Mikä siinä on, että avioeron jälkeen kelpaan tositarkoituksella vain vanhemmille (vähintään 33v.) miehille (olen itse 26)? Jopa 30 vuotiaat miehet lähtevät pakoon kun kuulevat, että olen avioliitosta eronnut, vaikkakaan minulla ei ole lapsia(lapsia ei edes yritetty, sillä ex-miehelläni oli alkoholi ym. ongelmia, jollaisesta miehestä en isää lapsilleni halua).
Ei vanhemmissa, 33-36v. miehissä sinänsä vikaa ole, mutta ottaen huomioon, että miehet yleensä elävät lyhyempään kuin naiset, niin ottaisin mielelläni enemmän itseni ikäisen miehen.
Ei vanhemmissa, 33-36v. miehissä sinänsä vikaa ole, mutta ottaen huomioon, että miehet yleensä elävät lyhyempään kuin naiset, niin ottaisin mielelläni enemmän itseni ikäisen miehen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
hmm... Mikä vika näissä vanhemmissa miehissä on? Itse olen ikäisesi, enkä edes haluaisi oman ikäistäni saati nuorempaa miestä ja itseasiassa tapasin elämäni miehen hiljattain, joka on minua kymmenen vuotta vanhempi. Tosin näyttää huomattavan paljon nuoremmalta, koska on pitänyt aina hyvää huolta itsestään.
On aivan ihana mies, melkein epärealistisen täydellinen ollakseen totta. Järkeä on päässä kokemuksen myötä ja muutenkin elämä hallinnassa ja kunnossa. En vaihtaisi häntä mihinkään ja hän arvostaa minua samalla tavalla, on aina toivonut hieman nuorempaa elämänkumppania (jolla kuitenkin olisi jo näkemystä elämästä).
Olen onnellisempi kuin koskaan, koen että minua arvostetaan ja saan sellaista rakkautta ja hellyyttä mitä en tiennyt olevan olemassakaan.
Olen onnen tyttö =)
Ota vanhempi ja lopeta sotiminen.. Rupsahdat kuitenkin itsekkin ainakin jos saat lapsen? Itse otin 15v vanhemman miehen, ei tarvi enää leikkiä kotia ! T.ninni -86
noin mene ; itse olin 30 v erotessani lapsettomasta liitosta. Ehdin tapailemaan paria miestä - toinen 2 vuotta, toinen 6 vuotta minua nuorempi - ennen kuin tapasin nykyisen aviomieheni, joka on minua 5 vuotta nuorempi.
Ihme miehiin sitten olet törmännyt, jos pakoon lähtevät erosta kuullessaan..?! Harvempi kolmikymppinen on niin noviisi, ettei jonkinlaista pitempää suhdetta ole jo takana - joten ei ole koiraa karvoihin katsominen!
ei se ole iästä kiinni...
itse tutustuin mukavaan mutta parikymppiseen mieheen.. hän ei säikähtänyt sitä että olen eronnut avioliitosta. hän vaikuttaa olevan hyvin tosissaan.
en kavahda ketään eronnutta. Onpahan olemassa yhteinen, mutta erilainen kokemus erosta. Ehkäpä eron jälkeen osaa katsoa toista osapuolta hieman toisella tavalla ja ymmärtää toisesta hieman enemmän mitä ilman eroa?
Itse olen 36 ja rakennan omaa elämääni. Erosta tulee kesällä 3 vuotta. Kokemuksena se oli syvältä, mutta se mikä ei tapa niin opettaa! Nyt katson elämää toiselta kantilta ja näen jopa tämän jonkinlaisena kokemuksena. Ikä on vain numeroita ja mikäli se jokin natsaa niin annetaan palaa!
No eikös *neidille* kelpaa vähän vanhempi mulkku,homma hoituu ja oot taatusti tyytyväinen!ei tarvi olla sormipillulla viikkokausii??
ILKEÄ PASKA!
kyseisen ikäisiä henkilöitä. Minulla ei moista sattunut, vaan sain aikoinaan ihmetellä että mikä ihmeen "teinimagneetti" minusta tuli erottuani. Ja minulla on lapsia. Itse en huolinut nuorempaa henkilöä, koska tuntui etteivät olleet vielä keränneet elämää tarpeeksi että osaisivat rinnallani pysyä tasavertaisena aikuisena. Ikää en sen kummemmin tuijotellut vaan itsenäisyyden määrää ja miten asiansa hoitaa. Tuli kaikenlaista kulkijaa vastaan, oli vielä vanhempien luona asujaa, itsenäistynyttä mutta silti äidin helmoissa (pyykit, ruoka, raha-asiat jne.). Sittenpä tielleni osui itseäni nuorempi tosin, mutta erittäin järkevä, omasta elämästään vastuunsa ottanut mies. Yksissä ollaan ja yhdessä vastuuta kannetaan ja usein jaksamme ihmetellä miten meillä molemmilla kävi tällainen onni että toisemme löydettiin!
Ei kannata vanhempaa ukkoa huolia, miehet rupsahtaa ja kuoleekin ennen naisia.