Hei!
Meillä on vaimo alkanut tekemään todella pitkää työpäivää. Normaali toimistopäivä ensin ja sitten kotiin tullessa katsotaan sähköpostit. Ruokapöydässä hän hätäisestään piipahtaa ja taas koneen kimppuun. Useina iltoina on hänellä mennyt yli puolenyön ja sitten aamulla toimistoon.
Niin hän on kyllä työpaikallaan johtavassa asemassa, mutta kai sitä vapaata pitäisi pystyä silloinkin järjestämään. Kotihommat olen kyllä tottunut jo tekemään. Ei ne niin paljon paina. Ruuanlaittohan on suorastaan mukavaa puuhaa ja siivoamiset yms on ihan ok. Tytötkin ovat alkaneet vähän auttelemaan.
Mutta nyt alkaa huolestuttaa. Eihän kukaan jaksa kauaa tuollaista menoa. Muutamia oireita jaksamisen loppumisesta on alkanut jo tulla: hän tiuskii jo työtovereille (kotona se on ollut jo tavallista parisen vuotta) ja muutama muukin oire.
Mitä tässä voi tehdä. Olen yrittänyt kauniisti vihjailla keventämisestä. Vastaukseksi saan vain tiuskaisuja. Aina on joku projekti mikä pitää saada hoidettua tai jotain henkilöstöongelmia. Hellyyttä olen yrittänyt annostella reilusti, olla ymmärtäväinen ja kuunteleva. Ja vastuuta olen myös oppinut kantamaan. En ole oikein sellainen ihminen joka osaa sanoa jyrkästi asioita. Pitäisikö...
Meillä on vaimo alkanut tekemään todella pitkää työpäivää. Normaali toimistopäivä ensin ja sitten kotiin tullessa katsotaan sähköpostit. Ruokapöydässä hän hätäisestään piipahtaa ja taas koneen kimppuun. Useina iltoina on hänellä mennyt yli puolenyön ja sitten aamulla toimistoon.
Niin hän on kyllä työpaikallaan johtavassa asemassa, mutta kai sitä vapaata pitäisi pystyä silloinkin järjestämään. Kotihommat olen kyllä tottunut jo tekemään. Ei ne niin paljon paina. Ruuanlaittohan on suorastaan mukavaa puuhaa ja siivoamiset yms on ihan ok. Tytötkin ovat alkaneet vähän auttelemaan.
Mutta nyt alkaa huolestuttaa. Eihän kukaan jaksa kauaa tuollaista menoa. Muutamia oireita jaksamisen loppumisesta on alkanut jo tulla: hän tiuskii jo työtovereille (kotona se on ollut jo tavallista parisen vuotta) ja muutama muukin oire.
Mitä tässä voi tehdä. Olen yrittänyt kauniisti vihjailla keventämisestä. Vastaukseksi saan vain tiuskaisuja. Aina on joku projekti mikä pitää saada hoidettua tai jotain henkilöstöongelmia. Hellyyttä olen yrittänyt annostella reilusti, olla ymmärtäväinen ja kuunteleva. Ja vastuuta olen myös oppinut kantamaan. En ole oikein sellainen ihminen joka osaa sanoa jyrkästi asioita. Pitäisikö...
Vastaukset 10
Vanhimmat
loppuunpalamista ei välttämättä itse edes
tajua koska on niin täynnä sitä omaa tekemistään.
Kokemusta minulla on ja lopputulos oli että
voimat oli loppu totaalisesti pitkän aikaa.
Ei ihminen ole kone eikä tämä maailma valmistu
meidän työpanoksella. On vain yksi elämä
ja siltä pohjalta on elettävä, kukaan ei ole
korvaamaton ...ainakaan työpaikalla!!!
Sano vain rohkeesti, että pitäis hiljentää
tahtia. Valinta on ainoastaan hänen.
Ja pelkäävät kaikkea epäonnistumisia, tekevät työtä vapaa- ajallansakkin ettei heidän epätäydellisyyttä kukaan vaan huomaisi.
Pätevä johtaja vaan vetää lonkalta hommansa eikä pelkää virheitä ja kestää jos niistä hänelle huomautellaan. Kenenkään ihmisen ei tarvitse olla täydellinen vaan inhimillinen erehtyvä, erehdyksensä hyväksyvä johtaja on parempi kuin täydellisyyteen pyrkivä. Hyvä johtaja osaa laskeutua alaistensa rooliinkin eikä vain jostain keisarin pallilta määrätä mistä itse ei tiedä hevonka paskaa käytännön asioista.
Hyviä johtajia on harvassa kun se on synnynnäinen lahjakkuus, inhimillisyyden tajuaminen, sosiaaliset taidot ja pitkä kokemus niin että nuori ihminen johtajana on epäpätevä, epävarma ja kaikinpuolin vaikea tehtävä.
Vaimosi on väärällä alalla tai sitten hänellä on joku työpaikkasuhde, jompi kumpi arvio on oikea!
Ehkä vaimosi on haukannut liian ison palan eikä selviydykkään siitä ja hermostuneesti tekee töitä vapaa- aikansakkin?
Sekoitat epäpätevyyden ja tunnollisuuden. Pysypä aiheessa.
Tunnolliset voivat väsyä herkemmin, kun kaikista töistä halutaan selvitä mahdollisimman hyvin. Jos työntekijällä on esimies, niin työssäjaksaminen on myös esimiehen vastuulla.
Ei kannattaisi kirjoitella niitä edes paperille. Eivät ole sen väärti. Oksentaa voit roskikseesikin, ja korjata itse paskas.
Niin tämä tekstisi kolahti ainakin minuun, työmyyrään. Luulin jo, että mieheni täällä kirjoittaa, mutta kun miellä ei ole tyttöjä.
Kun on tunnollinen, niin sitä tahtoo tehdä työnsä ajoissa ja tahtoo tehdä kaiken minkä pitää. Usein vaan työaika ei riitä. Nykyään työpaikoilla on liian paljon vastuuta yhdellä ihmisellä, ainakin minulla. Kenties vaimollasi on myös liikaa vaan työtä ja siksi sitä on tehtävä vapaa-ajallakin.
Kukaan ei jaksa kuitenkaan tuollaista tahtia. Ei vaimosi, en minä eikä moni muukaan. Minä ainakin alan jo uupua, joten on pakko keksiä jotain.
Näytä tekstisi ja kerro huolesi. Älä syyttele, vaan ole huolissasi, ymmärtäväinen. Keskustelkaa aiheesta rauhallisesti. Kyllä hän varmasti herää huomaamaan missä menee.
elintasokilpailussa on pärjättävä, etteivät tutut kiilaa ohi hienommalla talolla, autolla, .. On vaan jaksettava painaa, ettei sittenkään jää toiseksi. Kyl se siitä..
Meillä vaimo vain rentoutuu noin 5 päivää viikosta. Siitäkin huolimatta hän tiuskiin. Käytännössä minä teen kaikista töistä 80 prosenttia. Tänään sanoin asiasta jyrkästi asiasta että en jaksa enää! Aikaisemmin olen asiasta asiallisesti huomauttanut ja monesti. Mitään asialle ei kuitenkaan ole tapahtunut vaimon lupailuista huolimatta.
Joskus on pakko sanoa suoraa ja jos sekään ei mene kaaliin, niin sitten sanotaan vieläkin suorempaan. En minä ainakaan rupea elämään sellaisessa parisuhteessä missä minä olen burn outin partaalla ja toinen ei oikeasti tee tarpeeksi minun taakkani helpottamiseksi.
niin sulla on tosi itsekäs vaimo. Kova kovaa vastaan, jätä itse hommat joskus tekemättä, niin huomaa, minkä verran teet. Tosin noita tosi-itsekkäitä (usein iltatähtiä) voi olla joskus hyvin vaikea saada muuttumaan.
Ei kukaan joudu pakosta tekemään töitä yli työajan. Johtavassa asemassakin voi tehtäviä antaa toisille ja pitää kiinni vapaa-ajastaan, jos vain itse haluaa. Mutta jos on sairas tarve päteä ja olla korvaamaton, kahmii kaikki hommat itselle ja yrittää tehdä kaiken täydellisesti. Itsetunnon pönkittämisestä siinä on kyse, ylitunnolliset ihmiset eivät pysty hyväksymään itseään ilman huippusuorituksia.
Ehkä vaimosi tarvitsee vuorotteluvapaata, sairaslomaa tai työpaikan vaihtoa, jotta hän huomaisi että työpaikka ei kaadu hänen poissaoloonsa. Luultavasti sinun pyyntösi tai puhumisyrityksesi eivät riitä häntä vakuuttamaan, vaan pitäisi joko käytännössä järjestää ja pakottaa, hänet pitämän vapaata tai sitten menemään terapiaan.
No nyt on juteltu. Meillä on toimivat välit ja hän arvostaa mielipidettäni.
Hän jätti kannettavan viikonlopuksi töihin ja ei edes tarkastanut sähköposteja viikonloppuna (tätä ei ole tapahtunut pariin vuoteen). Terapian hän myös aloitti.
Viikonloppuna kävimme teatterissa, oltiin kokonaisena perheenä ulkoilemassa ja muuta mukavaa. Kiukkupurkauksia ei ollut enää kuin pari kappaletta. Eli nyt näyttää todella hyvältä. Pitää vain yrittää pitää nyt kiinni siitä mitä ollaan saavutettu. Eiköhän tämä nyt tästä.
Tiedän hyvin nuo tekijät työpaikalla mitkä tähän tilanteeseen johtivat. Monisyisiä asioita. Nämä tietysti on osittain olemassa. Osatekijöinä on säntillisyys, pätemisen tarve, liiat luulot itsestä yhdistyneenä hieman alhaiseen itsetuntoon. Tyypillisen ristiriitaisia asioita. Lisäksi on vielä työpaikalla käynnissä oleva voimakas kasvu ja vaimoni osuus siinä. Toisaalta pelko laman vaikutuksista.