Sitä on elämänsä aikana nähnyt kaikenlaista suhdetta, niin itsellä kuin kavereilla ja tutuilla. Oikeastaan en tiedä kuin yhden "onnellisen" perheen ja heidänkään onnestaan en tietenkään mene takuuseen.
Täällä palstalla kysytään jos jonkinlaista ohjetta ja neuvoa parisuhteen koukeroihin. Jotenkin ei jaksa näitä juttuja.. Miksi ylipäätään parisuhde on niin tavoiteltava instituutio, että siihen hingutaan hinnalla millä hyvänsä? Itse olen elämäni aikana suurimmat tuskat ja itkut kokenut naisten takia. En väitä, että itse olisin ollut pulmunen, mutta parisuhteissa on aina ollut ne suurimmat murheet.
Vai eikö vain sitä ihan "oikeaa" sielunkumppania sitten vain ole löytynyt? Tuokin on omalla kohdallani mahdollista.
Olen oppinut virheistäni ja elämästä viimeinkin jotain. Nyt en hakemalla hae ketään vain sen takia, että olisi "joku". Jos sellainen onni vielä kohdalleni joskus suodaan, että ihanan naisen löytäisin, niin todella osaisin häntä arvostaa ja kunnioittaa ihan eri tavalla kuin ennen. Ehkä vasta tässä iässä (41v) ja elämää kokeneena olisi valmis antamaan toiselle jotain, mitä aikaisemmin ei ole pystynyt tai edes voivan olla mahdollista antaa..
Nyt en pidä mitään kiirettä mihinkään, mulla on hyvä kaveri kotona, joka on sata kertaa luotettavampi kuin ihmiset. Nyt juuri lähden koirani kanssa sumuiseen kevätaamuun lenkille.. ja jos hyvin käy niin se onni kävelee siellä vastaan tai jos ei nyt, niin vuoden päästä tai Luoja tietää, jos silloinkaan. Mutta kaikesta huolimatta..Ihana, kun kevät tulee..jokohan muuten leskenlehtiä löytyisi? ;)
Täällä palstalla kysytään jos jonkinlaista ohjetta ja neuvoa parisuhteen koukeroihin. Jotenkin ei jaksa näitä juttuja.. Miksi ylipäätään parisuhde on niin tavoiteltava instituutio, että siihen hingutaan hinnalla millä hyvänsä? Itse olen elämäni aikana suurimmat tuskat ja itkut kokenut naisten takia. En väitä, että itse olisin ollut pulmunen, mutta parisuhteissa on aina ollut ne suurimmat murheet.
Vai eikö vain sitä ihan "oikeaa" sielunkumppania sitten vain ole löytynyt? Tuokin on omalla kohdallani mahdollista.
Olen oppinut virheistäni ja elämästä viimeinkin jotain. Nyt en hakemalla hae ketään vain sen takia, että olisi "joku". Jos sellainen onni vielä kohdalleni joskus suodaan, että ihanan naisen löytäisin, niin todella osaisin häntä arvostaa ja kunnioittaa ihan eri tavalla kuin ennen. Ehkä vasta tässä iässä (41v) ja elämää kokeneena olisi valmis antamaan toiselle jotain, mitä aikaisemmin ei ole pystynyt tai edes voivan olla mahdollista antaa..
Nyt en pidä mitään kiirettä mihinkään, mulla on hyvä kaveri kotona, joka on sata kertaa luotettavampi kuin ihmiset. Nyt juuri lähden koirani kanssa sumuiseen kevätaamuun lenkille.. ja jos hyvin käy niin se onni kävelee siellä vastaan tai jos ei nyt, niin vuoden päästä tai Luoja tietää, jos silloinkaan. Mutta kaikesta huolimatta..Ihana, kun kevät tulee..jokohan muuten leskenlehtiä löytyisi? ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samoja asioita olen ajatellut... Ensin 20v:n suhde nuoruuden rakkauden kanssa. Avioeromme tiimellyksessä oli kova villikkovaihe ja tapasin miehen, joka oli exän vastakohta.
Nyt viisi vuotta myöhemmin istun kotona yksin. Edellinen suhde päättyi alkuvuodesta. Ja nyt on rauha. Ihana olla yksin. Teinit ovat tapaamassa isäänsä ja koira nukkuu aamun lenkin jälkeen.
Se mitä minä olen oppinut, on se että mihinkään ei tule olla kiire. Ja sen, että ihmiset todellakin ovat erilaisia.
Yksi syy lienee ihmisen pohjaton seksuaalisuus ja läheisyyden, siis seksuaalisen läheisyyden tarve.
Koiraa ei voi naida.
seksiä kuin uskollisessa parisuhteessa eläjä. Saa seksin hurmion, muttei tarvi jakaa arkea.
Mies ehkä - teille kun riittää se reikä.
Nainen ei saa seksin HURMIOTA. Saa jotain juopunutta tai 2 minuutin takomista, jonka voisi hoitaa kurkullakin, ja sitä pitäisi seksiksi kutsua.
Niinpä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000043001682
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000042987031
Minut miettimään omaa suhdettani??kiitos sanoistasi
Ihanan positiivinen kirjoitus. Ihan itsekin tuli hyvälle tuulelle. Ja olet oikeassa ei parisuhde ole todellakaan riemuraita. Itse olin pitkään sinkkuna, kunnes tapasin mieheni. Ja täytyy myöntää että silti joskus kaipaan itsenäistä elämää, vaikka tuosta ukosta todella tykkäänkin. Meillä on myös koira jota arvostan ihan yhtä tärkeäksi osaksi perhettä kuin miestänikin.
Ja koira on todella hyvä kumppani. Välittää sinusta kaikesta huolimatta, ei arvostele ja odota sinulta muuta kuin mitä voit antaa. Itse tukeudun helposti koiraamme kun olen tosi maassa. Mikään ei ole lohduttavampaa kuin oman karvakaverin läheisyys silloin.
Hyvää, vauhdikasta kevättä sinulle ja haukulle....:)
Samaa olen juuri itsekin pohtinut. 3 avoliittoa, 1 avioliitto takana. Viimeisimmästä avoerosta on pari kuukautta aikaa. Olen tullut siihen tulokseen, että olen oikeasti ollut kaikista onnellisin eläessäni ilman parisuhdetta. Seksiä saa halutessaan enemmän kuin parisuhteessa. Mihin sitä parisuhdetta oikeastaan tarvitsen?
Että ne ongelmat ovat juuri niillä ihmisillä, ketkä ovat hakemalla hakeneet vain jonkun viereensä. Sitten kun huomataan että ei tämä henkilö ole sellainen kun haluaisi, alkaa riitoja ilmestyä kun yritetään vääntää toista siihen muottiin johon haluaisi toisen sopivan, muttei tajuta että ei se pyöreä palikka sovi neliöön.. Juuri se mainitsemasi sielunkumppanuus - jos kemiat ei kohtaa, ongelmia tulee. Ja sitten kun ne kemiat kohtaavat, asiat sujuvat ihan omalla painollaan.