Kumpa uskaltaisin

Kerro ihmeessä hänelle tunteistasi. Saat ainakin tietää oletko oikean tyypin perässä.
Minä olen hyvä esimerkki tapauksesta, joka ei ole tehnyt asian eteen mitään.
Olen kolme vuotta unelmoinut tästä henkilöstä ja nyt vasta olen ajatellut ottaa yhteyttä.
Pelätä ei saa jos tahtoo onnen saavuttaa :):) Tsemppiä!

samassa veneessä ollaan. en uskalla itsekään kertoa miehelle että olen todella ihastunut. tosin hän torjui minut jo viime kesänä kerran, sen jälkeen ollaan kyllä nähty aina pari kertaa kuukaudessa ja katsottu leffoja ja oltu lähekkäin. pelkään siis myös torjutuksi tulemista. en missään nimessä halua häntä menettää, ja se todennäköisesti tapahtuu jos kerron hänelle..

Minä tosin olen tuntenut miehen vasta hetken. Ollaan tutustuttu netissä, vaihdettu s-posteja, mesetetty, ja tavattu julkisissa paikoissa. Olen ihastunut mieheen, mutta en ole varma miehen tunteista, vaikka sanookin pitävänsä minusta. Niin, ei kai me pidettäis yhteyttä, vaihdettaisi kuulumisia,jos kiinnostusta ei olisi. Kotiin en ole uskaltanut miestä vielä kutsua,enkä suudella, vaikka toisaalta haluaisin, olla lähellä... Mies ei ole kovin aloitteellinen, ja pelkään...menettäväni miehen ja sydämeni särkyvän, jos itse olen liian aktiivinen.

Tilanne on aika hankala. Asumme samalla paikkakunnalla tällä hetkellä, mutta liian pian muutamme eri suuntiin,jolloin suhteestamme tulisi etäsuhde. Se jarruttaa tunteiden kehittymistä molemmilla, järkeilyä... Ja juuri nyt haluaisin niin kovasti sanoa, että älä lähde,tule minun mukaan, olet minulle tärkeä... Mutta se ei näytä olevan mahdollista, ainakaan juuri nyt... Mietin sitäkin, että olenko ihastunut ihastumisen tunteeseen vai oikeaan, todelliseen ihmiseen... Kun kerrankin on tavannut ihmisen,joka ajattelee asioista samankaltaisesti ja jonka seurassa on hyvä olla. Samalla sitä miettii onko kumpikaan valmis (etä)suhteeseen, onko yksinäinen susi kesytettävissä... Vaikeaa tämän kaiken kertominen hänelle on, kun menin ehdottamaan, että tavataan vaan kaveripohjalta ja katsotaan miten suhde etenee. Järki ja tunteet!

Kerro ihmeessä, ehkä hänkään ei uskalla tehdä aloitetta.

Asiasta toiseen, minua alkoi hieman huvittamaan tuo kirjoituksesi, siis siinä ei ole mitään vikaa, mutta hauska yhteensattuma on se, että itse tapasin pari vuotta sitten todella mukavan tytön, jonka kanssa ollaan kirjoiteltu sähköposteja.
Olen miettinyt, että kertoisin hänelle tunteistani, mutta en ole uskaltanut.. vielä.

Kerro ihmeessä ennenkuin on liian myöhäistä! Itselleni kävi niin,että olin todella kiintynyt erääseen mieheen monta vuotta, vaikka yhteydenpito olikin aika yksipuolista ja nähtiin harvoin..silti..
Kun sitten ehdotin pitkästä aikaa tapaamista, hän olikin varattu. Harmittaa todella paljon, kun en aikaisemmin kertonut kuinka tärkeä hän minulle oli. Ehkä meistä ei olisi koskaan tullut mitään, mutta olisin ainakin tehnyt tunteeni selväksi, nyt harmittaa!!

Kahden vuoden tuttavuus, monet sähköpostit ja ihastumisen tunne! Mitä tuosta nyt enää puuttuu?

Jos et tosiaan saa sanotuksi mitä ajattelet, niin kokeile vaikka jotain tämäntyyppistä:

Kuule... sitten kun sulla on tyttökaverin paikka auki, niin ilmoittele. Oot mies jota mun kannattaa tavoitella.

tai...

Mulla on oikeestaan haku päällä... sano mistä saisin itselleni tollasen sun kaltaises miehen.

Tuo "olenko tarpeeksi hyvä suhteeseen" on valitettavasti väärin asetettu kysymys. On nimittäin vastapuolen asia miettiä sitä. Ole vain oma itsesi! Jos näyttelet tänään roolin, joka kelpaa, joudut näyttelemään saman roolin joka päivä uudelleen. Ja kuka jaksaisi elää elämäänsä näytellen?