Tapasin tänään entisen seurustelukumppanini, ja heti hänet nähdessäni tuli helpottunut olo, ettei ollakaan enää yhdessä. Juttelimme kuitenkin monta tuntia, kaikesta, maailmanmenosta, nykyisistä suhteistamme, elämästä. Hänen kertoessaan nykyisestä suhteestaan ja kuinka näin hänen onnelliset kasvot, tajusin, etten pystyisi selittämään omasta suhteestani samalla tavalla, en samalla intohimolla. Olen tyytyväinen elämääni, mutta en osaa sanoa olenko onnellinen. Arki sujuu, seksi sujuu silloin kun sitä on, yhteiselo sujuu. Mutta meillä ei ole yllätyksellisyyttä, ei riitoja, eikä mahtavuutta - suuria tunteita. Kaikki on tasaista. Suurin pulma suhteessamme kuitenkin on se, että emme juttele, emme keskustele. Saatamme kysyä, että kuinka päivä sujui, mutta syvempää keskustelua meidän suhteestamme ei löydy. Ja huomasin entisen kanssa jutellessani, että juuri se onkin mitä siitä entisestä suhteesta kaipaankin. En kyseistä eksääni vaan sitä keskustelua. Nykyinen suhteeni on tasaista puuroa. Nyt kun sain itsellenikin tiedostettua tämän, oloni heti helpottui, mutta miten ihmeessä saamme suhteemme muutettua??
Tyytyväinen vai
.. onnelinen?
2581
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
että huomaat tollaisia asioita jo tässä vaiheessa. Yritä murtaa muureja, jos ei onnistu niin siitä etsit sit uuden miehen vain.
..kokemuksen syvällä rintaäänellä kerrotuna suhteen kumpikin osapuoli. Sinä et voi yksin muureja rikkoa etkä suhdetta muuttaa, toisen on tultava puolitiehen vastaan. Ja jos hän ei tule niin ei auta kuin vaihtaa siippaa.
Pidetään asiat yksinkertaisena niin ei turhaan sotkeuduta eikä sidota itsejämme mihinkään verkkoihin :)