Palstalla tuntuu joillakin olevan epätietoisuutta aineenvaihdunnan perusteista ja jopa niin yksinkertaiset asiat kuin sokerin- ja rasvanpoltto ovat ylivoimaisia asioita ymmärtää. Asioita ei joko ymmärretä tai sitten tarkoitushakuisesti niitä ei haluta ymmärtää vaan esitetään vhh:n vastustamiseksi uusia tulkintoja käyttäen tieteellisiä termejä, joilla on tunnetusti helppo johtaa harhaan. Tässä kuitenkin perustietoa mahdollisimman yksinkertaisesti ja kansantajauisesti esitettynä.
Elimistöllä on kaksi pääasiallista energialähdettä, sokeri ja rasva, ja niiden käyttö kulkee myös rytmien mukaan. Rasva on ihmisen pääasiallinen ja alkuperäinen polttoaine. Ihminen voi elää pelkällä rasvalla ja proteiinilla. Oma maksa valmistaa tarvittavan sokerin noista aineista ja ylläpitää tarvittavaa sokeritasapainoa. Sokeri on tarkoitettu nopeaksi polttoaineeksi hätätilanteita varten jolloin tarvitaan nopeasti lisäenergiaa. Sokerin käyttö polttoaineena on kuulunut alun perin hengissä selviytymisen ääritilanteisiin eikä jatkuvaan käyttöön.
Syötäessä runsaasti hiilihydraatteja ne vaikuttavat elimistön verensokerin tasoon. Se johtuu siitä, että hiilihydraatit muunnetaan glukoosiksi eli sokeriksi niiden saavuttaessa verenkierron. Glukoosin päästyä verenkiertoon se täytyy kuljettaa soluihin toimittamaan tehtäviään. Insuliinihormoni väittää glukoosin soluihin jossa se voidaan heti käyttää energiaksi tai muuntaa glykogeeniksi, käytettäväksi myöhemmin energian lähteenä. Insuliini siis kuljettaa glukoosia soluihin ja antaa sen ensimmäiseksi niihin soluihin, jotka tarvitsevat välittömästi energiaa. Ylimääräinen glukoosi muutetaan siis glykogeeniksi ja varastoidaan maksaan ja lihaksiin. Koska glykogeenivarastot ovat rajalliset, maksa muuntaa jäljelle jäävän glukoosin rasvaksi, joka varastoituu hyllyvänä ihrana vatsan, reisien ja pakaroiden alueelle ja kaikkialle vartaloon.
Runsashiilihydraattinen ruokavalio muuttaa koko aineenvaihduntajärjestelmän päälaelleen.
Elimistö on koko ajan stressitilassa jos energian pääasiallinen lähde on hiilihydraatit. Hitaasti imeytyvä runsashiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa puolestaan sitä, että ihminen on jatkuvasti energian sisäänottovaiheessa sen sijaan, että käyttäisi omia varastojaan. Pitkään jatkuva hiilihydraattien imeytyminen pitää insuliinituotantoa yllä. Runsashiilihydraattisten aterioiden suosiminen tarkoittaa jatkuvaa insuliinin eritystä mikä on omiaan lisäämään insuliiniresistenssiä ja sitä kautta diabetesta. Lisäksi runsaasti hiilihydraattia sisältävä ruokavalio ylläpitää sokerinpolttoa niin, että kalorimäärää vähennettäessä sokerin jälkeen poltetaan ensiksi proteiinit muuttamalla ne sokeriksi ja vasta lopuksi käytetään rasva. Jatkuva sokerin poltto kuluttaa myös antioksidanttivarastoja ja vitamiineja enemmän kuin luonnollinen aineenvaihdunta.
Jos suolisto on jatkuvasti täynnä ruokaa on se suuri rasitus elimistölle. Ruuansulatus ja imeytyminen on oma erillinen tapahtuma, joka on energian polttamisen vastakohta. Ei voi olla ymmärrettävissä että sokeritasapainoa säädellään hitaasti imeytyvällä ruoka-aineella, vaan sokeritasapainon tulisi löytyä elimistön omasta säätelystä ja vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa sillä se tasaa verensokerin heittelyt hyvin nopeasti.
Kun nykyisten suositusten mukaan syödään liian paljon hiilihydraatteja, ylensyönnin noidankehä käynnistyy, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössä sokeriksi ja ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistö sitten torjuu verensokerin nousun erittämällä runsaasti insuliinia, joka kääntää verensokerin nopeasti laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee energiapulaksi, mikä aiheuttaa lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi, tästä on seurauksena se, että ihminen lihoo.
Kun hiilihydraattien määrää vähennetään, vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. Lisääntynyt rasvan kulutus ei aiheuta samanlaista kierrettä kuin lisääntynyt hiilihydraattien kulutus. Siksi kannattaa suosia vähähiilihydraattista ja runsasrasvaisempaa ruokavaliota. Positiiviset terveysvaikutukset tulevat vielä kaupan päälle.
Asiaa valaisee myös Iltalehdessä julkaistu artikkeli:
”Hiilihydraatit minimiin
Virallisten ravitsemussuositusten mukaan myös laihduttajan tulisi syödä vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ravintoa, laskea kaloreita ja syödä usein. Lääkäri Antti Heikkilä puolestaan kehottaa syömään harvoin ja vähentämään ravinnon hiilihydraattien määrän alle 70 grammaan tai jopa alle 50 grammaan vuorokaudessa. Hänen mukaansa myös jatkuva syöminen sekoittaa järjestelmän: ihmisen aineenvaihdunta toimii tietyn rytmin mukaan, se vuoroin varastoi energiaa ja kuluttaa sitä. Heikkilä kehottaa unohtamaan välipalat ja syömään kolme ateriaa päivässä niin, että aterioiden väli on 5-6 tuntia.
Aterian jälkeen elimistö polttaa aluksi pelkkää sokeria ja insuliinin eritys kasvaa. Insuliinin avulla kaikki ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu rasvaksi, joka on elimistön luonnollinen energialähde. Sokerinpolttovaiheen jälkeen elimistö alkaa käyttää rasvaa polttoaineenaan. Rasvanpoltto jatkuu seuraavaan ateriaan, joka laukaisee jälleen insuliinin erityksen.
Ideana on siis syödä niin, että elimistö siirtyisi mahdollisimman nopeasti käyttämään rasvaa polttoaineena eikä kävisi sokerin voimalla. Välipalat sotkevat rytmin, koska elimistö ei ehdi kunnolla siirtyä sokerinpolttovaiheesta rasvanpolttovaiheeseen. Silloin, kun elimistö käy pääasiassa sokerilla, ihmisellä on koko ajan nälkä.”
http://www.iltalehti.fi/terveys/200708216457526_tr.shtml
Elimistöllä on kaksi pääasiallista energialähdettä, sokeri ja rasva, ja niiden käyttö kulkee myös rytmien mukaan. Rasva on ihmisen pääasiallinen ja alkuperäinen polttoaine. Ihminen voi elää pelkällä rasvalla ja proteiinilla. Oma maksa valmistaa tarvittavan sokerin noista aineista ja ylläpitää tarvittavaa sokeritasapainoa. Sokeri on tarkoitettu nopeaksi polttoaineeksi hätätilanteita varten jolloin tarvitaan nopeasti lisäenergiaa. Sokerin käyttö polttoaineena on kuulunut alun perin hengissä selviytymisen ääritilanteisiin eikä jatkuvaan käyttöön.
Syötäessä runsaasti hiilihydraatteja ne vaikuttavat elimistön verensokerin tasoon. Se johtuu siitä, että hiilihydraatit muunnetaan glukoosiksi eli sokeriksi niiden saavuttaessa verenkierron. Glukoosin päästyä verenkiertoon se täytyy kuljettaa soluihin toimittamaan tehtäviään. Insuliinihormoni väittää glukoosin soluihin jossa se voidaan heti käyttää energiaksi tai muuntaa glykogeeniksi, käytettäväksi myöhemmin energian lähteenä. Insuliini siis kuljettaa glukoosia soluihin ja antaa sen ensimmäiseksi niihin soluihin, jotka tarvitsevat välittömästi energiaa. Ylimääräinen glukoosi muutetaan siis glykogeeniksi ja varastoidaan maksaan ja lihaksiin. Koska glykogeenivarastot ovat rajalliset, maksa muuntaa jäljelle jäävän glukoosin rasvaksi, joka varastoituu hyllyvänä ihrana vatsan, reisien ja pakaroiden alueelle ja kaikkialle vartaloon.
Runsashiilihydraattinen ruokavalio muuttaa koko aineenvaihduntajärjestelmän päälaelleen.
Elimistö on koko ajan stressitilassa jos energian pääasiallinen lähde on hiilihydraatit. Hitaasti imeytyvä runsashiilihydraattinen ruokavalio tarkoittaa puolestaan sitä, että ihminen on jatkuvasti energian sisäänottovaiheessa sen sijaan, että käyttäisi omia varastojaan. Pitkään jatkuva hiilihydraattien imeytyminen pitää insuliinituotantoa yllä. Runsashiilihydraattisten aterioiden suosiminen tarkoittaa jatkuvaa insuliinin eritystä mikä on omiaan lisäämään insuliiniresistenssiä ja sitä kautta diabetesta. Lisäksi runsaasti hiilihydraattia sisältävä ruokavalio ylläpitää sokerinpolttoa niin, että kalorimäärää vähennettäessä sokerin jälkeen poltetaan ensiksi proteiinit muuttamalla ne sokeriksi ja vasta lopuksi käytetään rasva. Jatkuva sokerin poltto kuluttaa myös antioksidanttivarastoja ja vitamiineja enemmän kuin luonnollinen aineenvaihdunta.
Jos suolisto on jatkuvasti täynnä ruokaa on se suuri rasitus elimistölle. Ruuansulatus ja imeytyminen on oma erillinen tapahtuma, joka on energian polttamisen vastakohta. Ei voi olla ymmärrettävissä että sokeritasapainoa säädellään hitaasti imeytyvällä ruoka-aineella, vaan sokeritasapainon tulisi löytyä elimistön omasta säätelystä ja vähähiilihydraattinen ruokavalio auttaa sillä se tasaa verensokerin heittelyt hyvin nopeasti.
Kun nykyisten suositusten mukaan syödään liian paljon hiilihydraatteja, ylensyönnin noidankehä käynnistyy, sillä kaikki hiilihydraatit muuttuvat elimistössä sokeriksi ja ne nostavat nopeasti verensokeria. Elimistö sitten torjuu verensokerin nousun erittämällä runsaasti insuliinia, joka kääntää verensokerin nopeasti laskuun. Nopeasti laskevan verensokerin elimistö tulkitsee energiapulaksi, mikä aiheuttaa lisää nälän tunnetta, vaikka juuri olisi syöty ja elimistö itse asiassa samaan aikaan varastoi liikenevää energiaa mahdollisimman tehokkaasti rasvaksi, tästä on seurauksena se, että ihminen lihoo.
Kun hiilihydraattien määrää vähennetään, vältytään tuolta verensokerin nousujen ja laskujen kierteeltä, ja elimistö siirtyy polttamaan rasvavarastoja energiaksi. Lisääntynyt rasvan kulutus ei aiheuta samanlaista kierrettä kuin lisääntynyt hiilihydraattien kulutus. Siksi kannattaa suosia vähähiilihydraattista ja runsasrasvaisempaa ruokavaliota. Positiiviset terveysvaikutukset tulevat vielä kaupan päälle.
Asiaa valaisee myös Iltalehdessä julkaistu artikkeli:
”Hiilihydraatit minimiin
Virallisten ravitsemussuositusten mukaan myös laihduttajan tulisi syödä vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävää ravintoa, laskea kaloreita ja syödä usein. Lääkäri Antti Heikkilä puolestaan kehottaa syömään harvoin ja vähentämään ravinnon hiilihydraattien määrän alle 70 grammaan tai jopa alle 50 grammaan vuorokaudessa. Hänen mukaansa myös jatkuva syöminen sekoittaa järjestelmän: ihmisen aineenvaihdunta toimii tietyn rytmin mukaan, se vuoroin varastoi energiaa ja kuluttaa sitä. Heikkilä kehottaa unohtamaan välipalat ja syömään kolme ateriaa päivässä niin, että aterioiden väli on 5-6 tuntia.
Aterian jälkeen elimistö polttaa aluksi pelkkää sokeria ja insuliinin eritys kasvaa. Insuliinin avulla kaikki ylimääräinen hiilihydraatti muuttuu rasvaksi, joka on elimistön luonnollinen energialähde. Sokerinpolttovaiheen jälkeen elimistö alkaa käyttää rasvaa polttoaineenaan. Rasvanpoltto jatkuu seuraavaan ateriaan, joka laukaisee jälleen insuliinin erityksen.
Ideana on siis syödä niin, että elimistö siirtyisi mahdollisimman nopeasti käyttämään rasvaa polttoaineena eikä kävisi sokerin voimalla. Välipalat sotkevat rytmin, koska elimistö ei ehdi kunnolla siirtyä sokerinpolttovaiheesta rasvanpolttovaiheeseen. Silloin, kun elimistö käy pääasiassa sokerilla, ihmisellä on koko ajan nälkä.”
http://www.iltalehti.fi/terveys/200708216457526_tr.shtml
Vastaukset 35
Vanhimmat
Nyt mekin tiedämme.
Vielä täällä. Onko hän lukenut lääkäriksi?
Mattilan akan vahinko se vaan taas on täällä suuna päänä. Esiintyi Iltalehdessä lääkärinä ja aukoi asiattomasti päätään sairaille ihmisille. Sai bannin. Nyt hakee korviketta kirjoittamalla tänne.
Oiskohan kannattanut hakea tuohon ohjelmaan, olisit sopinut siihen niin hyvin.
"Silloin, kun elimistö käy pääasiassa sokerilla, ihmisellä on koko ajan nälkä.”
Itse söin kaurapuuron pellavansiemenrouheella aamulla noin kello 06:00, eikä vieläkään ole nälkä.
Eli milloin se nyt sitten tulee?
Mattilan aloitusviesti. VHH palstalla ei näköjään saisi kirjoittaa mitään VHH:sta muuta kuin negatiivista. Ymmärrän kyllä että VHH:n vastustajille totuus on hankala asia ja siksi se pitäisi aina lakaista maton alle piiloon.
mitä tapahtuu. Poistettavaksi on pyydetty myös neljää edellistä aloitusta; paluu arkeen, myrskyn merkki, maistuuko pihvi ja meidän oma. Kaikkia noita on myös pyydetty poistettavaksi ja nehän ovatkin palstan aiheeseen kuulumattomia viestejä. Mutta seurataan tilannetta mitä ylläpito tekee.
ole vähän niinkuin massapostitusta, mikä on kiellettyä? Mattila pistää tuon saman typerän kirjoituksen vähän väliä.
En tiedä tuosta vhh:sta, en ole uskaltanut edes kokeilla, kun se menisi pelkäksi lihan, juuston ja munien syömiseksi, sillä ei kasviksilla nälkä lähde. Kun en edes syö punaista lihaa ollenkaan, ja broileriakin vain parilla aterialla viikossa. Laitan herkullista linssisoppaa tai soijarouhe-soijasuikalepataa joka viikko. No joo, noudatan löyhästi jonkinlaista välimeren ruokavaliota.
Miksi sitten laihdun koko ajan vain vähentämällä energian määrää päivää kohden? Olen 10 kuukaudessa laihtunut 9 kiloa, ja voin sanoa, että on tätäkin helppo noudattaa. Hidas laihtuminen takaa sen, että tottuu vähempään syömiseen. Tiedän melko hyvin, että jos ruokavaliosta tulee hankala noudattaa pitemmän päälle, siihen kyllästyy, ja niin myös kilot palaavat. En tähän tarvitse mitään tukea mistään, itse päätän, mitä syön.
Käyn myös liikkumassa salilla ja uimassa joka viikko vähintään 3-4 kertaa, ja joka päivä kävelen sen puoli tuntia. Eikä tarvii periaatteessa vältellä mitään. Ruisleipää menee n. 4-5 palaa päivässä. Helppoa!
totuudesta. Olet aivan oikeassa. Dieetistä riippumatta, kalorivajaus johtaa painonpudotukseen. Pitkällä aikavälillä painonpudotus on sama kaikilla dieeteillä, kun kalorivaje on sama. VHH:ssa kyse onkin nälänhallinnasta, joka johtaa painonhallintaan. Se soveltuu useimmille, koska nälkä pysyy kurissa. Mainitsit, että sinulle on helppoa tottua vähempään syömiseen. Se ei ole sitä kaikille, varsinkaan runsailla hiilihydraateilla, mikä johtaa verensokerin heittelyyn.
Osa voi lopettaa tupakoinnin helposti, osa pääsee viinasta eroon helposti jne...Kaikille se ei ole yhtä helppoa. Eihän VHH ole autuaaksi tekevä, mutta sopii useimmille, koska verensokeri pysyy kurissa ja ruokavalio tuo kylläisyyden tunteen ja tällöin ruokailusta tulee säännöllistä, eikä tarvitse koko ajan mussuttaa.
En edelleenkään ole löytänyt selitystä sille mikä on sokerinpolttovaihe ihmisessä. Erään käsityksen mukaan se on sitä että kun syödään hiilihydraatteja niin sen jälkeen elimistö menee sokerinpolttoon, elikkä kaikki elimistön käyttämä energia on sokeria ja rasvaa ei pala ollenkaan. Tätä tukevaa aineistoa ei löydy mistään ja olen etsinyt sellaista todella paljon.
Toistaiseksi ainoa eläin jolla on tällainen sokerinpolttovaiheominaisuus on pallasinkielilepakko (Glossophaga soricina), alle 10 grammaa painava otus. Se käyttää sokeria energiana jo muutaman sekunnin kuluttua meden imemisestä ja vajaassa puolessa tunnissa sokeri on sen ainoa käyttöenergia. Sillä voidaan sanoa olevan sokerinpolttovaihe.
Ihmisellä ei ole tällaista sokerinpolttovaihetta. Energiahan palaa mitokondrioissa
"Siellä syömämme glukoosi ja rasvat palavat hapen avulla mitokondrioissa solun käyttöenergiaksi, adenosiinitrifosfaatiksi (ATP)."
(Anu Vartiovaara).
Tuosta mainitusta polttoaineesta 90% on rasvaa ja loppu glukoosia, ja ainoastaan oikein kovassa rasituksessa (anaerobinen) rasvaa on alle puolet. Mitään sokerinpolttovaihetta en ole ihmiselle löytänyt, ja mainitsemani lepakko lienee faunasta ainoa jolla sellainen on.
Rasvanpolttovaihe ihmisellä sen sijaan on. Siihen pääsee yli tunnin mittaisella kovatempoisella liikunnalla, joka kuluttaa lihasten glykogeenivarastot loppuun. Tällöin ihminen käy pelkällä rasvalla, teho tosin putoaa kolmanneksella. Tällaista vaihetta ei sohvaperunat saavuta koskaan.
On kuitenkin yksi tapa saada rasvan palaminen pysähtymään ja hiilihydraattien siinä samassa. Alkoholi lopettaa lähes kaiken muun energian käytön, sekä rasvojen että hiilihydraattien. Kenties tuo sokerinpolttovaiheen keksijä onkin tarkoittanut alkoholinpolttovaihetta, jonka alaisena hän sitten niitä kirjojaan kirjoittelee ja on sitten seonnut sanoissaan. Tai sitten kaveri on käyttänyt hieman vahvempia aineita jotka ovat saaneet hänet kuvittelemaan olevansa lepakkomies, sokerinpolttovaiheineen päivineen.
Aineistoa voi itse kukin etsiä mistä tahtoo, kunhan muistaa että asia joka on mainittu ainoastaan yhdessä ainoassa epätietelllisessä teoksessa, tuskin pitää paikkaansa. Tälläinen sokerinpolttovaihe olisi varsin tunnettu varsinkin kehittyneen nykylääketieteen aikana, joka on mahdollistanut ihmisen eliniän pidenemisen vuosikymmenillä, ja po. vaiheen tulisi myös löytyä varsin helposti tavallaisista perusasioita käsittelevistä ravitsemuskirjoista.
Vaikka kaippa elimistökin ainakin liikkuessa käyttää sitä ravinnosta saatavaa sokeria (vai kiertääkö sekin glykogeenin kautta?). Ravinnon hiilarit pilkkoutuvat todella nopeasti glukoosiksi ja varastoituvat rasvaksi.
Tunti ei kyllä glykogeenivarastojen tyhjentämiseen riitä tai tahdin pitää olla kyllä hirvittävä.
Tuohon alkoholiväitteeseen en usko, toki maksa prosessoi vain alkoholia mutta koska alkoholin palamiseen menee kohtuullisen pitkä aika (keskipainoisella 7 g/h=49 kCal/h) niin siitä saatavalla energialla ei pystyisi liikkumaan laisinkaan. Mä olen kävellyt 18 km (Hyvinkää-Riihimäki-kämpille) neljän tuopin jälkeen. Menomatkalla olin toki selvin päin.
Rasva kiertää veren mukana ja on käytettävissä jokaisessa kohteessa joka energiaa tarvitsee. Lihasten glukogeenivarastot ovat käytettävissä vain siinä lihaksessa johon ne ovat varastoituneena. Se ei lähde veren mukana kuljetettavaksi kuten rasva tekee.
Lihaksissa on glykogeenivarastojen lisäksi myös omia rasvavarastoja joita käyttää se lihas joihin se on varastoitunut. Hyvin harjoitettu lihas sisältää näitä varastoja enemmän kuin huonosti harjoitettu lihas, ja ne ovat myös tavallista nopeammin käytettävissä.
Heti ruokailun jälkeen rasva veressä on tietysti normaalia suuremmalta osalta sitä rasvaa joka on glukoosista muunnettua, mutta rasvaa se on silti, ei glukoosia.
Asiassa sotkeudutaan usein tilanteeseen, jolloin jo olemassa olevien rasvavarastojen käyttö on torpattu siksi että veressä on riittävästi rasvaa, sitä glukoosista tuotettua, ja näin kuvitellaan että rasvaa ei käytetä energiana. Kyllä sitä käytetään, mutta ei sillä hetkellä rasvavarastoista koska veressä on runsaaasti glukoosista muunnettua rasvaa.
Kaikki käytettävä glukoosienergia ei ole glykogeenin kautta kierrätettyä, vaan lihakset voivat käyttää glukoosia myös suoraan verestä. Suoraan verestä otettua glukoosia käytetään eniten siinä vaiheessa kun lihasten glukoosivarastot ovat huvenneet mutta määrä ei silti kata kuin parhaimmillaan vajaan kolmanneksen energiantarpeesta ja sitäkin vain suht. vähän aikaa. Arkiaskar-rasituksessa glukoosin käyttö suoraan verestä on kuitenkin olematonta.
Alkoholista en oikeasti tiedä sen kummemmin kuin että sen sanotaan pysäyttävän muun energian kulutuksen. Tietty sanomassani on joitakin epäjohdonmukaisuuksia, mm. tietous että alkoholin palamiseen ei voi liikunnalla vaikuttaa koska silloinhan alkoholi olisi käyttöenergian lähde. Tai tiedä sitten miten asia on, ehkä sitä ei vain myönnetä koska se saattaisi aiheuttaa todellisen kuolema-aallon jos väki kävisi lenkillä krapuloissaan päästäkseen vaikkapa auton rattiin. On viinaa silti kiva juoda ja unohtaa hetkeksi kaikki terveellisyyshapatus.
Tuo vastaa suurin piirtein omia mietteitäni koska itsellä tuo hiilaritankkaus toimii kohtuullisesti pitkän treenin loppupuolella eli sillä välttää ns. seinä-ilmiön eli kaikki energia tuntuu loppuvan muttei silläkään määräämättömästi jaksa.
Mä en liiku koskaan täydellä vatsalla, mulla on yleensä neljä tuntia väliä ruokailun ja liikunnan välillä. Tuolla tavalla jaksan huomattavasti paremmin kuin lyhyemmällä tauolla.
Tuosta alkoholista, se huonontaa suoritusta älyttömän paljon ja ennen kaikkea palautuminen on hitaampaa. Tuntuisi ihan siltä, että glukogeenivarastot kuluisivat loppuun vaikka mulla kävelyvauhdilla syke on hiukan yli sata eikä glukogeeniä pitäisi kulua lainkaan.
Tuosta sokerinpolttovaiheesta luulen, että kyse on enemmän psykologiasta kuin fysiologiasta. Varsinkin nämä initaatiovaiheet tuntuvat samalta kuin tupakkalakko; pari ekaa viikkoa ovat vaikeita.
etteimuka glukoosi lähde veren mukana kiertoon lainkaan ja sitten kerrot että lihakset voivat käyttää glukoosia myös suoraan verestä. Oletko trolli?
Glukoosi varastoidaan glykogeeninä ja se on käytettävissä vain siinä lihaksessa johon se on varastoitunut. Glukoosia ei varastoida muussa muodossa.
Veressä on tietty glukoosipitoisuus ja sitä säätelee mm. maksa. Ainoastaan maksan glykogeenivarastot ovat irroitettavissa verenkiertoon, lihasten ei.
Veren glukoosia käytetään lihasten energiana eniten siinä vaiheessa kun lihasten omat varastot ovat huvenneet.
Jotakuinkin samoin olisin vastannut itsekin.
Hyvä huomata että täällä on myös muita jotka tietävät jotain.
Niinhän minäkin kirjoitin että ylimääräinen glukoosi muutetaan glykogeeniksi ja varastoidaan maksaan ja lihaksiin.
Niin, kiitos että kerrot asioita kansantajuisesti niin että tavallinen laihduttajakin ymmärtää mitä elimistössä tapahtuu. Tästä on suuri apu kaikille VHH:sta kiinnostuneille. Luotettavuuttasi lisää se että kirjoitat omalla nimelläsi ja annoit myös linkin josta selviää lääkäri Antti Heikkilän kanta asiaan. Olet itsekin saanut tuloksia aikaan. Sitä toivon minäkin kun olen aloittamassa VHH:ta.
Kiitos vaan itse itsellesi kirjoittamasta kiitoksesta. Muut eivät sitä teekään.
palstan aiheesta jotain esimerkkiä. Kauanko olet ollut VHH:lla ja minkälaista dieettiä noudatat. Uskallatko pistää itsesi peliin niin kuin Mattila tekee?
En todella halua laittaa itseäni peliin samalla tavalla kuin xxxxx tekee. En halua joutua sellaisen vainon kohteeksi kuin mitä m...... tekee esim. erään skärin alias viime aikona SS:n kohdalla. Puhumattakaan että joka asiassa pitää miettiä xxxxx:n haluja tehdä tutkintapyyntöjä, korvaukset voitetusta jutusta eivät tähän mennessä koskaan ole korvanneet todellisia kuluja ja vaivaa.
Mielipiteet ovat silti täysin todelliset.
Helppoonkin juttuun menee helposti vastaajan aikaa parikymmentä tuntia, hankalampaan paljonkin enemmän. Jos siitä saisi korvauksen joka olisi vaikkapa vastaajan keskimäräisen palkan mukainen ammatin mukaaan, vaikkapas 18 egee/tunti, nousisi kantajan kulut sellaisiksi että pistäisi miettimään, ei huvikseen tekisi tutkintapyyntöjä.
Eikä työttömältä muutenkaan saa mitään, ilmaiset ovat heidän oikeusavustajat ja korvausten perintä aiheuttaa kuluja enemmän kuin hyötyä.
Suosittelisin kaikille,lukekaa ajatuksella kj.mattilan kirjoitus Rasva,sokeri ja VHH.Siihen kiteytyy koko VHH:n "salaisuus"! Kaikki kysymykset saavat vastauksen koskien rasva-ja hiilihydraatti aineenvaihduntaa.
että kerrotaan selkokielellä mistä on kysymys. Nyt on helppo jatkaa tällä tiellä kun saa oikeanlaista tietoa.
Otetaan täkin esille kun esiintyy epätietoisuutta.
Muistutetaan tästäkin kun palstalla on väärää tietoa liikkeellä.
Onko tuosta "sokerinpolttovaiheesta" mitään näyttöä? Ai ei ole? Ai pelkästään Heikkilän mielikuvituksen tuotetta?
Kiitos, case closed...
Onpas, hedelmälepakoista kertovassa kirjallisuudessa. Ei se Heikkilä ihan hatusta ole tuota vetänyt. =)
Heikkilällä on mennyt ihmisen ja hedelmälepakon elintoiminnot.
Että sellainen lääkäri... ;-)
Sinulla on ajatustoiminta lepakon tasolla eli et ymmärrä mitään.
Laitapa lähteitä aiheesta. Muitakin kuin Heikkilän blogi.
Sehän on itsestään selvä asia että ihmisen elimistö polttaa sokeria ja silloin kun sokeri palaa mitokondrioissa niin on sokerinpolttovaihe.
Täässä vastaus kysyjälle joka ei ymmärrä.
Perusasiat esille.