Mitä vikaa tavallisuudessa ja keskinkertaisuudessa on? Kannattaako itsestään tehdä mitään erikoisempaa, kuin onkaan? Tavallisiahan me kaikki lopulta olemme. Keskinkertaisuudesta en sitten tiedä niinkään.
Miksi kukaan ei halua olla
tavis?
33801
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 33
Vanhimmat
spesiaali just sen ihmisen silmissä, joka hänestä välittää. Muiden mielipiteillä taas ei ole mitään merkitystä - mulle ainakaan.
Kyllä ma luulen, että jokaiselle sillä on toisinaan merkitystä, mitä toiset ajattelevat minusta/sinusta/teistä/heistä.
välittämästä. Jos ei se ihminen välitä, jonka eniten maailmassa toivois musta välittävän, niin mitä väliä silloin on muidenkaan välittämisillä.
niin sitten. Oliko onnellisuutesi kiinni vain siitä eräästä?
muista, että olisin keneltäkään muulta koskaan kaivannut hyväksyntää ja myös saanut sitä. Se on itseasiassa ensimmäinen mies, jonka kanssa koskaan oon tuntenut oloni hyväksytyksi - Niin, et oon tuntenut et kelpaan just tällaisena kuin oon. Vaikka on ollut muita miehiä, niin kukaan ei ole koskaan saanut tuntemaan samalla tavalla.
Et koskaan saanut hyväksyntää? Keltään? Ikinä?
mutta en, en lapsenakaan ole koskaan kokenut olevani hyväksytty. Mä olin se kolmas pyörä meidän perheessä. Oli vanhemmat, ne oli se tiimi, ja sit olin minä.
Tuon miehen kohdalla vaan ekaa kertaa huomasin, et joku voi mustakin välittää ja ottaa mut huomioon ja osaa kuunnella ja ymmärtää. Sen kohdalla vasta ekaa kertaa koin, et on paljonkin merkitystä sillä mitä se musta ajattelee. Muiden kohdalla se oli ollut ihan yhdentekevää.
Vanhemmat on se "tiimi" ja valitettavasti lapsi kuuluu sinne "ulkopuolelle". Voi sinua pientä.
no ei se kyllä niin kuulu olla, et lapsen kuuluu kinuamalla kinuta vanhemmiltaan hyväksyntää.
Voisitko kertoa jonkun esimerkin. Oletko ollut heille, kuin ilmaa? Ovatko kohdelleet muuten kaltoin?
kumpaakin ja paljon muuta.
Kuitenkaan, en tullut tänne keskustelemaan vanhemmistani. Meil on ihan hyvät välit nykyään.
Samaa toivoisin sen miehen suhteen.
voi vieraasta ihmisestä tietää, jos et itse asioista kerro. Jos sanot vain, että vanhemmat oli se tiimi ja sinä ulkopuolinen, niin se on toki aivan normaalia ja niin pitää ollakin. On eri asia, jos taustalla on jotain muuta. Ei kukaan voi olla mikään selvännäkijä ja alkaa lukemaan jotain rivien välistä, mitä siellä ole edes mitään sanottu.
en vain ehkä ymmärtänyt mitä tarkoitit.. Mulla on ajatukset jossain muualla varmaan nyt.
Minä olen ja myös haluan olla.
suoraan.
Onhan tuosta paljonkin merkkejä, mutta uskoisin että meitä tavallisuuteen tyytyväisiä on aikas paljonkin. Noita erityisyyshakuisia alkaa oleen jo niin paljon, että tuntuu että tavis onkin se erilainen.
Taviksena olo on oikeasti todella vapauttavaa, ei tarvi hampaat irvessä yrittää kaikenlaista ihmeellistä peläten ettei onnistu tai että menettää sen. Elämästä voi nauttia ja tehdä mitä itteensä huvittaa kun ei tarvi koko ajan pohtia miten muut asian ottaa ettei nyt mene se "erityisyys".
Minä olen realisti, ja mulle riittää se että olen spesiaali lapsilleni, muista niin väliä.
eikä se ole häpeä. Virheitä tekee jokainen.
Itse pyrin sulautumaan tapettiin erityisesti ajattelun saralla. Mitäpä sitä kelaamaan muita kuin tavanomaisia asioita keskinkertaisella tasolla.
jäi sanomatta että tuo on niitä harvoja pyrkimyksiäni, jossa onnistun täydellisesti.
oli nuorena ahdistavaa se, kun ei huolittu taviksien joukkoon, vaan kaikkea erilaisuutta ja epätavismaista karsastettiin pienellä paikkakunnalla. Sitten siitä erilaisuudesta alkoi jossain vaiheessa olla ylpeä ja alkoi melkein vihata kaikkea tavis-touhua.
Sitten taas kun meni opiskelemaan, niin kaikki ympärillä olivatkin ei-taviksia. Erilaisuuden korostaminen alkoi jossain vaiheessa tuntua hölmöltä. Tavallisuus alkoikin pikkuhiljaa kiehtoa. Nykyään sitä nauttii niistä tavis-jutuista, mitkä kiinnostaa ja niistä oudoista jutuista, mitkä vetoaa.
Vaatteet, puhetyyli, ulkonäkö?
mitkä heijastuivat ulkonäköön. Kaupungista muuttanut, joten en ollut pikkupaikkakunnan tyyliin pukeutunut. Ujous, joka sai vaikuttamaan vielä enemmän friikiltä ja ylpeältä.
että mikä mielletään erikoiseksi. Kun vielä asuin pienessä kaupungissa minua pidettiin erikoisena ja persoonallisena vain syystä että leikkautin hiukseni geometrisesti joka sitten ei ihan juuri silloin ollut muodissa mutta nyt sattui sopimaan kasvoilleni. Mutta koska poikkesin massasta ja minulla oli "oma tyyli" olin outo. Aika pienestä se on kiinni. Kun sitten taas muutin pk-seudulle huomasin kyllä olevani ihan tavis noin ainakin ulkoisesti.
Samanlaisia ajatuksia läpikäynyt aikoinaan kuin sinä.
me asuttu samalla paikkakunnalla;)Voin hyvin kuvitella kuinka "raju" se sun kampaus olis ollut siellä missä itse asuin:D Mulla riitti hiuksissa se, että oli pitkä, suora tukka eikä permis-kiharat niinkuin kaikilla (!) muilla. Ei vaan, tollanen mentaliteetti on vielä nykyäänkin monissa pikkupaikoissa, pelkään. Ikävintä suhtautuminen on teini-iässä.
Mä olen miljoona kertaa sanonut olevani ihan tavisäijä niin keskiverto, kun vaan keskiverto voi olla.
Mitään hinkua mulla ei ole olla yhtään enempää, olen suorastaan pelottavan tyytyväinen asioiden nykyiseen tilaan, pois lukien maailmantalouden nykyinen tila.
siinä et liian moni haluaa olla tavis yksilön sijaan. Tavallisuuden määrittelijällä on hurja valta ja laumalla mieletön voima. Parhaimmillaan voima on rakentavaa, mut enempi on esimerkkejä vastaisesta.
Monella mittarilla mitattuna.
- Asun keskustassa: niin moni muukin
- Käyn säännöllisessä päivätyössä säännöllisellä kuukausipalkalla: niin moni muukin
- omistan asunnon: niin moni muukin
- Omista auton : niin moni muukin
- minulla on lapsi: Niin monella muullakin
- Tykkään matkustella niin moni muukin
- Käyn punttisalilla: niin moni muukin
- käyn usein leffassa: niin moni muukin
- tapaan usein kavereita: niin moni muukin
- olen yliopillas: niin moni muukin
- olen maisteri: niin moni muukin
-Tykkään lukemisesta: niin moni muukin
Listaa voisi jatkaa jos jaksaisi. olen normi-ihminen.
Minä ainakin haluan. Tai siis olla mitä olen. Ihan sama onko se tavista, epistä vai söpistä.
Ei mulla energia muuhun riitä.
tavallisuudella ja erikoisuudella? Kenties jotain, mihin ihminen voi itse vaikuttaa, kuten elämäntavat tai pukeutumis- kampaus- ym. tyyli?
Valinnat eivät ole aina tietoisia tai järkiperäisiä. Olen vain huomannut, etten usko mihinkään yliluonnolliseen enkä halua syödä kuolleita eläimiä. Olen Suomessa vähemmistössä verrattuna luterilaisiin ja lihansyöjiin. Seksuaaliseen suuntautumiseen vaikuttavat perimä ja osittain perimän määräämä hormonitoiminta, sekä kulttuurilliset tekijät eli ympäristö ja oppiminen. Jos alkaisin teeskennellä heteroa, olisi pirun tylsää.
olla kyllä ihan tavallinen nainen. Nuorempana erotuin ehkä liikaa massasta toi myös negatiivisia asioita. Siksipä juuri haluankin olla melko huomaamaton ja olenkin mielestäni tavallinen.En ole tehnyt itsestäni mitään erikoisempaa aikuisiällä.
enää tiedä miten.
Meinasin ilmoittautua tavikseksi, noin mallin vuoksi, mutta täällä on niin täyttä, että tuskin sekaan mahtuu :-)
Tavis, tavallisuus, keskinkertaisuus on sanoja, ja sanat on epätäsmällisiä, eli ilmaisuvoimaisia.
Ne voidaan panna tarkoittamaan negatiivista, neutraalia tai positiivista, puheesta riippuen. Useimmat meistä ovat yhtäaikaa tavallisia ja ainutlaatuisia.
Tavis on kai sanana samassa asemassa kuin "kuluttaja". Kuluttaja on se tahdoton, aivoton tyyppi joka vaan kuluttaa markkinointimiehen ohjeesta ja kauppiaan kehotuksesta. Ne on niitä muita. Sana on melko täsmällinen ja neutraali, mutta siihen voi ladata ylimääräisiä merkityksiä.
Mutta joo, olen tavis. Ja tunnen oman arvoni sekä tunnistan oman ainuntlaatuisen minuuteni :-)
olla tavis. En taida onnistua siinä vieläkään.