Rakas siskoni antoi tulla eilen puhelimessa ihan täydestä sydämestään, kun kysyin, onko hänellä jokin hätänä, kun kuulosti niin kyrsiintyneeltä. Ensin sanoi, että MINUN naamastani näkee, että haluaisin käydä hänen vilkkaaseen poikaansa käsiksi, kun en muka kestä ko. lasta. (Tämä oli kuulema kuvainnollisesti sanottu.) WHAT?!?! Lisäsi vielä, etten tiedä lapsista hevon v****a, vaikka lasten kanssa työskentelenkin. Lisäksi väitti, etten pidä hänen lapsistaan ollenkaan. Kaiken huippu oli kuitenkin se, että hän sanoi minulle, että HÄNTÄ ärsyttää, kun emme anna OMAN tyttäremme (2 v.) riehua ja näin ollen tyttäremme ei saa siis olla lapsi vaan kasvatamme hänestä pikkuaikuista! Lisäsi vielä, että eläkää vaan sen täydellisen pikku perheenne kanssa siellä keskenänne. (Asumme siis eri kaupungeissa.) Kun kysyin häneltä perusteluja väitteisiinsä, hän vain sanoi, ettei aio vastata kysymyksiini. Asia selvä.
Olin puhelun aikana ja etenkin sen jälkeen ihan puulla päähän lyöty, en ollut yhtään osannut odottaa tällaista enkä tiennyt, että pinnan alla kytee näin pahasti. Juttelimme siskoni kanssa vielä uudelleen eilen puhelimessa ja pahoittelin, jos en ole toiminut heidän mielestään oikein heidän lapsiensa kanssa ja pahoittelin, jos olin sanonut jotain loukkaavaa. se ei tod. ole ollut tarkoitukseni. Siskoni sen sijaan ei pahoitellut mitään sanomisiaan, totesi vain sanoneensa asiat niin kuin hän näkee...
Arvostan suoraan puhumista ja enkä loukkaannu siitä, jos joku kommentoi esim. kasvatustyyliämme, mutta se minua loukkaa, että siskoni hyökkää perheeni kimppuun ja kaataa sangollisen paskaa niskaani. Kaikki mitä hän sanoo, on absoluuttinen totuus, jota ei tarvitse perustella saati sitten ALENTUA pyytämään toiselta anteeksi, jos toinen on hänen sanoistaan pahoittaa mielensä.
Mitä olette tilanteesta mieltä? Minä en halua tällä kertaa olla se, joka unohtaa kaiken hänen sanomisensa tuosta vaan ja alkaa hieroa taas sovintoa.
Olin puhelun aikana ja etenkin sen jälkeen ihan puulla päähän lyöty, en ollut yhtään osannut odottaa tällaista enkä tiennyt, että pinnan alla kytee näin pahasti. Juttelimme siskoni kanssa vielä uudelleen eilen puhelimessa ja pahoittelin, jos en ole toiminut heidän mielestään oikein heidän lapsiensa kanssa ja pahoittelin, jos olin sanonut jotain loukkaavaa. se ei tod. ole ollut tarkoitukseni. Siskoni sen sijaan ei pahoitellut mitään sanomisiaan, totesi vain sanoneensa asiat niin kuin hän näkee...
Arvostan suoraan puhumista ja enkä loukkaannu siitä, jos joku kommentoi esim. kasvatustyyliämme, mutta se minua loukkaa, että siskoni hyökkää perheeni kimppuun ja kaataa sangollisen paskaa niskaani. Kaikki mitä hän sanoo, on absoluuttinen totuus, jota ei tarvitse perustella saati sitten ALENTUA pyytämään toiselta anteeksi, jos toinen on hänen sanoistaan pahoittaa mielensä.
Mitä olette tilanteesta mieltä? Minä en halua tällä kertaa olla se, joka unohtaa kaiken hänen sanomisensa tuosta vaan ja alkaa hieroa taas sovintoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tällaisissa tilanteissa yleensä sanoa? Että usein ihmiset heijastelevat omia tunteitaan toisiin ihmisiin, yleensä se on asiatonta, ja ihmiset, jotka eivät ole a) ääliöitä, b) henkisesti tiukilla, c) kroonisesti huonotapaisia tunnistavat, että se on asiatonta, eivätkä lähde heijastuksillaan hyökkäilemään. Jos näin on kuitenkin sattunut käymään, niin monesti hyökkääjä on niin häpeissään omasta käytöksestään, että haluaa vaan painaa asian villasella tai unohtaa, että sellaista koskaan kävikään, mikä on ihan ymmärrettävää, joskaan ei hyväksyttävää. Sinä voit kuitenkin vaikuttaa vain omaan käytökseesi.
Kannattaa varmaan ainakin itsekseen todeta, että kaikki vanhemmat kasvattavat lapsensa omaan parhaaseen tapaansa ja lasten temperamenteissa on eroja, joille vanhemmat eivät voi mitään tai joista vanhemmat eivät ole suoraan vastuussa.
Sisko arvostelee kaikkea mitä me teemme. Ihan kaikkea. Meillä on kyllä elämä ihan järjestyksessä ja itse asiassa vähän paremminkin ehkä järjestyksessä kuin siskolla. Ehkä se on sisarkateutta tai jotain, mutta itse olen vuosien aikana jo kyllästynyt antamaan selityksiä siskon huonolle käytökselle ja ymmärtämään siskoa. Jotenkin aikuisissa sisarsuhteissa kuvitellaan, että voi elää ja mellastaa kuten lapsinakin. Itse olen kyllästynyt siihen, ja päättänyt, että sisko kantaa tekemisistään ja sanomisistaan vastuun. Jos hän loukkaa tai tahallaan ärsyttää, niin siinä tapauksessa kantaa myös seuraukset. Vuosia olen sietänyt hänen huonoa käytöstään. Normaalisti tilanne on se, että kun et provosoidu, negatiivinen asenne ja provosointiyritykset vähenevät ja poistuvat. Sisarusten välisissä suhteissa ei näytä näin käyvän. Vaikka kuinka olet provosoitumatta, niin kylläpä sitä ärsyttämisyritystä riittää.
Siskosi vaikuttaa epäonnistuneelta, tai näin näkee itsensä verraten itseään sinuun. Tyypillistä sisarkateutta, jota ei vain osaa peittää, niin kuin normaalisti käyttäytyvät aikuiset.
Tuntuu hölmöltä että syyttää sinua, kun ei ole itse pärjännyt lapsensa kanssa yhtä hyvin. Ja kyllä minä olisin varmasti ääneen kommentoinut jos kyseessä on todellinen kauhukakara. Outoa ettei vanhemmat tee asialle mitään.
Sinä selvästi tiedostat että rakkaus on rajoja, mutta siskosi ei osaa katsoa asiaa noin, vaan pelkää olla tiukka lapselleen ja siksi syyllistää sinua rakkaudettomaksi. Kun tosiasia on se, että hän ei voisi vähempää lastaan rakastaa kun ei tiedä mitä tekee hänelle tunteakseen vain itsensä hyväksi.
Kerro miltä sinusta tuntuu nuo loukkaukset, äläkä ala uhriksi, tai siskosi ei opi koskaan mitään ihmissuhteista ja kasvattaa omaa lastaan samaan moukkamaisuuteen.
Sinun ja siskosi välejä sotkee luultavasti kolmaskin osapuoli. Olisiko mahdollista että joku on siskollesi voinut sanoa jotain mitä sinä olet kuulemma sanonut ja suurennellut asiaa?
Ei raivokohtaus puheluita yleensä tule siitä että ihminen itse mielessään ajattelee mitä sinä olet mieltä!!!
Eli....olakaa aikuisia ja ymmärtäkä että lapset ovat lapsia ja TE...niin juuri TE OLETTE AIKUISIA!
Lapsille pitää olla persoonallisia ja yksilöllisiä keinoja saada kasvatukselliset tavoitteet. Kaiken kaikkiaan lapset oppivat toimimaan sääntöjen mukaisesti myös siten että kaikki tavat ja säännöt eivät ole samoja joka paikassa mutta niitä on!
Kuten joku tuolla kirjoittikin, niin kyse on varmaan just siitä sisarkateudesta. Sulla menee varmaankin elämässä paremmin kuin siskollasi. Olet kasvattamassa lapsestasi hyväkäytöksisistä, ja sulla on varmaan muutenkin asiat paremmin kuin siskollasi.
Kiitos kaikille vastauksista. olen itsekin alkanut pikkuhiljaa pohtia, voisiko tämä kaikki todellakin johtua kateudesta... Itse olen sitä mieltä, että meidän perhe on kaukana täydellisyydestä, asunto ja auto on lainalla hankittu eikä rahaa todellakaan jää säästöön, vaikka mieheni kanssa molemmat töissä olemmekin... Ilmeisesti on sitten minun vikani, kun siskoni perheellä ei ole omaa asuntoa eikä autoa ja että siskoni sekä hänen miehensä ovat työttöminä eikä siskollani ole edes mitään koulutusta...
Salme Blomster sanoo hyvin kirjassaan Rukousmatka minuuteen: "Herra, anna minun muistaa, että rehellisyys ilman myötätuntoa ja ymmärrysta ei ole rehellisyyttä vaan vihamielisyyttä. En voi eheytyä toisten kustannuksella enkä kostaa pahaa pahalla. Herra, opeta minua puhumaan kivuistani niiden aiheuttajille syyllistymättä samaan, kuin he syyllistyivät minua mitätöidessää."
mutta kun siskollasi on kerran viä väärinkäsitys tuon hyökkäyksen lisäksi niin itse tuossa tapauksessa varmaan kertoisin että olen aivan yllättynyt noista väitteistä ja loukkaantunut osaamattomuus syytöksistä ja kasvatus haukuista. tuota tilannettä on vaikea alkaa korjaamaankaan kun vain itseään voi muuttaa mutta etäisyyttä nyt ainakin!
joutunut nielemään veljeltäni lähes kaiken ja olen aika kypsä siihen.Tiedän fiiliksesi.Tosin veljeni ei puutu meidän lapsiimme tai kasvatukseemme,vaan kaikki se paska on semmoista henk.koht. laatua.
Jossain vaiheessa kun totaalisesti kihahtaa niin kättä pidempää tarvitaan.
Käly kävi arvostelemassa lastenhoitoani ja toki myös muutakin. Se tuntui silloin tosi ikävältä. Meni joskus yöunetkin. Heillä ei silloin ollut vielä lapsia. Myöhemmin syntyi 4 kpl. Ja meille 3. He ovat "akateemisia" ja etenkin käly tiesi kaikkeen vastauksen. Oli kaikessa niin hyvä!
Nyt nämä kaikki lapset ovat aikuisia. Heille tuli ero kun lapset olivat pieniä.
En/emme olleet mitään maailman parhaita kasvattajia. Olimme nuoria ja paljon työtä ja rakennettiin. Niinkuin nyt nuoret tekee. Olisi voinut tehdä monta asiaa toisin. Mutta Rakastimme lapsiamme. Lapset sai olla sylissä. On niistä tullut kunnon ihmisiä.
Siperia on opettanut tätä kälyä. Kaikkitietävien lapset osalla menee hyvin ei kaikilla.
Kun luin kirjoituksesi omat kokemukset tulivat mieleeni. Sanot häntä kuitenkin "siskokulta". Pidä hänet siskokultana!!
Lapset ovat yksitöitä. Kirjaviisaus ei tee hyvää kasvattajaa. Elämä vasta.
Siskosi taitaa olla vähän tiukilla ja neuvoton ylivilkkaan lapsensa kanssa. Jos sinä työskentelet lasten kanssa niin OIKEA TUKI olisi paikallaan. Sitäkö sinulta haetaan??
Ei pitkät katseet auta mitään. Sinulla on kiltti tyttö. Ei tarvitse sanoa mitään. Kyllä se valitettavasti näkyy meistä ihmisistä jos emme pidä jostakin lapsesta tai käytöksestä. Lapsi reakoi ilmapiiriinkin. Mitä jos yrittäisit ottaa hyväksyvää kontaktia lapseen. Hän on kuitenkin sinun sisaresi lapsi. Nyt en väitä mitään että et ole jo ottanut.
Koko suku on tavallaan kasvattajina. esim.Pääsiäisenä sukutapaamiset. Käytös kontaktit lapsiin ym. luo ilmapiirin.
En uskaltanut koskaan "rähinöidä" nielin vaan. Mutta sinulla on kyseessä läheisempi ihminen sisaresi. Onnittelen sisartasi hän "nosti kissan pöydälle". Tosin oli padonnut paljon kun pato murtui näin. Ehdotan että nyt on paras unohtaa ylirektiot ja käsitellä se asia joka hänellä oli. Hän tarvitsee tukea. Me tarvitsemme toisiamme. Tulee päivä jolloin sinä tarvitset häntä!! Aivan varmasti. Niin meidänkin tapauksessa kävi!!
Onnea matkaan...