Kaipaan kipeästi apua. En kohta tiedä mitä teen, alan olla niin ahdistunut.
Kaipaisin rakkautta ja seksiä. Normaalia aktia en mieheltäni voi saada, sillä hän on ollut jo monta vuotta fyysisesti siltä alueelta vammautunut.Kyse ei siis ole mistään potenssiongelmista. Kaipaan jo kovasti normaalia rakastelua,kun vuosia on jo kulunut.
Sillä tavalla en häntä rakasta, että luontevasti tapahtuneen jälkeen olisimme iloisesti voineet nauttia seksistä muilla keinoin tyydyttämällä,kuten esimerkiksi apuvälineillä. Älkää nyt sanoko mitään sellaista, että yrittäkää löytää toisenne ja seksuaalisuutenne tms. Se ei nyt vain onnistu.Olen yrittänyt, mutta ei siitä mitään tule.
Olen vain niin ahdistunut. En tiedä voinko ottaa eroa vammautuneesta miehestä, jota en rakasta enkä halua,vai ruvetako suhteeseen. Ja mitä siitäkin sitten tulisi vai tulisiko mitään.
Mutta kun tällä palstalla ihmiset kirjoittavat seksin puutteesta, niin aika monella siihen on avioliitossaan kai edes fyysiset mahdollisuudet. Minä en ole tuntenut miestä sisälläni moneen vuoteen, ja alan olla jo niin ahdistunut kun en tiedä, että voinko hyvällä omalla tunnolla ottaa avioeroakaan. Mies ei ikinä hyväksyisi sitä, että hakisin seksiä jostain muualta, koska kyllähän hän periaatteessa voisi minut jotenkin tyydyttää.
Pari lastakin on, joita avioero koskettaisi.
Voi hyvä luoja, sanokaa mitä te tekisitte?
Kaipaisin rakkautta ja seksiä. Normaalia aktia en mieheltäni voi saada, sillä hän on ollut jo monta vuotta fyysisesti siltä alueelta vammautunut.Kyse ei siis ole mistään potenssiongelmista. Kaipaan jo kovasti normaalia rakastelua,kun vuosia on jo kulunut.
Sillä tavalla en häntä rakasta, että luontevasti tapahtuneen jälkeen olisimme iloisesti voineet nauttia seksistä muilla keinoin tyydyttämällä,kuten esimerkiksi apuvälineillä. Älkää nyt sanoko mitään sellaista, että yrittäkää löytää toisenne ja seksuaalisuutenne tms. Se ei nyt vain onnistu.Olen yrittänyt, mutta ei siitä mitään tule.
Olen vain niin ahdistunut. En tiedä voinko ottaa eroa vammautuneesta miehestä, jota en rakasta enkä halua,vai ruvetako suhteeseen. Ja mitä siitäkin sitten tulisi vai tulisiko mitään.
Mutta kun tällä palstalla ihmiset kirjoittavat seksin puutteesta, niin aika monella siihen on avioliitossaan kai edes fyysiset mahdollisuudet. Minä en ole tuntenut miestä sisälläni moneen vuoteen, ja alan olla jo niin ahdistunut kun en tiedä, että voinko hyvällä omalla tunnolla ottaa avioeroakaan. Mies ei ikinä hyväksyisi sitä, että hakisin seksiä jostain muualta, koska kyllähän hän periaatteessa voisi minut jotenkin tyydyttää.
Pari lastakin on, joita avioero koskettaisi.
Voi hyvä luoja, sanokaa mitä te tekisitte?
Vastaukset 23
Vanhimmat
puutetta ja kurjuutta vaan.. mietin tuossa kokoajan että olisiko vieras nainen ratkaisu
Ei kai kukaan voi vaatia, miehesikään, että olet hänelle uskollinen tuossa tilanteessa joka teillä on. Seksuaalisuushan on vietti ja ei viettiä voi kukaan kieltää. Itselläni vähän vastaavanlainen tilanne. Ja en ole elänyt siis kuitenkaan selibaatissa. Toinen vaihtoehto on sitten erota, oletko siihen valmis?
Tule juttelemaan yhteisöömme:Olemme suodattaneet sinne naisia ja miehiä joilla on samoja kokemuksia.
http://groups.mns.com/yh66
Ohjetta on vaikeaa antaa koska ei tiedä mitä tämä sairaus on.Mutta en suosittele vielä näillä tiedoilla vierasta enkä eroa.
Kehottaisin teitä menemään parisuhdeterapialle tai seksuaaliterapeutille. En tiedä joko noita on miten paljon, mutta ainakin asiaan liittyviä löytyy.
Se mitä tai mikä on lopputulos se näkyy sitten ja toivon, että se on puolisosi ja Sinun yhteinen päätös tai tulos.
Kyseessä on selkeä vammautuminen, eikä tässä oikein enää terapeutit auta, asiat ovat niin jumissa. Yhdessä ollaan oltu kun on nuo kaksi lastakin.
Olen vielä alle nelikymppinen, joten itseäkin tekisi mieli ajatella, vaikka mieskin säälittää.
Minä sairastuin Ms-tautiin 5v sitten tiesin oman tilanteeni olinhan jo lähes 50v. Ei tahtonut onnata muutakuin lääkkeillä,mutta sekään ei aina riittänyt. Olttiin yhessä 22v ja kolme lastakin josta nuorin jo 15v. Annoin vaimolle "kenkää" uskottomuuden takia olis ällynnyt otta ensin ero
olis ollu paljon helpompaa mulle.Minä jouduin sen päätöksen tekemään ex antoi siihen aiheen.
Nyt vaan on tullut sellainen ongelma että hän haluais takas käy lapsia katsomassa jotka asuu mun luona. Tahtoo aina yöpyä mun meillä ja vielä mun vieres olen huomannu sääliä kun mun kunto heikkenee päivä päivältä. Se v**uttaa olen sanonu että ei tarvi auttaa ja olet tehnyt mun eteeni jo tarpeeksi. Kyllähän se toisaalta tuntuu julmalta mutta onneksi tämä ei muutakuin elämää.
Kannattaa keskustella asiasta ja tehrä sitten päätökset silloin se varmaankaan satuta toista niin paljon. Toivottavasti puolisosi ymmärtää tilanteen ja hyväksyy syrjäpypyt minä en siihen pystyny,valitettavasti.
Kiitti kun kerroit tuota puolta. Ei minunkaan mitään syrjähyppyä tekisi mieli tehdä. Eikä se seksi tärkein asia ole, onpahan vain lisänä näissä ongelmissa, ja joskus tuntuu tosi pahalta kun se ei pelaa. Jos välimme olisivat toisenlaiset, niin kyllähän sitä löytyisi senkin suhteen jokin ratkaisu. Pohjimmiltaan on kyse ihan samoista asioista kuin monella muullakin. Ettei suhde muuten pelaa. Mutta sitten vielä lisänä tuo. Mutta miten jättää vammaista? Tuntuu, että teen minkä ratkaisun vain, niin olen huono ihminen.
Miten muuten tuo ms-tauti vaikuttaa miehellä seksiin ja kaikkeen muuhun? Kiinnostaa vähän muustakin syystä kuin asiaani liittyen. Olisin kiitollinen vastauksesta. Ja toivon sinulle hyvää vointia.
Minä olen miettinyt tuota samaa asiaa omassa elämässäni ja haluan vastata sinulle. Meitä on nimittäin paljon. Meitä, jotka olemme päätyneet samanlaiseen seksittömään liittoon. On fyysisiä vammoja, on psyykkisiä sairauksia, on lapsena seksuaalisesti hyväksikäytettyjä, on seksuaalisuudestaan syyllisyyttä kokevia, on kaikenlaista.
Minä itse olen elänyt sellaisessa liitossa vuosikaudet ja olen nyt vihdoin eroamassa. Voi kuinka helppoa ero olisikaan, jos kotona olisi jatkuvia riitoja! Silloin ero olisi helpotus kaikille. Mutta nyt se on helpotus vain yhdelle, ja muille se on kärsimystä.
Olen kärsinyt suurta syyllisyyttä lapsistani, he menettävät erossa ehjän perheen tuoman turvallisuuden ja saavat samalla ikuisesti kannettavakseen erosta tulevan trauman. Mutta noidenkin syyllisyyksien aika alkaa olla minulla ohi. Sillä myös minunkin elämälläni on arvo.
Minä olen vastuussa omasta elämästäni, muut aikuiset omastaan. Tiedän, että tämä teksti kuulostaa sinusta hyvin julmalta, mutta näin se on. Omaa eropäätöstäni on vienyt eteenpäin unet, joissa olin katkera vanhus, joka ei koskaan ottanut eroa vaimostaan. Olin unessa mies, jolla oli seksuaaliset halut, mutta ei kykyä. Ja heräsin painajaisestani katkeruuden tunteeseen. Sinun syyllisyyttäsi suhteessa mieheesi saattaa helpottaa, kun mietit mitä sinä oikeastaan olet miehellesi.
Olet ystävä, ihminen jonka kanssa hän viettää aikaansa. Miehesi voi aivan hyvin hankkia muita ystäviä tulevassa eron jälkeisessä elämässään.
Olet rakastettu, jonka miehesi menettää ja tämä menetys on miehellesi varmasti raskas. Mutta! Seksiin kykenemättömiä ihmisiä on paljon, miehesi voi aivan hyvin hankkia itselleen uuden puolison. Sellaisen, jolle tuo fyysinen vamma ei ole parisuhteen este.
Olet miehellesi myös seksikumppani. Mutta, kuten sanoin, miehesi saa varmasti uuden puolison itselleen.
Näiden syyllisyyksien ja säälien kanssa minäkin olen painiskellut viime vuodet, joten hirvittävän tutulta kirjoituksesi kuulostaa. Haluaisin kysyä sinulta yhtä asiaa: onko miehesi käynyt vammautumisen jälkeen omassa yksilöterapiassa?
Kirjoitat kauniisti ja lämpimästi, ja se tuo minulle lohtua ja voimaa.Syyllisyyden tunteet ovat olleet niin voimakkaat. Tuota eroasiaa olen pohtinut paljon. On siitä joskus vähän puhuttukin.
On hän käynyt terapiassa, mutta siitä on jo aikaa. Olen miettinyt, että pitäisikö ottaa jonnekin yhteyttä, ja käydä juttelemassa yhdessä. Itse tiedän, etten enää halua avioliittoa jatkaa. En vain enää jaksa. Vaikka en toisenlaista rakkautta (enkä nyt tarkoita vain seksiä) koskaan löytäisikään, tiedän ainakin, että olen antanut itselleni siihen mahdollisuuden.
Ovatkohan esimerkiksi seurakunnan avioliittoneuvonnat maksullisia vai maksuttomia? Vai mihinhän sitä voisi ottaa yhteyttä? Ajattelen näin, että ehkä jonkun kolmannen osapuolen kanssa jossain vaiheessa saisin hänet paremmin hyväksymään avioeron, ja sikäli se hänen kohdaltaan sujuisi helpommin. Kun en halua kuitenkaan hänelle mitään pahaa. Ja lastenkin takia pitäisi saada asiat sujumaan.
Jotenkin tuntui kauhean lohdulliselta nuo sanasi siitä, että hänkin voi löytää itselleen sopivan uuden ystävän tai rakastetun. Niin olen itsekin yrittänyt ajatella.
Jossain vaiheessa ajattelin ulkopuolista "suhdettakin", mutta kun en minä niinkään sitä seksiä hae, vaan ihan jotain muuta. Ihmissuhdetta ja rakkautta. Sellaista, jota voi elää avoimesti.
Toivon sinulle voimia omalle tiellesi. Miten sinun puolisosi eron hyväksyy?
Niin, kyllä siinä niin käy, että seksin loppuminen johtaa ennen pitkää rakkauden loppumiseen. Ja kun tarpeeksi kauan odottaa, myös ihmissuhde puolison kanssa loppuu. Minä olen omassa suhteessani siinä pisteessä, että meillä on loppunut kaikki. Aivan kaikki. Ja vasta tässä vaiheessa vaimoni hyväksyi eron. Me olemme nyt sopineet, että eroamme ja se on ollut suuri helpotus minulle. Olen halunnut erota sovussa,lasten takia. Ja nyt viimein se näyttää olevan mahdollista.
Kyllä minäkin olen pohtinut omissa sisäisissä taisteluissani kaikenlaista. Toisen naisen hankkimisesta lähtien. Mutta nuo salaiset suhteet eivät ole minuakaan varten. Minä haluan elää omaa elämääni. Yhtä elämää, rehellisesti ja avoimesti, ilman kulisseja.
Minulla on tunne, että meillä saattaisi olla paljon yhteistä. Tätä minun kirjoitteluani varjostaa nyt kuitenkin se, että nämä kirjoitukset ovat julkisesti nähtävillä. Nämä ovat kuitenkin henkilökohtaisia asioita ja keskustelumme menee sitä henkilökohtaisempiin asioihin, mitä enemmän puhumme. Nytkin haluaisin puhua sinulle siitä, kuinka me lopulta löysimme ratkaisun. Mutta en viitsi kirjoittaa sitä tänne! Sen takia ehdottaisin, että avaisimme anonyymit sähköpostiosoitteet ja jatkaisimme keskusteluamme kahden kesken sähköpostilla. Kiinnostaisiko sinua sellainen?
Kyllä kiinnostaisi! Tämä on sellainen asia, että erittäin mielelläni jakaisin ajatuksia jonkun sellaisen kanssa, joka on vastaavanlaisessa tilanteessa.
Minä uskon, että näistä asioista puhuminen vie lopulta meidän kummankin tilannetta eteenpäin. Nämä ovat kuitenkin äärettömän monimutkaisia ja moniuloitteisia asioita ja vaikka näitä kuinka miettii, aina löytää uutta.
Minä avaan maanantaina itselleni sähköpostiosoitteen ja laitan sen tänne. Sinä voit sitten lähettää postia siihen!
monella tavalla koska kyseessä on keskushermoston sairaus. Miehillä varsinkin erektio sekä orgasmi vaikeuksia mutta onneksi on lääkkeitä siihenkin keksitty ja olenkin käyttänyt mutta en ehkä tarpeeksi.
Uupuneisuus ja lihasten nopea väsyminen on hyvin
tavallinen oire. Mielestäni ex teki oikean ratkaisun ja olen jopa siihen kannustanut vaikka ero tulikin. Ei hänen tarvitse tosiaan äitiä leikkiä ja paapoa mua.
Mutta on se mukavaa kun käy joskus mua ja varsinkin lapsia katsomassa. 2-3kk tein asiasta surutyön ja kävin jopa asiantuntijallakin
nyt todella tasapainoinen ja hyvä olo.
Mielestäni ei tarvi uhrautua liiaksi ja pilata elämäänsä toisen takia. Muistaminen on tärkeää ja mukava vaihtaa ajatuksia puolin sekä toisin.
Olin 27v kun tapasin ensirakkauteni ex:n vaikka aloin 17vuotiaana tansseissa käymään mutta näin kävi mun kohdalla.
Kyllä vielä halaan ja rutistan ex:ää kun nähdään
sekä pussaan siihen mulla on olut aina kova vietti. Minä kuulemma hänestä naisen tein kun toteutin omia fantasioitani mutta aikansa kutakin.
Mukavaa Joulun odotusta Kaikille.
Olen nyt avannut itselleni sähköpostiosoitteen,
[email protected]
Kirjoitellaan!
Hei,
laitan postia heti kun ehdin avata itselleni osoitteen ja on tilaisuus kirjoittaa. :)
"Normaalia aktia en mieheltäni voi saada, sillä hän on ollut jo monta vuotta fyysisesti siltä alueelta vammautunut.Kyse ei siis ole mistään potenssiongelmista". Näin kerroit, mikä on ongelma. Jos miehelläsi toimii niin eikös seuraavaksi ole asento- ongelma. Ja niitähän riittää, tosin joissakin joudut itse työn tekemään.
Jos olisi potenssiongelma, siis erektion kanssa vaikeuksia niin siihenhän on lääkkeitä. Lääkkeitä joilla seisoo vaikka tuore joulukinkku.
Asia ei valitettavasti ole noinkaan yksinkertainen. Häntä on jouduttu operoimaan myös peniksen alueelta, eikä se ole enää koonsa puolesta ennallaan. Vain vähän on jäljellä.
Mutta kuten sanoin, se ei ole ainoa ongelma liitossamme, enkä tunne halua seksiin hänen kanssaan myös muista syistä johtuen.
Mutta tätä et kertonut alussa. Eli kumpaa etsit enmmän, kirjoittelijoiden hyväksyntää "irtosuhteisiin" vai teidän yhteisen parisuhteen parantamista. Miestäsi on varmasti koskettanut se suurin menetys. Minä en tiedä mitä kaikkea hänen ja Sinun kohdalle on terapeuttien js kautta saatu aikaan.Mutta jos se ei ole onnistunut niin pelkään pahoin, että miehellesi on sairaudesta, johon hän on ilmeisesti syytön, hyvin suuret paineet. Paineita lisää myös Sinun halukkuus normaaliin sukupuolielämään. En tiedä, kiihottuuko ja haluaako miehesi yhtään, haluaako hän sen vertaa, että haluaisi lähteä "leikkikalu", suuseksi leikkiin tms. kanssasi ja tyydyttämään Sinut tällä tavalla.
Mutta suurin vastuu on Sinulle, parisuhteesta, mutta myös miehesi henkisestä jaksamisesta. Ennen kuin teet mitään hätiköityä, puhu miehesi kanssa avoimesti mitä tarvitset ja miksi. Luulen, että jos te ymmärrätte toisanne ja tunnette toistenne tarpeet ja vajavuudet niin pääsette siihen tulokseen joka on molemmille hyvä. Ainakin molemmille paras. Miehesi kärsii varmasti tilanteesta ja voi olla, että jokin sopimaton, tietämätön yrityksesi tekee pahinta hänen mielenterveydelle.
Olemme kaikki avioliitossa olevat luvannet rakastaa toistamme myös vastoinkäymisessä. Näin myös Sinä miestäsi ja hän Sinua. Nyt teillä on yhteinen vastamäki josta tulisi selvitä, ei yhden henkilön keinoin ja tavoin vaan yhdessä.
Tämä saattoi olla hieman raskasta tekstiä, mutta en näe Sinua parisuhteessa yksin, sen kummemmin kuin miestäsikään ja sairaus koskettaa teitä molempia. Miehelle tuon alueen sairaudet ovat pahoja, joku sanoi kerran, että naisella on se etu, että ainakin reikä jää jos muuta tapahtuukin. Olkoon sellainen puolihuolimaton juttu vain tuo.
Niin paljon olet jo vastauksia saanut ja asiaasi on käsitelty varmaan monelta kannalta. Tämä Sinun kommenttisi, ettet halua miestäsi muutenkaan. Tuo osoittaa vain, että etsit meistä muista hyväksyntää erolle josta olet epävarma. En sano tuohon mitään. Erosi ei ole ulkopuolisten asia, se on Sinun itse harkittava. Näkemättä ja tuntematta todellista tilannettasi on mahdotonta sanoa mitään sellaista joka olisi puolueetonta. Tekstisi perusteella voisin asettua ihan kumman puolelle hyvänsä. Yhtä perustellusti.
Jos päädyt kuitenkin eroon, niin muista tähdentää miehellesi sitä, että erossa on kyse muustakin kuin hänen sairaudesta. Muuten lyöt lyötyä sillä aseella johon hänellä ei ole mahdollisuutta vastata ja josta hän varmasti jo kärsii.
Pettäjän linjalle älä lähde, se on varmasti pahinta mitä voit tehdä. Sillä se ei pysy salassa ja kuvittele miehesi tuskaa kun hän aavistelee Sinun olevan hakemassa tyydytystä muualta johon hän itse ei pysty, ei vaikka ehkä haluaisi. Ja sairaus ei ole keneen omaa syytään. Miltä miehestäsi tuntuu kun tulet kotiin ja olet muuten mukana, ei tuota. Sillon on parempi erota sovussa.
Kiitos teille No jaa ja Terapeutti.
Niin hankalahan ja moniulotteinen asia tämä on. En tavallaan ole hakemassa hyväksyntää niin erolle kuin syrjähypyllekään. Tuntui vain, että pitää puhua tästä "jonkun kanssa".
Ette usko, miten tällaista asiaa pyörittelee mielessään. On omat tarpeet ja toisaalta vierellä ihminen, jolla hänelläkään ei ole helppoa.
et sinä ole mikään hoitotäti vaan elävä ja tunteva ihminen kaverille kenkää ja sillä selvä kyllä se pärjää ilman sinua mutta sinä et pysy henkisesti terveenä ilman kunnolista kumppania joka tyydytää sinut ihmisten on tarkoitus elää eikä olla vankeina erilaisissa tilanteissa jotka johtuu kumppanista jonka kohtalo eteen heitti.
Niin, tuo "henkisesti terveenä" oleminen onkin sellainen asia, joka on alkanut mietityttää. Kun välillä tuntuu, ettei jaksa tällaista elämää.Jotenkin sitä vain ajattelee,että olisi kamalan itsekästä erota, ja alkaa elää eri tavalla. Että velvollisuus on ajatella ennen kaikkea lapsia ja sitä, että heillä on ehjä koti.
Suhdettakin minulle on "tarjottu", ja siihen olisi mahdollisuus. Ei vain taitaisi kuitenkaan viedä pois kaipuutani johonkin muuhun.
Ja iske se miehesi käteen, ei siinä muuta tarvita!
Ja uusi iloinen seksielämänne on totta! :-D