Olen 35-v. mies eikä minulla koskaan ole ollut tyttöystävää. Periaatteessa tulen naisten kanssa aika hyvin juttuun, ystävänä, mutta siihen homma sitten jääkin. Pikkuhiljaa tämä on alkanut ottamaan
päähän !
Ensimmäinen ongelma, on että suurin osa naisista, joista olisin kiinnostunut, ovat jo varattuja.Mutta suurin ongelmani kuitenkin on minä itse;kun näen kiinnostavan naisen, en pysty menemään hänelle juttelemaan.Punastun, ääneni tärisee, jännitän, toisin sanoen kaikki odotukseni näkyvät läpi.En halua saada pakkeja enkä myöskään halua toisen näkevän kuinka paljon olisin ollut tästä kiinnostunut ( en halua jäädä noloon asemaan ), sen takia minulla ei ole ollut rohkeutta lähestyä ketään josta oikeasti pidän.
En halua tulla haavoitetuksi, tällä tavalla suojelen itseäni. En myöskään halua siihen nöyryyttävään tilanteeseen, että osoitan kiinnostukseni johonkin ja tämä ilmoittaa olevansa varuttu.Tällainen on minulle vaikeaa, koska olen muutenkin aika huonot puhelahjat omaava ja jännittäjä ja tällainen iskeminen vaatii minulta aika moisia " valmisteluita ".
Niinpä olen paennut näitä asioita milloin töihin,
opiskeluun jne.
Haluaisin naisen josta oikeasti pidän, en mitään korviketta- mielummin olen sitten yksin.Pahoin vain pelkään, että saan tyytyä sellaiseen joka ei minua kiinnosta, kun en parempaakaan saa.Toisaalta olen myös alkanut miettiä iskemään varattuja. Kun kaikki kiinnostavat näyttävät olevan jo varattuja, kai se on sitten kokeiltava niitä ?
Johtuuko tämä kaikki siitä, etten koskaan nähnyt miehen ja naisen välistä liittoa ? Niin kuin sanoin kyllä tulen naisten kanssa aika hyvin ystävänä toimeen, muttei se riitä enää minulle. Ajatuskin siitä, että minun kanssa mennään kahveille ja kundikaverin kanssa pidetään sitten muuten hauskaa, ei minua enää kiinnosta.
Laitoin yhdelle tosin hyvin nuorelle naiselle kortin ja ehdotin häntä tanssikurssille kanssani.
Sain vastaukseksi, että soittaisin hänelle.Tä-hänkään en sitten pystynyt.Ajattelin, että hän on niin hyvästä taustasta, etten saa häntä kuitenkaan.Jos edes olisin työssä, itsetuntoni olisi paljon parempi.
Miten saan naisen jota oikeasti rakastan ?Haluan olla naiselleni mies- en mikään kaveri.Mutta työttömyyskin on vetänyt tässä itsetuntoa alas.
Kiitos !
päähän !
Ensimmäinen ongelma, on että suurin osa naisista, joista olisin kiinnostunut, ovat jo varattuja.Mutta suurin ongelmani kuitenkin on minä itse;kun näen kiinnostavan naisen, en pysty menemään hänelle juttelemaan.Punastun, ääneni tärisee, jännitän, toisin sanoen kaikki odotukseni näkyvät läpi.En halua saada pakkeja enkä myöskään halua toisen näkevän kuinka paljon olisin ollut tästä kiinnostunut ( en halua jäädä noloon asemaan ), sen takia minulla ei ole ollut rohkeutta lähestyä ketään josta oikeasti pidän.
En halua tulla haavoitetuksi, tällä tavalla suojelen itseäni. En myöskään halua siihen nöyryyttävään tilanteeseen, että osoitan kiinnostukseni johonkin ja tämä ilmoittaa olevansa varuttu.Tällainen on minulle vaikeaa, koska olen muutenkin aika huonot puhelahjat omaava ja jännittäjä ja tällainen iskeminen vaatii minulta aika moisia " valmisteluita ".
Niinpä olen paennut näitä asioita milloin töihin,
opiskeluun jne.
Haluaisin naisen josta oikeasti pidän, en mitään korviketta- mielummin olen sitten yksin.Pahoin vain pelkään, että saan tyytyä sellaiseen joka ei minua kiinnosta, kun en parempaakaan saa.Toisaalta olen myös alkanut miettiä iskemään varattuja. Kun kaikki kiinnostavat näyttävät olevan jo varattuja, kai se on sitten kokeiltava niitä ?
Johtuuko tämä kaikki siitä, etten koskaan nähnyt miehen ja naisen välistä liittoa ? Niin kuin sanoin kyllä tulen naisten kanssa aika hyvin ystävänä toimeen, muttei se riitä enää minulle. Ajatuskin siitä, että minun kanssa mennään kahveille ja kundikaverin kanssa pidetään sitten muuten hauskaa, ei minua enää kiinnosta.
Laitoin yhdelle tosin hyvin nuorelle naiselle kortin ja ehdotin häntä tanssikurssille kanssani.
Sain vastaukseksi, että soittaisin hänelle.Tä-hänkään en sitten pystynyt.Ajattelin, että hän on niin hyvästä taustasta, etten saa häntä kuitenkaan.Jos edes olisin työssä, itsetuntoni olisi paljon parempi.
Miten saan naisen jota oikeasti rakastan ?Haluan olla naiselleni mies- en mikään kaveri.Mutta työttömyyskin on vetänyt tässä itsetuntoa alas.
Kiitos !
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Olen 35-v. mies eikä minulla koskaan ole ollut tyttöystävää."
Olen 30-vuotias mies, eikä minulla ole koskaan ollut tyttöystävää.
"Periaatteessa tulen naisten kanssa aika hyvin juttuun, ystävänä, mutta siihen homma sitten jääkin. Pikkuhiljaa tämä on alkanut ottamaan
päähän!"
Outoa, Minä en jostain syystä tule juttuun naisten kanssa. minulla ei ole koskaan ollut naispuolista kaveria/ystävää. Jostain syystä naiset eivät viihdy seurassani! outoa. Sinulla asiat sentään hyvin, jos olet säännöllisesti yhteydessä naisiin!
Hmmm... jos noi kirjoitukset eivät olleet vitsejä, niin sitten en voi muuta kuin sanoa että jostain se on pojat aloitettava. Ensin on saatava itsetunto kohilleen ennen kuin ne naiset alkavat kiinnostua. Ja toiseksi kaikki saavat jossain vaiheessa pakkeja sun muuta, se on vain elämää. Sydämiä särkyy jne. mutta jos ei koskaan uskalla mitään niin ei voi koskaan myös saada mitään. Teillä on vaan yksi elämä.
Miksiköhän ne naiset ei tunne vetoa teihin? oletteko ulkoisesti jotenkin nössön näkösiä? Eli kannattaa alkaa harrastaa liikuntaa, jos ei sitä viel tee, ja toisaalta salillahan näkee ihania mimmejä ;)
Chattailettekö esim. netissä naisten kanssa? Onko teillä ilmoituksia missään sivuilla, josta naiset voisivat ottaa yhteyttä teihin?
Toivottavasti tärppää.
Chattailettekö esim. netissä naisten kanssa?
- en.
Onko teillä ilmoituksia missään sivuilla, josta naiset voisivat ottaa yhteyttä teihin?
- On, mutta perinteisesti naiset eivät ota yhteyttä ja lisäksi treffipalstoilla 85% profiileista on miesten. Eli miehiä on lukumääräisesti moninkertaisesti enemmän tykyllä naisiin nähden. Naistenkin on vaikea löytää neulaa heinäsuovasta.
Miksi miehen täytyy olla itsevarma jotta naiset kiinnostuisi?
saa muutenkin. Ja naisen ujous on söpöä ja herttaista, miehen taas monesti säälittävää.
Olen sun kanssa vähän samanlainen nainen. En halua tulla haavoitetuksi. Mutta kuka haluaisikaan :)
Koita jättää turhat kiemurat pois mielestäsi. Jos olet kiinnostunut, toimi sen mukaan. Vakuuta itsellesi pois mielestä epäilykset. Enemmän toimintaa ja vähemmän miettimistä. Luota itseesi, että tunnet kyllä sen oletko kiinnostunut vai et epäröinnistäsi huolimatta. Epäröinti on vain se pieni ilkeä mörkö, joka tuppaa itsensä kaiken tekemisen väliin. Hyväksy epäröinnin tunteesi, niin epäröinti ei vaikuta suhun enää niin voimakkaasti. Pelot myös häviää, kun niistä puhuu avoimesti. Se voi avata paljon maailmaa, kun pääset kertomaan tuntemuksistasi, ja tas toinen tietää mitä ajattelet eikä esim. ota itseensä mahdollista näennäistä tunnekylmyyttäsi.
Eli olen samanlainen mutta nainen ja tällä hetkellä liitossa miehen kanssa joka ei kiinnosta! Seksi on hyvää mutta muuten hän ei kiinnosta, voisin pitää vain pimeässä huoneessa ja käydä välillä. Siis ei muuta...
Olen miettinyt eroa koska tilanne ahdistaa..tapasin ihannemiehen joka kiinnosti ja on vapaa,mutta en uskalla tehdä mitään ja hän taas sanoi ettei halua perhettä rikkoa. Miksi en uskalla vaikka selvästi haluan hänet. Pelkään että satutan itseäni ja tämä on keino olla satuttamatta...pelkään häntä ja sitä satuttamista niin paljon. Olen suhteessa joka ei ole minua varten vaan elän miestäni varten mutta haaveilen muusta mutta en uskalla tehdä päätöksiä. TÄMÄ rasittaa tosi paljon.