Ihastuminen on ahdistavaa, kun se menee siihen pisteeseen, että on korviaan myöten ihastunut.
Jos molemmat ovat vapaita, ei itselleni olisi aloitteen teko vaikeaa.
Mutta,
kun toinen, tai molemmat ovat varattuja, ei tilanne ole ihana ollenkaan. Aluksi on piristävää tuntea ihastumisen tunnetta, mutta tunteitaan kun ei voi määrätä alkamaan tai loppumaan. Siihen kyllä mitä tunteillaan tekee voi vaikuttaa.
Oma käyttäytymiseni tätä ihastuksen kohdetta kohtaan on muuttunut. Välillä olen todella välinpitämätön, koska pelkään niin, että jään tunteistani kiinni, tosin ajoittain yritän tietoisesti jäädä niistä kiinni, että hän ymmärtäisi, kuinka paljon hänestä pidän. Käyttäydyn varmasti aika oudolla tavalla.
Aiemmin juttelimme, ja nauroimme ilman vaivaantunutta tunnelmaa, nykyisin tuntuu, että kaikki kommunikointimme ja tekemämme asiat on enemmän tai vähemmän vaivaantunutta.
No, välillä ajattelen/kuvittelen hänellä olevan jotain tunteita myös minua kohtaan. Tulee aika lähelle, pyytää tauolle jne.
sitten toisella hetkellä hän käyttäytyy minua kohtaan välinpitämättömästi, puhuukin vain jos on jotain työhön liittyvää asiaa.
Olen ihan sekaisin mitä hän minusta ajattelee, ajatteleeko yhtään mitään. Pitääkö hän minusta, onko hän ehkä myös ihastunut minuun? Vähän, yhtä raastavasti kuin minä häneen? Kokeeko hän minut vain ahdistavana, vai mitä ihmettä?
Olen miettinyt sitäkin, johtuuko hänen käytöksensä siitä, että hän on huomannut ihastumiseni ja koska ei itse ole ihastunut on häkeltynyt, eikä halua ruokkia ihastumistani, kivana kaverina hän nyt ainakin minua pitää, sen tiedän, eikä halua kenties loukata? Eli tavallaan peilaa omaa käytöstäni, eikä ole ihastunut, vaikka itse ihastuneena haluan näin uskoa, käyttäytyyhän hän lähes samoin kuin minä, ja minulla se johtuu vain ihastumisesta.
No, helpointahan olisi kysyä, selviäisi tämäkin, mutta enhän voi mennä töksäyttelemään työkaverille, "Hei, mä muuten tykkään susta" tai tietty toisaalta voisin, mutten uskalla ottaa riskiä, ettei hän tunnekaan samoin, tai ettei ole edes ymmärtänyt asiaa. Töitä pitää kuitenkin jatkossakin tehdä yhdessä, eikä houkuttele ajatus, että hänen pitää vältellä minua, enkä halua sekoittaa hänen elämäänsä, enkä omaanikaan.
Kuitenkin haluaisin hänet!
Mikä nappi säätää pääni nollavaiheelle, ja tasaa tämän tunteen.
Jos molemmat ovat vapaita, ei itselleni olisi aloitteen teko vaikeaa.
Mutta,
kun toinen, tai molemmat ovat varattuja, ei tilanne ole ihana ollenkaan. Aluksi on piristävää tuntea ihastumisen tunnetta, mutta tunteitaan kun ei voi määrätä alkamaan tai loppumaan. Siihen kyllä mitä tunteillaan tekee voi vaikuttaa.
Oma käyttäytymiseni tätä ihastuksen kohdetta kohtaan on muuttunut. Välillä olen todella välinpitämätön, koska pelkään niin, että jään tunteistani kiinni, tosin ajoittain yritän tietoisesti jäädä niistä kiinni, että hän ymmärtäisi, kuinka paljon hänestä pidän. Käyttäydyn varmasti aika oudolla tavalla.
Aiemmin juttelimme, ja nauroimme ilman vaivaantunutta tunnelmaa, nykyisin tuntuu, että kaikki kommunikointimme ja tekemämme asiat on enemmän tai vähemmän vaivaantunutta.
No, välillä ajattelen/kuvittelen hänellä olevan jotain tunteita myös minua kohtaan. Tulee aika lähelle, pyytää tauolle jne.
sitten toisella hetkellä hän käyttäytyy minua kohtaan välinpitämättömästi, puhuukin vain jos on jotain työhön liittyvää asiaa.
Olen ihan sekaisin mitä hän minusta ajattelee, ajatteleeko yhtään mitään. Pitääkö hän minusta, onko hän ehkä myös ihastunut minuun? Vähän, yhtä raastavasti kuin minä häneen? Kokeeko hän minut vain ahdistavana, vai mitä ihmettä?
Olen miettinyt sitäkin, johtuuko hänen käytöksensä siitä, että hän on huomannut ihastumiseni ja koska ei itse ole ihastunut on häkeltynyt, eikä halua ruokkia ihastumistani, kivana kaverina hän nyt ainakin minua pitää, sen tiedän, eikä halua kenties loukata? Eli tavallaan peilaa omaa käytöstäni, eikä ole ihastunut, vaikka itse ihastuneena haluan näin uskoa, käyttäytyyhän hän lähes samoin kuin minä, ja minulla se johtuu vain ihastumisesta.
No, helpointahan olisi kysyä, selviäisi tämäkin, mutta enhän voi mennä töksäyttelemään työkaverille, "Hei, mä muuten tykkään susta" tai tietty toisaalta voisin, mutten uskalla ottaa riskiä, ettei hän tunnekaan samoin, tai ettei ole edes ymmärtänyt asiaa. Töitä pitää kuitenkin jatkossakin tehdä yhdessä, eikä houkuttele ajatus, että hänen pitää vältellä minua, enkä halua sekoittaa hänen elämäänsä, enkä omaanikaan.
Kuitenkin haluaisin hänet!
Mikä nappi säätää pääni nollavaiheelle, ja tasaa tämän tunteen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ja mihin suuntaan? itsellä vähän samanlainen tilanne kun sulla ja vaikeaa on!
Länteen päin.
samanlainen tilanne.Tavallaan raastavaa ja mietityttävää. Mutta..pääasia ensiks,mitä itse
mietit. Kannattaa katsella rauhassa tilanteen
kehitystä (Vaikka vaikeeta onkin) ja mennä tilanteen mukaan. Jos toistakin kiinnostaa, niin
kyllä hän siitä jotain merkkejä tulee antamaan.
Jos näin käy,niin sitten, kun sopiva tilaisuus tulee
kertoa/toimia. Jos taas ei ole kiinnostusta,niin ei kannata muuta kuin yrittää päästä ihastuksesta yli.
Kannattaa osoittaa vähän kiinnostusta,muttei liikaa innostua. Ihan välinpitämätönkään ei kannata olla, koska hänelle voi tulla käsitys, ettei sinua kiinnosta.
Yleensä asiat ajanmittaa selviää.Toivotan onnea.
Kyllä ne voi jäädä ihan täysin arvoitukseksi. Jos molemmat mietti mitä toinen ajattelee eikä saa sanaa suustaan niin kyllä siinä täysi pattitilanne on. Varsinkin jos toinen vielä vaihtaa työpaikkaa ja asiat jää ilmaan roikkumaan.
Varattu osapuoli?
molemmat
voi ei...toi on hirvee tilanne, ite olin samas jamas mutta kerroin ihastukselleni mitä tunsin vaikka tiesin ettei meille koskaan mitään vakavaa voi kehittyä. Molemmat oltiin sillon varattuja, (typerästi tehty) mutta se ei meitä haitannu...vastapuoli ei ole oikeastaan koskaan vastannu tunteisiini niin kun oisin halunnu, mutta tiedän että välittää musta jollain omalla tapaa paljon...nyt on tullu reilu vuosi täyteen ja voin sanoo ettei se enää ole mitään pientä ihastusta. Hän on pysyny elämässä silti vaik oon varmaan välil ahdistava.
kuin kysyä. Sillä ne tunteet selviävät. Voihan olla, että toisen epävarma ja ailahteleva käytös johtuu juuri siitä, että hänkin on ihastunut.
on itsellänikin menossa, paitsi että mielestäni me emme ole vaivautuneita toistemme seurassa. Jos olisin vapaa ja hän, niin olisin tehnyt aloitteen jo aika päiviä sitten!
Katonpa tässä päivän kerrallaan mitä elämässä tuleman pitää ja nauttia ihastukseni seurasta niin paljon kuin mahdollista;)
sun puolisosi!
tuomitse, kun et tiedä olosuhteita!