Aloin oikein miettimään, ja minulla se menee kyllä valtaosin niin, että "pyöreät" on suhteessa ja ne hoikat sinkkunaisia. Se kaikkein laihin on vielä se vaikeimmin naitettava.
Miten muiden tuttavapiirissä?
Miten muiden tuttavapiirissä?
Hoikat sinkkuja ja
pullukat parisuhteessa?
493312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
laihoilla on yleensä enemmän valinnanvaraa ja ovat nirppanokkia.
Pyöreät menevät suhteeseen aikaisemmin kun pelkäävät etteivät löydä enää toista ja ovat iloisia kun joku heistä edes kiinnostuu.
huomannut saman.
Omassakin kaveripiirissä mennyt niin että aika moni hemmo sai sen omansa ja nykyään naimisissa sen ensimmäisen tyttökaverin kanssa, mulla kun oli vientiä silloin aika hyvinkin niin sitä tuli aika ronkeliksikin varmaan eikä osannut pysähtyä silloin kun olisi pitänyt. Tuli varmaan jonkinlainen sitotumiskammokin matkan varrella ja nyt kun itse haluaisi ihan oikeasti kestävän suhteen niin eipä onnistukaan ihan noin vaan.
Se johtuu siitä, että hoikka nainen menee avio/
avoliittoon lihoo vuosien mittaan muodottomaksi
ja toiset etsivät Isokullista miestä treffipalstoilta panemaan kun ei kotoa enää saa !
Itsellä alipainoisena, kusipäitä pyöri kuin kärpäsiä kesällä. Lihottuani, ei onneksi enää pelkän seksin perässä vonkaajia näy.
Eikä ole silti tarvetta ottaa ensimmäistä vastaantulijaa.
Meillä kaveripiirissä on kaikista laihin tyttö ikisinkku, eli ei koskaan ole seurustellut, ja esim. yksi lihava tyttö on napannut semmoisen komistuksen, että kaikki on vuosia "kuolannut" sitä jätkää ;)
nyt jonkin läskien itsetunnon buustaus ketju? Naurettavaa...
toisesta ketjusta ja aloin miettimään, että miten omissa kavereissa se menee. Yllätyksekseni huomasin, että pyöreät on suhteessa. Meillä menee siskon kanssa myös niin. Minä olin se hoikka, ja sisko lihava. Sillä on jo liuta lapsia ja toinen mies menossa. Minä en ole löytänyt sitä ensimmäistäkään.
Halusin kuulla, miten muiden kaveri- ja tuttavapiireissä.
omista muodoistani, eli hoikkana ei kovinkaan moni mies edes ollut kiinnostunut, tai uskaltautunut juttusille, nyt kun oon 10 kiloa painavampi, niin miehiä riittää otettavaksi asti, mua ei kuulema tarvitse pelätä.
ihan mun suusta. Olisi voinut olla mun kirjoittama.
Toinen havainto ravintolaelämästä: jos laittautuu saa olla yksin. Mene kumisaappaissa ja hiukset pesemättä, eipä enää kierretäkään kaukaa. Ei tosin päde Helsingin keskustan paikoissa. Sielläkin on kokeiltu.
hoikat naiset on pilanneet itse omat mahdollisuutensa olemalla nirppanokkia ja kohtelemalla miehiä yliolkaisesti, ja nyt miehet pelkää heitä.
Kai se on jotain itsesuojeluvaistoa, ettei halua pakkeja, tulla torjutuksi. Ja ainakin itse ajattelen, jos näen kovin sliipatun miehen tummassa puvussaan Königissä (entinen Michelle), niin en välttämättä mene juttelemaan, kun ajattelen ettei se tällaisesta maalaistytöstä välitä. Että kai ihminen automaattisesti hakeutuu livenä itsensä tyylisten ihmisten seuraan. Jonkinlainen tilannetaju toimii.
Täällä netissä se katkeaa. Tämä on unelmamarkkinat. Jokainen mies voi unelmoida missin mittaisesta kaunottaresta ja nainen siitä omasta markkinointijohtajasta.
itseään tasokkaampia tapauksia - ainakaan selvinpäin.
helpommin se löytää seuraa? :D
Ihan hyvä yritys tytöt, mutta kun todellisuudessa se menee just päinvastoin...
Käyppä huviksesi lukemassa Miehen logiikka -palstalta ketujua, jossa vakiporukka arvailee toistensa kuvia. Kuka lähetti kuvaa jalasta, kuka kengistä, yksi laittoi lähikuvan alastomasta rinnasta, rajaus niin ettei näkynyt vyötäröä, eikä kaulaa.
Siihen tuli heti arvaus (mieheltä), missä arvattiin kuvassa olevan joku nainen. Kyllä multa pääsi nauru. Näin naisena en itse ajatellut edes muuta kuin että kyseessä oli laihan nuoren miehen rintavarustus ;).
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=3500000000000010&posting=22000000043001290
ei ne lihavat naiset jotka elävät parisuhteessa on välttämättä ollut alunperin lihavia, mutta parisuhteessa sitä tulee vietettyä illat kotisohvalla telkkarin ääressä ja olohuoneen pöytä notkuu naposteltavaa.
sinkkunaiset taas ei ehdi paljon kotona olla eivätkä ehdi viettää aikansa telkkarin ääressä, vaan ovat koko ajan menossa ja sen takia ei myöskään lihoo.
ne ihmiset 20 vuotta, eikä naisten paino ole muuttunut, muuta kuin yksi pulska on lihonut lisää.
Mutta osa miehistä on kyllä aviossa lihoneet.
aina saannut seuraa siis koulutetuista,hyvännäköisistä ja fiksuista miehistä.Olen vain hyvin iloinen,muodokas ja koitan pukeutua tyylikkäästi.Ilman mitään alustalle nostamista (siis aikuisten oikesti)niin monet ystäväni ovat ihan ääneen pohtineet et kuinka sä aina bongaat noin hyvännäköisiä miehiä.Mulla on hyvä itsetunto ja olen rohkea,mistä lie olen sen saannut, =)) mutta se auttaa kummasti asiaa kun uskoo itseensä ja nostaa itsensä reippaasti esille.
ruma, enkä lihavakaan...
Vaan 10 kiloa painavampi ja kyllä mulla vaan on vientiä niin livessä kuin treffeilläkin
Kun mennään tyttöporukalla ulos, se iloinen ja "rehevä" huomataan, vaikka olisit kuinka timmissä kunnossa, niin seinäruusuksi jää, jos ei ole oikea asenne.
Tässä on nyt vähän ristiriitaa, kun lueskelee miesten kirjoituksia treffipalstojen läskeistä naisista. Eikö nuo naiset kuulu kenenkään tuttavapiiriin? Sorry nyt vaan, mut ihmetyttää, mikä into täällä on välillä puolustella lihavia ihmisiä. Tarviiko he jotain erityishuomiota verrattuna laihempiin naisiin. Luulis, että heidät kyllä huomataan.
läskeistä tai lihavista naisista
Minäkin sanoin että 10 kiloa painavempana, saan huomattavasti enemmän huomiota miehiltä, kuin aiemmin. Aiemmin olin 64 kiloa ja 172cm nyt painan 74 kiloa, joten en pidä itseäni läskinä :)
sitä sinä silti olet.
susta vaan tuntuu siltä... reppanan rukka :)
Pätee minunkin kaveripiiriini. Itse olen se sinkkutyttö kun taas hieman muodokkaammat ystäväni ovat jo vuosikausia olleet vakituisessa suhteessa. Olen mallinmitoissa ja opiskelen lääkiksessä. Ystävieni kautta olen kuullut, että minua ei uskalleta lähestyä juuri samaisesta syystä. Kuulemma miehet pelkäävät, etteivät ole "minun veroisiani" eivätkä he siksi uskalla tehdä aloitetta. Baarista kyllä seuraa löytyisi, mutta valitettavasti olen ennemmin kiinnostunut normaaleista keskivertomiehistä kuin hyvännäköisistä, yli-itsevarmoista pelureista. Eli siis minä en edes ole se valikoiva vaan miehet vain kuvittelevat näin. Valitettavasti olen aika ujo miesten suhteen enkä uskalla itse olla aloitteentekijä, joten epäilemättä pysyn sinkkuna ties kuinka pitkään...
Miehenä sanon että se pelottaa lähestyä laitettua
hyvännäköistä naista , itsetunto on koetuksella
jos tulee pakit heti kättelyssä kun en itse mikään "höpönassu" ole. Täytyy myöntää minulla
oli kaunis nainen kumppanina monia vuosia kun
nuorena ylitin itseni. Joskus riski kannattaa !
tuttava piirissäni on niin hoikkia kuin pullukoitakin itse kuulun välimaastoon .
En kuitenkaan ole huomannut että hoikat olisivat keränneet ns.irtopisteet vaan yleensä pullukat ovat olleet ne suosituimmat ihan melko varmasti siksi että ovat niitä tavallisia ihmisiä eikä heillä ole ollut tarvetta esittää saavuttamatonta jokainen kai kuvittelee että jos on nuori kaunis ja hoikka se aukaisee ns. taivaat mutta toisaalla puhaltaa muut tuulet
kylmää kyytiä hoikilta ja kauniilta naisilta niin kyllä siihen touhuun väsyy.
Syyttäkää kanssasisaria jotka antavat kuvan kylmistä ja vaikeasti lähestyttävistä jotka jopa jolmasti pilkkaavat vähänkään keskivertomiestä.
Tulee tunne että jopa "keskiverto naiselle" ei kelpaa nykyään Suomessa muuta kuin oven avaajaksi saati sitten jollekin vähän paremman näköiselle.
ei saa koskaan viestin tynkää naisilta että kiinnostaisi.
Katseita mutta vaikuttavat olevan lähinnä uteliaita että onpa tuollakin otsaa tuijottaa.
Pullukalla ei ole "tarvetta esittää saavuttamatonta jokainen kai kuvittelee että jos on nuori kaunis ja hoikka se aukaisee ns. taivaat mutta toisaalla puhaltaa muut tuulet".
Se menee just näin. Minä olin nätti lapsi, nätti tyttö ja nätti nuori nainen. Koko elämä oli miesten pakoilua. Luulin, että kun vanhenee ja rupsahtaa, niin se homma tasaantuu, mutta kolmekymppisenä tajusin että vasta 6-kymmisenä saa olla rauhassa, sillä silloin ei enää juuri ole niitä 20 vuotta itseä vanhempia miehiä elossa.
joka tekee elämästä helvetin vaikeaa.
Olen sitä mieltä että ns. kauneus on rasite naiselle joskus.. Mulle on sanottu että kyllähän sä tolla ulkonäöllä saat kenen tahansa.. Olen pitkä ja hoikka, joidenkin mielestä kauniskin mutta joskus tuntuu että miehet ei tosissaan uskalla lähestyä.. Olen ollut nyt muutaman vuoden yksin erottuani ja kun lähden baariin kaverini kanssa joka on pullukampi niin häntä lähestytään siellä. Kaverillani on ollut monta kiinnostunutta miestä tässä matkan varrella ja minulla ei oikein ketään... En etsi mitään komeaa urheillullista ja rikasta.. Tavallinen ja välittävä mies kelpaa ihan hyvin.. Näitä kännissä sänkyyn haluavia on kyllä tullut vastaan..
"olisi kiva tutustua" -mielellä. Kauniilta tullaan vonkaamaan seksiä.
Kauniin kanssa ei vaihdeta puhelinnumeroita, että soitellaan ja käydään kahvilla joskus viikolla. Kaunis yritetään saada siltä seisomalta mukaan.
En ole ruma minäkään, mutta yksi kaverini on sellainen mallityyppi, minä normaalipainoinen. Kävin hänen kanssaan paljon ulkona.
Monesti meitä tuli juttamaan yksi tai kaksi miestä yhdessä (esim. Raffaellon pihalla). Miesten käytöksessa oli mieletön ero kun ne puhuivat minulle tai tälle ystävälleni. Ystäväni sai osakseen naureskelua (sellaista ihme hermostunutta hekottelua), vinoja hymyjä, härskejä ehdotuksia, pientä ilkeää vinoilua (tulkitsin että ystäväni "kiinnosti" miestä, mutta kun mies oli varma pakeista, niin käytös oli piikikästä), minulle puhuttiin asiallisesti, suurin piirtein työasioista. Että mihin mainosalalla ollaan menossa. Ja hymyt oli vähässä, mutta jos niitä oli, niin hymyt minulle oli kohteliaita.
Minä en olisi ikinä ottanut sellaista käytöstä miehiltä vastaan, mitä tämä kaunis ystäväni nieli kakistelematta. Yritin puhua siitä kerran, minua kiinnosti, niten hän koki eron. Ymmärsin että hän piti sitä normaalina, miesten käytöksenä. Ilmeisesti hän oli tottunut vain sellaiseen kohteluun. :(
Onneksi olkoon! Sinulla on kaikki tarvittavat ratkaisun avaimet!
(voi soveltaa kenen tahansa vastaaviin hankaluuksiin)
============================================
"Kuulemma miehet pelkäävät, etteivät ole "minun veroisiani" eivätkä he siksi uskalla tehdä aloitetta."
Tämä näyttää ongelmalta, mutta ei ole oikeasti ongelma. Vaikeutesi eivät johdu tästä. Unohda se!
============================================
============================================
"en edes ole se valikoiva vaan miehet vain kuvittelevat näin."
Aivan oikein!
TÄMÄ on varsinainen ongelma, mistä vaikeutesi paljolti johtuvat.
Et voi vaikuttaa siihen mitenkään. Voit lähes unohtaa senkin...JOS...
============================================
*** ...toimit niin että sen vaikutus vähenee oleellisesti!!! ***
Tämän vaikutuksen pieneneminen lisää haluamaasi tarjontaa,
joskin tarpeetonkin tarjonta lisääntyy.
Kerroit tavoitteeksesi:
"...olen kiinnostunut normaaleista keskivertomiehistä..."
Voit tehdä todennäköisesti paljonkin saavuttaaksesi haluamasi.
Kerron mitä voit tehdä:
Voit muuttaa itseäsi heidän kaltaisekseen.
Edelleen kerrot:
"Olen mallinmitoissa ja opiskelen lääkiksessä."
Näitä, mittoja ja koulutusta, ei onneksesi tarvitse muuttaa mitenkään.
============================================
Ulkonäkösi ja olemuksesi on keskeineinen asia ongelman kannalta,
joten siihen ne muutokset on tehtävä.
- jätät meikit pois, lakkaat korostamasta kasvonpiirteitäsi
- käytät meikkejä 'häivyttääksesi' kasvonpiirteitäsi
- pidät hiuksesi vähän hoitamattoman näköisinä
- pukeudut värittömämmin ja tyylittömämmin
- minimoit korujen käytön
Näin vähennät 'pelottavuuttasi' jo paljon.
Seuraavat ovatkin vaikeampia:
- jos voit, muuta liikehdintääsi huolettomammaksi
- jos voit, muuta käytöstäsi rennommaksi
=========================================
=========================================
Lisäksi kerrot:
"...ujo miesten suhteen enkä uskalla itse olla aloitteentekijä..."
TÄMÄ on myös ongelma, mikä aiheuttaa oleellisia vaikeuksia.
Tähän voit vaikuttaa täydellisesti itse, ja vain itse.
Sen pienentäminen lisää valinnanvaraa rajusti.
Voit poistaa sen kokonaankin, mutta se on vaikea ja hidas prosessi.
Realistinen suunnitelma voisi olla jotain tällaista:
Totuttelet tekemään JOSKUS aloitteen (netissä).
- valmistaudut yhden aloitteen tekoon, viestittelyn aloitukseen
- lähetät yhden viestin valitsemallesi henkilölle
- jos 'epäonnistuu' ja tuntuu pahalta, kärvistelet
- sitten odotat niin kauan että voit yrittää uudelleen
Toistamalla tätä alkaa tottuminen (ujouskin vähenee).
Kirjoittelu ei ole sen kummempaa kuin keskustelualueilla.
==========================================
Jos et tee mitään, toteutunee ennustamasi 'kohtalo'.
"...pysyn sinkkuna ties kuinka pitkään..."
Päätellen siitä että itse sen sanot, oman elämäsi asiantuntijana.
=========================================
Tämän pitäisi auttaa tutustumisvaiheeseen.
Suhteen vakiintuessa voit palata kohti 'nykyisyyttäsi'.
Sen jälkeen pulmat ovatkin aivan toista tarinaa.
Tämä on käsitykseni. Jokainen miettiköön sen mielekkyyttä.
En ollenkaan väitä sen olevan ainoa tai lopullinen menetelmä.
Päättäköön kukin ryhtyykö toimiin vaiko eikö ryhdy.
mutta minulla on sama ongelma ja voin sanoa että kirjoittamasi ohjeet ei toimi, sillä en ole ikinä meikannut, enkä laittanut hiuksiani (suorat, pitkät, tummat ja kiiltävä), enkä juuri käyttänyt koruja. Vaatteet olen ostanut aina Prismasta tai vastaavasta paikasta. Kaverit on sanoneet minulle että olen näyttänyt ravintolaan tullessani siltä kuin olisin eksynyt sinne eräretkeltä.
Lopputulos on se että pintapaikassa saan olla ihan rauhassa (katsotaan kyllä, varmaan kummissaan) ja siellä missä on niitä taviksia, on seksinvonkaajat kimpussa. Jutut on aivan idioottimaisia: nätti, kaunis hymy, hyvännäköinen, minä niin tykkäisin, etkö tykkää minusta. Ei yhtää järkevää lausetta.
Minäkin olen ujo, mutta uskallan kyllä mennä juttelemaan ravintolassa. Kyllä se sujuu, vaan sitten kun juttelee päässä alkaa lyödä tyhjää, ja yhtäkkiä on kauhea ujouspuuska ja pitää paeta vessaan.
Että ei siitä ravintolassa käymisestä ole mitään iloa. Olen päätellyt että parasta olisi tutustua työn kautta, harrastukset ei johda mihinkään kun olen niin ujo ja syrjäänvetäytyvä.
enkä pukeudu näyttävästi, on juuri se, että kun sitä huomoiota sai jo lapsena omasta ulkonäöstään niin paljon, niin yhtään enempää ei halua. Ne on keinoja yrittää olla huomaamaton.
"mutta minulla on sama ongelma"
Valitettavasti en tuosta saa mitään aavistustakaan,
mikä juuri Sinun ongelmasi on.
"voin sanoa että kirjoittamasi ohjeet ei toimi,"
Voit, ja sanoit. Ok.
---------------------------------------
- en ole ikinä meikannut,
- enkä laittanut hiuksiani (suorat, pitkät, tummat ja kiiltävä),"
- enkä juuri käyttänyt koruja.
----------------------------------------
En osaa sanoa vielä tähän mitään.
"Vaatteet olen ostanut aina Prismasta tai vastaavasta paikasta."
Ostopaikka ei kerro minulle mitään tarpeellista.
"Kaverit on sanoneet minulle että olen näyttänyt ravintolaan tullessani siltä kuin olisin eksynyt sinne eräretkeltä."
Ok.
"Lopputulos on se että pintapaikassa saan olla ihan rauhassa "
"(katsotaan kyllä, varmaan kummissaan)"
Arvelen samaa.
"siellä missä on niitä taviksia, on seksinvonkaajat kimpussa. Jutut on aivan idioottimaisia: nätti, kaunis hymy, hyvännäköinen, minä niin tykkäisin, etkö tykkää minusta. Ei yhtää järkevää lausetta."
Ymmärrän tuon tilanteen mitä kuvaat.
Toistaiseksi en tuohonkaan osaa sanoa mitään.
"Minäkin olen ujo, mutta uskallan kyllä mennä juttelemaan ravintolassa."
Vaikuttaa hyvältä.
Ujoutesi ei luultavasti ole oleellinen asia (ei ongelma).
"päässä alkaa lyödä tyhjää, ja yhtäkkiä on kauhea ujouspuuska ja pitää paeta vessaan."
Minusta tässä tapahtu jotain muuta kuin ujoutta. Jonkinlainen paniikki ('reaktio', 'kohtaus'). Mitä tunteita? Nolo, häpeä, kauhu, alemmuus, jotain muuta, osaatko sanoa? (mahd. tarkkaan)
"Että ei siitä ravintolassa käymisestä ole mitään iloa."
Ei tuollaisenaan.
"Olen päätellyt että parasta olisi tutustua työn kautta,
Ok. Jos mahd. tutustua kiinnostavaan.
"harrastukset ei johda mihinkään kun olen niin ujo ja syrjäänvetäytyvä."
Ravintolassako helpompi aloittaa juttelu? Miksi?
"enkä pukeudu näyttävästi"
Luulen että ymmärrän mitä tarkoitat.
"on juuri se, että kun sitä huomoiota sai jo lapsena omasta ulkonäöstään niin paljon, niin yhtään enempää ei halua.
Tämän ymmärrän hyvin.
"Ne on keinoja yrittää olla huomaamaton."
Kyllä. Sitä olet tavoitellut.
Koska kuitenkin kerrot näin:
------------------------------
eksynyt sinne eräretkeltä.
katsotaan kyllä, varmaan kummissaan
saan olla ihan rauhassa
-------------------------------
Arvelen että 'ulkonäkösi' on kuitenkin...
jollaintapaa kiinnostustaherättämätön,
(tai luotaantyöntävä),
mutta huomiotaherättävä.
(siis ilmoittamissasi ympäristöissä)
=================================
Ilman seuraavia lisätietoja en voi auttaa.
Jos kertoisit niistä.
a) Minkälaisen miehen toivoisit löytäväsi?
b) Tarkempi kuvaus mitä pidät ongelminasi
c) Miksi ne mielestäsi ovat haitallisia?
Tarkennus:
Haluaisit kumppanin löytämiseen apukeinoja?
Tuo kuulostaa hieman naurettavalta, että minun pitäisi alkaa muuttaa itseäni, jotta voisin löytää seurustelukumppanin! Mielestäni sellaiselta pohjalta ei kannata alkaa kumppania etsimään.
Viihdyn asiallisissa vaatteissa (farkut, paitapusero, kengät pienillä koroilla), mutten pukeudu tai meikkaa mitenkään erityisen huomiotaherättävästi. Tästä huolimatta vedän puoleeni vain seksinvonkaajia ja irstaita ehdotuksia. Olen joskus ihmetellytkin sitä, miten monet miehet vetävät vain ja ainoastaan ulkonäköni perusteella johtopäätökset että olen nk. pelurityyppiä. Mielestäni minulla on erittäin "kiltin" ja ASIALLISEN näköinen look, ja käytökseni ja puheeni viestittävät samaan suuntaan.
Mitä keskivertomiehiin tulee, he taas usein pitävät minua ilmeisesti pelottavana lähestyä. Olen huomannut, että esimerkiksi lääkisopiskeluni ei ole tässä tilanteessa mikään positiivinen asia, vaikka mielestäni en ole koskaan antanut ymmärtää että etsisin akateemisesti koulutettua miestä. Toki viihdyn fiksujen ihmisten seurassa, mutta fiksuushan ei ole suoraan verrannollinen koulutuksen kanssa! Pitäisi ilmeisesti itse uskaltautua tekemään selväksi, että en ole mikään prinsessa vaan ihan tavallinen suomalainen nainen.
Kirjoitit vastauksen viestiin "samaa mieltä" ohjeita hänelle, ja minä kirjoitin, että minulla on sama tilanne hänellä, vaikkei ohjeesi/viestisi ollutkaan osoitettu minulle (vaan tuolle "samaa mieltä" -viestin kirjoittajalla). Kommentoin vain sitä, että noi mainitsemasi asiat ei välttämättä auta kaunista, hoikkaa, akateemista opiskelijatyttöä - sillä hän voi jo valmiiksi olla meikkaamatta, laittamatta hiuksiaan tai olla käyttämättä koruja ja puheutua hyvin tavallisesti ja rennosti.
Kysyit että miksi ravintolassa on helpompi mennä juttusille kuin harrastuksissa. Olen ollut mm. kamerakerhossa. En kai kirjoittanut että ravintolassa on helpompi alkaa puhumaan kuin harrastusten parissa, vaan että se on minulle ihan helppoa ravintolassa, ja että en usko että löydän harrastuksista ketään: ravintolassa voi mennä juttelemaan jonkun kanssa sillä odotusarvolla että hän on myös mahdollisesti tullut sinne taka-ajatuksena etsiä seuraa. Kamerakerhossa on n. 10 ihmistä valtaosa tyttöjä ja ne pojat, jotka siellä on mukana, ovat suhteessa. Tai jos yksi olisi vapaa, niin sen kanssa jutellaan niitä näitä, niin kuin muidenkin kanssa. Ravintolassa voi olla illan aikana 100 miestä, joiden kaikkien kanssa voisi mennä juttelemaan niitä näitä. Ja luultavasti niistä ehkä jopa useampi kuin 1 on seuraa vailla. Mutta en usko että löydän ravintolastakaan ketään, koska ravintolassa minua itseäni lähestyy vain ne seksiä vonkaavat idiootit.
Ja sitten siitä ujoudesta. On helppo lähestyä tuntematonta, koska olen sellaisista oloista kotoisin, jossa koko ajan joutui kohtaamaan vieraita ihmisiä. On helppo sanoa vieraalle ihmiselle se ensimmäinen lause (Vähän kuin menisi kauppaan ja sanoisi myyjälle "Päivää" tai huutaisi keskellä tyhjää metsää jotain itsekseen), mutta sen jälkeen kun tämä vastaakin jotain, iskee hirveä ujous, sitten pitäisikin reagoida siihen ihmiseen. En uskallakaan katsoa edes kunnolla ihmistä enää jne. Minulle ujous on vieraiden ihmisten pelkäämistä. Mitä sinä ajattelet ujouden olevan?
Etsi nyt tästä aikasi kuluksi kaikki epäloogisuudet.
ja olen itse ajatellut että ujous saa ihmisen näyttämään kriittiseltä (siis muut ajattelevat että toi on vaikea, kriittinen, ylimielinen, ronkeli) ja sitä kautta pelottavalta. Mutta sekään selitys ei täysin toimi, sillä miksi se kriittisyys ei sitten karkoita niitä seksin vonkaajiakin.
Ole vain itse aktiivisempi ja yritä lähestyä niitä, joita itse pidät kiinnostavina.
ihan ihme hemmo, mitä sä saat noilla sun analyyseillä?
Monestikkaan en ymmärrä sun tuumailuja pätkääkän, ymmärtänetkö aina itsekkään, epäilen.
"Kommentoin vain sitä"
Ok käsitin väärin.
"mitä sä saat noilla sun analyyseillä?"
En juurikaan mitään.
Ok.
Minun kaveri piirissäni.. Pullukat ovat sinkkuja siinä missä hoikatkin, fifty-fifty taitaa mennä omassa frendipiirissäni.
Pullukoilla ei ole varaa olla kranttu.
Huom! verbin yksikkömuoto. Jos niiillä olis hyvä itsetunto, niin ne käytrtäis sitä ja olisivat ystävällisiä muille ihmisille.
Olen huomannut, että laihat eivät kestä vähintäkään piikittelyä kuten: hankisääski, luunippu.
katkeria ole kuin sinä, laardiperseesi ja ihrapoimujesi kanssa ;)))