Mua kiinnostais tietää että miten te naiset suhtaudutte rahan käyttöön parisuhteessa.
Itse oon asunu nyt 6 kuukautta tyttöystävän kanssa yhdessä ja naisellani on sellainen käsitys että mies maksaa kaiken. Ensinnäkin hän päivittelee sitä että hänen pitää maksaa vajaa puolet vuokrasta. Oon päävuokralaisena meiän kämpässä ja vuokra on n. 800 euroa. Naiseni mielestä mun pitäis maksaa koko vuokra koska oon mies. Kuulemma jos rakastan häntä ja oon herrasmies niin mun pitäis maksaa koko vuokra. Hän sitten päivittelee sitä että joutuu maksamaan 300 euroa vuokraa joka kuukausi. Hänellä on kuulemma monta kaveria joiden poikaystävät maksavat heidän vuokran ja muutenkin elämisen. Itse en kyllä tiedä kuin yhden sellaisen kaverin. Sitten mun pitää maksaa ruuat melkein aina. Noh. Hänellä ei ole paljon rahaa joten suostun maksamaan ruuan ja ostamaan hänelle drinkkejä baarissa. Tienaan suht koht hyvin 4000e/kk, ja naiseni vetoaa siihen että tienaan niin hyvin että mun pitää maksaa vuokra ja ruuat. Mitä hiton väliä sillä on paljon tienaan?? Eikö suhteessa molempien pitäisi osallistua tasapuolisesti kuluihin? Tulee aika hyväksikäytetty olo kun pitää itse maksaa kaikki. Vai onko asia niin että pelkästään sen takia kun mä oon mies, niin mun pitää maksaa kaikki????
Itse oon asunu nyt 6 kuukautta tyttöystävän kanssa yhdessä ja naisellani on sellainen käsitys että mies maksaa kaiken. Ensinnäkin hän päivittelee sitä että hänen pitää maksaa vajaa puolet vuokrasta. Oon päävuokralaisena meiän kämpässä ja vuokra on n. 800 euroa. Naiseni mielestä mun pitäis maksaa koko vuokra koska oon mies. Kuulemma jos rakastan häntä ja oon herrasmies niin mun pitäis maksaa koko vuokra. Hän sitten päivittelee sitä että joutuu maksamaan 300 euroa vuokraa joka kuukausi. Hänellä on kuulemma monta kaveria joiden poikaystävät maksavat heidän vuokran ja muutenkin elämisen. Itse en kyllä tiedä kuin yhden sellaisen kaverin. Sitten mun pitää maksaa ruuat melkein aina. Noh. Hänellä ei ole paljon rahaa joten suostun maksamaan ruuan ja ostamaan hänelle drinkkejä baarissa. Tienaan suht koht hyvin 4000e/kk, ja naiseni vetoaa siihen että tienaan niin hyvin että mun pitää maksaa vuokra ja ruuat. Mitä hiton väliä sillä on paljon tienaan?? Eikö suhteessa molempien pitäisi osallistua tasapuolisesti kuluihin? Tulee aika hyväksikäytetty olo kun pitää itse maksaa kaikki. Vai onko asia niin että pelkästään sen takia kun mä oon mies, niin mun pitää maksaa kaikki????
Vastaukset 48
Vanhimmat
Todellakin...noiden monien kavereiden miehillä on kyllä pissaa päässä. Mitä helv... on tapahtunut itsenäisille suomalaisille naisille? Mikä tää sukupolvi oikein on?
Itse olen oppinut pienetä pitäen tasa-arvoiseen suhteeseen omia vanhempia katsoen.
En edes pystyisi elämään toisen siivellä.
Onneksi oman ikäpolveni miehet ei edes ihmettele tätä piirrettä, vaan pitää sitä aivan itsestään selvänä.
Sinuna heivaisin moisen primadonnan, ja laittaisin takaisin isin kukkarolle. Mikä tehtävä sun on toimia elättäjänä, etenkin kun suhde vasta noin alussa. Eri asia kun on oltu useamman vuoden yhdessä avoliitossa tarkoituksena olla aina ja ikuisesti. Silloin voidaan jo rahat sekoittaakin.
nainen välittömästi ja vaihda uuteen..
Varmaan se tyttelisi on jumalattoman kaunis? Upee panna?
Kannattaisiko miettiä, että valitsee tyttöystävän sisällön mukaan eikä kauniin kuoren?
Sitä saa mitä tilaa.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000042705830
No, jos tienaat neljä tonnia kuukaudessa ja tyttöystäväsi huomattavasti vähemmän, niin jakautuuko mielestäsi esim. vuokran puolitus oikeudenmukaisesti?
Onko se sitten reilua, että kumppanisi kaikki omat rahat menee yhteiseen elämiseen ja sinulle taas jää joka kk pari tonnia käyttörahaa? Tosin siinä olet oikeassa, että miehen ei tosiaankaan kuulu maksaa kaikkea vain siksi, että on mies.
Pitäisiköhän sinun hankkia parempituloinen nainen? Oletkohan muuttanut yhteen väärin perustein? Ei avoliitto ole mikään kimppakämppäsysteemi, vaan kahden toisiaan rakastavan ihmisen yhteinen asumismuoto.
Tuo mitä alkuperäinen selittelee, ei todellakaan ole oikein. Vaikka tienaisi miljoonan vuodessa, ei tuonlaiselle primadonnalle kannata maksaa. Vaihtoon vain. Maksaisin itse, jos HALUAN, en siksi että joku primadonna siitä kitisee, silloin en varmasti maksaisi yhtään mitään.
Juups, aivan samaa mieltä, jos tuo nainen tosiaan on primadonna-siipeilijä, joka ei haluaisi osallistua mihinkään menoihin, vaan paistatella miehen tuloilla...
Mutta ap. kirjoittaja varmaan seurusteli tuon naisen kanssa ennen yhteenmuuttoa...tuskinpa hän sitten seurusteluaikoinaankaan kustansi yhtään mitään. Olisi varmaan kannattanut miettiä eikä sännätä suinpäin yhteen asumaan...
Mulla on ihan täsmälleen sama fiilis. Jos joku kitisee että mun PITÄÄ maksaa vuokra ja hänen eläminen niin tulee hyväksikäytetty olo, eikä tee todellakaan mieli maksaa yhtään mitään. Se on ihan täysin eri asia jos toisella ei oo yhtään rahaa ja hän kumminki yrittää maksaa vuokran ja oman osansa kaikesta. Silloin tulee sellanen olo että haluan auttaa mun tyttöystävää rahallisesti.
saa huikean perinnön, niin sä saatanan pas...housu oot kärkkymässä siinä. Vit.. kun on tosirakkautta taas ilmassa nääs.
Niin jä täähän tieto tietysti perustuu siihen että sä tiedät tasan tarkkaan millanen ihminen mä oon ja miten tulisin käyttäytymään.
oletettavasti asutte sinun hankkimassa asunnossa noilla tuloilla. Entäs jos pannaan riita puoliksi, vuokra puoliksi mutta myös niin, että nainen pystyy maksamaan sen, mutta pystyy myös elämään jotensakin järkevästi. Olisitko sinä sitten valmis joustamaan sen verran, että muutetaan sitten, jos toinen ei pysty maksaan noin korkeeta vuokraa.
Jos hän ei pysty, ja sä et muuta. Siinähän jää jäljelle se aina ratkaisun tuova vaihtoehto. Keksi itse mikä se on.
Jos sä tienaisit vähän ja toinen asuis järjettömän kalleissa neliöissä ja hän vaatis sua maksamaan puolet pienestä palkastasi, ehdottaisitko halvempaa asuntoa vai miten itse asettuisit hänen asemaansa..
Eli sun pitää laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Jos kallis asuminen menee suhteen edelle, osaat varmasti järjestellä raha-asiat ja hyvätuloisen vuokranmaksajan siihen kaveriksi. Jos suhde menee edelle, pystytte kenties keskustelemaan ja hakemaan jonkun kompromissiin asiaan.
Kerroppas, miten sä tulisit käyttäytymään.
Niin no tässähän on sellainen tilanne että ennen kuin tyttöystäväni muutti mun luokse, niin sanoin hänelle että maksat sitten vuokraa vähintään 300 euroa kuukaudessa. Jos pystyy niin sitten enemmän. Hän sitten lupasi maksaa tuon verran. Sovittiin myös että hän maksaa puolet ruuasta jne.. mutta mutta..
Sitten kun hän muutti mun luokse niin alkoi valitus että ei ole rahaa, ei pysty maksamaan vuokraa, ei pysty ostamaan ruokaa. Noh. Koska välitän hänestä niin maksoin sitten kaiken, mutta harmitti koko ajan kun hän oli luvannut maksaa.
Eli jos itse olisin muuttamassa tyttöystäväni omistamaan asuntoon niin ensin tietysti sovittaisiin että minkä verran pystyn maksamaan vuokraa, ruokaa ja muita kustannuksia. Sen jälkeen sitten muuttaisin ja pitäisin näistä lupauksistani kiinni. Jos minulla olisi tiedossa että tuloni tulevat vähenemään tai en kertakaikkiaan pysty maksamaan sen verran mitä lupasin niin sitten en tietenkään muuttaisi, tai sovittaisiin pienemmästä summasta.
Eli sen kyllä ymmärrän että tyhjästä on paha nyhjästä ja tyttöystävälläni ei vain nyt satu olemaan paljon yhtään rahaa, mutta miksi hän lupasi että maksaa vuokraa ym.? Ei oo reilua että sen jälkeen kun hän on muuttanu niin hän ilmottaakin että hänellä ei oo rahaa ja mun pitää maksaa kaikki. Sitten hän vielä vaatii mua ostamaan sellasia asioita jotka ei oo välttämättömiä. Niin mietippä nyt että kuka tässä tekee väärin ja kenelle.
ehdoitta tyttöystäväsi puolella, niin olet mielestäni kyllä oikeassa tässä asiassa. Periaatteessahan kyseessä on petos, jos tyttöystävä on luvannut osallistua summalla, jota hänellä ei oikeasti ole. Rehellinen täytyy olla.
hän oli etukäteen jo tietoinen, ettei omat rahat riitä kaikkeen. Kuka hänet elätti ennen sinua ? Monet nuoret muuttavat yhteen, koska eläminen on halvempaa yksin kuin kaksin. Tiedän myös tapauksia, joissa härkisti käytetään toista hyväksi. Ollaan suhteessa niin kauan kuin siitä on hyötyä. Opiskellaan "toisen siivellä" ja kun valmistutaan, niin se on moro sen jälkeen. Opiskeluajalta toinen osapuoli(valitettavan usein mies) maksaa kaikki juoksevat kulut.
Mielestäni raha-asiat ovat semmonen asia, josta jokainen pariskunta ja perhe tekee itselleen sopivan "sopimuksen". Eli ei ole mielestäni yhtä oikeaa mallia. Voidaan kuitenkin yleisellä tasolla puhua siitä, mikä on oikein ja mikä ei.
Eli, näin minä näen asian:
Ei ole oikein jakaa kuluja 50-50 jos tulot eivät ole kutakuinkin yhtä suuret. Ei ole oikein, että 4000e/kk ja 1000e/kk tienaavat jakavat kaikki kulut tasan.
Mielestäni menojen tulisi jakautua suhteessa tuloihin niin, että molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin ja että molemmalle jää vähän ns. omaa rahaa omiin henkilökohtaisiin menoihin. Eli se, joka tienaa enemmän myös maksaa enemmän yhteisistä menoista, kuten vuokrasta, sähköstä, vakuutuksista, netistä, autosta, ruoasta yms.
Mikäli osittainen yhteistalous kiinnostaa, hommat helpottuu sillä, että avataan yhteinen taloustili, johon molemmat siirtävät tietyn prosentin tuloistaan joka kuukausi. Olkoon se prosentti vaikkapa 50% nettotuloista. Näin molemmat osallistuvat yhteisiin menoihin tasavertaisesti omaan maksukykyynsä nähden. Näillä rahoilla maksetaan sitten yhteiset menot.
Voidaan tietysti myös tehdä jako niin, että jaetaan vastuualueet: toiselle vuokra ja sähköt, toiselle vakuutukset ja ruoat, jos ei haluta yhteistiliä avata.
Ei ole oikein olettaa, että enemmän tienaava maksaisi vähemmän tienaavan "turhat" henkilökohtaiset menot, kuten harrastukset, kampaamokäynnit, vaattete yms. Mutta mikäpä häntä estää tekemästä näin, jos haluaa. Jotta ei syntyisi tilanne, jossa toinen kokee joutuvansa maksamaan "turhasta" tai tilanne, jossa toinen tuntee olevansa toisen "armoilla".
Sitten lisää mielipiteitä teidän tilanteestanne:
Mikäli tyttöystävälläsi on edes jonkinlaiset tulot hänen pitäisi mielestäni osallistua yhteisiin menoihin. Sanot, että hänellä "ei ole paljon rahaa", ja että suostutkin maksamaan ruoat melkein aina. Mikäli kuitenkin maksatte yhteisiä menoja prosentuaalisesti saman verran tuloihinne nähden, tilanne on mielestäni ok. Eli jos hänen tulonsa ovat huomattavasti pienemmät kuin sinun tulosi, et voi olettaa, että hänen maksukykynsä on samalla tasolla kuin sinun. Ei ole mielestäni oikein, että hänen pitäisi laitta 100% tuloistaan yhteisiin asioihin, jolloin hänelle ei jäisi lainkaan ns. omaa rahaa, ja sinulla taas jäisi vaikkapa rahaa säästöön.
Jos ollaan vakavassa parisuhteessa, jossa ollaan valmiita jakamaan koko elämä ja sänky toisen kanssa, pitää myös olla valmis jakamaan taloudelliset asiat ja pitämään toisesta huolta. Kunhan ei synny riippuvuustilannetta tai tilanne, jossa toinen tuntee itsensä hyväksikäytetyksi.
Ja sitten siihen ensimmäiseen kysymykseen, miten minä naisena suhtaudun rahan käyttöön parisuhteessa. Tässä tarina omasta elämästäni:
Olen ollut mieheni kanssa yhdessä pian 9 vuotta ja saman katon alla ollaan elety pian 8 vuotta. Aluksi hän oli se suurituloisempi, sillä hänellä oli opiskeluaikoina erittäin hyväpalkkainen kesä- ja talvilomatyö. Minä taas kituutin surkealla kesätyöpalkalla. Näihin aikoihin mies maksoi suuremman osan esim. just ruokamenoista ja yhteisistä laskuista. Vuokran maksettiin puoleksi ja tietty omat laskut itse.
Sitten tilanne kääntyi, ja minä pääsin hyviin hommiin. Mies taas jatkoi opiskeluja, jolloin hänen tulonsa tippui. Eipä siinä mitään, taloudemme yhteenlasketut tulot olivat silti hyvät, joten ei meillä hätää ollut. Tuolloin minä parempituloisena maksoin suurimman osan yhteisistä menoista ja mies osallistui maksuihin kykynsä mukaisesti.
Tällä hetkellä tilanne on tasoittunut, tulomme ovat melko samalla tasolla, ja maksammekin kutakuinkin 50-50 yhteisistä menoista.
Mitä tekemistä rahalla on rakkauden kanssa?Lähtökohtaisesti yhteiset menot laitetaan 50/50 olipa tulot mitkä tahansa.Muutakin voidaan sopia mutta jos pienempituloinen asiaa alkaa vaatia toisen parempiin tuloihin vedoten niin pahalta haisee! Asuu sitten yksin jos tuntuu että yhteistalous on kallis!En kehtaisi ruikuttaa rakkaalleni rahan perään!
On hyvä muistaa ettei parisuhde ole sama kuin taloudellinen kaverisuhde. Parisuhteessa kannatellaan tarvittaessa toista. Menojen jakautuminen tuljen suhteessa on osa parisuhdetta.
Ajatelkaa nyt mitä siitä tuli fifty-fifty periaattella jos pariskunta saisi lapsen ja naisen tulot tippuisivat äitiysvapaalla. Yhteisen lapsen äiti sitten kituuttaisi, kun mies maksaisi tiukasti vain puolet. Hoh hoijaa....
Joo oon täysin samaa mieltä että toista pitää auttaa rahallisesti jos hän on tiukassa tilanteessa, mutta jos nainen vaatii mua maksamaan suunnilleen kaiken, kuten vaatteet, drinkit, ruuan vuokran, niin jotain on pielessä. Sitten hän vielä suuttuu jos vaadin häntä maksamaan jotain. Hän vetoaa aina siihen että mulla on paljon rahaa ja hänellä ei juuri yhtään. Välitän hänestä ja haluan kyllä auttaa häntä rahallisesti, mutta toivoisin että hän itsekin osallistuisi joihinkin kustannuksiin. Minkä takia luulet että olen maksanut vuokraa ja ruokaa?? Sen takia koska välitän hänestä, mutta en kumminkaan halua tulla hyväksikäytetyksi. Tyttöystäväni rakkautta minua kohtaan en kyseenalaista, mutta hänen käsityksensä parisuhteesta kyllä kyseenalaistan aika rankalla kädellä.
huolesi. Ei parisuhteessa tulisi tietenkään kokea itseään hyväksi käytetyksi. Tämän vältät toimimalla jo aiemmin tässä ketjussa tulleen vinkin avulla.
Esim. Ajatellaan että kulunne jakaantuvat seuraavasti:
- vuokra 800 eur
- kauppalasku 300 eur
- vakuutus, tv ym. 100 eur
Näin perheenne kk kulut ovat 1 200 eur/kk
Otatte yhteisen tilin, josta nämä kulut maksetaan. Laiatte kuukausittain tilille rahaa tulojenne suhteessa. Jos tienaatte saman verran, kumpikin laittaa 600 eur. Jos taas esim sinä tienaat 4000eur ja puolisosi 1000 eur, niin koska sinä tienaat taloutenne tuloista 80%, niin laitat myös taloustilille sen 80% kk kuluista, eli 960 eur ja puolisosi tulojensa suhteen 20 % eli 240 eur. Yksinkertaista ja selkeää.
Kun puolisosi alkaa tienata enemmän, hänen osuutensa luonnollisesti kasvaa.
jostain kumman syystä puolisostasi voi olla hienoa näyttä, että tarjoat hänelle esim. driksut. Siinä tapauksessa voitte budjetoida esim. 200 eur lisäksi baaria varten ja sinä sitten maksat yhteiseltä tililtänne. Mutta... tällaista baari rahaa en enää jakaisi tulojen suhteen, sen osalta tilille laitetaan kumpikin puolet ja puolet. Alkoholin ja muiden päihteiden osalta ei ole mitään syytä jakaa kuluja tulojen suhteessa. Perus asuminen on eri juttu.
Näin on
Jos elää vakituisessa, vakiintuneessa ja vakavassa parisuhteessa, ei se yhteiselämä enää ole "sinun ja minun", vaan se on "meidän". Jos rakkautta löytyy, löytyy varmasti myös halu luoda hyvä yhteiselämä ja hyvä perusta perheelle.
Itse en suostuisi elämään vakavassa suhteessa, yhteisessä taloudessa, tai varsinkaan perustamaan perhettä miehen kanssa, joka jakaa rahat ja menot minuun ja sinuun. Mites sitten, jos ja kun minä naisena jään äitiyslomalle ja tulot tippuvat? Olettaako hän sitten, että osallistun silti täysimääräisesti yhteisiin menoihin?
Olen itse niin onnellisessa asemassa, ettei ole koskaan tarvinnut ruikuttaa tai tapella raha-asioista. Molemmille on alusta asti ollut itsestään selvää, että näin homma hoituu. Siitä lähtien kun päätettiin muuttaa yhteen yhteiset menot on hoidettu yhteisesti. Sitähän se yhteiselämää on, jaetaan sekä hyvät että pahat ajat.
Ehkä rahalla ei ole tekemistä rakkauden kanssa, mutta rakkaus kyllä vaikuttaa - tai mielestäni pitäisi vaikuttaa - rahan käyttöön. Suhteessa ei voi olla rahan suhteen itsekäs, vaan on myös pidettävä huolta perheestään, oli se perhe sitten vain puoliso tai myös lapsia.
Kirjoitin äsken viestin yhteiselämästä, ilmeisesti avovaimosi ei ole käsittänyt, mitä se oikein tarkoittaa. Ei parisuhde tai perhe-elämä ole sitä, että toinen tuo rahan talouteen ja toinen kuluttaa sitä.
Harmi, ettei teillä tullut puheeksi nämä asiat ennen yhteenmuuttoa, olisit voinut säästyä monelta harmilta. Ei sinun tehtäväsi ole varsinaisesti auttaa häntä rahallisesti, vaan sinun tehtäväsi on auttaa teitä, yksikkönä ja perheenä, selviämään. Eli pitämään huoli siitä, että teillä on katto pään päällä, ruokaa pöydällä, sähköt, vakuutukset yms. kunnossa. Tosin tämä velvollisuus on myös avovaimollasi yhtä lailla, ymmärrätkö mitä tarkoitan? Parisuhteessa/perheessä molempien pitää sitoutua toimimaan perheen/"meidän" parasta ajatellen. Tai muuten suhde ei toimi.
Avovaimosi ei ole ilmeisesti ymmärtänyt, ettei sinulla ole velvollisuutta elättää häntä ja tarjota hänelle hyvää elämää, drinkkejä ja sen semmosta. Sinä taas olet oikeilla jäljillä, haluat, että teillä olisi hyvää olla (kämppä, ruokaa yms.) mutta haluat, että avovaimosikin sitoutuu tähän.
Mielestäni siis molemmilla puolisoilla on velvollisuus osallistua perheen (lapsilla tai ilman) talouteen ja elämään mahdollisuuksien mukaan. Jos on työtön tai lomautettu, oman osuutensa voi hoitaa vaikkapa tekemällä enemmän kotitöitä kuin työssä käyvä. Oletko ehdottanut tätä hänelle? Eli jos hän ei kerta halua vuokraa maksaa, hän voisi "maksaa" ylläpidosta kantamalla päävastuun kotitöistä.
Yhteiset menot nimenomaan!!! Rakkaus toki yleensä vaikuttaa rahan käyttöön mutta mitään elättämisvelvoitetta ei parisuhteeseen saa kuulua.Mikä on huolenpitoa puolisosta?Kalliiden vaatteiden tai drinksujen maksamistako?Ei kai tässä tapauksessa mistään riutumisesta ollutkaan kyse?
Tässä maassa pärjää työtön ja yksinhuoltajanakin ilman että nälkäkuolemaa tarvitsee pelätä.Tosin toimeentulotuessa on ongelma siinä mielessä että avopuolisonkin tulot huomioidaan tuloiksi.
EI kuulu kumppanin maksettaviksi.
Ja olen samaa mieltä: tytön on maksettava ½ vuokrasta; ruuasta (toki ruoka sitten ei voi olla filepihviä, appelsiinmehua, shampanjaa sunnuntaisin...... kaurapuurolinja, perunat on halpoja), tai sitten ruuasta maksaa kovatuloisempi enemmän jos sen pitää olla loisteliasta.
nainen
Parisuhteeseen nimenomaan kuuluu elättämisvelvollisuus. Avioliitossa on ihan lakisääteinen elättämisvelvollisuus ja avoliitossa viranomaiset olettavat samanlaisen elättämisvelvollisuuden olevan. Eli mikäli toinen puoliso on esimerkiksi työtön tai opikselija, hänen työssäkäyvän puolison tulot vaikuttavat tukiin, aivan kuten totesit. Tämä onkin osoitus siitä elättämisvelvollisuudesta, jota parisuhteessa on. Jos siitä ei pidä, kannattaa olla solmimatta parisuhdetta.
Kuten sanoin jossakin viestissä, on tietysti eroa elättämisessä ja yhteiselämästä huolehtimisesta ja drinkkien ja vaatteiden maksamisessa. Mielestäni paras tilanne on sellainen, jossa molemmille jää omaa käyttörahaa omiin henkilökohtaisiin menoihin.
"Parisuhteeseen nimenomaan kuuluu elättämisvelvollisuus. Avioliitossa on ihan lakisääteinen elättämisvelvollisuus ja avoliitossa viranomaiset olettavat samanlaisen elättämisvelvollisuuden olevan. Eli mikäli toinen puoliso on esimerkiksi työtön tai opikselija, hänen työssäkäyvän puolison tulot vaikuttavat tukiin, aivan kuten totesit. Tämä onkin osoitus siitä elättämisvelvollisuudesta, jota parisuhteessa on. Jos siitä ei pidä, kannattaa olla solmimatta parisuhdetta."
Se että saman katon alla asuminen tuo elättämisvelvollisuuden yhteiskunnan taholta on tottakai väärin!Oletpa typerä jos kuvittelet tämän olevan osoitus jostain muusta kuin siitä että näin yhteiskunta laistaa velvollisuudestaan huolehtia kansalaisistaan ja siirtää tämän vastuun näppärästi jonkun muun hartioille!Avioliitto olkoon asia erikseen.
Jos ei ole valmis sitoutumaan ja myös tukemaan puolisoaan taloudellisesti, ei ole valmis muuttamaan yhteen. Näin minä ajattelen. Jos rahat pysyvät täysin erillisinä ja omina, kyseessä ei ole avoliitto ja vakava seurustelu vaan kämppissuhe.
Olisin tätä mieltä myös vaikka Kela, työkkäri ja sossu eivät pitäisi avopuolisoitaan elatusvelvollisuna toisiaan kohden. Nyt ne vain sattuvat olemaan kanssani samaa mieltä. Perheessä puolisoilla on elatusvelvollisuus toisiaan kohden, oli se perhe avo- tai avioliitto lapsilla tai ilman. Jos ei osaa ajatella me-henkisesti eikä halua parasta perheelle (eli itselle ja puolisolle sekä mahdollisille lapsille), on varmasti parasta asua yksin ja vain seukata.
Valtio kyllä pitää huolen omistaan, mutta valtio myös olettaa rakkaiden pitävän huolta toisistaan ja olettaa, että puolisot haluavat elättää toisiaan. Suomessa sentään on laaja sosiaaliturva, monessa maassa ei ole edes näinkään hyvä sosiaaliturva. Jos valtio siis haluaa estää laiskoja pummeja saamasta rahaa vaikka puoliso tienaa yli 50 000 euroja vuodessa, tämä on vain hyvä asia. Sillä kolikossahan on tunnetusti myös se toinen puoli: onko oikein, että suuren yritysjohtajan avovaimo tai edes hyvin toimeentulevan Nokialla työskentelevän DI:n avomies saa saman verran toimentulotukea, asumistukea tai ansiosidonnaista kuin yksin asuva vastaavassa tilanteessa? Mikäli puolison tulot eivät vaikuttaisi tukiin, valtio joutuisi maksamaan paljon enemmän myös sellaisille, jotka eivät sitä rahaa PERHEENÄ tarvitse. Vielä kun saataisiin Suomeen perheverotus niin olisin tyytyväinen :)
Avoliitossa EI OLE elättämisvelvollisuutta. Perintä vaikkapa toisen kuollessa on ihan sama asia, kun perisit kadulla kulkevan Jaskan tämän kuollessa, jota et tunne yhtään. Avopuolisoiden on tehtävä testamentti toistensa hyväksi mikäli mielivät toisensa periä. Tähän kaavaillaan tosin muutosta.
Meikäläinen on saanu tapella sossun kanssa niin helkkaristi, koska opiskelen tiukkaa tahtia koulussa eikä meidän puljussa ole opiskelijoiden mahdollista saada opintotukea. Sossu jopa ehdotti vaihtamaan koulua, en suostunut. Viivytteli päätöksenteon kanssa niin, että lopulta menin toimistoon istumaan ja totesin, etten lähde, ennen kun päätös on kädessä. Se toimi!
Mieheni on säännöllisessä työssä ja tienaa viis kertaa mua enempi, silti käytän tulonsiirtojani yhteiseen elämään niin kauan kun rahaa riittää. Sosiaalitoimisto elättää kyllä pummeja, mutta eivät nekään kaikkea saa. Laissa on ihan määritelty kohta, missä sanotaan, että jos työn tarjoaminen on henkilön oman elämäntyylin takia mahdotonta tai työtä ei haluta ottaa vastaan, saa toimeentulotuen vajeen.
Toimeentulotuella ei kaupassa käydä ostamassa ihan oikeaa ruokaa kuin pari kolme kertaa. Neljä hunttia kuussa ei tosiaankaan ole summa eikä mikään. Mietis nyt ihan oikeesti vähän mitä sä puhut, ennen kun olet saanu ihan oikeaa tietoakin asioista etkä puhu vain siksi, että olet ollut kaksi viikkoa avoliitossa ja viikon toimistossa työssä.
Elättämisvelvollisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä perintöoikeuden kanssa. Avopuolisohan ei edes peri toista puolisoa ilman testamenttia, mutta nythän puhuttiin jostain muusta :)
Olen todellakin 28-vuotta, taustalla on pian 8 vuotta kestänyt avoliitto ja töissä olen ollut aluksi opintojen ohella ja nyttemmin ihan vakitöissä. Luulin siis tietäväni edes jotain asioista, mutta: En ole koskaan tapellut sossun, työkkärin tai edes kelan kanssa. Ei ole tarvinnut: aluksi olimme molemmat opiskelijoita ja kesätyötulomme eivät ylittäneet rajoja, joissa palkka alkaisi vaikuttamaan paitsi omaan niin myös puolison opintotukeen/asumislisään. Olen kuitenkin jutellut ystävien kanssa, jotka ovat olleet työttömiä, hakeneet toimentulotukea tai kironneet alentunutta asumislisää, joten luulin tietävänä asioiden laidan.
Joten saamani tiedot eivät perustu omiin kokemuksiin vaan ns. yleiseen tietoon ja muiden kertomuksiin. Onhan se tiedossa, että puolison tulot vaikuttavat työttömyystukeen. Sen sijaan opiskelijan asumislisään puolison tulot eivät enää tämän vuoden alusta vaikuta - hieno uudistus.
Tässä vielä tietoa, mitä Suomen laki sanoo työttömyystuesta ja avoliitosta:
"Suomen laissa mainitaan avoliitto vain Työttömyysturvalaissa (30.12.2002/1290) ja Laissa julkisesta työvoimapalvelusta (30.12.2002/1295 ja 7.5.2004/364). Ensin mainitussa: ”...jos mies ja nainen, jotka eivät ole keskenään avioliitossa, elävät jatkuvasti avoliitossa eli yhteisessä taloudessa ja muutoinkin avioliitonomaisissa olosuhteissa, heihin sovelletaan, mitä laissa säädetään puolisoista”. Jälkimmäisessä: ”avoliitosta ... on voimassa, mitä työttömyysetuuksista säädetään työttömyysturvalaissa...”. Missään ei määritetä mitä tarkoitetaan ”avioliitonomaisilla olosuhteilla”."
Tässä vielä lainaus Wikipediasta, ja mitä se sanoo avoliitosta ja sosiaalietuuksista. Tämä vastaa sitä mielikuvaa, jota minulle on tässä vuosien saatossa muodostunut.
"Suomalaisessa sosiaaliturvassa on perusteena, että jokainen, joka ei omalla toiminnallaan tai häneen nähden elatusvelvollisen tuella tai muuten saa riittävää elatusta, on oikeutettu yhteiskunnan tukeen. Tällä perusteella yhteiskunnan tukeen olisi oikeutettu varaton ja tuloton henkilö, joka asuu avioliittoa solmimatta yhdessä toista sukupuolta olevan henkilön kanssa. Tukeen ei kuitenkaan ole oikeutettu avioliitossa elävä henkilö vaikka ei asuisikaan aviopuolisonsa kanssa. Edellinen olettaen, että toisella asuinkumppanilla, tai aviopuolisolla, on varoja tai tuloja yli henkilökohtaisen minimitarpeensa. Tältä osin on kuitenkin säädetty, että ”miestä ja naista, jotka elävät avioliitonomaisissa olosuhteissa” käsitellään kuten aviopuolisoita, vaikka elatusvelvollisuutta ei olekaan, ja toisen tulot otetaan huomioon toisen tuentarpeen tarveharkinnassa. Huomattava on, että avioliitonomaisia olosuhteita ei ole laissa määritelty ja tältä osin sosiaaliturvan asiakkaat joutuvat toisinaan varsin vaikeaan asemaan. Edelliset koskevat nyös eri opintososiaalisia etuuksia."
Sinä siis olet saanut toimentulotukea, onko siinä otettu puolison tulot huomioon vai saatko saman verran tukea kuin yksinelävä saisi? Koko toimentulotukimaailma on minulle täysin outo, tiedän sen sijaan enemmän opintotuesta ja jonkin verran työttömyystuesta :)
Mutta kiitoksia korjauksestasi.
paljon tyttöystäväsi saa rahaa kuussa? Onko hän töissä, opiskeleeko? Eikö hän "muista" että lupasi maksaa 300€/kk vuokraa?
...olla kovin vaikeeta laskea yhteen pakolliset elinkustannukset, vuokra, sähkö,netti,vesi,kotivakuutus...Sitten vaan jako kahteen, ei se sen kummosempaa ole.
Itse nyt avoliitossa eläny kolme vuotta, koska perheessämme asustaa minun lapsi, jonka ainut huoltaja minä olen, niin maksan kuukausi menoista 2/3, avokki siis 1/3.Ruoka kaupassa käydään "isosti" kerran viikossa, se maksetaan puoliksi. Molemmilla auto, jonka kuluista itse huolehtii, samoin omat puhelin, vaate ym. laskut.
Molemmilla omatilit ja loput rahat mitä jää , käyttää molemmat miten parhaaksi katsoo.Kumpikin tienaa vajaa 3000euroo/kk, minulla hieman enempi kuluja koska maksan myös lapseni esim. lomamatkat.
Asiat olisi hyvä sopia silloin kun suunnitellaan yhteen muuttoa, niin ei tule yllätyksiä.
Mielestäni molempien tulee maksaa oma osuutensa palkasta riippumatta. Jokaisella on mahdollisuus kouluttautua hyväpalkkaiseen työtön jos niin haluaa. Jos ei tätä tee niin silloin ei yksinkertaisesti ole yhtä paljon rahaa käytössä.
Eli vuokra ainakin puoliksi. Tietenkin jos varakkaampi osapuoli haluaa jotain mihin ei varattomammalla ole varaa niin hän voi ostaa sen eikä toisen tarvitse siihen osallistua. Eli luonnollisesti varakkaampi enemmän maksaa, mutta sitten ne tavarat ovat hänen eivätkä sinäänsä yhteiset vaikka ne yhteisessä käytössä ovatkin.
Itse en koskaan maksaisi koko vuokraa jos nainen niin vaatisi. Jättäisin hänet maksamaan sitä yksin.
kiinnostaa tietää, mitä tapahtuu, jos toinen sairastuu, masentuu tai tulee työkyvyttömäksi, joutuu yllättäen maksamaan jotain odottamatonta tai vastaavaa, joutuu työttömäksi tai hoitaa lasta kotona, sama se oli isä tai äiti.
palkasta tai sen olemattomuudesta riippumatta kulut puoliksi. Toinen on peeaa ja keittelee itselleen puuroa ja toinen syö pihvejä vai.
Valot pidetään puoliksi päällä tyyliäkö?
Varakkaampi esimerkiksi lomailee, köyhempi on kotona. Varakkaampi ostaa vapaa-ajan asunnon, köyhempi ei käytä, koska kulut puoliksi?
Varakkaampi kutsuu vieraita, köyhempi totee, että nyt tehdään vieraille puuroo, kun mun tili on tyhjä, et jos haluut tarjota pihvejä, ole hyvä ja hae kaupasta omaan laskuusi..
Kuulostaa enemmän liike- kuin rakkaussuhteelta.
juttuja täällä lueskellut niin parisuhde näyttää olevan ihan kaikkea muuta kuin rakkaussuhden. Se on liikesuhde, seksisuhde ja mikä lie statuksen kohotin mutta rakkaudella tuntuu olevan kovin vähän tekoa missään suhteessa, oltiin naimisissa, avoliitossa tai vaan seurustelussa.
xD *reps*
ajatteles realistisesti!Kuka tuollaisessa suhteessa nyt edes eläisi?Ja jos elää niin ketä syyttää?Silti en kannata mitään automaattista 50/50 jakoa.Maalaisjärkeä jos ette osaa käyttää niin hajotkaa!
mä olen sitä mieltä että pitäs olla juuri se 50/50 menetelmä ellei toisin sovita. tietyt asiat maksetaan just puoliks, omat ruuat, menot, vuokra, sähkö ja sen sellaiset.
sitten kun halutaan olla toisen kanssa koko loppuelämän, eli kun mennään naimisiin niin sitten otetaan se yhteinen tili ja sitten sitä 50/50 ei enää ole
älkää hankkiko niitä ennen avioliitonaikasia lapsia. en tajua mihi näillä nykyajan nuorilla on kauhee kiire. aseurauksena on aina lapsia joita lapset kasvattaa väärällä tavalla ja niistä tulee vielä karseampia tapauksia kuin edellisistä
Mielestäni vuokrat pitäisi ehdottomasti maksaa puoliksi, kun yhteen muutetaan. Sinulla kuitenkin on aika isot tulot, joten tuo on ihan kohtuullinen myönnytys että maksatte vuokran 300/500, siitä tyttöystäväsi pitäisi olla enemmän kuin tyytyväinen! Ruoistakin varmaan on ihan kohtuullista jos maksat itse enemmän, mutta ei tietenkään kaikkea. Kyllä jokaisen pitää itsensä pystyä elättämään eikä olettaa että joku muu sen tekee.
Kun vuokralla asuttiin avokkini kanssa niin vuokrat oli puoliksi, itse sain asumislisää omaan puolikkaaseeni kun olin opiskelija. Laskuista minä maksoin pienempiä ja hän isompia.
Nykyään asutaan avokin omistamassa talossa, josta hän lyhentää velkaa ja minä maksan kaikki yhteiset laskut (sähkö, vesi, yhtiövastike, netti). Ruoat maksetaan lähes puoliksi, minä vähän vähemmän kun opiskelen vielä. Lisäksi molemmat maksaa omat autonsa ja laskunsa.
Kannattaa ottaa asia kunnolla keskusteluun ja puhua selväksi missä asioissa olet valmis maksamaan enemmän ja mitä et suostu maksamaan. Jos ei neidille ehdot kelpaa niin saa oman mielensä mukaan lähteä tai jäädä. Mutta kun nuo asiat on selvästi sovittu niin sen jälkeen niistä on turha marista..
Vaikka kuinka rakastaa niin ei ole avoliitossa velvollinen toisen elättämiseen.
Lähdet selvästi olettamuksesta että kaikilla on työ ja suht. samat tulot. Mutta entä kun toinen opiskelee tai joutuu työttömäksi. Miten luulet suhdetta silloin koeteltavan.
Olen itse opiskelja ja suhteessa. Ja kyllä todella oletan että hyvin ansaitseva mieheni kustantaa myös minun baari-illan, jos yhdessä lähdemme. Eikä ole hänelle ongelma ollutkaan, kun käsittää sen, että olemme vielä eri elämänvaiheissa.
Suhde ei todellakaan perustu vain rahaan. Eikä terveessä suhteesa ajatella toisen joutuessa pulaan esim. työttömyyden koittaessa, että voidaan lempata tämä ulos kun roikkuu taloudellisesti liikaa toisen armoilla.
Jos lainkaan luit tekstiäni niin kirjoitin itse olevani opiskelija, käyn kyllä työssä koulun ohessa (mitä kuka tahansa voi tehdä jos tahtoo), mutta omat tuloni ovat ehkä 1/3 mieheni tuloista. Kyllä hänkin ostaa minulle yleensä baarissa juomia, mutta en ajattele lähteväni ulos toisen rahoilla. En vaadi häntä maksamaan, hän maksaa jos itse niin haluaa tehdä. Muussa tapauksessa maksan itse.
Lähden omasta mielestäni siitä olettamuksesta, että kaikilla on sen verran rahaa, että pystyy ihan varmasti oman osansa vuokrasta ja ruoasta muista pakollisista kuluista maksamaan. Tuli se raha sitten palkkana, opintotukena( asumislisänä) tai työttömyyskorvauksena.
Muista maksamisista sitten voidaan mielestäni sopia suhteessa niin että molemmat ovat yhteisymmärryksessä.
Alkuperäinen kirjoittaja ei kertonut kyseessä olevan mikään työttömyys tms. "erikoistilanne", vaan että tyttöystävä vaati miestä maksamaan kaikki hänen menonsa koko ajan kun yhdessä asutaan. Näin ei voi mielestäni missään tapauksessa menetellä! ja yhdessä oli asuttu vasta puoli vuotta! Tilanteethan tietysti muuttuu sitten kun on lapsia tai 10-vuotinen avioliitto takana..
korjaus:
...mitä kuka tahansa joka haluaa roikkua samassa opinahjossa liian kauan voi tehdä...
onneksi opetusministeriön puolelta tuohon kirjoilla hengailemiseen tulee stop. Tuleehan tilaa oikeasti opiskeleville, jotka valmistuvat mielummin etuajassa ja lähtevät ansaitsemaan oikeaa rahaa, kun tekevät töitä ja käyvät 2 kurssia lukukaudessa.
Valmistun puoli vuotta etuajassa huolimatta siitä, että käyn työssä koulun ohessa..
Ilmankos....
Meillä on itsestään selvää se, että kumpi tienaa enemmän, myös kustantaa enemmän. Itse tienasin ainoana parin vuoden ajan kun avomieheni vielä opiskeli ja tietenkin tällöin myös maksoin laskut. Nykyään mieheni ansaitsee enemmän. Maksaa suurimman osan laskuista ja mielellään mm. tarjoaa minulle aina kun lähdemme iltaa viettämään.
Suhteen laatu kertoo sen miten tarkka rahoistaan on. Jos ollaan vakavalla pohjalla, myös talous on yhteinen. Toisaalta jos toinen on todella perso tuhlaamiselle ja toinen taas ei, ei suhteesta voi tulla koskaan mitään. Tai jos toinen roikkuu työttömänä useamman vuoden ja toinen raataa yhteisen elämän eteen, voi tasapainon säilyttäminen suhteessa olla vaikeaa.
Kun ei tunne tyttöystävääsi, hiukan vaikea kommentoida teidän tilannetta. Mikä itsellesi on tärkeää? Parisuhde vai omat rahasi? Mikä naisellesi, pintakiilto vai suhde sinuun?
Naisesi suhtautuu sinuun kuin isäänsä, sinä maksat ja huolehdit niin kuin isi kotona. Hän ei ole mieltänyt, että hän on aikuinen jonka pitää hankkia elantonsa drinkkinsä ihan itse, omilla tuloillaan.
Se on keskustelun paikka tältä pohjalta ja sinun pitää kertoa miten sinä asian ajattelet ja koet. On todella hyvä, että pohdit asioita omalta kannaltasi ja tuot sen julki rehellisesti ja kaunistelematta etkä yritä painaa pahkaasi. Sieltä se kuitenkin tiukan paikan tullen tai riidellessä jostain aivan muusta ryöpsähtää esiin ja se on siinä. Keskustelkaa ja miettikää yhdessä asioita. Hyvää kevättä molemmille.
Se on kohtuullista, että se, joka tienaa enemmän maksaa enemmän esimerkiksi vuokraa tai ruoasta. Sukupuolella ei tässä asiassa ole väliä: itsekin käyn töissä ja poikaystävä opiskelee, joten minä maksan vuokramme kokonaan ( tosin vuokramme on kohtuullinen: 425 e. )Poikaystäväni maksaa sen, mihin rahansa riittävät. Kun hän valmistuu lääkäriksi, osamme luultavasti tasoittuvat tai jopa vaihtuvat ja kumpikin tietää ja hyväksyy sen :)
En kannata ajatusta, että parisuhde olisi jonkinlainen "liikesuhde" eli kummatkin maksaisivat tiukasti 50-50. Suhde on sitä, että kummallakin on hyvä olla, tosin aloittajan tapauksessa näin ei ilmeisesti tapahdu. Yhteenmuuttaessa tulee raha-asioista (niin kuin muustakin) sopia ja tässä sopimuksessa täytyy sitten pysyä!
Miehen ei tarvitse kaikkea maksaa. Jos tulot on yhtä suuret niin kulut jaetaan tasan. Jos jompikumpi tienaa enemmän, niin parempituloinen maksaa enemmän YHTEISISTÄ menoista. Näin se menee enkä suostuisi muuhun! :) Jos ei ole valmis huolehtimaan kumppanistaan, niin yhdessä asuminen ei ole oikea ratkaisu..
miehelleni oli jo heti alussa selviö että kaikki rahat ovat yhteisiä. Ei laskettu kuka tienaa ja kuinka paljon. On yksi tili josta kaikki kulut menevät. On toiminut loistavasti alusta alkaen. Ehkä tähän vaikuttaa se että olemme naimisissa.
Meillä menee niin että mies maksaa KAIKKI laskut (minä maksan henk koht omat laskut) ja minä ostan kuukauden ruuat viidelle kolmelle lapselle kaikki mitä tarvitsee (vaatteista, ulkovaatteisiin, joululahjoihin AIVAN KAIKKEEN, läppärit ja muut teineille) Olen siis pelkällä äitiysrahalla. Miehen tulot noin saman 4000€/kk ja itsellä äiriysraha lapsilisät n.1200€/kk. Tämä on mennyt hyvin näin. Jos jompikumpi tarvitsee rahaa niin sitten sitä siirretään toiselle 100-300€ kerralla. Kumpikaan ei moiti tätä systeemiä. Yhdessä ollaan ja yhteistä taloutta pyöritetään. Tämä on toiminut näin jo monta vuotta :)