Miksi te naiset avieron tultua käytätte kaiken enerkiänne solvaamalla miestä.
Oletteko te solvaavat naiset silloin ajateleet mitä teissä oli vikana?vastatkaa jos pystytte.
Oletteko te solvaavat naiset silloin ajateleet mitä teissä oli vikana?vastatkaa jos pystytte.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minä lähdin ja jätin. En voi syyttää miestä omista teoistani. Mutta siitä pitää lähtee, etten ihan ilman hänen vaikutustaan suhteesta lähtenyt. SE oli meidän kummankin syy.
Mitä potaskaa kirjoitat:
" Miksi te naiset avieron tultua käytätte kaiken enerkiänne solvaamalla miestä.
Oletteko te solvaavat naiset silloin ajateleet mitä teissä oli vikana?vastatkaa jos pystyt "
Sinä se et ainakaan ole oppinut edes kirjoittamaan, ihme että olet edes päässyt naimisiin vai puumerkilläkö allekirjoitit????
ENERKIÄNNE "!"!"!"!"!"!" JA MIKÄ HELVETIN SANA SEKIN ON ??????????
Sait näköjää selville mitä tarkoitin.hahahaha
Anteeksi vai lukivaikeuteni:
Kun minua naista solvattiin ja haukuttiin mieheni taholta viimesen parin vuoden aikana, minä yritin ymmärtää ja antaa anteeksi, koska mieheni kärsi kroonisesta sairaudesta ja ajattelin hänen loputtoman ilkeytensä johtuvan siitä.
Sitten hän ilmoitti vain yhtenä iltana, että tämä ole sitä, mitä pitäisi olla ja seuraavalla viikolla muutti pois ilmoittamatta minne. Minulle jäi maksettavkasi yli 100 000 euron asuntovelka ja kaikki käytännön järjestelyt...
Kiittääkö vielä pitäisi?
minulle ja se rutjake ei viitsinyt edes käydä töissä, mutta kaikki kylän akat se pani.
En kylläkään solvannut enkä haukkunut, olin tosi kiitollinen et pääsin eroon ja että yksi nainen sen huoli.
Kun sain asiat kuntoon niin en ollut sen kanssa missään tekemisissä ja nyt siitä kulunut 6v en tiä elääköhän se enään....
Tuo ulos anti on herkemmässä, kuin teillä miehillä. Rumaa on myönnettäköön !! Itsekkin syyllistyin siihen eron akuutti vaiheessa, tosin en tiedä oliko tosiasioiden kertominen (ystäville !!) varsinaisesti solvausta !!
Mutta virheistään oppii, enkä haukkumisesta itsekkään pidä.
Ja nyt kun erosta on jo useampi vuosi, meillä on ekxän kanssa hyvät puhe välit.
Olimme vain väärät ihmiset toisillemme.
Toivon hänelle, kuin myös teille muille miehille/naisille hyvää oloa.
No, kiitos kulta, että nait kaikkea mikä liikkuu ja tartutit minuun taudin joltain hutsultasi. Kiitos, että löit lastamme aiheuttaen hänelle viisi tikkiä! Kiitos, ettet koskaan suhteemme aikana tehnyt muuta kuin makasit sohvalla lipittämässä kaljaa! Ja erityisesti kiitos sille viimeiselle ämmälle, jonka ansiosta pääsin sinusta eroon!
Kiitos että haukuit kaikki tekemiseni, vaatteeni ja harrastukseni. Kiitos, että pienstä tilistäni sain sinua elätää, kun itse omaa hölmöyttäsi sait lopputilin ja pääsit vain Kelan suhteutetulle päivärahalle. Kiitos, että sain 20 vuotta ostaa ja laittaa ruokasi. Kiitos, että sain maksaa kaikki ulkomaanmatkamme, jonne sinä halusit.
Kiitos, että vihdoin ja viimein ymmärsit, että olen ihan loppu, ja haluaisin myös itse nauttia tienaamistani rahoista.
Enpä tiedä tuohon vastausta. Itse en ole solvannut exää eroa ennen enkä sen jälkeen. Eipä ole myöskään kukaan ystävä tai tuttava solvannut exmiestään. Eräs miespuolinen ystäväni kyllä puhuu tulevasta exvaimostaan hieman alatyylisesti, mutta se vain kertoo siitä, ettei ko. mies ole vieläkään päässyt asian yli. Toisia ero kouraisee enemmän kuin toisia.
Se, että käyttää sitä "enerkiää" solvaamiseen on yksi vaihe entisestä puolisosta irrottautumiseen. Erossa tulee kaikki tunteet järkytyksestä vihaan. Kun läheinen kuolee, niin häntäkin kohtaan tuntee jossain vaiheessa vihaa- kuolit sitten ja jätit minut tänne yksin!
Lues ukko-kulta vähän psykologiaa, niin sieltä löydät nämä 7 tunnetta, jotka liittyvät muutokseen kuin muutokseen.
Täälläkin paljon puhuttu Fisher mainitsee nämä vaiheet eroprosessisa.
Vihakin on yksi ihmiselle ominainen tunne, jota saa ja pitääkin tuntea!