Lapsellisille kysymys!

kun lapset ovat luonani, kerron rakastavani.

...

En muista oonko koskaan edes sanonut:( Tarvisi varmaan sanoa, mutta kun ei meillä kotona puhuttu tunteista, eikä ollut tunteidenosoituksia vanhempien välillä(siis mun aikana ainakaan), niin se tuntuu jotenkin teennäiseltä ja oudolta. Ehkä jossain ulkomailla se on tapana, et hoetaan sitä että rakastetaan, mutta musta se ei suomalaiseen tapaan kuulu.


I love you ois paljon helpompi sanoakin, puoliksi leikillään...

Vai oonks mä vaan jotenkin estoinen..en tiedä...

Että en sano.

Mielestäni rakkauttaan jatkuvasti hokevat ovat epäilyttäviä. En jaksa edes uskoa että he puhuvat totta, kuhan vaan hokevat sitä automaattisesti. Toisaalta koko sana menettää merkityksensä liikaa kuultuna.

Lapsestaan välittämistä ja arvossapitämistä yms. voi osoittaa monella muullakin tavalla kuin hokemalla rakkautta esim. olematta kännissä sen edessä ja tappelemalla. Minun lapset ainakin selvästi arvostaa pieniä juttuja enemmän kuin jotain rakkaudenhöpötystä, joka saa kaikki kiemurtelemaan noloudesta.

enkä pode asiasta edes huonoa omaatuntoa.

en kerro, mutta osoitan sen rakkauden muutoin esim. olemalla läsnä (ja aina lapset ei tarvii mitään kivaa toimintaa vanhemman kanssa, voi vaan olla yhdessä ja vaikka katsella kun lapset leikkii), läheisyydellä (esim. pusu ja hali nukkumaan mennessä tai hoitoon lähtiessä, ottamalla syliin..), kuuntelemalla (lapsilla on niin paljon kysyttävää :D)jne. Pieniä juttuja mutta isoja asioita. Joku päivä/ilta saattaa mennä vähän kränätessä lasten kanssa ja sitten on tosi huono omatunto jos ei ole sanonut tai tehnyt juuri mitään positiivista lapselle...mut ei kai kukaan täydellinen ole vanhempanakaan.