Inhoan taas itseäni!!! Viime kesänä aloitin laihdutuksen ruokavalio-liikunta yhdistelmällä. Hyvin tipahtikin 10 kg. Mutta: viime syksyn aikana alkoi kilot hiljalleen hiipumaan takaisin ja meno on jatkunut hulvattomasti tähän päivään saakka. Puntarissa en ole käynyt, mutta kyllä vaatteista huomaan, että rasvaa on taas tullut. Kuitenkin nyt viimeisen kahden viikon sisällä olen liikkunut paljon, hiihtänyt sauvaillut ja uinnut.näistä jotakin päivittäin ja reilun tunnin. En vaan taas ymmärrä, miten saisin tän syömis kierteen poikki. Kesään on enää vähän aikaa ja haluisin olla "nätti ja hoikka" kun lava tanssit alkavat. Tämä neito tahtoo nääs lähteä lavalle etsimään elämänsä prinssiä!
NYT INHOAN ITSEÄNI
KILOT PALAA, 47V.
2485
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin helposti sain painoa pudotettua 8 kg ja olin jo ostamassa uusia vaatteitakin,kun housut tippui päältä.Vyöyärö oli kaventunut nopeasti ja kaikki tuntui ihanalta.Lupailin diabeteshoitajalle,että pudottaisin painoa vielä pari kiloa vuodenvaihteen ylitettyäni.Ikävä kyllä,kilojen pudotus tyssäsi siihen.Yritin sinnikkäästi pysytellä samassa painossa.Olin jo aiemmin kertonut ruokahäiriöstä diabeteshoitajalle,mutta hän kuittasi sen turhana puheena,eikä ymmärtänyt ongelmiani.Pakonomainen syöminen on tuonut kilot takaisin.Mikään ei ole auttanut syömisvimmaan.Näkkäriä,porkkanoita ja hedelmiä valunut kurkusta alas.Mistään ei tule kylläisyydentunnetta.Hyväksi onneksi,tämä on kausittaista.Talvisin pahinta.Olen pääsemässä kuntoon ja kävelen päivittäin.Ulkoilmalla on tehokas vaikutus.Mielialani onkin jo parantunut.Viis vyötäröpyöreydestä,henkinen hyvinvointi menee edelle.Tsemppiä kaikille! :)
Taitaa olla aika yleinen ongelma ihmisillä. Sama on tapahtunut minullekin moneen kertaan, ja joka kerta kiroan itseäni etten vain opi pitämään hyviä tapoja osana jokapäiväistä elämääni. Kun saan laihdutuksen käyntiin, kaikki sujuu mallikkaasti kunnes joko a) tulee joulukausi jolloin viimeistään uutena vuonna peli on osaltani menetetty tai b) kohdalle sattuu stressiepisodi jolloin palkitsen itseäni ruualla jotta edes jokin osa elämästä olisi vaivatonta.
Pyrin auttamaan ongelmassa siten, että sisäistän kalorimäärien sijaan sen, mikä on minulle epäterveellistä. Vaikka himoitsen kermaista leivonnaista, kun ajattelen että ansaitsen keholleni parempaa, en pian koe enää tarvetta herkutella. Sen sijaan voin syödä pari hedelmää ja pahin terä makeanhimosta menee pois. Sen lisäksi kannatan karkkipäivää, jolloin saa herkutella noilla epäterveellisilläkin tuotteilla, kohtuudella.
Ensin pitää alkaa arvostamaan itseään sellaisena kuin on, niiden kilojen alla. Me emme ole rasvakerroksemme vaan jotain paljon enemmän, ja ansaitsemme itsellemme vain parasta. Sipsit ja jäätelöt ei sitä ole. Itseään on turha rangaista ja haukkua, palkitsemisella pääsee niin paljon pidemmälle. Eikä ruoka ole ihmisen ainoa palkinto.
Ja turha ajatella että elämä alkaa sitten kun kilot on karistettu. Sitä pitää elää koko ajan, nauttia raikkaasta ulkoilmasta, sen tuomasta hyvästä tunteesta, ja muista elämän pienistä ihanista asioista. Hukkaan menee vuodet jos itkee vain kilojaan.