...mene pois? Tuolla toisessa viestiketjussa puhuttiin pitkään pettämisestä ja olin ihan iloisella mielellä, omana hyväntuulisena itsenäni, puhelin asiasta teoriassa. Muistelin omaa miestäni, jonka petoksen paljastuttua meinasin kuolla, eikä silloinkaan vielä tuntunut miltään. Ja sitten yhtäkkiä näin silmissäni tämän kaiken kivun ja tuskan ja häpeän, mitä petetty tuntee ja taas vuosien jälkeen pelkään, etten pysty hengittämään. EIKÖ TÄMÄ PASKA KIPU IKINÄ LAKKAA!!! Minullakin on elämässäni uusi, ihana suhde, pystyn taas tekemään töitä, taloa suunnitellaan ja kaikki on hyvin. Ja sitten taas PUM: Ihan kuin olisin eilispäivänä maannut lattialla, aurinko paistaa, on ihana kesäpäivä, mutta minä en saa ilmaa, minä tukehdun kauhusta, koska minun maailmaani ei enää ole olemassakaan. Minun mieheni on pettänyt minua lukemattomien naisten kanssa viimeiset 10 vuotta, enkä minä tiennyt... Miten minä en voinut tietää? Miten minä saatoin luulla, että se on minun vikani?
Eikö se kipu mene koskaan pois?
Eikö se kipu mene koskaan pois?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Syvä ja vilpitön osanottoni kokemasi tuskan vuoksi. Pystyn myötäelämään osittain kokemaasi, koska olen myös itse aikanaan petetty, en tosin noin mittavasti.
Lukiessani viestiäsi mietin, miten maailmassa voi olla Hattivatin kaltaisia ihmisiä, jotka leikkivät julmasti toisen ihmisen elämällä ja tunteilla. Menevät ja pettävät ja sitten vielä täällä julistavat tekemisiään, suorastaan ilakoivat tietämättömien puolisoidensa kustannuksella. Kehtaavat vielä väittää tekojensa olevan oikeutettuja ja hyväksyttäviä.
Älä sen sinua julmasti kohdelleen epäsikiön takia haaskaa enää minuuttiakaan elämästäsi, hän ei ole sen arvoinen...hänellä ei ole mitään arvoa!
tälläisiä Hattivatin kaltaisia miehiä ottaa niin tosissaan? Henkisesti kypsä aikuinen ei elä sillä lailla, eikä myöskään kaipaile tälläisiä Hattivatteja.
Me anti-pettäjät voimme sitten vanhana kiikkustuolissa muistella elmäämme ja todeta, että hyvinhän se meni. Mulla ainakin elämänfilosofiana on ''kohtele muita kuin haluat itseäsi kohdeltavan''. Vähintäänkin kulunut sanonta, mutta sen viisautta ei käy kiistäminen.
Muutenkin ihmiset tänäpäivänä kattovat liikaa omaa napaansa muista ihmisistä välittämättä, minä en ole sellainen ja aion selvitä elämästä voittajana.
Tohon on hyvä päättä tällä foorumilla kirjoitteleminen.
Pettäjät jatkakoot valheellista ja yksinäistä elämäänsä ja me selkärangalliset omaa, huomattavsti parempaa sellaista.
Kiitos ja näkemiin!
Ihan omasta kokemuksesta tiedän, että jos nainen on ottanut parisuhteen aivan tosissaan ja sitten hän äkkiä huomaa miehensä pettäneen, niin se on naiselle suunnattoman raskas asia. Heti pettämisen tultua julki kaikki tuntuu menevän vielä ihan kunnolla ( shokkivaihe), mutta muutamien viikkojen päästä se vasta "jysähtää". Silloin tuntemukset saattavat olla juuri tuollaiset, että ilma tuntuu loppuvan.
Tällaisen järkytyksen jälkeen pitäisi surutyö tehdä erittäin huolella. Asiasta pitäisi pystyä ihan avoimesti puhumaan jonkun luotettavan ystävän kanssa ( oma puoliso ei voi toimia terapeuttina), jolloin tapahtuma tulee paremmin ymmärrettäväksi. Näitä kuvaamiasi tuskallisia tuntemuksia tulee aina silloin tällöin vielä muutaman vuoden ajan, mutta kyllä ne vähitellen siitä helpottavat. Tämän surutyövaiheen aikana uutta pettämistä ei saisi tapahtua, sillä se olisi erittäin tuhoisaa ja saattaisi estää paranemisen lopullisesti.
Kaikkien valheellisessa parisuhteessa elävien ( puoliso ei tiedä pettämisestä) tulisi pysähtyä ajattelemaan toimintaansa. Vaikka pettäminen saattaa tuntua helpolta ja nautinnolliselta, ja monet pitävät sitä oikeutettunakin, niin petetyn puolison tuntemukset käryn jälkeen ovat erittäin ikävää katseltavaa. Ei ole mukavaa seurata sitä, että iloinen ja uskollinen puoliso näyttää hitaasti kuolevan pystyyn.
niin, mainitsemasi edellisen viestiketjun hattivatin logiikka on pettämätön: pettäminen ei satuta, "koska hän ei siitä tiedä mitään...". Samalla logiikalla voi perustella vaikka mitä kupruja - ikävä kyllä mainittu logiikka tuntuu olevan yleistymään päin.
Näitä patologisia pelureitahan riittää. Itse asiassa ton homman suola taitaakin juuri olla se, että narutetaan toista. Siitä tulee kivasti lisäkiksejä hommaan. Toi kaveri nauttii varmaan huijaamisestakin, siinä missä joku tuntisi pientä omantunnon tuskaa. Ja kun ollaan vielä fiksujakin, niin onnistutaan selittämään itselle asiat parhain päin. Ihmettelen vaan, että hattivatti ei ole jäänyt kiinni teoistaan, väitän, että ton mittaluokan homman kyllä jotenkin haistaa...
Itselleni on aivan samantekevää, mitä parisuhteessa tai sen ulkopuolella tehdään, jos asiat on puhuttu selväksi. Jos toisen irtosuhteet ei sovi itselle, voi etsiä sellaista ihmistä, jonka kanssa arvot ja toiminta menee paremmin yhteen. Aika paskamaista elää vuosikausia onnellisen tietämättömänä siitä, että toiselle parisuhde ei olekaan sitä, mitä itse sen on kuvitellut olevan.
"Vahingon" ymmärrän, yhtä lipsahdusta ei ehkä kannata raportoida, jos sen pystyy pitämään salassa. Ihminen on sellainen erehtyväinen...
lueskelin tuossa hattivatin kanssa käymääsi keskustelua ja yritin kovasti ymmärtää teitä molempia. likimain mahdotontahan se oli, kun sympatiani olivat jo intuitioni perusteella sinun puolellasi.
minusta on äärettömän surullista, että hattivatin edustama ajattelu on saanut niinkin suuren sijan tässä maailmassa; että niin suuren ihmisjoukon kyky tuntea/kokea/kohdata maailma on niin pahasti rajoittunut.
sillä näinhän se menee: hattivatin kaltainen ihminen ei osaa sijoittaa itseään ympäröivään maailmaan. hän mieltää itsensä muista riippumattomaksi ja -- mikä on surullista hänelle -- hän luottaa valinnassaan sokeasti ainoastaan omiin henkilökohtaisiin elämänkokemuksiinsa.
hänen ajattelunsa on rajoittunut myös ajallisesti: hän kykenee elämään vain tässä hetkessä -- muiden ihmisten menneisyydessä tekemät teot ja niiden seuraukset ovat hänelle käsittämättömiä. liioin hän ei kykene ajattelemaan elämäänsä tulevaisuudessa -- hän ehkä tiedostaa, mutta kieltäytyy ajattelemasta valintojensa kaikkia mahdollisia seurauksia.
lohdullista meille "antipettäjille" tässä kaikessa on se, että elämämme on moninkertaisesti rikkaampaa, aidompaa ja todellisempaa kuin filosofiin käsitejärjestelmiinsä itsensä vanginneella hattivatilla. meillä ei ole mitään syytä tuomita hänen kaltaisiaan ihmisiä, jotka eivät kykenene näkemään edes sitä, että filosofiset ajattelukehikot ovat lopultakin vain työkaluja maailman hahmottamiseen; niiden tarkoitus on toimia ajattelun selkeyttäjinä, ne eivät ole suinkaan häkkejä, joiden sisään hattivatin kaltainen ihminen itsensä tiedostamattaan itsensä lukitsee.
suoraan sanottuna tuntuu, että onko surijallakaan kaikki kamarit lämpösinä jos yhä vuosien jälkeen asia vaivaa noin. Olen itsekin joutunut petetyksi ja eroonhan se johti, tein itselleni selväksi, että sureen en ala sellaista joka ei ole suremisen arvoinen.Ei se tietysti hetkessä käynyt, kaikenlaisia tunteita siinä meni laidasta laitaan, viha päällimmäisenä. Seksielämämme oli hyvä ja aktiivinen ja elämä kaikinpuolin oli kunnossa.Aikani pohdittuani asioita tulin siihen tulokseen,ettei terve ihminen tuhoa ehdoin tahdoin omaa perhe elämäänsä.Jossakin täytyy klikata jollakin lailla.Erossa sain vielä poikanikin itselleni ja nyt uudessa avioliitossa meillä menee hyvin ja uusiakin lapsia on tullut.Tämän kirjoituksen tarkoitus kaikille petetyille, surkaa sitä mikä on suremisen arvoista. Tälläisiä hattivattia ja merituulia on aina ollut ja tulee olemaan.Täytyy osata ottaa siitä se hyvä puoli, ilman tätä entistä "merituultani" en varmaan osaisi arvostaa nykyistä vaimoani tarpeeksi.
Olen kyllä surullinen puolestasi, mikäli vieläkin kärsit aikoja sitten tapahtuneesta pettämisestä. On ikävää että jos ihmisen tulee pettää, hän ei osaa tehdä sitä oikein. Sanon vain lohdutukseksesi, että aika parantaa haavat. Vaikka tuntuu ettei jostain ikävästä asiasta koskaan voisi selvitä, niin onneksi se ei ole totta. Tulet varmaan muistamaan pettämisen aina, mutta tunnelataus asiaa kohtaan onneksi haalistuu ajan myötä.
Kirjoitit, että pettäjän pitäisi osata toimia oikein, mutta et kuitenkaan sanonut, miten sitten toimitaan oikein. Itsekin pettäneenä miehenä tiedän hyvin, että jokainen pettäjä pyrkii pitämään sivusuhteensa salassa puolisoltaan, mutta useimmissa tapauksissa käry kumminkin joskus käy. Vaikka kuinka tarkkaavaisia ja huolellisia on oltu, niin joku homma vaan menee pieleen. Minä en tunne yhtään sellaista menettelytapaa, jossa pettäjä voisi olla ihan varma salailun jatkuvasta onnistumisesta. Maailma on niin täynnä ihmeellisiä ja yllättäviä sattumia.
Jos puolisolla on tunteita toista puoliskoa kohtaan ja tämä pettää, on aivan varma että kiinni jää. Sen huomaa käytöksestä, hajusta, ilmeistä, jokin sana mikä tarttunut vieraalta jne. Et voi pettää rakastavaa puolisoa salaa, hän huomaa vaikkei ehkä sano, jos haluaa varmuuden ensin tai ei tiedä mitä asialle tekisi. Ellei puoliso välitä, ei huomaa mitään koska olet yhdentekevä, on yhdentekevää mitä teet.. Mutta rakkaussuhteessa sen huomaa varmasti. Ja aivan varmasti pettäminen vie puolisot kauemmaksi toisistaan, oikein ei voi pettää.
No eiköhän se ole jo aika selvää "anti-pettäjille tiedoksi" keskustelun jälkeen mitä on mielestäni oikeanlainen pettäminen. Eli siis pettämistä josta ei jää kiinni -> joka ei siis satuta.
Ja se että sinä et tunne sellaisia menettelytapoja, joista ei jäisi kiinni, ei kerro paljoakaan. Suurin osa ei jää pettämisestään kiinni, se huomaamattomampi joukko.
Voi luoja, kyllä olet uskomattoman tyhmä äijä, tarkoitan siis, todella yksinkertainen, tai sitten toinen vaihtoehto, että olet todella nuori, kirjoituksestasi henkii ulos lapsellinen, naivi ihminen, sori nyt vaan.
tämä mies on naurettava. joko luit minun kommenttini keskustelussa anti-pettäjille tiedoksi ihan loppupäässä? vastaa tähän mitä olet mieltä.
En vastannut viestiisi, koska koin sen hyökkäyksenä minua kohtaan henkilönä, eikä niinkään asiasisältöä. Mutta vastaan nyt kun kerran vaadit:
Ei, ei naiseni ole "tyhmempää sorttia" vaan itse asiassa yliopistosta valmistunut maisteri. Eikä hän ole kehitysvammainenkaan, tai sitten olen itsekin sokea ;) Sinä puhut että "kuka tahansa tietää", eli yrität saada omalle argumentillesi hyväksyntää yleistämällä asiasisältösi. En kutsuisi sitä todellakaan järkeväksi perusteluksi, ei millään pahalla. Ja jos luulet että me emme naiseni kanssa keskustele asioista, niin olet hakoteillä. Kyllä me keskustelemme monesta, monesta asiasta. Se taas voiko suhde olla vakava, vaikka toinen salaa jotain, on tulkinnanvarainen asia. Mihin vedät rajan? Jos puolisosi salaa sinulta kalliin ostoksensa tai valehtelee sen hinnan, niin onko silloin niin että suhde ei ole mielestäsi vakava? Tuskinpa? Sinä voit vetää oman linjauksesi salaamisesta esim. seksuaaliseen pettämiseen, mutta miksi sinun linjauksesi tulisi olla ainoa oikea vaihtoehto jokaisessa suhteessa? Palatakseni taas aiheeseen moraali & etiikka, muistutan että jokaisella on omantunnonvapaus ja näin ainoaa oikeaa ei ole olemassa.
Minusta on naivia sinun suustasi sanoa, tai pikemminkin väittää että tiedät lähes kaiken puolisostasi. Samaa nimittäin takuuvarmasti sanoisi oma puolisoni. Sinun tulisi ymmärtää, ettei koskaan voi olla varma että "tiedät kaiken". Kyllä minäkin tiedän puolisoni entiset miehet jne. ja hän taas vastaavasti minun. Voisit kuvitella asiaa pikemminkin lähtökohdasta että teidän ja meidän suhteet ovat prikulleen samanlaisia. Minä vain yksilönä sooloilen silloin tällöin. Rakkaudessamme ei ole eroa sen enempää kuin mitä rakkaudessa nyt ylipäätään on. Minun puolisoni rakastaa minua aivan kuten sinun puolisosi sinua, ja me molemmat omia puolisoitamme. Sinusta vain tuntuu minun ajattelutapani väärältä, koska sovellat erilaista moraalia elämääsi. Emotivistisesti et osaa eritellä tunteita etiikasta ja siksi tuomitset muut. Kuten jo itsekin käytät ilmaisua "mielestäni" ja samalla puhut kuitenkin oikeasta ja väärästä. Sinun tulisi oikeasti lainata kirjastosta kirja, joka käsittelee etiikkaa ja moraalia. Huomaisit että ei ole olemassa yleispätevää sääntöä näille. Toivottavasti vastaukseni selvensi asioita edes hieman!
sun ekasta viestistä jossa oli niitä kohtia. en muista oliko se vitonen vai mikä jossa sanoit ettet piittaa vaikka naisesi nussisi muitten miesten kanssa. täytyy sanoa että olet varmaan ensimmäinen ja ainoa mies joka ajattelee noin. kysyppä naiseltas mihin hän vetää rajan. huhhuh tuli aivan huono olo kaikesta tosta paskanjauhamisesta rakkaudesta. lässyti lää. puolisos varmaan joo sanois että tietää sun naisistas mutta eihän se ole totta. ei hän tiedä mitään sun juoksuistas(ilmeisesti). minä taas tiedän naisestani ja se musta. pidän sitä henkilökohtaisena hyökkäyksenä minua kohtaan kun vertaat teidän suhdettanne meidän omaan. mielestäni sinun käyttäytymisesi on aika vastuutonta. onko teillä lapsia? minä ajattelen kyllä asiasta ihan eri tavalla niinkuin sanoit. akka on sanonut mulle että mä olen sen tapaamista miehistä kaikista kovin pillun perään. nyt me ollaan oltu selibaatissa synnytyxen takia n.4kk. eikä mulla siltikään käy mielessä mennä vieraisiin. toivottavasti teillä ei ole lapsia sillä tiedätkö sinä miten lapset saattaa suhtautua vanhempien eroon? luulen että jäät vielä kiinni syrjähypyistäsi ja toivon ettei teillä vielä siinäkään vaiheessa ole lapsia. onko sinusta oikein että tilanteeseen täysin viattomat lapset kärsii sinun tekemisistäsi?
En väittänyt "etten piittaa vaikka naiseni nussisi muitten miesten kanssa." Sanoin etten halua tai saati sitten jaksa miettiä koko asiaa. Olen sen verran realisti että tiedän etten pystyisi häntä kuitenkaan estämään. En voi olla 24h/vrk, 7 päivää viikossa häntä vahtimassa. Tällöin miettiminen vain aiheuttaisi tuskaa, eikö? Kun ystäväsi lähtee lomalle lentokoneella ja kuulet että myrskyä on luvassa, niin istutko kotona täristen ja miettien "tippuuko se kone, tippuuko se kone"? Tiedät hyvin että et sitä kuitenkaan voisi mitenkään estää... miksi siis murehtia asiaa etukäteen?
Ja oma filosofiani pätee tottakai myös itseeni. En minä voi pahoittaa mieltäni jostain mitä en tiedä. En tietenkään tietoisesti laita käsiä silmieni eteen, mutten myöskään laita salapoliisia hänen peräänsä. En minä omista häntä, eikä hän minua. Olemme kuitenkin itsenäisiä persoonia. Tuli muuten mieleen, että olethan kuullut laulun, jossa lauletaan "rakkauden saatat kadottaa, toisen jos tahdot kokonaan omistaa". Tuli vain jotenkin juuri niin osuvasti mieleeni :)
Ei meillä lapsia ole, eikä ole vielä tulossakaan. Voi olla että omat lapset muuttavat arvomaailmaani toiseen suuntaan, tiedä siitä. Se ei ole kuitenkaan nyt arvomaailmani perusta.
turha sun on kauttarantain vittuilla. sun pitäis soittaa ja sanoa sen evijärven tapauxen tytön vanhemmille nämä samat asiat. -älkää surko. ettehän te mitään sille asialle voinut. tai vaikka eveliina lappalaisen vanhemmille. tottakai minä murehtisin tuossa sun lentokone -vertauxessa että toivottavasti ei tulisi ongelmia enkä luultavasti saisi edes nukuttua ennenkuin soitolla varmistaisin hänen turvallisen perillepääsyn. toista ei voi omistaa se on totta mutta kyllä joitakin sääntöjä (kirjoitettuja tai kirjoittamattomia) asetetaan minkä mukaan suhteessa pelataan että molemmat pysyy tyytyväisenä ja kyllä rehellisyyden luulisi kuuluvan kaikkien pelisääntöihin.jos ei kuulu teillä ni eihän sulla mitään ongelmaa olekkaan. kirjoista opittu moraali ja filosofia ei kiinnosta mua paskan vertaa. kyllä minä itse tiedän mikä on oikein ja väärin minun todellisuudessani. olet ilmeisesti lukenut mies (tai olet vain päntänny sivistyssanoja oikein olan takaa:) mutta eipä niitä lukeneita/viisaita/neroja ole ikinä pidetty järkevinä ihmisinä.
Mikä mielestäsi on varastamista? Onko 20 e vienti niin pientä, että se ei ole varkaus, mutta 50 e on? Koska nainen on raskaana, onko kuukausi niin pieni aika, ettei sitä voi laskea raskaudeksi, mutta, 6 kuukautta voi? Sinä kun olet niin taitava veteleen rajoja, niin vastaa minulle.
Jaa, mitenköhän tämä liittyy aiheeseen? Olisit nyt hieman avannut metaforaasi... En tiedä mitä haet, mutta kyllä varkaus on aina varastamista juu.
*huoh* Niin, minun siis pitäisi mennä sanomaan Evijärven tytön vanhemmille, että soh soh!! Teidän olisi pitänyt surra ja murehtia jo paljon ennen kuin tämä ikävä tapahtuma sattui. Ei millään ilkeällä, mutta sinä kirjoitat nopeammin kuin ajattelet. Minä puhuin tekstissäni ihan koko ajan murehtimisesta etukäteen!!
Ja se että jos sinä murehdit asioita aina etukäteen, niin se ei taas tarkoita että kaikki niin tekisivät. Minä en yksinkertaisesti viitsi, siitä saa vain päänsäryn ja mahakatarin. Ja esitetäänpä asia vaikka näin: Sinä murehdit vähän joka päivä siitä ettei puolisosi vain petä sinua. Murehtiminen synnyttää stressihormonia aivoissa 1mg/vrk. Sitten kolmen vuoden kuluttua käy ilmi, että puolisosi on oikeasti pettänyt sinua ja aivosi erittävät stressihormonia tämän järkytyksen takia jopa 25mg annoksen. Paljonkos olet "stressannut" siis yhdessäolo aikanasi? 3(1mg*365) 25mg=1120mg. No minä puolestaan en stressaa etukäteen yhtään ja kolmen vuoden kuluttua kuulen että minua on petetty. Tästä järkytyksestä aivoni erittävät saman 25mg stressihormonia. Kumpis meistä sitten jäi ns. voitolle? Sinä stressasit 1120mg edestä ja minä 25mg edestä ja lopputulos oli prikulleen sama. Tämä nyt oli tällainen teoreettinen ja leikkimielinen laskelma, mutta totuus siinä on taustalla :)
hetki sitten oli tutuilla tilanne jossa heidän 18v tytär ei ollut ryyppyillan jälkeen mennytkään kaverinsa luo yöksi niinkuin oli sovittu. kello oli jo pitkästi iltapäivän puolella eikä hän ollut vastannut kännykkäänsä sadoista soitoista huolimatta. kukaan hänen kavereistaan ei ollut tietoisia hänen sijainnistaan eikä hän ollut myöskään mennyt entisten poikaystäviensäkkään luo esim. sekstailemaan. ja kun vielä tietää että tämä ko. tytär (voisi sanoa että) asuu kännykkänsä kanssa ja on aina yhdenillanjutuissa aikaisin aamulla soittanut hakemaan kotiin. mietippä tilannetta nyt tarkasti ja kuvittele sen tapahtuvan itsellesi. eikö kannata murehtia etukäteen? huolestuisitko sinä vai olisitko aivan normaalisti ja ajattelisit että -kyllä se kotiin tulee mitä sitä murehtimaan turhia kun ei sille asialle itse mitään voi?
niin ja siihen aikaisempaan sanomaasi: ei ihmisiin ole asennettu mitään kytkimiä joilla arvomaailma muuttuu jos saa omia lapsia tai jotain muuta vastaavaa.
se mikä ihminen on pohjimmiltaan ei koskaan muutu.
Kiitos tsempistä, kyllähän tämä elämä tästä taas piristyy. Toisinaan vain tajuan hetkellisesti sen kivun ja en todellakaan saa ilmaa, silmissä pimenee, huimaa... Kaikissa kamareissani palaa kuitenkin valo (heh) ja olohan on jo nyt tasoittunut huomattavasti niistä vuosien takaisista pitkistä pimeistä jaksoista. Toivoisin jokaisen petetyn osalle hyvää tukiverkkoa ja asiantuntevaa apua ainakin pahimpaan kriisiin. Perheterapeutit ovat hyvä lähtökohta kun surutyö alkaa, käyttäkää rohkeasti heidän palveluitaan! Itse sain aikoinaan apua, ilman sitä makaisin nyt mullan alla. Lämpöä jouluunne ihmiset!