niin potkasin kaveriani suuhun, niin että häneltä lähti maitohammas..tunsin jo silloin jumalatonta vihaa.
vuosien jälkeen murrosiässä, saatoin suuttua yhtääkkiä ihan hirveästi ja kävin kiinni esim isääni..asioita ei koskaan selvitetty. ne vain jätettiin ja jatkettiin riidoissa seuraavaan päivään.
ensimmäisessä avioliitossani olin ensin todella onnellinen pitkään, kunnes sattui tuleman ensimmäiset ongelmat. suutuin taas ihan järkyttävästi ja aloin käymään lopulta päälle joka asiasta.
sitten kun tuli avioero olin vuosia yksin, mitään näitä ongelmia ei vihasta tai väkivällasta ollut.
kunnes tapasin nykyisen kumppanini. riidan syyt olivat alussa ihan oikeita, tunsin että minua kohdalllaan väärin. ja se oli totta.
Mutta selvitin kaiken väkivallalla. kävin kimppuun jne. pahinta tässä on se että ensimmäisestä avioliitosta minulla on kaksi lasta.
heidän kimppuun en ole koskaan käynyt. he ovat minulle kaikki kaikessa ja en koskaan voisi tehdä mitään mikä heitä loukkaisi tai satuttaisi.
en tunne vihaa heitä kohtaan millään tavalla.
no, menin psykoterapiaan että missä on vika. kävin siellä vuoden. Selvisi että ongelma tulee kotoa. ongelma siitä että kukaan ei huomioinut minua kun silloin kun tein jotain ilkeää ja sen jälkeen kukaan ei setvinyt niitä vaan mollasi minua niistä. Muutakin selvisi, ja ymmärsin kaiken näin jälkeenpäin miten ne ovat vaikuttaneet.
opin väkivaltaisen käytöksen.
nyt, suhteeni mieheeni kukoistaa. hän on antanut kaiken anteeksi, ja on ymärtänyt mistä kaikki johtuu.
Mieheni on vielä kaikenlisäksi vahva, johtaja omassa suuressa yrityksessään. vahva henkisesti ja luonteeltaan.
hän on ainut joka on ottanut minut sellaisena kun olen, ja paransi minut rakkaudella ja kärsivällisyydeellään ja ohjasi minut psykoterapiaan.
tarinani tarkoitus on se, että käsitelkää vanhemmat ne ongelmat jo lapsena. elkää koskaan väheksykö lastanne vaikka hän on tehnyt väärin. vaan olkaa hänen tukenaan myös silloin.
jos hän on tehnyt väärin, vaikka nyt potkaissut jotain suuhun. niin keskustelkaa, ja selittäkää miksei hän voi esim tehdä jotain asiaa viikkoon mistä hän pitää. mutta sanokaa että vaikka tekee virheen, niin välitätte siitä huolimatta. mutta virheestä joutuu vastaamaan.
en ole lastenhoito alalla, mutta olettaisin että jos näin olisi tehty, niin ei minullekkaan olisi tälläistä käytöshäiriötä ehkä tullut.
päässäni vika ei ole, vaikka niin luulin.
mutta kun käsittää mistä ongelmat johtuu vihan tilalle tulee rakkaus. Meidän kohdalla se kestää läpi elämän.
vuosien jälkeen murrosiässä, saatoin suuttua yhtääkkiä ihan hirveästi ja kävin kiinni esim isääni..asioita ei koskaan selvitetty. ne vain jätettiin ja jatkettiin riidoissa seuraavaan päivään.
ensimmäisessä avioliitossani olin ensin todella onnellinen pitkään, kunnes sattui tuleman ensimmäiset ongelmat. suutuin taas ihan järkyttävästi ja aloin käymään lopulta päälle joka asiasta.
sitten kun tuli avioero olin vuosia yksin, mitään näitä ongelmia ei vihasta tai väkivällasta ollut.
kunnes tapasin nykyisen kumppanini. riidan syyt olivat alussa ihan oikeita, tunsin että minua kohdalllaan väärin. ja se oli totta.
Mutta selvitin kaiken väkivallalla. kävin kimppuun jne. pahinta tässä on se että ensimmäisestä avioliitosta minulla on kaksi lasta.
heidän kimppuun en ole koskaan käynyt. he ovat minulle kaikki kaikessa ja en koskaan voisi tehdä mitään mikä heitä loukkaisi tai satuttaisi.
en tunne vihaa heitä kohtaan millään tavalla.
no, menin psykoterapiaan että missä on vika. kävin siellä vuoden. Selvisi että ongelma tulee kotoa. ongelma siitä että kukaan ei huomioinut minua kun silloin kun tein jotain ilkeää ja sen jälkeen kukaan ei setvinyt niitä vaan mollasi minua niistä. Muutakin selvisi, ja ymmärsin kaiken näin jälkeenpäin miten ne ovat vaikuttaneet.
opin väkivaltaisen käytöksen.
nyt, suhteeni mieheeni kukoistaa. hän on antanut kaiken anteeksi, ja on ymärtänyt mistä kaikki johtuu.
Mieheni on vielä kaikenlisäksi vahva, johtaja omassa suuressa yrityksessään. vahva henkisesti ja luonteeltaan.
hän on ainut joka on ottanut minut sellaisena kun olen, ja paransi minut rakkaudella ja kärsivällisyydeellään ja ohjasi minut psykoterapiaan.
tarinani tarkoitus on se, että käsitelkää vanhemmat ne ongelmat jo lapsena. elkää koskaan väheksykö lastanne vaikka hän on tehnyt väärin. vaan olkaa hänen tukenaan myös silloin.
jos hän on tehnyt väärin, vaikka nyt potkaissut jotain suuhun. niin keskustelkaa, ja selittäkää miksei hän voi esim tehdä jotain asiaa viikkoon mistä hän pitää. mutta sanokaa että vaikka tekee virheen, niin välitätte siitä huolimatta. mutta virheestä joutuu vastaamaan.
en ole lastenhoito alalla, mutta olettaisin että jos näin olisi tehty, niin ei minullekkaan olisi tälläistä käytöshäiriötä ehkä tullut.
päässäni vika ei ole, vaikka niin luulin.
mutta kun käsittää mistä ongelmat johtuu vihan tilalle tulee rakkaus. Meidän kohdalla se kestää läpi elämän.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tosi hyvä analyyttinen ja kiihkoton kirjoitus.Opiksi
myös muuhun tuhokäyttäytymiseen,niin lapsilla kuin
aikuisilla.Malttia selittää syy- seuraus käytöstä.
paljon puhutaan rakkaudesta,sen käytöstä ohjaavaan
neuvontaan saisi itsekukin opetella,tulokset tässä
kertomuksessa oli tosi positiiviset.Psykoanalyysi ei
aina ole tarpeen vaan terveellä vastuullisella opet-
tamisella saadaan myös hyviä tuloksia.Myös aikuis-
kasvatus tuottaa tuloksia kuten nähtiin.Tällaiseen
ajattelumalliin on hyödyllistä tukeutua.