Olen monesti ihmetellyt sitä, miten joillakin naisilla on pitkät karvat käsivarsissa, eivätkä he koe tarpeelliseksi ajella niitä pois. Nämä karvat voivat olla hyvin tummat ja näkyvätkin. Säärikarvat sitävastoin ajellaan hyvinkin tunnollisesti jopa päivittäin ja katsotaan inhoten niitä, joilla on jotain pientä haituvaakin jaloissa. Mikä tekee tuuheista käsikarvoista vähemmän ällöttävät kuin säärikarvoista, voisiko joku ystävällisesti selittää minulle tämän asian?
Omasta mielestäni paksut mustat karvat käsivarsissa näyttävät melkoisen karmeilta, kun taas säärikarvoja harvemmin farkkujen alta edes näkyy.
Itse en ajele kumpiakaan karvoja, kun ovat niin pienet "haituvat", että en koe sitä tarpeelliseksi.
Omasta mielestäni paksut mustat karvat käsivarsissa näyttävät melkoisen karmeilta, kun taas säärikarvoja harvemmin farkkujen alta edes näkyy.
Itse en ajele kumpiakaan karvoja, kun ovat niin pienet "haituvat", että en koe sitä tarpeelliseksi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
helppohan se on sanoa karvattomana. En tosin tiedä, mikä tekee sääristä ja käsivarsista erilaiset asenteiden suhteen, mutta sen tiedän liiankin hyvin, että on rasittavaa olla tumma ja vielä suht karvainenkin. Ehkä se vaan kumpuaa jostain kaukaa, että sääret hoidellaan, mutta ei haittaa jos käsissä on jotain pientä. Itse vahailen harvakseltaan myös käsivarteni, koska minulla olisi muuten tumma, paksu ja pitkähkö karvoitus, joka ällöttää itseäni. Mutta mielestäni on silti luonnollisempaa olla hiukan karvainen kuin täysin luonnottoman posliini, se vasta tyhmältä näyttää. Ehkäpä tuo käsikarvojen luonnolisena pitäminen johtuu vain siitä, että siihen ei yleensä kiinnitetä niin kovasti huomiota, vaan oletuksena on, että on tavallisempaa olla naturell. Ja jos sinulla itselläsi olisi käsikarvoja, tietäisit kuinka rasaavaa on kytätä, että voi ei, taas on kasvanut lisää.
Minua vaan kiihottaa jos naisella on vähän karvoja käsissä! Hyvä naiset, älkää ajelko niitä! Olette sexyjä!