Ex-mieheni ja minä edelleenkin himoitaan toisiamme. Meillä on seksuaalista viritystä, flirttiä ja puhetta aika usein, kun jutellaan. Meidän pitää jutella useinkin, koska meillä on yhteisiä lapsia. Ja myönnän, että juttelemme puhelimessa useinkin muuten vain.
Mutta arki meillä ei koskaan toiminut, enkä usko, että se toimisi jatkossakaan. En halua sitä miestä takaisin tähän taloon. Mutta haluan kuitenkin häntä fyysisesti ja hänen kanssa on mukava jakaa ajtuksiaan.
Miten ihmeessä sammuttaisimme tuon kemian??? Sillä ei tästä erosta koskaan tule lopullista... Hänellä on jo uusi tyttökaveri. Minulla ei on vielä poikakaveria. En koe olevani valmis seuraavaan suhteeseen. Miehet näköjään ovat nopeammin valmiita uusiin suhteisiin. Tai he luulevat olevansa valmiita, vaikka eivät oikeasti olekaan.
Hyviä vinkkejä?
Mutta arki meillä ei koskaan toiminut, enkä usko, että se toimisi jatkossakaan. En halua sitä miestä takaisin tähän taloon. Mutta haluan kuitenkin häntä fyysisesti ja hänen kanssa on mukava jakaa ajtuksiaan.
Miten ihmeessä sammuttaisimme tuon kemian??? Sillä ei tästä erosta koskaan tule lopullista... Hänellä on jo uusi tyttökaveri. Minulla ei on vielä poikakaveria. En koe olevani valmis seuraavaan suhteeseen. Miehet näköjään ovat nopeammin valmiita uusiin suhteisiin. Tai he luulevat olevansa valmiita, vaikka eivät oikeasti olekaan.
Hyviä vinkkejä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Kannattaisi ajatella että exällä on uusi tyttökaveri. Oli sitten laastari tai ei. Joku asia teidätkin erotti, eli katse eteenpäin!
Ja exän kanssa ei yhteydenpitoa muuta kuin ne pakolliset!
on naida itsensä kylläiseksi exän kanssa.
Antaa joka reikään niin että paukkuu.
Meillä aivan sama tilanne. Asumuserosta jo kaksi vuotta. Kokoajan meillä menee paremmin, mutta en usko, että koskaan enää asumme yhdessä. Se ei vain onnistu.
Tuntuu, että meillä menee nyt paremmin, kuin moneen vuoteen avioliiton aikana.
Miehellä myös uusi tyttöystävä, jota ei tosin juuri julkisesti mukanaan kuljettele. Luulen, että heidän suhteensakin on jo aikalailla väljähtänyt...:)
Minäkin uskon (vaikken sitä tahdokaan), että emme saa lopullisesti erottua koskaan.
Minäkään en koe olevani valmis uuteen suhteeseen.
Meillä on jo 8 vuotta "erosta" ja seksi pelaa vallan mainioisti, on yksi lapsikin alle kahden vuoden. Takaisin yhteen en häntä ota asumaan, mutta tuo seksi kyllä on aivan verratonta.
Meillä on tilanne tunnustettu. Ei ole kolmansia osapuolia kummallakaan. Saman katon alle emme mahdu.
Tämä on just hyvä näin.
Luultavasti meillekin sopisi sellainen suhde, jossa asutaan eri asunnoissa.
Nyt varmaan täytyy vain odotella, että exä eroaa jossain vaiheessa laastarityttökaveristaan. Sillä aikaa ajattelin kyllä nauttia elämästä ja treffailla muita miehiä. Mutta ei vakavasti. Eihän sitä tiedä jos itselle tulee se elämäni rakkaus vastaan.
En kaipaa exääni sentään niin pahasti, että ahdistaisi. Mitenpä sitä oikeastaan voisi olla edes ikävä, kun kerta joka päivä soitellaan toisillemme?
"En kaipaa exääni sentään niin pahasti, että ahdistaisi. Mitenpä sitä oikeastaan voisi olla edes ikävä, kun kerta joka päivä soitellaan toisillemme? "
Tämän olisin voinut sanoa myös minä!
Mukava kuulla, että en olekaan niin ainutlaatuinen vaikeasti selitettävässä parisuhteessa olija...Pitkään luulin, että näin ei elä kukaan muu.
Joskus ajattelen, että kyllä sen "uuden tyttöystävän" täytyy olla pöljä, kun suostuu olemaan alempana exääkin.:D
No, on tosiaan mukava myös itsekin kuulla, etten ole ns. ainut, joka on erittäin hyvissä väleillä exänsä kanssa.
Oikeastaan tämähän on vapainta ihmissuhdetta juuri nyt. Ei mitään velvollisuuksia tai sitoumuksia. Ollaan tekemisissä, jos siltä tuntuu. No, tosin ei ole sitä seksiäkään minun kohdallani. Mutta voihan sitä joskus elää ilmankin.
Minunkin exän tyttökaveri joutuu joustamaan todella paljon tilanteessa ja sietämään tätä tilannetta. Miksihän? Siksikö koska on niin rakastunut? Tuskin hän on pöljä. Tosin tulinen rakastuminen voi tehdä pöljäksi hetkellisesti.
Itse en koe itseäni pöljäksi. :P
Minäkin ajattelen samalla tavalla nykyisestä vapaudestani, kuin sinä.
Joskus mietin, mitä tapahtuisi, jos muuttaisimme takaisin yhteen, mutta se on aika ohimenevä ajatus. Ei se vaan toimisi.
Me harrastamme sillointällöin seksiäkin entisen mieheni kanssa ja tekemisissä olemme varmasti keskenämme enemmän, kuin hän ja tyttöystävänsä.
Olen sanonutkin entiselle miehelleni, että minä en enää palaisi siihen kolmiodraamaan, mihin avioliittomme päättyi, mutta nyt, kun saan edetä juuri omilla ehdoillani olen tyytyväinen.
Saan tällähetkellä kaiken, mitä haluan ja silti voin katsella avoimin silmin sitä rehellistä uutta rakkautta.
..jotenkin, et ei sitä kemiaa voikkaan koskaan sammuttaa. Se on ja pysyy.
Ainoo keino, jonka mä oon kuullut exän unohtamiseks, on kuulemma hankkia uus..
Noh, kuten sanottu, kaikilta se ei vaan onnistu..
Oli helpotus, kun pääsin ex-muijasta eroon
Heti loppu kaiken moinen jäkätys/valitus/ongelmat jne.
Nyt helppoa elää sinkkuna ei huolta ei probleemia :)
Muutama vakio pano jotka hoitaa tyydytyksen paremmin kuin ex ni ei todellakaan valittamisen aihetta päinvastoin elämä hymyilee ;)
sellaisen itsesi kaltaisen naisen , joka osaa arvostaa sun vaki panopuuksi... itse etsin kumppania koja osaa arvostaa muutakin kuin jalkoväliä ja jolla on päänsä sisällä muutakin kuin kusta!