Onko muita syrjäytyneitä sinkkuja?

sielu. Ja se suhde vanhempiinkin on niin heikko etten sitä voi edes kunnon suhteeksi sanoa. Ehkäpä se selittääkin vähän tätä olematonta rakkauselämää. Eipä tässä muuten mitään, pyrin kovasti selittämään itselleni että pärjään yksin, mikäs tässä, eipä tule kukaan lyömään vyön alle ja rikkomaan palasiksi, mutta pakkohan se on myöntää että mä ainakin olen aivan uskomattoman yksin ja yksinäinen. Nukun tyyny kainalossa ja toivon että siinä nukkuisi joku ihminen

...ei tässä elämässä.

Lisäksi tähän vielä että olen oikeasti tosi sosiaalinen ihminen, mutta kaikki tuttavuudet jää tosiaan yleensä vai tuttavuuksiksi enkä pysty edes kuvittelemaan että heille kertoisin jotain henkilökohtaista itsestäni.

Opiskelu ehkäisee syrjäytymistä tosi tehokkaasti. Viimeksi kun opiskelupaikoista keskusteltiin blokkasit kaikki ehdotukset itsellesi sopimattomina. Itsellä tuli fiilis että et ole valmis/et uskalla mennä opiskelemaan. Ihankuin sinulla olisi ollut joku sisäinen muuri joka estää ottamasta "ulkomaailmasta apua tms".

Olinko oikeassa vai haetko jonnekin opiskelemaan?

mutta noiden lisäksi vielä yksi kunnollinen kaveri! JA onhan noita "tuttuja".

kun asuin naisen kanssa olin syrjäytynyt uudella paikkakunnalla. Tuttavapiiri oli just opiskelukaverit ja avovaimo.

Eron jälkeen rupes kummasti tutustumaan ihmisiin.