Alkoholistin avovaimo?

Luojan kiitos ette ole ehtineet naimisiin. Neuvoni on: eroa heti.

Elämä on liian lyhyt, jos et ole onnellinen, niin suhde ei kannata.
Voit hänelle sanoa, että lopeta juominen tai lähdet, mutta muista sitten lähteä kanssa.
Eli hän valitsee juomisen, sinä sen perusteella lähtemisen. Hänen on hyvä tietää seuraus, mikäli jatkaa juomista.
Omani juo, mutta ei haitta mua, kun ei hillu baareissa, vaan on kotona minun kanssa, eikä muutu kännissä ääliöksi, niin kuin jotkut muuttuvat.
Jos haluaisin hänen olevan selvin päin hän olisi, joten ei ongelmaa. Jos ei lopettaisi kun pyytäisin niin lähtisin.
Voimia. Kunnon miehiäkin vielä on. Ja yksin parempi kuin huonossa suhteessa.

Pelasta edes ne alkoholistiperheeltä - jätä siis tekemättä. Ole kerrankin epäitsekäs.

Oletko huomannut, sinähän mahdollistat tämän miehen käytöksen koko ajan. Olet tyypillinen narsistin uhri, kiltti kaikille muille paitsi itselleen. Itse elin aikoinaan 15v perhehelvetin narsismista kärsien. Menetin perheeni ja omaisuuteni, siitä jo vuosia. Hän joulupäivänäkin kehui häntä 30v vanhempaa rakastajaansa, ihana kun se hyväilee mun rintoja! Sinähän elät samanlaisessa sairaassa läheisriippuvuudessa, herää ja tajua; olet arvokas ja rakastettu ihminen, miksi suostut paskakohteluun? Koita käsittää kuka on elämäsi tärkein ihminen, menepä vessan peilistä vilkaisemaan jos et muista. Oma valintasi, millasta kohtelua otat vastaan. Muista Jumala voi parantaa narsujuopon valehtelijan. Sinä et ole Jumala! Laita sp- osoitteesi, jos haluat toisen saarnan Terv -nuotiomies-

Se on hyvä, että näet ongelman itsessäsi, et kykene lähtemään.
Miestä et voi muuttaa ja hän joskus havahtuu jos on havahtuakseen.
Mutta sinun kannattaisi hakea itsellesi vertaistukea.
AA;n auttavasta puhelimesta saa tietää ryhmiä jotka on tarkoitettu alkoholistin läheisille.
Siellä samaa kokeneita ja ehkä eteenpäin päässeitä

Kiitos teille, jotka vastailitte:)

Sinähän varsinaiseen liemeen itsesi olet saattanut. Lähde nyt hyvä ihminen tuollaisesta suhteesta, et saa siitä henkisesti etkä näköjään muullakaan tavoin mitään. Menetät vain itsetuntosi ja itsekunnioituksesi sekä elämänhalusi. Jos sinusta tuntuu, että olet ne jo menettänyt, niin turha luulo. Olet saanut vasta esimakua mitä tulevaisuus tuo tullessaan. En puhu omasta kokemuksesta. Olenpahan nähnyt vierestä ja pahaa on tehnyt. Itse en ottaisi juoppoa tai muutakaan renttua miestä, olen itsenäinen ihminen enkä voi sietää retkuja näköpiirissäni.Hyviä miehiä riittää, mutta ei niitäkään nyt ihan joka oksalla istu. Välillä pitää vain sietää vähän yksinäisyyttäkin.Siinähän sitä oppii tuntemaan itsensä ja tietää mitä haluaa ja varsinkin mitä ei halua. Heitä renttu pihalle ja ala elämään hyvää elämää. Tsemppiä sinulle.

Miehelleni on aina alkoholi maistunut, mutta isänsä kuoleman jälkeen n. kuukausi sitten ei ole selvää päivää ollut. Itse olen koko ajan ajatellut, että tämä on vain jonkinlainen vaihe, mutta homma näkyy vain jatkuvan...
Tilannetta pahentaa se, että etenkin kirkkaita juotuaan mieheni on erittäin aggressiivinen. Minuun hän ei ole vielä kiinni käynyt, mutta viimeksi eilen sanoi että kyllä hän voi minutkin hakata kuin aikamiehen jos vittuilu jatkuu... Ja siinä kännitilassa vittuiluna pidetään jo hengittämistäkin.
Ja miksi olen edelleen tässä? Hyvä kysymys. Lapsia ei ole (luojan kiitos), enkä ole miehestäni mitenkään taloudellisestikaan riippuvainen. Ehkä ruusunpunaisten lasien läpi ajattelen, että kunhan mieheni työt taas parin viikon päästä alkavat, tilanne muuttuu parempaan. Mutta miten sitten tulevaisuudessa taas? Pidän itseäni itsenäisenä ja vahvana naisena, vielä eilen olin varma että häivyn tilanteesta, mutta mitä vielä... Yksi ikävää puhkuva puhelinsoitto muutti mieleni taas kerran.
Ehkä se tuleva turpaanveto muuttaa mieleni.

vastaan,koska jotain tiedän minäkin.olin aviossa holistin kanssa yli 20 v.ei muutunut,pahemmaksi meni päivä päivältä.nyt olen eronnut,ja vieläkään ne asiat ei jätä mua rauhaan.neuvoisin,lähde ajoissa,jos suinkin voit.sääli ei auta eikä mikään muukaan mitä yrität hänelle hyvää tai pahaa.kokeiltu on.voimia.....toivon...ajattele järkevästi...itseäsi ja tulevaisuuttasi

sun tarinas olis voinut olla mun kirjoittama. pelottavaa kuulla että näitä tapauksia on enemmänkin. :)

mä oon katsellut miehen valehtelua, (hänen sanojensa mukaan "en muista mistään mitään")

kännäämistä (tulee alkoholisti kaverinsa kanssa kotiimme kännissä riehumaan),

pettämistä (vonkaa netissä naisia jopa silloin kun olen vieressä)

ja kaikkein parasta välinpitämättömyyttä. Häntä ei kiinnosta, että loukkaa. Haukkuu ja vittuilee yleensä, jos itken pahaa oloani.

Ottakaa naiset ihmeessä itsellenne mies, jolla ongelmia päihteiden kanssa. Tekee itsetunnolle ihmeitä. :D

Toisinsanoen viinan kanssa ei pysty kilpailemaan ja ihminen, joka muuttuu kännissä täysin erilaiseksi ja juo paljon, tulee lopulta selvinpäinkin olemaan samanlainen kusipää kuin kännissä. Jättäkää siis suosiolla väliin ja ottakaa mies, jolla elämä kunnossa.

Vihan keskelle. Väkivallan keskelle.

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000042670461

ei se estä sitä, ettekö voisi olla ystäviä. Eroa ja ole taas oma itsesi. Minä erosin ja olemme hyviä kavereita - selvinpäin. Jos hän on humalassa, en suostu tapaamaan.

Oon itsekin elänyt monta vuotta suhteessa kännäävän miehen kanssa. Aikansa siinä meni, ennenkun alkoi järki kulkea mun päässä. Taisin tarvita sen yhden rökityksen siltä kännimieheltä, sit alkoi silmät aukenemaan. Yksi käsikskäyminen riitti ja tiesin etten enempää halua. Mutta tarviiko odottaa edes sinne asti? Tuo kännisen miehen kohtelu sua kohtaan on henkistä väkivaltaa ja sä rikot sillä ittees ja heität elämäs hukkaan.

Mä lopulta tajusin, että kerran mä haluan ihmisille hyvää, ni miks mun pitäis antaa ihmisten tehdä mulle pahaa? Miks mun pitäis alistua kännisen miehen hoitajaks ja kuulla haukkumista ja katkeroitua, jos mä voisin kulkea vapaana ja tavata paljon upeita, kivoja ihmisiä ja elää tätä elämää ja iloita! Ajattelin, että vielä joku päivä mä löydän jonkun ihanan, selväpäisen miehen, joka katselee mua kirkkain hymyilevin silmin.

Lähdin omilleni n. 6 vuotta sitten. Oon tavannut paljon upeita ihmisiä, persoonia. Oon tutustunut erilaisiin ihmisiin, sekä Suomessa, että vähän ulkomaillakin. Kerkesin asua vähän eri puolilla Suomea ja kaikki se on avartanut ymmärrystäni maailmanmenosta paljon. Pari kännäävää miestä oon jättänyt jo tässäkin välissä. Hyvin pian huomasin uusista tuttavuuksista, että kännissä niidenkin elämä menee, joten jatkoin matkaa. Nyt tunnen miehen, joka ei kännää yhtään. Kuka tietää tulevasta, mutta oon rauhallisin mielin, monta kokemusta rikkaampana, enkä kadu lähtöäni yhtään.

Ja kyllähän kaverina voi pysyä, on mullakin noita entisiä kavereina. Vaikka ei nyt ihan koko ajan huvitakaan niihin yhteydessä olla, ni ainakin tiiän, että elossa ovat jne. Ei siltoja menneeseen tartte katkasta.

Sulle kamppailuun asian kanssa. Itse kärsin samasta asiasta joka päivä lisänä henkinen väkivalta. Voimia ei tunnu olevan lähteä poiskaan. Toivottavasti onnistumme jonain päivänä.

"Mutta en tajua miten olen joutunut tähän jamaan... "

Sehän se pahinta onkin kun tuohon ajaudutaan pikkuhiljaa! Älä kiduta itseäsi tuollaisella suhteella, sinullekin on jossain se unelmiesi mies joka on kaikkea mitä haluat!

nimimerkillä alkoholistista eronnut!