vaivaiset kolme kiloa.
Niin se varsinainen kysymykseni, johon kaipasin kommenntia on sellainen, että nyt tämän viikon aikana paino on alkanut pudota säännöllisemmin. Eli joka päivä vaaan lukemat ovat alhaisemmat kuin edelliset. Onko tässä käynyt niin, että nyt elimistö uskoo, että se saa edelleen polttoainetta, vaikka laatu onkin muuttunut, eikä sen tarvitse keräitä vararavintoa. Vai onko tilanne taas ensiviikolla sellainen, että palataan painonheittelyyn.
Ei ole väliä, vaikka se putoaa hitaasti, vaan se että se putoaa varmsti.
Olen 167 cm pitkä 45-vuotias nainen, ja paino oli alkoittaessani 73 kg. Tavoite on 63 kg, mutta olen tyytyväinen mikäli pääsen 65 painoon.
Nuorempana sain lappaa naamaani ihan mitä vain ja olin hoikassa kunnossa. Iän myötä hiljalleen kilot sitten alkoivat kertyä. Järkytys oli kun vaatetilausta varten aloin ottaa mittoja itsestäni. Vatsan ympärys oli 92 cm. Ja pelkkää plösöä.
No, korjasin aluksi ruokavaliotani niin, että pois jäivät vaaleat leivät, limut, makkarat, nakit sekä jotain muutakin ja tilalle tulivat juustot, salaatit, vihannekset ja hedelmät, ruokajuomaksi vesi. Illalla kuitenkin juon edelleen lasin punaviiniä. Tosin vaihdoin lasin pienempään. Ja saunaoluen juon myös, jos siltä tuntuu.
Liikuntaa olen lisännyt. Eli jumppailen kotona samalla kun katselen telkkaa.
Olen koko aikuisikäni tottunut sellaiseen ruokailurytmiin, että aamulla aamukahvi, päivällä kahvia ja iltapäivällä kahvia. Sitten iltasella noin viiden kuuden aikaan illalla syönyt ensimmäisen ja ainoan lämpimän ruuan. Ja sitten loppuillan napostellut sitä sun tätä.
Edelleenkään en syö ennenkuin illalla lämpimän ruuan, mutta suurimman osan kahvista olen korvannut vihanneksilla ja hedelmillä. Ja nyt myöhäisillalla en napostele, vaan nautin herkullisen salaatin, jossa mukana on joko kalaa, broileria, riistalihaa tai kinkkua. Lisäksi rae- ja fetajuustoa. Niin ja salaatin seuraksi sen lasin punkkua.
Alkuun paino heitteli tosi paljon, ensin laski ja sitten taas nousi.
Nyt on vatsanympärys kaventunut 7 cm ja reisi 4 cm, aamuturvotukset naamasta ovat hävinneet, mutta painoa tippunut vain vaivaiset kolme kiloa.
Niin se varsinainen kysymykseni, johon kaipasin kommenntia on sellainen, että nyt tämän viikon aikana paino on alkanut pudota säännöllisemmin. Eli joka päivä vaaan lukemat ovat alhaisemmat kuin edelliset. Onko tässä käynyt niin, että nyt elimistö uskoo, että se saa edelleen polttoainetta, vaikka laatu onkin muuttunut, eikä sen tarvitse keräitä vararavintoa. Vai onko tilanne taas ensiviikolla sellainen, että palataan painonheittelyyn.
Ei ole väliä, vaikka se putoaa hitaasti, vaan se että se putoaa varmsti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
minulla tuo vaihe kesti melkein 2 kuukautta! sitten yhtäkkiä paino alkoi laskea hurjaa vauhtia :) tällä hetkellä paino on laskenut 8 kiloa ja päivä päivältä lukemat laskee :) onneksi ei luovutettu heti alkuunsa vai mitä? mukavaa kevään jatkoa!
ei anneta! Tulin äsken kotiin ja pomppasin taas punnitsemaan itseni, ja jees, jälleen pienetynyt tulos.
Millaista "dieettiä" sinä noudatat? Huomasitko tuossa painon sahausvaiheessa, että tavaraa hävisi kropasta, eli ympärysmitta pieneni, vaikkei se painossa juuri näkynytkään? Minä olen niin onnellinen siitä, että uumani on alkanut muotoutua! Tulee oikein naisellinen fiilis. Niin ja siitäkin hihkun, että vatsanympärysmitta on pienentynyt. Antaas kattoo jääkö tuohon kylkiin ja vatsaan sellaiset karvattomat oravannahat roikkumaan.
Mutta eikun hyvää ja aurinkoista kevään jatkoa myös sinulle!
juu kyllä, just näin kävi että läskiä katosi mutta paino ei pudonnut. mutta nythän se on jo alkanut tippumaan :) ei minulla mitään tiettyä diettiä ole jota noudatan mutta tällaisin keinoin elelen; paljon kasviksia, ei vaaleaa leipää vaan ruista, sitä söisin vaikka kuinka mutta koitan pysyä 2-4 palassa/ päivä. kananmunia ja vähärasvaista raejuustoa, tonnikalaa, rahkaa (seotan rahkapurkkiin pari pientä lusikallista hilloa ja herkku on valmis), kanaa, lihaa, perunoita vain joskus hiukan, toisinaan korvaan muita aterioita kaalikeitolla, paljon hedelmiä :) vettä juon pari litraa/päivä, en käytä vaaleita jauhoja, vain ruista. ruispuuro kuuluu myöskin ruokavaliooni. ja sitten tietenkin: SILLOIN TÄLLÖIN HERKKUPÄIVÄ!! lenkillä käyn 3-5 kertaa/viikko = kävelyä 5-10 km. millainen ruokavalio sinulla?
pois. Yritän välttää sokeria niin paljon kuin mahdollista, siksi ostan broilerisuikaleetkin marinoimattomina. Myös perunasta luovuin, paitsi silloin kun syön esim. kylässä tai ravintolassa. Eniten minua hirvitti ajatus luopua perunasta, sillä olen kuvitellut että kuolen ilman perunaa. Yllätys olikin melkoinen, sillä vatsani on toiminut paljon paremmin ilman perunaa. Ei ilmavaivoja, ei turvotusta eikä ripulia.
Sinun ruokavaliosi kuulostaa hyvin paljon samalta kuin omani. Herkuttelupäiviä en varsinaisesti pidä, mutta jos joskus syön jotain hyvää, niin silloin nautin siitä. Enkä kadu enkä kiusaa itseäni mitenkään. Minä se vaan nautin, sillä oloni on tosiaan paljon pirteämpi ja energisempi kuin moniin vuosiin. Elämästähän pitää nauttia, eikä itseään saa rääkätä.
Minä pidän kaalista, ja teen aika useinkin kaalikeittoa. Sen kanssa hapanleipää ja leivälle voita ja juustoa. Ruokajuomaksi tuhti lasi piimää. Paljon myös syön porkkanoita ja kun ukkeli dippailee chipsejä, minä dippailen porkkanaa, lanttua, kurkkua ja paprikaa.
Kananmunia syön paljon, ja usein teen munakasta, johon haudutan öljyssä paprikasuikaleita, keittovihanneksia, parsa- ja kukkakaalia. Lopuksi joukkoon vielä fetajuustoa. On nopeaa ja hyvää ja täyttävääkin.
Hassuinta tosiaan on, etten ole missään vaiheessa kitunut.
KAuanko sinä olet noudattanut tätä "uutta elämäntapaa" ja kun pääset tavoitteeseesi, aiotko jatkaa vai vaihdatko takaisin entisiin elämän tapoihin?
kun et syö ollenkaan aamun ja päivän aikana? Itseäni heikottaa jo ajatuskin syömättömyydestä.
tehnyt jostain kumman syystä niin. Joskus kokeilin syödä lounaan, mutta väsyin niin paljon, etten jaksanut edes ajatella. Jos syystä tai toisesta "joudun" syömään, niin silloin valitsen vain keiton tai salaatin.
Teen kohtalaisen raskasta työtä, kävelen paljon ja joudun välillä nostelemaan ja kantamaan painavia taakkoja. En tiedä mistä se poweri tulee, mutta jaksan tosi hyvin. Ehkä kroppani on vain oppinut elämään niin.
minäkään en kykenisi töitä tekemään, jos en söisi aamulla ja myös päivällä. Tosi raskaasti ei työpäivän aikana pysty syömään, sillä silloin pitäisi päästä pienelle ruokalevolle... alkaa niin väsyttää raskas ruokailu. Pieni määrä keittoa ,leipää ja salaattia riittää mainiosti. Itse teen fyysisesti kohtalaisen kevyttä työtä, tosin päivän rasittavuus vaihtelee.
Juuri samanlainen ja samassa tilanteessa, melkein samankokonenkin - pakkas naurattamaan! Ja samanlainen ruokavalion muutos, paitsi etten tykkää punkusta:)
Joskus nuorempana kunnon työrypistyksessä saattoi mennä pari päivää ihan syömättä, kun aivot kävi ylikierroksilla eikä huomanneet rekisteröidä nälkää. Toisten elimistö kestää moista hämmentymättä, useimmilla tulee joko väsy, päänsärky tai armoton kiukku:)
Ruokaremontin alkuun ensimmäiset kaks viikkoa paino meni tasasesti alaspäin, sit alko tuo pykiminen. Sitä kestänyt nyt kuukauden eikä loppua näy, olo on kuitenkin hyvä ja alkupainoon en enää yllä. Eli jatkan samaa rataa, pakkohan se jossain on pitemmän päälle näkyä!
Tuosta punkusta sen verran, että minäkään en tykännyt punkusta muutama vuosi takaperin yhtään. Yäks, siitä tuli pääkin kipeäksi.
Sitten teimme lomamatkan etelään, ja majatalossa jossa asuimme, ei tullut kuuloonkaan juoda ruokajuomana muutakuin isäntäväen omaa talon viiniä.
No sitä kun kumosi pari kannua per ilta, niin siihen tottui ja sitä kautta ihan oikeasti opin juomaan punkkua. Että seuraa jälkiäni, punkku on terveellistä!!
Minäkin tein taannoin sellaista työtä, että töissä vierähti hyvinkin vuorokausi tai kaksi. Ei tullut nälkää, joskus meinasi vähän väsähtää, ja join energiajuomia pysyäkseni skarppina. Nyt en voi edes haistaa mitään tuollaisia nautintoaineita, kun jo alan voida pahoin.
En ole koskaan kiukkuinen tai äkäinen olin sitten nälkäinen tai kylläinen, eikä päätänikään juuri jomottele.
Minusta tuntuu, että olen nyt mainitsemassasi pykimisvaiheessa!!! Paino kyllä laskee päivittäin, mutta mikä helkutin ahneus liekään iskenyt, kun se ei muka putoa riittävästi. Katsoin kalenteria ja minulla on aikaa pudottaa paino alkuperäiseen tavoitteeseen ( 63 kg) vielä
s e i t s ä m ä n viikkoa. Ja joka aamu toivon, että vaaka näyttäisi tuon lukeman. Aikaa ja aikaa, itsepähän takarajan olen asettanut.
Kalenterissa lukee suurin kirjaimin, että painonhallinta alkaa. Mitähän olen silloin mahtanut ajatella? Mittanauha, rakkain esineeni tällähetkellä, tukee odotuksiani.
Mutta fiilikset on hyvät. Edes kellon siirto kesäaikaan ei ole saanut minua väsähtämään. Isäntä on vähän nörrillään nykyisin, kun menemme nukkumaan, eikä minua nukuta yhtään. Puhuisin ja filosofoisin yökaudet, mutta "vanha mies" haluaa vain nukkua!