Lueskelin tuota viesti ketjua ja päätin ottaa kantaa. Työpaikka kiusaaminen (työntekijän tai johtajan puolelta) on aina vakavasti otettava tekijä joka on pätevä syy sairauslomalle jäämiseen. Se rasittaa aina henkistä kanttia ja pitkään jatkuessaan johtaa ennemmin tai myöhemmin loppuun palamiseen.
Usein kuulee sanottavan, että työpaikalla on huono ilmapiiri. Ei se kuitenkaan itsestään selvyytenä ole huono vaan tismalleen sellainen kuin työntekijät siitä tekevät. Kiire on tuon toiminnan takana usein, mutta syitähän on monia. Mikäli henkilö kemiat ei yksinkertaisesti kohtaa tulee varmasti hankaluuksia. Usein myös siviili elämän vaikutukset heijastuvat työelämään. Lähdetään töihin huonolla mielellä kun taas kerran on ollut vaimolla pääkipeä,jalat ristissä ja väsyttänyt...seuraukset tiedetään... Karkea esimerkki, mutta miehenä myönnän, että näinkin ikävä kyllä on käynyt. Ennen kaikkea kehottaisin paneutumaan siviili elämän puolelle. Kun homma toimii siellä se usein toimii työpaikalla (tai päin vastoin). Antakaa hyvät ihmiset siellä kotona ollessanne toisille AIKAA. Ei se vaadi ihmeitä. Kun olette kotona ottakaa se pieni lapsi tai avio/avo puoliso syliin ja kyselkää miten meni töissä/koulussa ja jne. Se ei vaadi kiireisessä päivässä monta minuuttia aikaa, mutta ennen kaikkea se kertoo välittämisestä ja voi antaa vasta puolelle hyvin paljon. Näistä pienistä asioista voi olla HYVIN paljon hyötyä. Ei se loppujen lopuksi ole niin helvetin vaikeaa... välittäkää toisistanne niin ollaan hyvällä alulla... Olenko ihan pihalla ja väärässä ? kommentit tervetulleita...
Usein kuulee sanottavan, että työpaikalla on huono ilmapiiri. Ei se kuitenkaan itsestään selvyytenä ole huono vaan tismalleen sellainen kuin työntekijät siitä tekevät. Kiire on tuon toiminnan takana usein, mutta syitähän on monia. Mikäli henkilö kemiat ei yksinkertaisesti kohtaa tulee varmasti hankaluuksia. Usein myös siviili elämän vaikutukset heijastuvat työelämään. Lähdetään töihin huonolla mielellä kun taas kerran on ollut vaimolla pääkipeä,jalat ristissä ja väsyttänyt...seuraukset tiedetään... Karkea esimerkki, mutta miehenä myönnän, että näinkin ikävä kyllä on käynyt. Ennen kaikkea kehottaisin paneutumaan siviili elämän puolelle. Kun homma toimii siellä se usein toimii työpaikalla (tai päin vastoin). Antakaa hyvät ihmiset siellä kotona ollessanne toisille AIKAA. Ei se vaadi ihmeitä. Kun olette kotona ottakaa se pieni lapsi tai avio/avo puoliso syliin ja kyselkää miten meni töissä/koulussa ja jne. Se ei vaadi kiireisessä päivässä monta minuuttia aikaa, mutta ennen kaikkea se kertoo välittämisestä ja voi antaa vasta puolelle hyvin paljon. Näistä pienistä asioista voi olla HYVIN paljon hyötyä. Ei se loppujen lopuksi ole niin helvetin vaikeaa... välittäkää toisistanne niin ollaan hyvällä alulla... Olenko ihan pihalla ja väärässä ? kommentit tervetulleita...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Olet varmasti oikeassa siinä, että näillä kiusaajilla on itsellään monesti jokin "hätä". He ovat tyytymättömiä itseensä, ja tämä tyytymättömyys puretaan töissä toiseen ihmiseen. Toisaalta nämä asiat eivät aina käy yksiin; ihminen voi kokea olevansa kotona hyvä äiti/isä ja vaimo/mies, mutta taidot työelämässä eivät vastaa hänen omia vaatimuksiaan tai luulojaan, joten siellä sitten täytyy päteä toisen kustannuksella.
Hyvin vaikea aihe, vaikeaa löytää kiusaajan perimmäistä motiivia. Tarve tuhota toinen on selvää, mutta onko syy sitten kotielämässä, työelämässä vai ihmisen psyykeessä onkin sitten toinen juttu. Kiusattuja on tutkittu ja haastateltu, miten lie kiusaajien tutkiminen? Haastateltavia lienee vaikeaa saada?
Totta turiset. Monella työkaverilla sen näkee jo ovesta sisään tullessa, miten maailma tänään makaa siellä kotona.
Mutta väittäisin, että käyttäytyminen on mitä suurimmassa määrin luonnekysymyskin. Joillakin kaatuu koko universumi asiasta, jolle joku toinen hädin tuskin olkaansa kohottaa.
Omalla työpaikallani suuri osa häiriöistä johtuu hormoneista. Ikävä tunnustaa näin itsekin naisena, mutta kun en itse ole koskaan joutunut kärsimään moisista myrskyistä, en voi niitä ymmärtää, enkä hyväksyä työkavereiltanikaan. Kun sen oivaltaa jo toisen katseesta ja pienistä piikeistä puheessa, että aha, nyt ollaan taas lähestymässä kliimaksia. Sitten selitellään huonoa käytöstä sillä, kun on nuo menkatkin alkamassa.
Minusta aikuisen ihmisen on pystyttävä vaikkapa sitten potkujen pelossa kontrolloimaan käytöstään. Ja jos huonoon käytökseen on syynä pms, siihen on apua haettavissa, ja velvollisuuskin, jos se johtaa työpaikalla yhteentörmäyksiin.
Sitten ovat nämä ihmiset, jotka omien sanojensa mukaan sanovat asiansa suoraan, ja ovat jopa ylpeitä siitä. Siinäpä sitten toiset saavat osakseen ties mitä tölväisyjä, jotka pitäisi vain tyynesti kuitata, kun se suorasuu nyt vaan on sellainen. Jos sitten loukattu osapuoli avautuu kommenteista, nousee kauhea haloo, ikäänkuin loukatulla osapuolella ei saisi olla samanlaista oikeutta olla "sellainen", siis että ottaa itseensä ilkeyksistä.
Mutta kyllä Dorkalla työnjohtajalla ja toimitusjohjalla on erittäin hyvä suhde, niin paljon pahaa saa työnjohtaja yrityksessä työntekijöille tehdä.
Johto on tässä tapauksessa se kiusaaja osapuoli ja kehotat paneutumaan siivili elämän puolelle, eli pitäisikö nyt sitten ajatella että niiden kotiasiat ovat vähän huonosti ja jotenkin ymmärtää niitä?
Niin johto kun työntekijäkin jos ei erota kotiasioita ja työasioita toisistaan, silloin toimii seuraavasti;
irtisanoutuu ja jatkaa siviilielämää tai
irtisanoutuu siviilielämästänsä ja jakaa töitä.
Tämän tunnevammaisten johdon puolesta sairastuin itse sairastumaan ja tästä sairaudesta kärsii kaikki minulle läheiset.
Myötätuntoako ja ymmärrystä kiusaajille, niinkö?