En oikein tiedä miksi kirjoitan tänne, tekee vaan mieli avautua jollekin. Ystävilleni en viitsi valittaa, kun murheeni eivät ole kovin vakavia.. Ei tähän kuole. =) Mutta miten ihmiset löytää itselleen rakkaan ja rakkauden? Mä olen (40 v nainen)ollut naimisissa kaksi kertaa ja elänyt muuten pari pitempää parisuhdetta (ei yhdessä asumista)mutta tuntuu ettei sitä todellista löydy ollenkaan.. kun kuuntelen ystäviäni, niin tuntuu että kaikilla on joku, jolle ne on elämän rakkauksia ja niiden ex:t kaipailee niitä edelleen. Mä en usko, että mun ex:t kaipailee mua tai olen ollut kenenkään suuri rakkaus (ei ainakaan kukaan ole niin väittänyt). Mun suhteet on kai aina perustuneet enemmänkin hyvään kumppanuuteen kuin intohimoon. Mä en nalkuta enkä vaadi toiselta kamalasti, olen ehkä liiankin ymmärtäväinen. Itse olen mielestäni intohimoinen ja seksi on tärkeä osa suhdetta. Olen valmis kokeilevaankin seksiin enkä ole passivinen, mutta silti tuntuu että minussa on joku vikana kun miehet eivät tunnu haluavan mua.. Siis saan kyllä seksiä joo, mutta haluaisin, että mies haluaisi todella mua ja olisi hiukan sellainen (edes aluksi) ettei pystyisi pitämään sormiaan erossa minusta. Tiedän, että olen nyt puhunut kahdesta täysin eri asiasta; rakkaudesta ja seksistä, mutta kun saisi edes toisen elämääni täysillä. Tiedän, että joku ajattelee ettei ne tule jollei itse ole valmis rakastumaan todella. Mä olen kokenut sen kaksi kertaa, mutta kummallakaan kerralla mä en ollut sille vastapuolelle SE. Ja olen saanut pari ex pariskuntaa takaisin yhteen, kun mies onkin huomannut hetken kanssani oltuaan että ex oli parempi (ehkä olen itse edesauttanut tilannetta yrittämällä saada miehen ymmärtämään myös ex:nsä näkökantaa asioihin.. )En ole koskaan vienyt kenenkään miestä, mun moraali ei anna periksi edes vilkaista varattuja.
Nyt olen ollut jonkun aikaa ihan yksikseni, mutta sekin alkaa taas riittämään ja seksiäkin voisi harrastaa, mutta miten naiset pääsee yhteyteen sopivien miesten kanssa? Mä olen päivittäin töissä tekemisissä useiden miesten kanssa, mutta ne on varattuja joten niiden kautta ei onnistu. Ravintolasta en halua kännikalaa mukaani..
Nyt olen ollut jonkun aikaa ihan yksikseni, mutta sekin alkaa taas riittämään ja seksiäkin voisi harrastaa, mutta miten naiset pääsee yhteyteen sopivien miesten kanssa? Mä olen päivittäin töissä tekemisissä useiden miesten kanssa, mutta ne on varattuja joten niiden kautta ei onnistu. Ravintolasta en halua kännikalaa mukaani..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulle heräsi tästä kysymys, että miksi mennä avioon, jos ei tunne olevanse SE miehelle? Ja oletko sinä tuntenut näiden miesten olevan SE sinulle?
Ystävyydestäkin ja kumppanuudesta voi kasvaa suuri rakkaus eli SE, eli ei sen tarvitse olla heti suurta rakkautta ja auvoa. Mutta kyllähän sitä parissa vuodessa huomaa, onko toisesta loppuelämää jakamaan vai puuttuuko SE. Pari vuotta on hyvä seurustella ennen avioliittoa, jos ei ole varma tunteistaan.
Ja ei se syy ole sinussa, ettei miehet ole sinusta löytäneet elämänsä naista. Kyse on kemioista, jotka toimivat tai eivät.
Onko suhteissasi ollut seuraavia merkkejä:
- Voitte puhua ihan mistä vain helposti
- Tunnette vuosienkin jälkeen onnea ja innostusta, kun toinen tulee kotiin
- Pystytte kunnoittamaan ja arvostamaan toisianne sellaisina kuin olette
- Arkenne on hauskaa ja nauratte toistenne jutuille joka päivä
- Seksuaalinen kanssakäymisenne on nautinnollista ja ette saa tarpeeksenne toisistanne
- Tuette toisianne vaikeina hetkinä ja avaatte sylinne kun toinen sitä tarvitsee
- Kummankaan ei tarvitse miettiä, miten tulisi toimia tai käyttäytyä, vaan kaikki toimintanne on sopusoinnussa
- Erimielisyydet puretaan puhumalla ja sopimalla, ei riitelemällä tai toista syyttämällä
- Läheisyys on jokapäiväistä ja lujittaa suhdettanne
- Ajattelette toisianne, vaikka olisitte kaukanakin toisistanne
- Olette toisillenne maailman tärkeimmät ihmiset, kukaan tai mikään ei pääse väliinne (lapset ovat silmäteriänne, mutta parisuhde on tärkein)
Tässä muutamia näkökulmia. Ikinä parisuhteessa ei mene kaikki hyvin, mutta silloinkin pitäisi nähdä, mitä toinen tuntee ja ajattelee ja tukea toista ja keskustella asioista. Missään vaiheessa ei toista saa mitätöitä tai olla huomioimatta. Itsekkyys tappaa parisuhteen. Omaa elämää toki pitää olla molemmilla, mutta nekin sopusoinnussa.
Kunnioitus ja arvostus on kaikki kaikessa.
Omalla kohdalla huomasin SEn oikean heti kun tapasimme. Juttumme sopivat yhteen, nauroimme, avauduimme, helpotuimme. Jokainen päivä on hyvä.
Ei sitä tiedä, mistä sen oikean löytää. Etsimällä kai tai sattumalta. Varmastikin tutustumalla moniin ihmisiin. Pitämällä sydämen ja silmät auki joka paikassa.
Olen täysin samoilla aalloilla edellisen vastaajan kanssa. Mieti miten peilaat omia tunteitasi.
Siitä ei ole kauan kun olin tilanteessasi, tosin sillä erotuksella että olin odottanut sitä tosi rakkautta 30 ikävuoteen asti harrastamatta edes hakuammuntaa muiden kanssa.
Olin todella yksin siis koko nuoren aikuisiän ja kuvittelin, etten koskaan kohtaa sitä OIKEAA. Tilanne oli mahdoton ja muistan monta pitkää iltaa kun muut oli liikkeellä pariskuntien kanssa ja minä itkin pahaa oloani yksin kotona.
Muutos mikä itsessäni tapahtui ennen mieheni löytämistä oli se, etten enää lokeroinut ihmisiä. Avauduin ja otin vastaan ihmisen arvostelematta heti tämän ulkonäköä tai sitä miltä tämä pintapuolisesti vaikutti. Ja heräsin kuin uutena ihmisenä, kun tajusin etten kipeästi tarvitse ketään, mutta voin tehdä tuttavuutta erilaisten IHMISTEN kanssa. Silloin napsahti.
Nyt ollaan oltu yhdessä kohta 7 vuotta.
Itse tapasin mieheni myös ravintolassa, mitä en ikänään voinut uskoa. Olin kuitenkin juossut niissä pienen ikäni.
En tiedä mikä kohdallasi auttaa, muu kuin itsetutkiskelu. Sitä on tullut itsekin harrastettua vaikeina aikoina, välin liikaakin.
se,että kun oppii olemaan itsenäinen ja on sinut itsensä kanssa ja osaa olla yksin,ei tule niin helposti väärää suhdetta. Monestihan suhteeseen mennään kun ei osata olla yksin,ollaan liian riippuvaisia toisesta,nuorena monesti pariudutaan kun toisetkin tekee niin,etsitään suhdetta epätoivoisesti. Joku on sanonut, että 'rakkaus on kuin perhonen,se karkaa jos yrität ottaa kiinni,mutta kun pysähdyt,se kohta lentää olkapäällesi'...
"En oikein tiedä miksi kirjoitan tänne"
vastaus
"tekee vaan mieli avautua jollekin. Ystävilleni en viitsi valittaa, kun murheeni eivät ole kovin vakavia.. Ei tähän kuole. =)"
----
"kun kuuntelen ystäviäni, niin tuntuu että kaikilla on joku, jolle ne on elämän rakkauksia ja niiden ex:t kaipailee niitä edelleen."
johtopäätelmä
"Mä en usko, että mun ex:t kaipailee mua tai olen ollut kenenkään suuri rakkaus "
"Mun suhteet on kai aina perustuneet enemmänkin hyvään kumppanuuteen kuin intohimoon."
----
tiedät
" Mä en nalkuta enkä vaadi toiselta kamalasti, olen ehkä liiankin ymmärtäväinen. Itse olen mielestäni intohimoinen ja seksi on tärkeä osa suhdetta."
----
"Siis saan kyllä seksiä"
kyllä tai ei?
"mutta haluaisin, että mies haluaisi todella mua ja olisi hiukan sellainen (edes aluksi) ettei pystyisi pitämään sormiaan erossa minusta. "
"tuntuu että minussa on joku vikana kun miehet eivät tunnu haluavan mua.."
----
Nyt olen ollut jonkun aikaa ihan yksikseni, mutta sekin alkaa taas riittämään ja seksiäkin voisi harrastaa, mutta miten naiset pääsee yhteyteen sopivien miesten kanssa?
"Siis saan kyllä seksiä joo"
----
"Tiedän, että olen nyt puhunut kahdesta täysin eri asiasta; rakkaudesta ja seksistä,"
----
lähdetieto
Parisuhteiden sietämätön..
.. vaikeus.. 2.4.2009 klo 10.41