Hei!
On vähän vaikea tilanne..
Meillä miehen kanssa menee aina välillä ihan hyvin, voi sanoa että päivä tai kaks. Mutta sitten mies onkin yhtäkkiä ihan outo, saattaa olla puhumatta mitään parikin päivää, vaikka mä kuinka kyselisin mikä on ja haluaisin puhua. Nytkin oltiin talvilomalla samaan aikaan tämä viikko ja nyt räjähti sitten.
Ja kun haluaisin puhua, tai meille tulee riitaa, niin hän käskee mun joka kerta painua helvettiin, jos haluan. Eli ei koskaan halua puhua. Ja jos puhuu, niin mussa on vika. En halua kai tarpeeksi usein seksiä tai elän hänen siivellään. Joka tavallaan on totta, koska tienaan paljon vähemmän ja mies maksaa tietty enemmän laskuja ja lainaa kuin minä. Minä makselen vanhoja velkojani pois, jotta oma rahatilanteeni paranisi.
Sitten kun tapellaan, niin minun täytyy huutaa ja itkeä ennekuin mies oikeasti tajuaa tilanteen. Sitten tullaan halaamaan ja yritetään vaikka mitä.
Mutta onko tässä mitään järkeä?! Jos tää jatkuu aina vaan näin?! Muutama päivä menee hyvin ja sitten taas mussa on jotain vikaa. Mä olen yrittänyt selittää, että haluan kans "omaa aikaa" eli vain vaikka illalla lukea kirjaa rauhassa sängyssä, kun mies taas ottaa sen niin, ettei hän kiinnosta mua enään, jos kieltäydyn seksistä.
Mun aamut menee töissä ja sen jälkeen aika menee kotia siivotessa ja ruokaa laittaessa ja kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, joista toinen on kiinni minussa. Mies ei kauheasti lasten kanssa touhua, mä enemmän.
En mä tiedä, tää kuulostaa niin sekavalta, mutta vähän helpotti kun sain kirjoitettua..
On vähän vaikea tilanne..
Meillä miehen kanssa menee aina välillä ihan hyvin, voi sanoa että päivä tai kaks. Mutta sitten mies onkin yhtäkkiä ihan outo, saattaa olla puhumatta mitään parikin päivää, vaikka mä kuinka kyselisin mikä on ja haluaisin puhua. Nytkin oltiin talvilomalla samaan aikaan tämä viikko ja nyt räjähti sitten.
Ja kun haluaisin puhua, tai meille tulee riitaa, niin hän käskee mun joka kerta painua helvettiin, jos haluan. Eli ei koskaan halua puhua. Ja jos puhuu, niin mussa on vika. En halua kai tarpeeksi usein seksiä tai elän hänen siivellään. Joka tavallaan on totta, koska tienaan paljon vähemmän ja mies maksaa tietty enemmän laskuja ja lainaa kuin minä. Minä makselen vanhoja velkojani pois, jotta oma rahatilanteeni paranisi.
Sitten kun tapellaan, niin minun täytyy huutaa ja itkeä ennekuin mies oikeasti tajuaa tilanteen. Sitten tullaan halaamaan ja yritetään vaikka mitä.
Mutta onko tässä mitään järkeä?! Jos tää jatkuu aina vaan näin?! Muutama päivä menee hyvin ja sitten taas mussa on jotain vikaa. Mä olen yrittänyt selittää, että haluan kans "omaa aikaa" eli vain vaikka illalla lukea kirjaa rauhassa sängyssä, kun mies taas ottaa sen niin, ettei hän kiinnosta mua enään, jos kieltäydyn seksistä.
Mun aamut menee töissä ja sen jälkeen aika menee kotia siivotessa ja ruokaa laittaessa ja kahden alle kouluikäisen lapsen kanssa, joista toinen on kiinni minussa. Mies ei kauheasti lasten kanssa touhua, mä enemmän.
En mä tiedä, tää kuulostaa niin sekavalta, mutta vähän helpotti kun sain kirjoitettua..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Meillä oli ihan sama juttu!Sitä kesti n. 4 vuotta,kunnes erottiin.Nyt olen onnellinen!:)Ja mikä tärkeintä: Mun lapsi on muuttunut myös eron myötä paljon,eli kärsi selvästi jatkuvasta riitelystä yms.Tsemppiä!!
..kuin kuitenkin haluais jatkaa, ei siitä kiinni ole, ettenkö miestä rakastais. Ollaan 11 vuotta oltu yhdessä, josta naimisissa pian 2vuotta.
Jotenkin sitä haluais yrittää.. Itse olen lapsi, jonka vanhemmat eronneet, enkä haluaisi sitä lapsille.
Aina sitten riidan jälkeen menee taas hetken aikaa hyvin, mies yrittää olla mielinkielin ja sit taas jossain vaiheessa räjähtää.
En mä tiedä, hankalaa...
Voi ja voi! Kerroit että rakastat vielä miestäsi??? Me erosimme vuosi sitten ja meillä ei ollut rakkautta moniin vuisiin enää ja ero oli kivuton. Selvitä ongelmat nyt perinpohjin jossain ammattiauttajalla ja katso sitten asiaa uudestaan. Aika oudolta tuo teidän suhteenne vaikuttaa kuitenkin? Töihin, kotiin, ruokaa, lapset, nukkumaan, töihin, kotiin....haluatko tuollaista lopunikääsi? Oletko edes varma onko tunteesi rakkautta?? Vai oletko vain tilanteen vankia etkä uskalla muuta kuin alistua??
Mieti ystäväiseni,mieti tarkkaan elämääsi.Miehelläsi on ongelma,jota et sinä voi ratkaista. Tuon tyyppinen ihminen pitäisi saada jonnekin ammattiauttajalle ajoissa. Vuosia olen samaa elänyt,mikä milloinkin laukaisee riidan;lapset eivät tee tarpeeksi,minä en tee tarpeeksi ihan miten vaan... Mutta lopputulos on sama,enää ei vaan auta itku,huuto jatkuu.
Pakenen paikalta,tulee perässä...
Mutta pointtina siis ,lähde kun vielä voit tai menkää pariterapiaan,yksin et koskaan pysty muuttamaan kuviota.
Itse olen oman ratkaisuni ja aikani päättänyt,huoltajuus testamentinkin olen pahan päivän varalle suunnitellut.Tämän kesä aion jaksaa,mutta älä ystäväiseni päädy tähän...
mielialat vaihtelee ja joskus on masennuskausia. Mä olen jo vuosia yrittänyt ymmärtää, mutta miehen mukaan mä en ymmärrä enkä halua auttaa. Mielestäni parasta auttamista on arjen pyöritys kolmen pienen lapsen kanssa.
Nyt mitta on täynnä ja haen eroa. Jossain se minunkin kestokykyni loppuu...