Tuon joka jankkaa tuosta että pitää hokea kokoajan lapsille rakkaudestaan, innoittamana tein äsken empiirisen tutkimuksen, kun koekaniinit (tyttäret 14v ja 13v) tuli sopivasti juuri koulusta.
Tutkimuksen kulku.. He keittiössä syömässä välipalaa ja minä olkkarissa. Huusin heille TYYYYTÖÖÖT!! Nämä takaisin että "mitä?". Minä siihen sitten että "minä rakastan teitä".
Tuli minuutin kestävä syvä hiljaisuus, nuppineulankin putoamisen olisi kuullut.
Menin keittiöön "ettekö kuullut"
T14v: "joo.. oletko sä nukkunut liian vähän viime yönä?
T13v: "pillereitten puutoksen huomaa..."
Minä: "Palstalla on tyyppi joka sanoo että pitää joka päivä sanoa lapsille että rakastaa niitä. Vaikka monta kertaa"
Tytöt: "Miksi?"
Minä:"No että te tiedätte sen"
Tytöt:"Me tiedetään se muutenkin"
Minä:"Mistä sä sen tiedät jos mä en sano sitä?)
Tytär13v:"No huomaahan sen joka päivä"
Minä: "Noh, pitäsiköhän mun silti alkaa sanoon sitä joka päivä?
T14v:"Ei"
Minä:"Miksi ei?"
T14v"Se sana menettää merkityksensä jos sitä kokoajan hokee"
Minä:"No mutta jos mä silti sanoisin teille niin ettette saa traumoja kun sitä ei sanota"
Tytär13v"Okei, mä saan tästä jo traumoja ja menen ihan varmasti huomenna kuraattorille valittaan susta.. musta tulee viiltelijä tällä menolla"
Tytöt: Heheheheee.. äiti on ihan sekaisin..
Niin että kiitti vaan. Tytöt tiesi jo valmiiksi että mä rakastan niitä, ja nyt ne pitää mua hulluna! Ihan turhaan otin riskin, että ne soittaa valkotakkiset hakeen mua. Ne on samaa mieltä kuin minäkin. Rakkauden kyllä huomaa jos sitä on. Sitä varten ei tarvitse erikseen hokea joka päivä rakastavansa aiheuttaen kiusallisia tilanteita, ja se sana menettää jopa merkityksensä liian kovassa käytössä.
Tutkimuksen kulku.. He keittiössä syömässä välipalaa ja minä olkkarissa. Huusin heille TYYYYTÖÖÖT!! Nämä takaisin että "mitä?". Minä siihen sitten että "minä rakastan teitä".
Tuli minuutin kestävä syvä hiljaisuus, nuppineulankin putoamisen olisi kuullut.
Menin keittiöön "ettekö kuullut"
T14v: "joo.. oletko sä nukkunut liian vähän viime yönä?
T13v: "pillereitten puutoksen huomaa..."
Minä: "Palstalla on tyyppi joka sanoo että pitää joka päivä sanoa lapsille että rakastaa niitä. Vaikka monta kertaa"
Tytöt: "Miksi?"
Minä:"No että te tiedätte sen"
Tytöt:"Me tiedetään se muutenkin"
Minä:"Mistä sä sen tiedät jos mä en sano sitä?)
Tytär13v:"No huomaahan sen joka päivä"
Minä: "Noh, pitäsiköhän mun silti alkaa sanoon sitä joka päivä?
T14v:"Ei"
Minä:"Miksi ei?"
T14v"Se sana menettää merkityksensä jos sitä kokoajan hokee"
Minä:"No mutta jos mä silti sanoisin teille niin ettette saa traumoja kun sitä ei sanota"
Tytär13v"Okei, mä saan tästä jo traumoja ja menen ihan varmasti huomenna kuraattorille valittaan susta.. musta tulee viiltelijä tällä menolla"
Tytöt: Heheheheee.. äiti on ihan sekaisin..
Niin että kiitti vaan. Tytöt tiesi jo valmiiksi että mä rakastan niitä, ja nyt ne pitää mua hulluna! Ihan turhaan otin riskin, että ne soittaa valkotakkiset hakeen mua. Ne on samaa mieltä kuin minäkin. Rakkauden kyllä huomaa jos sitä on. Sitä varten ei tarvitse erikseen hokea joka päivä rakastavansa aiheuttaen kiusallisia tilanteita, ja se sana menettää jopa merkityksensä liian kovassa käytössä.
Vastaukset 41
Vanhimmat
että poikkeava käytös herättää kummastusta tai jopa ahdistaa
Käytöstä, mä sanon säännöllisesti kerran vuodessa sen :)
joululahjat ihan vaan testataksesi herättääkö kummastusta
Hyvin toimittu (asia tosiaan kaipasi maanpinnallepalautusta)
Tässä taas nähdään miten ne amerikassa yrittävät pilata kaikkien elämän ihan turhilla asioiden vatvomisella (sieltä se kuitenkin on liikkeelle lähtenyt).
Testata toi etten nyt ihan omasta mutu-ajatusten perusteella omiani höpise lasten tunteiden nimissä.
Kyllä mä näköjään mukulani aika hyvin tunnen :D
Nyt ne nauraa räkättää tuolla ja pui asiaa. Kyseli jopa että onkohan sillä rakkaudesta höpisiällä omia lapsia ollenkaan. Ilmeisesti tässä on heidän silmiin jotain semmoista että ne epäilee ettei sanojalla ole kokemusta. Tai sitten ne vaan katsoo asiaa nuoren näkövinkkelistä ja se on aivan eri kuin aikuisen joka haluaa selitellä rakkauttaan ympäristöönsä.
Tuo toinen sanoi siitä kokoajan sanomisesta, että se tosiaan kuluu, menettää merkityksensä eikä enää tunnu missään. Sen vuoksi hän ei halua kuulla sitä edes poikaystävältään koko aikaa. Sen kun kuulee vaan silloin tällöin, niin se tuntuukin jossain ja kuulostaa aidolta. Siinä väliajalla sitten nähdään se välittäminen tekojen kautta. Se on loistava yhdistelmä. Olen samaa mieltä :)
On fiksuja tenavia.
Kaikkein hirveintä on, että joissakin parisuhteissa toinen vaati toista hokemaan sitä jatkuvasti kun muuten se ei kuulemma ole totta.
on heittää pillerikommenttia ja epäillä "hulluksi" siitä syystä, että vanhempi sanoo rakastavansa. Ilmeisesti lapset ovat tottuneet kuulemaan sitä negatiivista palautetta ja ehdollista rakkautta: Tee näin, niin saat tuota.
Huumorintajuttomilla on aina vaikeuksia ymmärtää mikä on huumoria. Pitää ilmeisesti korostaa että nuo lapset ovat_fiksuja ja huumorintajuisia_.
opetetaan pilkkaamaan positiivisten tunteiden ilmaisua tuon kertomuksen perusteella.
Tosin niiden huumori on ihan omituista verrattuna muhun.. mullahan on tietysti hyvin sofistikoitunut ja kultivoitunut huumorintaju. Muksut on ihan selvästi tullut isäänsä.. ;DD
Minusta huolimatta :DD
Itse katson että kysymällä ts. pakottamalla tullut ei ole kovin hyvä juttu. Kuka vaan voisi päästäkseen kiusallisesta tilanteesta tokasta että joojoo.
Spontaanisti omasta tahdosta sanottu onkin jo jotain ihan muuta. On varmaan sanomattakaan selvää etten suosi tuota kyselyjuttua.
Piti tuosta ainaisesta puhumisesta sanoa sen verran että tuntuu kuin nykyään analysoitaisiin joka asia ihan puhki. Niin kuin seksikin. Sitä tunkee joka paikasta hirveitä määriä. On vaikka minkälaista juttua aiheen tiimoilta. Alkaa oleen tabu jo se ettei ruodi sitä kaikenpäivää.
Ei mikään ihme että luonnollisesta asiasta on tullut joku suorite jota sitten seksiasento-opas kädessä hampaat irvessä suoritetaan.
Kerran yksi nuori mies kertoi ihmetelleensä kun siltä tuntui että sen avokilla oli säännöllisin väliajoin joku teema parisuhteen tilasta tms. jota se sitten jankkas ja analysoi niin että mieheltä meinasi käpy palaa. Sitten se mies hokasi, että se liittyy jotenkin cosmopolitan-lehteen. Mitä siinä lehdessä luki, oli heillä sitten viikon teemana. Näin ollen se mies oli alkanut vessalukemisena lukeen sitä cosmoa ennen avokkia, jotta tietää mitä vikaa heidän parisuhteessaan sillä viikolla on, ja on valmiina kuin partiolainen ku alkaa analysointi :D
Itselläni on vastaava kokemus siitä "miehet marsista, naiset venuksesta" jutusta. Huomattava syy siihen miksi exä on exä.
Nyt täytyy taas tehdä jotakin asiallistakin välillä, eli taukoa muutama tunti.
Ihmeellistä juttua mitä sanotaan huumoriksi. Kaiken päivää ne sitä viljelee ja omituisia höpöttää. En mä yhtään tiedä mistä ne semmoista on perinyt.. isältään tietysti niinku kaikki muutkin omituisuudet :P
Ja kasvatus on siitä ihana aihe et moni tietää kuinka se tehdään oikein. Ja tästä oikeasta poikkeaminen johtaa Jokelan surmiin tms. Parasta kaikessa on se et oikeaa menetelmää voidaan soveltaa kaikkiin lapsiin ja kaikissa tilanteissa.
Parhaiten tietää yleensä ne joilla ei joko ole ollenkaan omia, tai sitten lapsi on huimat 6kk :D
juu, mään. :)
Juu tuu. Täähän on helppoa kuin heinänteko :)
Voin vaan kuvitella teinien hölmistyksen, olivat varmaan jotenkin noloina tosta sun tunnustuksesta. xD
En mä sua tunne enkä sun tyttöjä, muistelen vaan omia teiniaikoja ja mietin miten oisin itse reagoinut jos äiti tai isä ois jotain tollaista täräyttänyt ihan asiakseen.
Saatan hyvin kuvitella kun niille on jäänyt leipä puolitiehen matkalla suuhun, ja ne on tuijottanut silmät pyöreänä toisiaan "kuulitsäkin tuon vai kuulenko mä omiani..!?
Voi lapsiparat :D
sanat vaan ne teot kertoo...Rakkaudesta ja kiintymyksestä lapsiinsa ja elämän kumppaniisi.kannustavia sanoja ja toisen huomioimista.olen kiinnittänyt viimeaikoina itsekkin huomiota näihin.
-Kehu rakkaitasi,jos he tekevät jotain yhteiseksi hyväksi.
-Tee itse jotain yhteisen hyvän eteen.
-Sano rakkailesi jotain hyvää kerran päivässä esim KIITOS.
Nuo on sellaisia hyviä arkipäivän juttuja joilla homma toimii. Ei siihen tarvita mitään ylenpalttista, varsinkaan jos se ei ole kenellekkään luonnollista. Kyllä niistä silti ihan täyspäisiä kasvaa :)
opetatko lapsesi halveksimaan ja pilkkaamaan rakkauden tunnustuksia? Kuulostaa siltä, kuin opettaisit heidät suhtautumaan tunteista kertomiseen ikään kuin se olisi jotain ala-arvoista.
Teillä on ilmeisesti joidenkin ryhmittymien pilkkaaminen normaalia toimintaa? Negatiiviset tunteet ovat hyväksytympiä?
Miten opetat lapsesi suhtautumaan erilaisuuteen; otetaan esimerkkinä uskovaiset, vammaiset, ulkomaalaiset, mt-ongelmaiset... miten kasvatat lapsesi suhtautumaan näihin?
muita kuin negatiivisia tunteita? Ei nimittäin siltä vaikuta.
itseään aikuisina pitäviä ihmisiä. Ilmeisesti lapsia pidetään alempiarvoisina olentoina, joita ei tarvitse kohdella yhtä hyvin kuin toisia aikuisia.
Hei nyt menee jo aika vaikeaksi.
Jos sanoo että rakastaa tai sitten jos vaikenee, niin samalla ilmeisesti tekee aika paljon muutakin. Mutta miten osaa sanoa "rakastan sinua" niin, että toinen ymmärtää samalla, että en tykkää karkeasta vessapaperista enkä lötköistä tölkkiherkkkusienistä, haluan että vanhainkodin mummojen vaipat vaihdetaan tarpeeksi usein, kehitysvammaisilla on ja kuuluu olla ihmisoikeudet, Pohjois-Korean politiikka ja systeemi on sulaa hulluutta ja että puuro on hyvää kun yksin syö.
Eli miten ihmeessä asennekasvatus liittyy siihen, millainen tapa itse kullakin on tunteista puhumiseen? Minä näistä mitään tiedä, mutta tuntuu että ei nyt ainakaan akuutin huostaanoton peruste luulisi olevan, jos viestii lastensa kanssa kuten itselle luontevaa on. Ja muidenkin.
vastauksen, miten hän opettaa lapsensa suhtautumaan erilaisiin ihmisiin kuin he itse ovat.
Jos on noin ongelmallista kuulla, että jotkut vanhemmat sanovat ääneen rakastavansa lapsiaan ja siitä tehdään joku farssi ja sitten tullaan tänne hekottelemaan ja tekemään pilkkaa positiivisesta asiasta... minusta se kuulostaa pahaenteiseltä.
Oma asenteesi kuulostaa huolestuttavalta.
Missä asiassa nyt on se todellinen ongelma (sillä tässähän se ei ole ja kirjoituksesi kumpuaa ihan jostain muusta).
se taannoinen avaus taas oli sellainen, jossa hyväksyttiin vain yksi malli.
Minä tulen perheestä, jossa on tavallista että sanotaan tunteista ääneen ja itse sanon usein jos jostakusta pidän. Mutta se on vain yksi tapa toimia.
Joissakin perheissä ei sanota oikeastaan koskaan niitä sanoja, mutta rakkaus näkyy tekoina. Silloin on turvallista ja hyvää kaikilla.
Sitten on niitäkin perheitä, joissa sanat ja teot on ristiriidassa: vanhalle viinalle haiseva isi "rakastaa" lapsia ja äitiä katumuspäivänä ja tuo kindermunia ja kukkia, mutta silti äidillä on silmä mustana ja lapsen nukkekoti rikki.
Lapsille vahingollista on rakkauden puute. Se on eri asia kuin rakkaus-sanan vähäinen käyttö.
Omille teille aiheen :)
"opetatko lapsesi halveksimaan ja pilkkaamaan rakkauden tunnustuksia?"
-En
"Kuulostaa siltä, kuin opettaisit heidät suhtautumaan tunteista kertomiseen ikään kuin se olisi jotain ala-arvoista."
-En opeta. He ovat itsekkin älynneet ettei tunteista puhuminen tee tunnetta. Kuka vaan voi puhua mitä vaan. Tärkeintä on teot.
Näkyvät myös olevan luonteeltaankin sellaisia ettei hekään välitä ylenpalttisesta hempeilystä.
"Teillä on ilmeisesti joidenkin ryhmittymien pilkkaaminen normaalia toimintaa?"
-Hmm.. nyt menee ihan yli. Ei kyllä tule äkkiä mieleen muita ryhmiä joita me haukutaan ja pilkataan kuin pedofiilit ja isomahaiset setämiehet.
Negatiiviset tunteet ovat hyväksytympiä?
-Ei ne ole. Meillä raikaa ilo ja onni satunnaisia siskorähinöitä lukuuottamatta.
Miten opetat lapsesi suhtautumaan erilaisuuteen; otetaan esimerkkinä uskovaiset
-No ne on saanut olla uskonnontuneilla ja käydä riparia ihan halujensa mukaan. Mitä enemmän he tutustuvat uskontoihin ja uskovaisiin niin sen enemmän he sanovat olevansa ateisteja. Ymmärrän kyllä :D
"vammaiset"
-Ei saa tuijottaa, ja apua pitää tarjota jos näyttää siltä että sen tarvetta olisi. Ei saa pilkata, kiusata tms.
"ulkomaalaiset"
-No heillä on itsellään kavereina mamuja että eiköhän ne opi ihan sitä kauttakin.
"mt-ongelmaiset"
-Ei saa tuijottaa, pilkata ja kannattaa pysytellä kauempana.
Ylipäätänsä vieraitten kanssa kannattaa olla varuillaan. Suhtautua tietysti avoimesti ja positiivisesti mutta pitää aina takaraivossa tieto, että kuka vaan voi tehdä mitä vaan joten sinisilmäinen ei saa olla. Vain tunnustamalla sen ja varautumalla sellaisen mahdollisuuteen, voi välttää paljonkin pahaa.
Suoraviivainen yhdistely jaksaa aina ihmetyttää minuakin :D
lukea nauramatta.
Mä nimittäin kuvittelin tota omalle kohdalle vaikkapa työmatkan päätteeksi, tyyliin, avaisin ulko-oven, laskisin matkalaukun eteiseen ja huutaisin "kulta mä sitten rakastan sua".
Luulisin, että seurauksena olisi hetken hiljaisuus ja ehkä seuraisi kysymys "mitähän se herra on puuhannut sillä "työmatkallaan"?"
lipsahdus? Papu puhui vanhempi-lapsi suhteesta.
On kanssa ollut hauskaa :)
Kyllä mullekkin ekana tulis mieleen että mitähän pahaa äijä sillä reissullaan on oikein tehnyt.
mutta vanhemman reaktiot olisivat varmaan vastaavat, kuin papun lasten ja nuorimmainen tulee kuitenkin ekana halaamaan mua, kun tuun kotiin.
Toi oli hyvä.:)
Aina jos tekee jotain jota ei normaalisti tee, se saa toiset heti epäilemään, et nyt on jotain vialla.
Mieti esim. jos miehes tuo kukkia sulle...sellainen mies joka ei normaalisti niitä kukkia tuo...Vähemmästäkin alkais hälärit soimaan.:DD
Ja lujaa :)
Parasta tässä tutkimuksessa nyt oli se tieto mikä varmistui, että muksut tietää että mä ra.. rak.. noniin.. niitä eikä hekään halua että sitä hoettaisiin koko ajan. Me sovitaan hyvin toisillemme :D
nää kasvatukseen liittyvä kysymykset. Aina joku on absoluuttisen oikeassa ja julistaa ilosanomaansa näillä palstoilla.
Kiinnostais oikeesti mennä jonnekin lapsipalstalle vääntää fundamentalistien kanssa sopivista metodeista.
Mut ei taida sittenkään jaksaa.
Siellä kyllä saisi vääntää hartiavoimin :)
Tietysti on joitain juttuja mitkä sopii kaikkiin, mutta minä nyt tämän (parin viikon päästä) 18v aikana ja 3 lapsen kanssa, olen oppinut seuraavan viisauden.
Jokainen lapsi on yksilö. Vaikka olisi samat vanhemmat ja elelevät samassa perheessä, niin siltikään heihin ei tehoa kaikki samat asiat samalla tavalla. Oikeastaan minä olen opetellut 3 erilaista tapaa kasvattaa, kommunikoida jne. Jotta homma ei menisi liian helpoksi, niin noikin vielä muuttuu matkan varrella iän karttuessa. Eli vieläkään en osaa kaikkea, vaan matka ja opettelu jatkuu :D
Oikeastaan lapsenkasvatuksessa olisi tärkeintä, maalaisjärki, perusasioiden opettelu ja ymmärrys että ne lapset ovat erilaisia, ja sovittaa lapsen mukaan oma kasvatustyyli.
Ei terve aikuinen testaile lapsillaan ihan huvin vuoksi. Varsinkaan netistä saatujen ohjeiden perusteella.
Kaikenmailman Fritzlejä...
puhumassa empiirisestä tutkimuksesta :D Hahaaaahaa
Nooh.;) Saahan hän puhua (eikö niin?), mutta sinänsä joskus ärsyttävää, että miten joitakin sanoja kansanomaistetaan. Tarkoituksena sellaisessa on tietysti saada sanomalle vaikuttavuutta.