Eli tilanne on tämä. Olen ollut kohta 3 vuotta parisuhteessa ja olen onnellinen. Olemme kumpikin alle kolmekymppisiä (hän 25 ja minä 29) eikä meille ole lapsia. Yhdessä olemme asuneet puolitoista vuotta. Hän ei vastaa kuvitelmiani elämäni naisesta, vaan ajauduin hänen kanssaan suhteeseen ihan sattumalta. Piti olla yhden yön juttu, mutta huomasinkin hänen olevan niin helppo ja mukava tapaus, että ikään kuin ajauduin suhteeseen hänen kanssaan. Vaikka hän ei vastaakaan kuvitelmiani elämäni naisesta mm. ulkonäöltään, älyltään ja koulutukseltaan, toimii arki hänen kanssaan loistavasti, seksi on todella hyvää jne. Pystymme puhumaan kaikesta ja hän on aina hyvälle tuulella eikä hänessä ole hirveästi asioita, jotka minua ärsyttäisivät. Tulen toimeen hänen vanhempiensa kanssa ja hän minun. Ja hän rakastaa minua kaikkine vikoineni, ehdoitta. Ja minä rakastan häntä tai ainakin niin olen luullut. Kohta selitettävästä syystä olen kuitenkin alkanut epäillä rakkauttani tai ainakin sen laatua.
Joku aika sitten tutustuin aivan vahingossa naiseen, joka on juuri sellainen, jollaiseksi olen elämäni naisen kuvitellut (olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että ikinä tällaista naista löytäisin enkä siis ollut etsinytkään ((enää)) kun kerran ihan onnellisessa suhteessa olen/olin). No joka tapauksessa, tämä nainen johon hiljattain tutustuin siis on juuri sellainen, jollaiseksi elämäni naisen olen aina kuvitellut. Kaunis, älykäs, aito,mukava jne. Kemiat kohtaavat meillä loistavasti ellei täydellisesti. Itseasiassa kemiamme on jotain uskomatonta. Vaikka en häntä oikeasti tunnekaan, niin tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina. Vaikka en sielunkumppanuuteen ole aikaisimmin uskonut, niin nyt olen joutunut tarkistamaan kantaani senkin suhteen. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja puhelimessa ja sähköpostilla ja kasvotusten. Hän on ihastunut minuun ja minä häneen. Seksuaalistakin vetovoimaa on tutkittu ja sekin toimii, mutta ei siitä sen enempää.
Ongelma on siis tiivistäen seuraava: Matemaattisesti ilmaisten olen nykyiseen kumppaniini ja suhteeseemme noin 80-90% tyytyväinen. Pitäisikö minun lopettaa nykyinen parisuhteeni, jossa olen ihan onnellinen ja joka toimii hienosti ja lähteä tavoittemaan täydellistä onnea erittäin potentiaalisen unelmieni naisen kanssa ? Hän on siis perille tilanteestani (parisuhteestani) ja olen ollut hänelle koko ajan täysin rehellinen (häntä on turha moralisoida, koska hänet itsensä on jätetty toisen naisen takia aikanaan ja hänellä on tästä koko kuviosta ihan riittävän huono omatunto). Olen varma, että rakastuisin häneen, jos vain itselleni siihen luvan antaisin. En ole ikinä pettänyt parisuhteessa ja tottakai minulla on ollut nyt todella huono omatunto, mutta ei kuitenkaan niin huono, kuin ehkä pitäisi. Olen kuitenkin yrittänyt hokea itselleni, että en tällaista tilannetta mitenkään hakemalla hakenut, vaan niin vain kävi. Tapasin siis sattumalta naisen, joka on juuri sellainen, millaiseksi olen unelmieni naisen aina kuvitellut. Ja poikkeuksellisen tilanteesta tekee vielä se, että hänkin ihastui minuun ja tuntee täysin samoin minun suhteeni. Tästä olen aivan varma.
Ihastukseni alkaa kuitenkin olla (aivan täydellisen oikeutetusti) kärsimätön tilanteeseen eli siis siihen, että en osaa päättää pitäisikö minun jatkaa nykyisessä ihan onnellisessa parisuhteessani vai lähteä tavoittelemaan (aina kuitenkin uuteen suhteeseen liittyvällä itsensä satuttamisriskillä)
jotain aivan uskomatonta ja sellaista, minkä tavoittelusta olen jo aikaa sitten luopunut ? Voin saada kaiken mistä olen aina haaveillut (ennen kuin elämäni naisen etsimisestä luovuin) tai tippua korkealta ja kovaa ihan tyhjän päälle. Lisäksi tilanteen tekee vielä hankalammaksi se, että koen luonnollisesti vastuuta nykyisestä kumppanistani. Hän on minulle todella tärkeä ja (rakas!?) ihminen ja tiedän että jos jättäisin hänet, hän olisi aivan murtunut, vaikkakin kyllä siitä ennen pitkää selviäisi.
Olen puhunut tilanteesta parin minut tuntevan luottohenkilöni kanssa ja heidän mielestä järkeilyssäni ei ole vikaa, mutta he eivät ole toisaalta osanneet ratkaisuakaan tarjota. Näin ei enää voi jatkua, koska tilanne on kaikille erittäin raskas enkä halua valahdella enää nykyiselle kumppanilleni enkä halua piinata ihastustani enkä itseäni. Olen miettinyt asian johdosta pääni puhki ja viettänyt unettomia öitä, menettänyt ruokahaluni ahdistuksissani jne. Tilanne on yhtä aikaa ihana, mutta myös kauhea. Katkeran suloinen. Tunteet vaihtelevat roistofiilisten ja ihastuksen ihanuuden välillä.
Joku aika sitten tutustuin aivan vahingossa naiseen, joka on juuri sellainen, jollaiseksi olen elämäni naisen kuvitellut (olin jo menettänyt toivoni sen suhteen, että ikinä tällaista naista löytäisin enkä siis ollut etsinytkään ((enää)) kun kerran ihan onnellisessa suhteessa olen/olin). No joka tapauksessa, tämä nainen johon hiljattain tutustuin siis on juuri sellainen, jollaiseksi elämäni naisen olen aina kuvitellut. Kaunis, älykäs, aito,mukava jne. Kemiat kohtaavat meillä loistavasti ellei täydellisesti. Itseasiassa kemiamme on jotain uskomatonta. Vaikka en häntä oikeasti tunnekaan, niin tuntuu kuin olisin tuntenut hänet aina. Vaikka en sielunkumppanuuteen ole aikaisimmin uskonut, niin nyt olen joutunut tarkistamaan kantaani senkin suhteen. Olemme käyneet pitkiä keskusteluja puhelimessa ja sähköpostilla ja kasvotusten. Hän on ihastunut minuun ja minä häneen. Seksuaalistakin vetovoimaa on tutkittu ja sekin toimii, mutta ei siitä sen enempää.
Ongelma on siis tiivistäen seuraava: Matemaattisesti ilmaisten olen nykyiseen kumppaniini ja suhteeseemme noin 80-90% tyytyväinen. Pitäisikö minun lopettaa nykyinen parisuhteeni, jossa olen ihan onnellinen ja joka toimii hienosti ja lähteä tavoittemaan täydellistä onnea erittäin potentiaalisen unelmieni naisen kanssa ? Hän on siis perille tilanteestani (parisuhteestani) ja olen ollut hänelle koko ajan täysin rehellinen (häntä on turha moralisoida, koska hänet itsensä on jätetty toisen naisen takia aikanaan ja hänellä on tästä koko kuviosta ihan riittävän huono omatunto). Olen varma, että rakastuisin häneen, jos vain itselleni siihen luvan antaisin. En ole ikinä pettänyt parisuhteessa ja tottakai minulla on ollut nyt todella huono omatunto, mutta ei kuitenkaan niin huono, kuin ehkä pitäisi. Olen kuitenkin yrittänyt hokea itselleni, että en tällaista tilannetta mitenkään hakemalla hakenut, vaan niin vain kävi. Tapasin siis sattumalta naisen, joka on juuri sellainen, millaiseksi olen unelmieni naisen aina kuvitellut. Ja poikkeuksellisen tilanteesta tekee vielä se, että hänkin ihastui minuun ja tuntee täysin samoin minun suhteeni. Tästä olen aivan varma.
Ihastukseni alkaa kuitenkin olla (aivan täydellisen oikeutetusti) kärsimätön tilanteeseen eli siis siihen, että en osaa päättää pitäisikö minun jatkaa nykyisessä ihan onnellisessa parisuhteessani vai lähteä tavoittelemaan (aina kuitenkin uuteen suhteeseen liittyvällä itsensä satuttamisriskillä)
jotain aivan uskomatonta ja sellaista, minkä tavoittelusta olen jo aikaa sitten luopunut ? Voin saada kaiken mistä olen aina haaveillut (ennen kuin elämäni naisen etsimisestä luovuin) tai tippua korkealta ja kovaa ihan tyhjän päälle. Lisäksi tilanteen tekee vielä hankalammaksi se, että koen luonnollisesti vastuuta nykyisestä kumppanistani. Hän on minulle todella tärkeä ja (rakas!?) ihminen ja tiedän että jos jättäisin hänet, hän olisi aivan murtunut, vaikkakin kyllä siitä ennen pitkää selviäisi.
Olen puhunut tilanteesta parin minut tuntevan luottohenkilöni kanssa ja heidän mielestä järkeilyssäni ei ole vikaa, mutta he eivät ole toisaalta osanneet ratkaisuakaan tarjota. Näin ei enää voi jatkua, koska tilanne on kaikille erittäin raskas enkä halua valahdella enää nykyiselle kumppanilleni enkä halua piinata ihastustani enkä itseäni. Olen miettinyt asian johdosta pääni puhki ja viettänyt unettomia öitä, menettänyt ruokahaluni ahdistuksissani jne. Tilanne on yhtä aikaa ihana, mutta myös kauhea. Katkeran suloinen. Tunteet vaihtelevat roistofiilisten ja ihastuksen ihanuuden välillä.
Vastaukset 27
Vanhimmat
rehellisesti (yrittämättä kuitenkaan loukata näillä "elämäni nainen" puheillasi) nykyiselle kumppanillesi. Myös mahdollisesta seksisuhteesta ja muustakin yhteydenpidosta. Jokaisella (myös kumppanillasi) pitää olla kaikki tarvittavat tiedot jotta voi ratkaista omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Voihan siis olla ettei nykyinen kumppanisi edes olisi kanssasi jos tietäisi suhteenne todellisen laidan. Sinun pitää antaa hänelle mahdollisuus aitoon onneen. Mitä jos hän haaveilee lapsista kanssasi? Vedätätkö häntä vielä muutaman vuoden ja sitten jätät, eikä hän ehkä ehdi enää saamaan lapsia?
Kaikille osapuolille siis rehellinen tilannekatsaus ja sitten alatte pähkäilemään mitä tehdä. Yritä silti olla loukkaamatta eli älä kerro että hänen piti olla yhden yön juttu ja nyt muutaman vuoden jälkeen oletkin löytänyt sen mitä aina etsit!
Itse en puhuisi nykyiselle kumppanille yhtään mitään ennen päätöstä. Hänelle olisi aika kamalaa kuulla ajatuksesi jos kuitenkin päättäisitte jäädä yhteen. Jos kertoisit, niin et olisi mies, vaan kaataisit sinulle kuuluvan päätöksen kumppanillesi.
Mielenkiinnolla seuraan tätä keskustelua, sillä olen nainen, joka on parisuhteessa unelmiensa miehen kanssa. Hän on kuitenkin minua älykkäämpi ja varmaan saisi kenet tahansa. Meidänkin suhde alkoi ystävyydestä ja sitten vain olemme jatkaneet suhdetta. Hän pitää minusta paljon ja parisuhteemme toimii, mutta tiedän, ettei hän ole totaalisen hullaantunut minuun. Toisaalta hän ei ehkä ole myöskään sellaista tyyppiä. Minä puolestaan teen kaikkeni, että mies on onnellinen. Samalla vähän pelkään, että joku fiksumpi tulee ja vie häneltä jalat alta. Elämä on aika monimutkainen juttu ja se sisältää vaikeita valintoja.
vehdata selän takana ja toinen saa tietää kiertotietä, sehän ei satu eikä tunnu missään, ei. Minusta jokaiselle tulisi antaa mahdollisuus päättää omasta elämästään. Nyt tämä asiasta tietämätön ihminen elää onnellista elämää ja saattaa haaveilla kaikenlaista. Todellisuudessa hän elää petturin ja vihreämmän ruohon perään juoksijan kanssa. Päätös toki on aloittajan, mutta voihan olla ettei tämä petetty halua antaa enää mahdollisuutta jatkaa hänen kanssaan ja se on HÄNEN päätöksensä. Jos taas tuo petetty antaa mahdollisuuden jatkaa, on tällöin aloittajan tehtävä ratkaisunsa. Nyt ainoastaan hän ja hänen panonsa tietävät totuuden ja serustelusuhteessa (joka kuvittelee sellaisessa elävänsä) elävää petetään ja vedetään nenästä. Tuollaisesta vedätyksestä toipuminen voi viedä aikaa!
En edelleenkään kertoisi kumppanille, mutta en myöskään vehtaisi selän takana. Aloittaja ei ole asiallinen mies jos hän jatkaa suhteen rakentamista toisen kanssa, eikä osaa tehdä päätöstä. Pitkässä suhteessa tulee eteen ihastuksia, mutta ei minusta niistä ei tarvitse erikseen kertoa kumppanille jos on tehnyt päätöksen sitoutua.
Toisaalta tässä alkaa kyllä täyttyä jo pettämisen rajat, joten ehkä olisi viisainta kertoa, ennen kuin joku "luottoystävistä" kertoo sen aloittajan puolesta.
Aloittajalle vielä. Itse suhtautuisin aika varauksella naiseen, joka suostuu edes suunnittelemaan suhdetta selkeästi varatun miehen kanssa. Miksi hän ei tekisi sitä myös myöhemmin. Toisaalta jos sinä myös olet valmis pettämään kolmen vuoden suhteen jälkeen, niin ehkä te olette toisillenne luodut.
Tilanteesi on sellainen, että teetpä sitten mitä hyvänsä, joku kärsii ja loukkaantuu. Jos et tee mitään, se pahiten loukkaantunut olet sinä itse.
Ihminen harvoin, ehkä vain kerran elämässä, tapaa ns. soulmaten. Enpä jättäisi tilaisuutta käyttämättä sinuna, koska toista tilaisuutta ei ehkä koskaan tule. Tunnut kuitenkin olevasi tästä toisesta naisesta kovin varma....toivottavasti se ei ole harhaa.
Vaikka nykyinen kumppanisi on tyydyttävä, niin haluatko sinä elää lopun elämääsi tällaista tyydyttävää elämää? Sitä paitsi me naiset nousemme aina jaloillemme, joten ei sinun tarvitse hänestä kantaa huolta.
Kuuntele sydämesi ääntä. Ja toimi. Ja ole rehellinen.
niin aivan turhaan roikut toisessa,jota et pidä ees mitenkään upeana ja ihanana. Kyllä sä oletkin ällö vätys:(..mut minkäs sille voit. Parasta on kun kumppanis pääsee susta nopeesti eroon.
ajatella elämääs ilman kumppanias kertoo jo kaiken. Kai sen nyt jo tollanen vähän typerämpikin tajuaa. Sekä pisti silmään toi sun kumppanis aliarviointi et se on typerä,ei viehättävä,ja te vaan ajauduitte yhteen..,hei hyvää päivää!!Apua mikä ihminen sä olet?!
selkeästi oikeuttaa tekonsa noilla kumppaniaan väheksyvillä analyyseillaan, " kun se on tuollainen ja tuollainen, niin voin tehdä näin"- tyyliin.
ei alkujaankaan ihannekumppani, "huokaus". Mietis alkuperäinen jos sun tyttökaveris kirjoittelis susta tänne tommosia kommentteja. Tulis varmaan kiva mieli, vai mitä?
Sano sille nykyisellesi, että hän on ihan liian hyvä nainen sulle. Kerro, että olet kusipää, joka on toisen kanssa, koska tämä on ihan ok, mutta kattelee silti muita.
Mä en henk.koht edes tajua, miksi pitää alkaa olemaan ihmisen kanssa, joka ei aiheuta itselle todellista Wau-tunnetta ja kemioiden räiskyntää. Ei tulis mieleenkä olla jonkun kanssa, koska ajauduttiin yhteen, on ihan ok, ei mitään valittamista. Kyllä mä oon toisen kanssa, koska se on maailman ihanin ihminen ja häntä mielettömästi rakastan, enkä keneenkään ikinä vaihtaisi.
asiaan ei varmasti ole oikeaa tai väärää vastausta. Sinun pitää tehdä päätös puoleen tai toiseen. Mutta sen sanon, että pahaa teki lukea se miten puhut nykyisesta naisystävästäsi. Jo pelkästään sen pohjalta voisin ehdottaa että kannattaisi suhde varmaankin lopettaa, ja ihan vain siksi että naisystäväsi löytäisi miehen joka hänestä välittää ja rakastaa oikeasti. Jos et edes tiedä rakastatko häntä, niin silloin vastaus on ettet rakasta. Jos toista rakastaa, sen tietää varmasti. Tällä hetkellä se toinen nainen on varmasti sen oloinen että hän on "täydellinen", mutta se ei vastaa kuitenkaan koko totuutta. Elämä on sitten aivan erilaista kun asutte yhdessä sitä arkea joka tulee joka suhteeseen. Toisen kauneudella tai komeudella ei ole siinä vaiheessa enää mitään merkitystä.
Prosessisi asian suhteen on jo pitkällä. Sydämessäsi varmasti tiedät mitä sinun tulee tehdä.
Kadut luultavasti pitkään, jos laitat poikki suhteen uuten ihastukseesi. On kuitenkin aina olemassa riski, että uusi suhde epäonnistuu.
Olet kuitenkin suhteellisen nuori ja teillä ei ole lapsia. Ero on varmasti kipeää nykyiselle avokillesi, mutta aurinkoisella luonteellaan hän varmasti löytää uuden ja sopivamman miehen kuin sinä olet.
Päätös on sinun. Otatko riskin uuden naisen suhteen ja luotat, että suhde kantaa pitkälle vai jatkatko nykyistä toimivaa suhdettasi.
Kuuntele vaistoasi kumpi nainen on sinulle oikea.
et voi olla tekemättä.
Ulkopuolisesta näyttää pikasilmäyksellä siltä, että kohdallesi sattui osumaan nätimpi ja seksuaalisesti vetävämpi nainen, ja nyt olet antautunut alapääsi vietäväksi. Melkein voisi vetoa lyödä, kuinka tulee käymään.
Olet jo olemassa olevan suhteesi tärvännyt, kun olet antautunut seksisuhteeseen toisen naisen kanssa. On vaikea uskoa, että noin hyväksi kuvattu liitto, joka sinulla on ollut, voisi toipua sellaisesta loukkauksesta, että olet vapaaehtoisesti (ei kukaan "ajaudu" tietämättään sänkyyn eivätkä ihastumisetkaan "tapahdu", ellei antaudu niiden valtaan, anteeksi vaan) ollut valmis sen uhraamaan jonkun monessa mielessä "seksikkäämmän" naisen vuoksi. Veikkaan siis, että joudut ennen pitkää tämän uuden vaihtoehdon valitsemaan, halusit tai et.
Ikävää, että en voi suitsuttaa uutta onneasi, sillä pelkäänpä, että kun ensihuuma alkaa olla ohi parin - kolmen vuoden kuluttua, ymmärrät mitä menetit. Silloin voi tulla itku puseroon, mutta silloin se on jo myöhäistä. Nauti siis tästä uudesta nyt, kun siinä on vielä nautittavaa.
Onneksi kuviossa ei ole lapsia ja onneksi olette kaikki vielä nuoria.
Se, että tämä uusi nainen tuntuu nyt niin kiehtovalta, johtuu siitä, ettet tunne lainkaan hänen huonoja puoliaan.Voit kuvitella hänelle vain kaikki hyvät ihannenaisesi luonteenominaisuudet.
Siksi hän vaikuttaa niin häkellyttävän häikäisevältä.
Nykyisen kumppanisi heikkoudet taas tiedät jo.
Se ei ole kovin tasa-arvoinen arvostelutilanne.
Ulkonäöllisillä asioilla vaan tuntuu olevan varsinkin miehiin kova imu.Mieti tätä.
Nimenomaan juuri tuo vertaaminen on tehnyt sinut
tyytymättömäksi.
Olet ehkä lukenut joskus parisuhteitten erilaisista vaiheista. Kannattaa etsiä käsiinsä aihepiirin kirjoja ennen ratkaisua.
Olette olleet yhdessä kolme vuotta. Sitä aikaa parisuhde ei pysy muuttumattomana.
Alun rakastumisvaihe on jo on jo ohi ja pitäisi osata elää sitä tavallista elämää- rakkaudessa.
Puuttuuhan siitä kieltämättä se alun jännitys.
Silloin alkaa helposti katsella ympärilleen "vieraisiin pöytiin".
Ehkä kaipaatkin itseasiassa elämääsi jotain muuta uutta puuduttavan arjen vastapainoksi?
Nykyisessä kumppanissasi tuntuu olevan kuitenkin niin paljon hyvää, että kannattaako ottaa riskiä.
Jokatapauksessa tuossa uudessakin naisessa on ne omat huonot puolensa, mistä vaan et tiedä mitään.
Jos uuden naisen kanssa ei sitten sujuisikaan, tuskin nykyiselläsi olisi senjälkeen sinuun enää luottamusta.
Sinun tilanteessasi kertoisin tälle uudelle naiselle, että olet katsonut parhaammaksi jäädä nykyiseen suhteeseesi koska rakastat myös avovaimoasi.Mutta tee se pehmeästi.
Siihen tuoreeseen suhteeseenkin tulisi kuitenkin se arki, jossa rakastumisvaihe loppuu ja rakastamisen pitäisi alkaa.
Onko sinulla aiemmin ollut useampia vuosia kestänyttä suhdetta ja ovatko suhteen eri vaiheet
sinulle tuttuja?
Saattaa nimittäin olla, että vasta menetettyäsi
nykyisesi alkaisit kaivata hänen ehdotonta rakkauttaan ja hyväntuulisuuttaan.
Nuo ominaisuudet ovat hyvin arvokkaita.
Arvokkaampia kuin kauniit kasvot ja hyvä koulutus.
Mutta ratkaisusihan riippuu ihan siitä, millaisia asioita omassa elämässäsi arvostat.
Tasapainosi palaa heti,kun olet tehnyt ratkaisusi.
Jos päätät jäädä nykyiseen suhteeseesi on kuitenkin avovaimosi kannalta parempi, ettet ala
tilittää tänelle tuosta toisesta naisesta.
Se helpottaisi kyllä omaa omaatuntoasi, mutta ei tuntuisi avokistasi hyvältä.
Periaatteessa olet jo valintasi tehnyt kun menit nykyistäsi pettämään. Hänen on vähintäänkin oikeus tietää tilanteesta ja sen jälkeen hän tuskin haluaa olla enää kanssasi, joten ainoa järkevä vaihtoehto on sitten olla sen toisen kanssa. Et muutenkaan tunnu arvostavan nykyistäsi vaikka hänestä pidätkin (puhut ylimieliseen sävyyn hänen älystään jne) joten hän ei selvästikään ole sinulle se oikea. Ja jos uusi vaikuttaa kaikin puolin hyvältä, tulette varmasti onnellisiksi yhdessä. Joskus pitää uskaltaa ottaa riskejä ja tässä tapauksessa se olisi jokaisen osapuolen kannalta vähemmän väärin.
lauseella: täysin tuurista kiinni, miten käy.
Elikkä, selvästi HALUAT ja olet jo varttia vaille päättänyt, että haluat kauniin naisen, koska hänkin haluaa sinut. Luin tuon tekstistäsi rivien välistä.
Elikkä, sanoit jo vastauksen itsellesi. Sinä sen päätät, sinun on elämäsi. Otat riskin tai et.
Muista että kauniimmat naiset ovat petollisia, mutta koska olet pinnallinen niin olet sen arvoinen, eikä nykyinen/entinen vaimokkeesi ole arvoisesi.
kumppaniasi, päästät hänet menemään. Suot hänelle mahdollisuuden saada itselleen miehen joka aidosti ja ehdoitta rakastaa. Miehen joka suojelee kaikkinaiselta mielipahalta. Sinusta ei ole siihen. Sinä et arvosta kumppaniasi tarpeeksi.
Tuntuu pahalta lukea viestiäsi. Todella pahalta ja nimenomaan avopuolisosi puolesta. Toivottavasti hän tietää millaisen miehen kanssa on tekemisissä? Toivottavasti hän osaa edes jollain tapaa varautua siihen että tulet vetämään maton hänen jalkojensa alta pahimmalla mahdollisella tavalla?
Vaikka päättäisit jäädä nykyiseen suhteeseen, kuinka edes kehtaat enää katsoa kumppaniasi silmiin?! Hän on ansainnut niin paljon parempaa ja jos sinä häntä edelleen edes vähän rakastat, päästät hänet tavoittelemaan sitä todellista onnea jolloin hän on miehelleen parasta juuri sellaisena kuin on.
Paraneeko, sitä kukaan ei voikaan tietää. Mun mielestä ihmiset on aika sinisilmäsiä ja näkee asiat monesti vaan roisto-ihana eikä väliin jää mitään. Jos oikein rehellisiä ollaan, löytyy aika monelta suhteen aloituksesta se, ettei nyt oikein ole ollut syyytä olla olemattakaan, ei kaikilta löydy mitään räiskyntää. Kaikki ei sitä edes etsi. Eikä se ole sen huonompi aloitus, kun se suuri räiskyntäkään, riippuu ihmisestä.
Unelmien nainen, tai mies... Niin, voiko se olla totta..? Tavallaan, tietenkin. Kaikki ovat rumia oksennustaudissa, kaikissa on huonot puolet, kaikki pissii ja kakkii ja näyttää aamuisin heränneeltä. Kaikki vanhenee. JOten kyllähän sitä realismia on, vaikka olisi mikä prinsessa, mutta toisaalta, on myös olemassa ihmisiä, kenen kanssa vain on samalla aaltopituudella, elämä on tarua ihmeellisempää ja hauskempaa joskus, kehen haluaa sitoutua... Ehkä teillä sitä sitoumusta ei ole koskaan ollutkaan, eikä varmasti olekaan.
Voipi olla kyse siis myös siitä. Rakkaus on rakkaudellisia tekoja, ei pelkkää tunnetta. Sellaiset jotka perustavat rakkautensa pelkkään tunteeseen, tulevat pettymään kerta toisensa jälkeen, kun kumppani onkin virheellinen, erehtyy, on pölhö, tulee riitoja jne. Tunne voi olla ärtymyksestä raivoon, mutta rakkaus on sitä, että valitsee kumppaninsa. Näin yksinkertaistettuna.
No, pitäisikö sun nyt valita kumppanisi... Hmm... Riippuu mitä haluat. Ja miten voit olla. Rehellinen pitää olla. Toisellakin on oikeus valita, haluaako hän antaa anteeksi ja sitoutua vielä sinuun. Joten se riski pitäisi ottaa. Ja sitten miettiä, mitä tekee. Pistääkö poikki ja lähtee etsimään onneaan muualta, vai haluaako sitoutua tiukemmin. Voi olla, ettei jälkimmäinen ole sitten enää mahdollista, kun toinen tietää, hänhän voi valita toisin, mutta omat tekonsa on kohdattava, ja sitten hyväksyttävä se vaihtoehto. Voi olla, ettei tämä toinen nainen odota, voi olla, että menetät molemmat. Epärehellisyydellä tuhoat suhteesi kumpaankin ennemmin tai myöhemmin. Parisuhteestasi tulee petos, ja sielunkumppanistasi varapatja. Se tuskin on rakkautta?
Näitä sattuu, osa päättyy onnellisesti, osa ei. Jos et halua suuren suurta riskiä, kerrot, ja sitoudut tiukemmin. Pyydät anteeksi ja tarvittaessa selvitätte vaikka kuinka asiaa, että saatte suhteenne toimimaan ja vaikka sitten jännittävämmäksi, jos se teiltä on kadonnut. Jos taas olet varma, otat kaikki-tai-ei-mitään vaihtoehdon ja lähdet. Toisaalta, te olette alle 3kyppisiäkin vielä, joten mahdollisuudet löytää uusi rakkaus, vaikka kaikki menisi veetuiksi, on hyvä, ja elämäänsä ei ehkä tuossa vaiheessa kannata jättää "tyytymisen" varaan. Kummaltakaan. Eri asia olisi, jos teillä olisi lapsia, koska silloin se minä-minä-ensin on ja pitää olla menneen talven lumia ja lapset tulee aina ensin, ja silloin parisuhteen ja liiton eteen kannattaa tehdä kaikkensa ja enemmän, ja unohtaa mitkään heilahdukset ja ihastukset. Niitä nimittäin tulee kuitenkin aina elämän varrella.
Joka suuntaan et voi kumarrella, ja teit niin tai näin, joku loukkaantuu ja se on elämää. Näin täällä joskus käy. Joskus ratkaisujaan katuu, mutta ainakin niistä sitten pitäisi oppia jotain.
Mutta nyt on niin sanotusti kakka jo pöksyssä, joten turha ruikuttaa, vaan seisot jaloillasi ja otat vastuun teoistasi, teet päätöksen ja sitten te kaikki pääsette tavalla tai toisella eteenpäin.
Jos kerran tämä löytö on juuri sitä mistä olet aina haaveillut, on kai oikeutesi katsoa mitä kortit teille näyttää. Toisaalta, et voi koskaan tietää minkälaiseksi arki löydön kanssa muuttuu. Ja arki on se määrittävin ihmisuhteessa. Ihastumisella ei pitkälle ponnisteta.
Itse tekisin näin. Kertoisin kotona, että olen lähdössä jonkun luottokavereista kanssa kahden viikon lomamatkalle. Ja lähtisinkin kahdeksi viikoksi reissuun löydön kanssa katsomaan miten tiivis yhteiselo sujuu. Samallahan tulee testatuksi kuinka ikävä naista kotona tulee. Se kertoo jo paljon. Kahdessa viikossa pitäisi jo selvitä tunteet toiseen.
Jos pystyt tämän järjestämään ja saat kaverit mukaan juoneen, kannattaa kokeilla. Tällä ette ainakaan loukkaa naistasi kotona, kun ei tiedäkään mitään.
Uskon, että jos olet rehellinen nykyiselle puolisollesi ihastuksestasi voit tippua sieltä korkealta ja kovaa myös hänen suhteensa!
Pettäminen tai pettämättömyys parisuhteessa ei ole ainoa uskollisuuden kriteeri. Olethan pettänyt häntä ajatuksen tasolla jo kauan. Pidät nykyistä suhdettasi ikäänkuin varalla, jos riskitöntä parempaa mahdollisuutta ei tule vastaan.
Muista, salaisuudet voivat paljastua vuosienkin jälkeen, joten älä laske sen varaan, ettei nykyisesi saisi koskaa tietää salaisuudestasi.
Jospa kerrot tuon kaiken nykyisellesi ja annat hänen itse tehdä päätöksen, haluaako hän enää jatkaa kanssasi.
Sulla on tässä jutussa yks ongelma, jolla ammut ittees jalkaan. Se on nimittäin se, että olet todellakin ihastunuksen huumassa, ja se nainen, ketä nyt tapailet, ei ole sellainen, kuin miksi hänet kuvittelet. Tuo "tuntuu kuin olisimme tunteneet aina" -fiilis tulee monesti silloin, kun ihastuu. Se on harhaa.
Tarkoitan sitä, että tämän uuden naisesi kanssa tulisi takuuvarmasti ongelmia arjessa - sellaisia ihmeasioita, joita et osaa nyt edes kuvitellakaan, kun nykyisesi on niin helppo tapaus.
Oletko koskaan ollut parisuhteessa pitkään ihmisen kanssa, jolla on ärsyttäviä piirteitä? Niin epäilinkin. Minä olen useasti ja se ei ole herkkua. Nyt mulla on just tuollainen nainen kuin sinulla ja en vaihtaisi pois mistään hinnasta. Vaihtaminen on RISKI. Et KOSKAAN tule löytämään enää yhtä sopivaa ja helppoa naista - naiset on aina vaikeita.
Valitse hyvä arki! Ihastu nykyiseesi uudelleen. Lähtekää lemmenlomalle. Kerro hänelle tarpeistasi. Niin ja sitoutukaa, solmikaa avioliitto ja hankkikaa lapsia. Ei ole reilua roikottaa kolmekymppistä naista epävarmassa suhteessa kun biologinen kello hänen sisällään tikittää jo lujaa.
Älä usko tämän maailman valheita, että pitää saada aina kaikki! Se on ansa! Ihmiset eivät tule onnelliseksi lähtiessään tavoittelemaan menestystä ja rahaa. Sama pätee rakkaudessakin! Asia olisi ihan eri jos kumppanisi olisi jotenkin epäsopiva sulle, mutta teillä menee hyvin ja oot onnellinen. Täydellisen onnen tavoitteleminen kuuluu satukirjoihin ja lasten maailmaan.
Voit löytää täydellisen onnen vain itsesi sisältä ottamalla vastuuta elämästä, olemalla periaatteellinen, sitoutuva ja päättäväinen. Arvot ja moraali on erittäin tärkeätä ihmiselle, joka haluaa seistä vankasti ja järkkymättä elämänsä kalliolla.
Nyt sinä pokkuroit ja tuo "ajauduin suhteeseen" -potaska on vain tapasi syytää vastuu itseltäsi kohtalolle. Et sinä ajautunut vaan kyllä sinä ihan itse menit siihen suhteeseen ja valitsit sen tietoisesti. Et sinä rupikonnaa olisi nainut kertaa enempää - myönnä! Tuo nykyinen prinsessasi valloitti sydämesi. Rakkaus on muutakin kuin tunteita - se on tekoja ja tahtomista ennen kaikkea.
Sinuna lähtisin etsimään täydellistä onnea - nykyisesi kanssa. Hänhän on kaunis ja ihana, vaikket tajua sitä. Jokasessa suhteessa pitemmän päälle tunteet heikkenee.
muuta sanoa, kuin että samassa jamassa ollaan. Tosin olen nainen, ja samojen juttujen kanssa painin.
Hyvin kuvasit tuota tilannetta, ja sitä miten ajauduitte yhteen, ja miten hän on mukava ja hyväntuulinen jne.
Ihan kuin olisin lukenut meidän seurustelun alusta.
Tässä ketjussa on moralisoitu, ja sanottu että ei parane vaihtamalla, ja että arki tulee uuteenkin suhteeseen jne.
Mutta entä se puuttuva tunne? minäkin voin sanoa, että en ole tuntenut miestäni kohtaan sellaista ihastumista, sanatonta ymmärtämistä jne. niinkuin nyt tätä uutta ihastusta kohtaan. Tosin emme ole tutustuneet juurikaan, kuten te, enkä edes tiedä varmaksi tunteeko hän mitä minua kohtaan. Enkä oikein uskallakaan ottaa selvää, kun tilanne on mikä on.
Olin nuori tyttö vain, kun ajauduimme tämän mieheni kanssa yhteen, ja hän oli mukava ja kiltti minulle. Kurjan lapsuuden kokeneelle se riitti silloin, ei tullut ajatelleeksikaan etteikö riittäisi jatkossakin.
Mutta kai siihen suhteeseen tarvittaisiin "se tietty" tunnekin, eikö? siinäpä kysymys.
"Hei!
eipä voi muuta sanoa, kuin että samassa jamassa ollaan. Tosin olen nainen, ja samojen juttujen kanssa painin. "
Kyllä vai eikö?
"Ihan kuin olisin lukenut meidän seurustelun alusta."
----
"Tässä ketjussa on moralisoitu, ja sanottu että ei parane vaihtamalla, ja että arki tulee uuteenkin suhteeseen jne. "
Juurikin näin
----
"minäkin voin sanoa, että en ole tuntenut miestäni kohtaan sellaista ihastumista, sanatonta ymmärtämistä jne"
ootpas
"kun ajauduimme tämän mieheni kanssa yhteen, ja hän oli mukava ja kiltti minulle. Kurjan lapsuuden kokeneelle se riitti"
----
"Mutta kai siihen suhteeseen tarvittaisiin "se tietty" tunnekin, eikö? siinäpä kysymys. "
vastaus
"minäkin voin sanoa, että en ole tuntenut miestäni kohtaan sellaista ihastumista, sanatonta ymmärtämistä jne. niinkuin nyt tätä uutta ihastusta kohtaan."
"Olin nuori tyttö vain, kun ajauduimme tämän mieheni kanssa yhteen, ja hän oli mukava ja kiltti minulle. Kurjan lapsuuden kokeneelle se riitti silloin, ei tullut ajatelleeksikaan etteikö riittäisi jatkossakin."
muu kuin sinä itse ei osaa ratkaista. Päätös sun on tehtävä ihan itsekses.Toisaalta nykyisen kumppanis on oikeus tietää sun ajatuksistas, jotta voi päättää haluaako elää miehen kanssa jonka sydän sykkii muualle. Minä ainakin haluaisin tietää.
elämässä ei ole sattumia, uskon siihen. Ja jos et ollut alunperinkään täysin tyytyväinen nykyiseen suhteeseen (naisesi ei vastannut sitä ihannetta mitä haet), niin nyt tämä nainen tuli näyttämään että on olemassa parempaakin. Kun et osannut aikaisemmin erota niin tämä on nyt merkki siitä että viimeistään nyt kannattaa erota. Jos edes vähänkin harkitsee, niin se on jo merkki ettei nykyistä suhdetta kannata jatkaa. Onhan se väärin sun nykyistä kumppania kohtaan. Ei kannata jatkaa väärän ihmsen kanssa, elämä on, lyhyt muista se.
eikä ennustaa tai sanoa mitä sun pitäisi tehdä mutta mitä olen nähnyt ja kuullut lähipiiristä vähän vastaavanlaisia juttuja niin huuman perässä menijät ovat katuneet että ovat rikkoneet suhteen ja joissakin tilanteissa perheen sen ihanan prinssin tai prinsessan saavuttua elämään.
Tiedän tapauksen jossa mies oli aivan hullaantunut yhteen naiseen, mies siis itse oli naimissa, miehestä tuntui että nainen on sielunkumppani ja että miten voikin olla että kaksi näin oikeaa ihmistä kohtaa, yhteenkuuluvuuden tunne oli todella suuri.
Nämä sielunkumppanit tapailivat salaa reilun vuoden ja sitten miehen silmissä alkoikin oma vaimo kiinnostamaan ja tämä ihana prinsessa sai jäädä nuolemaan yksin haavomaan, klassinen tarina monella tapaa. Mies tuli kuitenkin järkiinsä ja tajusi että perhe ja vaimo ovat sitten sitä kultaa.
Joten suosittelen ainakin miettimään todellakin mitä teet, näin naisena sanon ihan suoraan että monet meistä ei todellakaan ole aina hyvällä tuulella ja ei olla helppoja ja mukava, noi ovat naisenkin näkökulmasta todella arvostettavia piirteitä.
Se että arki sujuu ja seksi sujuu on jo todella iso asia.
Jos tällä uudella ihastuksellasi on parempi koulutus tai ulkonäkö niin niiden siivittämänä voi mennä eteenpäin muutaman hetken mutta ei sinne maaliin saakka.
Ja jos haluat joskus lapsia niin mieti myös millainen nainen olisi hyvä äiti, sun nykyinen joka on mukava ja hyväntuulinen vai sitten nainen joka on kirjoittamasi mukaan kaunis ja älykäs mutta onko niitä piirteitä mitä äidiltä kaivataan?
Tai kirjoituksesta saa sen kuvan että uusi ihastus on pinnallisempi ja tyylikkäämpi kuin nykyisesi.
Sulla ja nykyisellä kumppanillasi on varmasti jäänyt rakastumisen vaihe ja nyt on edessä vaihe missä pitäisi rakastaa.
Jos etsit aina sitä rakastumisen tunnetta niin sitä saat etsiä aina,se tie ei lopu ikinä...