Näitä viestejä lukiessani ja muutenkin ympärille katsellessani olen tullut seuraavaan tulokseen.
Ihmisten seksihalut (määrä ja laatu) vaihtelevat paljon ja yleensä miehet haluavat useammin ja kokeilevampaa. Suuri(n) syy onnettomiin avioliittoihin on se, että vaimon ja miehen halut eivät kohtaa: toiselle riittää kerran kuukaudessa ja perinteisesti peiton alla ja toinen taas haluasi monia kertoja viikossa. Seurauksena se, että toinen kokee tulevansa painostetuksi seksiin ja toinen taas elävänsä puutteessa. Torjutuksi tuleminen ja seksin ruinaaminen loukkaa ja nolottaa ja taas väkisin antaminen inhottaa ja alentaa. Seurauksena arkipäiväistä tiuskimista ja ärtyisyyttä, minkä seurauksena halut siltä vähän haluavalta katoavat ennestään ja taas se vähäinenkin romantiikka karisee puutteessa elävältä. Läheisyys loppuu, koska ruinattu osapuoli kokee kaiken läheisyyden seksin haluamisena ja taas puutteessa oleva yliviritteisessä tilanssaan lipsahtaa helposti seksin ehdottamiseen, vaikka se ei ollutkaan alunperin ajatuksena. Lopulta tämä epätasapaino leimaa koko suhteen ja edes ei-seksuaaliset yhteiset asiat eivät tuota iloa. Kumpikin lopulta syyttää itseään eli itsetuntokin alkaa rakoilla.
Ennen avioliittoa ja sen alussa (lapsia hankittaessa) ero haluissa ei tule esiin uutuuden viehätyksen ja lapsien hankkimishalun takia. Myöhemmin kun on jo leipäännytty ja lapset hankittu, ero korostuu. Tämä ero on toisaalta sukupuolisidonnainen, toisaalta yksilökohtainen.
Ja sitten se kysymys: mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Varmaan kompromissi (toinen tinkii ja toinen liioittelee) olisi hyvä kaikki parisuhdetta tukevat asiat. SILTI väitän, että tällaisessa liitossa yksi elää lopun elämäänsä puutteessa ja toinen ainakin lievän painostuksen alla. Väitän myös, että suurin osa aviomiehistä elää kroonisessa seksipuutteessa joko määrällisesti tai laadullisesti. Siinä tilanteessa sitten helposti petetään tai erotaan.
Oliko oikein havaittu?
Ihmisten seksihalut (määrä ja laatu) vaihtelevat paljon ja yleensä miehet haluavat useammin ja kokeilevampaa. Suuri(n) syy onnettomiin avioliittoihin on se, että vaimon ja miehen halut eivät kohtaa: toiselle riittää kerran kuukaudessa ja perinteisesti peiton alla ja toinen taas haluasi monia kertoja viikossa. Seurauksena se, että toinen kokee tulevansa painostetuksi seksiin ja toinen taas elävänsä puutteessa. Torjutuksi tuleminen ja seksin ruinaaminen loukkaa ja nolottaa ja taas väkisin antaminen inhottaa ja alentaa. Seurauksena arkipäiväistä tiuskimista ja ärtyisyyttä, minkä seurauksena halut siltä vähän haluavalta katoavat ennestään ja taas se vähäinenkin romantiikka karisee puutteessa elävältä. Läheisyys loppuu, koska ruinattu osapuoli kokee kaiken läheisyyden seksin haluamisena ja taas puutteessa oleva yliviritteisessä tilanssaan lipsahtaa helposti seksin ehdottamiseen, vaikka se ei ollutkaan alunperin ajatuksena. Lopulta tämä epätasapaino leimaa koko suhteen ja edes ei-seksuaaliset yhteiset asiat eivät tuota iloa. Kumpikin lopulta syyttää itseään eli itsetuntokin alkaa rakoilla.
Ennen avioliittoa ja sen alussa (lapsia hankittaessa) ero haluissa ei tule esiin uutuuden viehätyksen ja lapsien hankkimishalun takia. Myöhemmin kun on jo leipäännytty ja lapset hankittu, ero korostuu. Tämä ero on toisaalta sukupuolisidonnainen, toisaalta yksilökohtainen.
Ja sitten se kysymys: mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä? Varmaan kompromissi (toinen tinkii ja toinen liioittelee) olisi hyvä kaikki parisuhdetta tukevat asiat. SILTI väitän, että tällaisessa liitossa yksi elää lopun elämäänsä puutteessa ja toinen ainakin lievän painostuksen alla. Väitän myös, että suurin osa aviomiehistä elää kroonisessa seksipuutteessa joko määrällisesti tai laadullisesti. Siinä tilanteessa sitten helposti petetään tai erotaan.
Oliko oikein havaittu?
Vastaukset 27
Vanhimmat
Minusta se vika on siinä, että mies ei halua mitään muuta kuin kunnon panot (pornofilmityyliin... eli se vaihtelevuus) ja täysihoidon.
Naisen pitäisi olla se orja ja palvelija. Ja jäädä kaikessa tyydyttämättömäksi JA OLLA ONNELLINEN TÄSTÄ.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000043001682
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000001527&posting=22000000042987031
Mutta se päätelmä, että halut ei kohtaa on tietysti täysin totta.
Mies haluaa kunnon panot ja täysihoidon.
Nainen haluaa elämänjakamista, miehen osallistumista kaikkeen elämässä (ne kotityöt, lasten hoito), romantiikkaa, seurustelua, yhteisiä asioita ja hyvää seksiä (=orkkuja myös naiselle).
Juuri tuosta syystä en ikinä enää mene naimisiin. En kestä seksiin painostamista ja sitä kiukuttelua ja kiusantekoa kun mies ei saa tahtoaan läpi (seksiä aina vaan).
Se kiusanteko ja kiukuttelu ilmeni kaikilla elämän osa-alueilla enkä ymmärtänyt mistä se johtui. Jatkuvaa arvostelua ties mistä.
Onneksi mies matkusti paljon niin sai edes joskus olla rauhassa.
Meillä mies teki kotitöitä eli siitä ei ollut kyse.
Valitettavasti tuo on yksi parisuhteen suurimmista ongelmista. En tiedä mikä siihen auttaisi.
joka ei tee kotitöitä ja kiukuttelee, on tosi heikoilla.
Olisi avioliittomme pelastunut olisit vain vähän jalkoja levittänyt, mutta se oli mielestäsi liian vaikea toimenpide.
No ei se mitn nyt minä asun todella seksuaalisesti virkeän naisen kanssa ja harrastamme seksiä noin 3-5 kertaa vko:ssa.
Molemmat ovat tyytyväisiä eikä kummankaan tarvitse olla puutteessa.
riittäis ne kunnon panot...
nykyisin ;-)
rakasta hyvin naistasi
olet saanut kultakimpaleen!
tohtori z
Eli ajattelet asiaa ainostaan miehen näkökulmasta. Ei sellainen mies, joka viihtyy paremmin kavereitten kanssa eikä huomioi omaa vaimoaan, saa naista kiinnostumaan itsestään. Näin se vaan menee.
Tuossa olisi pelastettu suhde miehen näkökulmasta, mutta ei naisen. Huom! Mies ei missään vaiheessa olisi halnuut lopettaa suhdetta, hänestä kaikki oli hyvin.
Kaikissa parisuhteissa on alkuun enemmän seksiä, nainen haluaa miellyttää miestään. Mutta, jos mies ei huomioi naista niin ajan oloon naisen seksihalut vähenevät.
Se mies kiukutteli aina ja kaikesta siitä riippumatta oliko seksiä vai ei. Esim. jos ei löytynyt parkkipaikkaa, mies raivosi siitä riippumatta oliko seksiä ollut samana päivänä vaiko ei.
Lisäksi kaikilla naisilla on kuukautiset, jolloin seksi ei kiinnosta kuitenkaan.
Mariseminen ja kiukutteleminen ja valittaminen olivan sen miehen luonteenpiirteitä.
Onneksi pääsin eroon moisesta.
kiinnosta, kun on kuukautiset???
Silloin minä vasta villinä käynkin...
Ja silloin mies oli entistä vähemmän kotona kun tiesi ettei seksiä ole tulossa.
Kyllä ne naiset halut katoavat kun mies ei ole kotona kuin seksiä hakemassa öisin. Ei hyvä juttu laisinkaan. Ja sitten miehen mielestä "meillähän menee niin hyvin".
En koskaan valittanut,nalkuttanut tai kiukutellut miehelle. Siitä hän luuli, että asiat on hyvin.
Jos nyt annat enemmän niin silloinhan olet lähtötilanteessa ja tunnustat olevasi väärässä eli ole hyvä.
Tai vaihtoehtoisesti olet tavannut impotentti miehen ja rakastat sitä ettei tarvitse rakastella.
Kumpi tahansa silti hävisit 6-0
Just noinhan se arjessa toimii,miehet ovat osanneet kusettaa naisia tässä suhteessa kautta historia eli naisen osa orja/huora.
tosi hyviä ajatuksia kirjoitat, vaikka tosi tyrmäävää meille miehille.
Ennen kuvittelin, että vaomoni vain esittää, ettei halua seksiä. Nyt kirjoituksesi perusteella voin päätellä, että hän ei tosiaankaan halua minua.
Tosiaankin siis musertavaa.
Taidan ottaa eron, koska toivoa ei taida olla, vaikka ennen niin luulin, että huomenna saisin.
-tohtori z
Näin on. Havaittuani tämän masennuin täysin aviomiehenä. Älä ota eroa, koska joudut taas kohta eroamaan uudestaan uuden vaimosi kyllästyttyä. Kokeile lenkkeilyä ja odotusten tason madaltamista. Eli ei asenteella "jos tänään tärppäisi" vaan "jos sais kerran reissullansa". Näin et pety etkä kiukkuunnu.
Nyt vaan odottelet kultaista vanhuutta ja aikaa, kun mies on kypsynyt syvälliseksi mietiskelijäksi eli erektio-ongelmat saavat kiinnostumaan seksin sijasta ruusujen kasvatuksesta ja akvaariokaloista. Sitten vaimollasi ja sinulla on yhteinen sävel.
,mutta useimmissa suhteissa (kroonisenkin) puutostilan voi ratkaista oman käden oikeudella, niin miehet kuin naisetkin.
mutta mitäs sitten kun toisella osapuolella ei ole mitään haluja, mutta silti loukkaantuu syvästi (ja haluaa erota) jos toinen masturboi. ikään kun se olis pois haluttomalta? vaikka haluton olis viikon verran pois työmatkalla.
ainakin rakastava mies saa parissa vuodessa sen erektiohäiriön ja mielenvian.
mitä tulee akvaariokaloihin ja kasvien kasvattamiseen, on muuten mielenkiintoista touhua!
siinäpä pulma.
Omia johtopäätöksiähän saa jokainen vetää asiasta kuin asiasta, mutta yleistäminen menee metsään loppu viimeksi joka asiassa.
Seksuaalisuushan muuttuu ihmisellä, oli mies tai nainen. Seksuaalisuus ja seksin tarve ei ole vakio. Jokaisella on joskus elämänsä aikana aikoja, kun ei tarvitse seksiä tai läheisyyttäkään. Kun on tunne, että toinen tulee omalle reviirille (lue: tulee iholle), niin silloin yrittää pysyä kauempana. Se pitäisi silloin toiselle suoda. Pitäisi uskoa, kun toinen sanoo, ettei nyt vaan haluta edes halia.
Tässä vaan käy usein niin, ettei "torjuja" osaa esittää asiaansa niin, että toinen sen ymmärtäisi loukkantumatta. Torjuminen loukkaa. Kun seksuaalinen vireystaso ei kohtaa samaan aikaan molemmilla, niin totta, silloin tulee näitä vonkaamis- ja puutetuntoja.
Tuo väitöksesi siellä lopussa on todella sinun oma väitöksesi.
Kyllä Havainnoija on pääpiirteissään aivan oikeassa. Ainakin tämän seksin halun ja määrän suhteen. Osmo Kontulan viime vuonna julkaistun seksitutkimuksen mukaan miehet haluavat seksiä noin kaksi kertaa useammin kuin naiset.
Ihmettelen puheenvuoroja siitä, että mitä pahaa tässä suuremmassa halussa sitten on? Siis pelkässä halussa? Eri asia on, jos se johtaa painostukseen. Toisaalta naisten seksuaalinen valta on myös tutkittu juttu.
Syytin itseäni kun en aina jaksanut, koin syyllisyyttä siitä että olen epäonnistunut, jos mies on tyytymätön. Mies oli inhottava, jos ei saanut tahtoaan läpi. Se päti kaikilla elämän osa-aluilla.
Ei naisella mitään valtaa ole mieheen, vaan miehellä naiseen. Rakastunut nainen tekee mitä tahnasa ollakseen miehelle mieliksi. Miehellä on valtaa joko huomioida nainen tai jättää huomioimatta. Kaikki pyörii miehen ehdoilla. Ei voi pakottaa miestä rakastamaan tai huomioimaan.
Valitettavasti miehen käytös vaikuttaa siihen että naisen seksihalut laantuvat, nainen haluaa eroon miehestä.
Eli kyllä se valta parisuhteessa on mielestäni miehellä.
Mä en kyllä näkisi, että tuossa asiassa olisi mitään valtaa. Siis eihän sen miehen tarvitse suostua elämään seksin puutteessa?
Vai onko lapsi sitten se syy, miksi mies jää seksittömään suhteeseen, en ole lukenut Laasasen gradua.
Miehellä on valtaa, naisen ikuinen rakkauden ja hyväksynnän kaipuu.
Ei mene yleistäminen metsään, jos puhutaan ryhmätasolla (eli keskiarvoista). Ryhmäkeskiarvoista ei voi päätellä yksilön tilannetta, mutta ryhmä koostuu yksilöistä. Esim. tieto, että tupakoijat sairastuvat keuhkosyöpään tupakoimattomia useammin ei tarjoita sitä, että tupakka-Tane sairastuu varmasti syöpään. Kaikissa tutkimuksissa miesten kiinnostus seksin määrään on naisia suurempi. Tästä seuraa, että esim. 10 000 aviomiehen seksin haluamisin ryhmäkeskiarvo on korkeampi kuin vaimojen eli näin voidaan sanoa misten elävän puutteessa. Jos myös havaitaan, että nämä miehet painostavat/kinuavat seksiä useammin kuin vaimonsa, niin silloin voidaan sanoa, että vaimot elävät jonkinasteisen painostuksen kohteena miehiä useammin. Tämä ei tarkoita sitä, että avioliitossa A vaimo ei voisi haluta seksiä enemmän kuin miehensä. On toki niitäkin, joilla tarpeet kohtaavat. Silti voi yleistää: monet miehet elävät puutteessa ja monet naiset painostuksen alaisena.
Toki seksuaalivietissä on ikävaihtelua ja valitettavasti ikävaihtelu miehillä ja naisilla on hyvin erilaista. Testosteronitasot ovat miehillä huipussaan n. 19 ikävuoden kieppeillä ja putoavat hyvin nopeasti, mikä vaikuttaa haluihin ja kykyihin. 6-kymppisenä alkaa helpottaa, koska miesten testosteronitaso alkaa olla niin matalalla, että seksi ei pian enää kiinnosta tai edes onnistu.
Vai sitäkö et usko, että uskottomuus ja eroaminen ovat usein seksuaaliongelmien seurausta? Seksuaalinen tyytymättömyys on pariterapeuttien mukaan yksi pettämisen syistä (ei tärkein tosin), samoin epätyydyttävä avioliitto purkautuu onnellista useammin.
Itse asiassa en sanonut mitään, mitä ei voisi todistaa tutkimustuloksilla.
Mielenkiintoisempaa kuin tämän toteaminen on kuitenkin kysymys, että mitä tehdä. Luulen, että seuraavat auttaisivat:
- kompromissi: enemmän haluava totuttelee vähempään ja hankkii korvaavia harrastuksia (esim. rankka urheileminen) ja taas vähän haluava virittelee eroottista mielialaa useammin.
- kommunikaatio: puolisot sopivat siitä tavasta, jolla voi ehdotella seksiä eli vonkaaminen loppuu.
- parannetaan seksin laatua
- yritetään saada odotukset kohtaamaan niin, että esim sovitaan 1 krt viikossa (tai mitä tahansa) ja sovitaan siitä, että vongata ei saa. Silloin enemmän haluava ei pety ja toisaalta vähemmän haluava ei ole jatkuvan vonkauksen kohteena ("jos vaikka tänään tärppäisi").
Tai sitten eivät auta.
Yksilötasolla taas voi ratkaista ongelman niin, että vaihtaa puolisoa solkenaan etsien parempaa vastaavuutta. Mutta sepä ei taas ole muuten hyväksi.
Laasanen sanoo kirjassaa aika paljon kyseenalaista (koko pariutumisen markkinateoria on vielä teoria-asteella), mutta se on varma, että näissä asioissa vallitsee epätasapaino naisten ja miesten välillä. Sen toteamiseen ei tarvita teoriaa vaan pistäytyminen baarissa (Laasonen käyttää baaria pariutumislaboratoriona): tiskillä istuva nainen saa illan aikana 5-50 ehdostusta kun taas samassa paikassa istuva mies tuskin yhtään.
Laasasen teoria toteutuu vapaan kilpailun tilanteessa, mutta ei esim. työpaikoilla, joissa kilpailu on rankasti rajattu. Suuri osa kuitenkin pariutuu työ- tai koulukaverinsa kanssa.
Minusta tuollainen "ylivalta" -terminologia on pelkkää politiikkaa. "Tarjonta" ja "kysyntä" ovat parempia termejä: miesten seksuaalisuudesta on ylitarjontaa kun taas naisten seksuaalisuudelle on ylikysyntää.
Parisuhteen ja seksin säätely on yhteiskunnan ja uskonnon eräs kaikkein keskeimmistä tehtävistä (katsokaa vaikka muslimien kiinnostusta naisten vahtimiseen). Tämän epätasapainoasian yhteiskunnat ovat ratkaisseet vähän eri tavoin ottaen huomioon seuraavat premissit:
- avioliitto tai muu pysyvä parisuhde on paras instituutio stabiiliuden takaamiseen, mitä lastenkasvatus ja tuottava työnteko edellyttää.
- kaikissa kulttuureissa syrjähypyt ovat sanktioitu, koska siinä välttämättä joudutaan intressiristiriitoihin eli kakkonen astuu ykkösen varpaille, mikä järkyttää avioliittoinsituutiota.
Eli seuraavat mallit ovat käytössä:
1. Moniavioisuus. Toimii muuten hyvin, mutta suuri joukko miehiä on ilman naista. Tarvitaan jatkuvaa sotimista ja miesten kuolemista (kuten Muhammedin aikana), että nais-mies -suhde olisi sopiva moniavioisuuteen.
2. Prostituutio. Tätä on paljon käytetty rakaisuna esim. Etelä-Euroopassa, koska se ei uhkaa avioliittoa mutta lisää seksin saatavuutta.
3. Rakastajatarinsituutio. Ei hyvä, koska saattaa lopulta vaarantaa avioliiton ja vaatii huimia resursseja.
4. Luostarilaistos. Tehdään ilman olemisesta ihanne. Tämä voi toimia aika hyvin, koska seksuaalisuus kanavoidaan johonkin muuhun. Tosin ei ratkaise avioliiton tasapaino-ongelmaa.
5. Nainen suostuu aina -malli. Käytössä esim. joissain kehitysmaissa. Miehet ovat tyytyväisiä, naiset eivät.
Suomalaiset avioliitot ovat kriisissä, koska mitään mallia ei ole eikä asioista varsinkaan keskustella ja päätetä. Itse kannatan sitä, että tehdään molemmin puolin kompromissejä ja ollaan kaikki lopulta onnettomia. Onnellisuus ei kuitenkaan ole mikään päämärä, vai mitä.
Minua jäi vain vähän kaivelemaan tuo näkökulma. Kovin oli nykyaikainen.
Avioliiton yksi tärkein perusta on ollut omaisuuteen liittyvät tekijät – ei suinkaan seksi. Eli kuinka omaisuus on milloinkin periytynyt sukupolvelta toiselle. Linja on ollut että isältä pojalle. Naisella ei aina ole ollut oikeutta omistaa – edes omaa ruumistaan. Naisen elinehto oli olla avioliitossa, leipä oli siitä kiinni.
” Kaikissa kulttuureissa syrjähypyt ovat sanktioitu, koska siinä välttämättä joudutaan intressiristiriitoihin eli kakkonen astuu ykkösen varpaille, mikä järkyttää avioliittoinsituutiota…”
Miehille on ollut siis tärkeää, että aviopuoliso ei ole päässyt lisääntymään kenenkään muun kanssa. Uskollisuuden käsitys tulee siis sieltä. Puolisoa valitessa on kiinnitetty erityisesti huomiota siihen, että nainen ei ole ollut seksuaalisesti kovin vireä, mutta hyvä synnyttäjä.
Mies omisti naisen seksuaalisuuden, mies määritteli mikä on naisen tapa ”nauttia” (kuten täälläkin eräät), mikä on ”neuroottista”.
Seksuaalinen pidättyvyys siirtyi myös juutalaiskristilliseen moraaliin. Silloin se tosin alkoi koskemaan myös miehiä. Ellei kyennyt hillitsemään lihaansa, oli parempi avioitua. silloin jäi hengelliseen elämään paremmin aikaa, ei tullut kiusauksia niin helposti.
Tämä nykyaika on kääntänyt tämän vähän päälaelleen. Nainen sai oikeuden omaan seksuaalisuuteensa, erityisesti ehkäisyvälineiden myötä. Naiset saivat nautinnon, ja vapaamman seksielämän. Mutta yhä tuo kaksinaismoralismi toimii, nyt vahvemmin kuin esim. 60 – 70 luvuilla.
Nainen ei saa olla ”liian” vapaa, mutta osata seksiä kuin ”ammattilainen” sille yhdelle. Kukaan vaan ei häntä opeta tai ohjaa. Yhä sellaista avoimesti sensuellia ja seksuaalista naista pidetään huonona. Naiset halveksivat jopa toisiaan, seksuaalisesti latentti on aina ”yläpuolella”.
Katolisissa maissa, joissa avioero ei ole mahdollinen, on hyvin yleistä käyttää rakastajaa/rakastajatarta tai maksullisia palveluja. Ne hyväksytään hiljaisesti, koska erotakkaan ei voida.
Nainen on vailla ihmisoikeuksia monissa maissa. Heidän on alistuttava sellaisiin seksuaalisin muotoihin, jotka vaikuttavat elämää etenkin henkisesti – kuten erilaiset mielenterveyden häiriöt.
Tuolta antropologiasta tulee aina mieleen esimerkki matriarkaalisesta yhteiskunnasta. Eli kun omaisuus peritään äidiltä tyttärelle, ei sillä isällä olisi enää niin väliä. Samoin miehet saisivat seksiä paremmin, koska ei olisi toista miestä rajoittamassa naista.
Miehet voisivat tehdä kaikkea puuhaa ja duunia sen eteen, että saisivat asunnon ja perheen ja elatuksen joltain naiselta. Jos nainen kyllästyisi, voisi mies lähteä jonkun toisen luo – ja näin saisi sitä vaihtelua ja seksiä. Eikä naisten tarvitsisi pelätä pahoinpitelyä (mustasukkaisuus/huorittelu), taloudellista ahdinkoa tai yhteiskunnallisesti alentavaa asemaa?
Mitäs olet mieltä?
Ihan mielenkiintoista kirjoittelet. Ja totta, näkökulmani oli nykyaikainen. Esim. lapsista en sanonut paljoa vaikka avioliiton ilmiselvä tarkoitus historiassa on ollut hyvän kasvualustan takaaminen lapsille että selviävät hengissä aikuisiksi. Nykyäänkin juuri lapset ovat aika paljon avioliittojen syy ja toisaalta erossa riidellään omaisuuden lisäksi lapsista. Olen asunut kauan Etelä-Euroopassa ja täysyy sanoa, että lapsilla on ihan eri tavalla keskeinen asema ja avioliitossa pysytään paljon lasten takia.
Minusta naisen seksuaalisuuden kahlitseminen ja vahtiminen on yksinkertaisesti biologinen piirre: äidistä voi aina olla varma, isästä ei, ja toisaalta kukaan ei halua sijoittaa resursseja (paitsi nykyaikana) toisen miehen geenien jatkumisen turvaamiseen. Kakkosnainen on samalla tavalla uhka, koska voi varastaa miehen ja miehen tuoman turvan.
Matriarkaalisuus olisi ihan hyvä, mutta milläs sen saat vallitsevaksi.
Minusta "seksuaalisuuden historia" on selvää pässinlihaa taloudellisine riippuvuuksineen ja evoluutioineen, mutta minua kiinnostaa toimiva ratkaisu halujen kohtaamattomuuteen. En usko millään, että sivusuhteet tai rakastaja(tar)instituutiot lopulta ratkaisevat asian. Ehkä jollekin, mutta eivät mitenkään ole yleinen ratkaisu. Yksiavioisuuteen ja "uskollisuuteen" perustuva parisuhde on niin kovasti vallalla eikä varmasti murru. Ennemmin kuin rinnakkaissuhteet, tulevaisuuden ihmissuhteet tulevat olemaan peräkkäisssuhteita eli useita avioliittoja elämän aikana. Miten sitten lapset selviävät siinä ruljanssissa jääkin nähtäväksi. Mutta tällaisetkaan suhteet eivät kunnolla ratkaise ongelmaa. Eli apua ei löydy rinnakkaisssuhteista eikä peräkkäissuhteista kuin harvalle ja vähäksi aikaa.
Eli aika pessimististä pohdintaa. Yksi vaihtoehto on vähentää seksin merkitystä elämässä, mutta useille se on tosi vaikeaa. Vietin orja ei tarvitse olla, mutta sen säätäminen pienemmälle on kyllä vaikeaa. Halun pakottavuuden selittäminen sellaiselle, jolla on vain vähän haluja, on kuin värien selittämistä sokealle. Ja samalla jostain kumman syystä haluava leimataan jotenkin huonommaksi ihmiseksi, pinnalliseksi ja kykenemättömäksi hillitsemään itseään. Jos tarpeiden säätely on niin helpppoa, niin miksi ihmiset eivät ole syömättä kolmea päivää peräkkäin?
Ja sitten kun vielä se rakkauskin sotkemassa asioita...
>>>Ihmisten seksihalut (määrä ja laatu) vaihtelevat paljon ja yleensä miehet haluavat useammin ja kokeilevampaa. Suuri(n) syy onnettomiin avioliittoihin on se, että vaimon ja miehen halut eivät kohtaa:>>>
Muuten oikea havainto, mutta kyllä se hyvin monilla pareilla on myös toisinpäin: nainen on se joka haluaisi enemmän, mutta mies ei halua tai pysty tai osaa.
>>>Väitän myös, että suurin osa aviomiehistä elää kroonisessa seksipuutteessa joko määrällisesti tai laadullisesti. Siinä tilanteessa sitten helposti petetään tai erotaan.>>>
En tiedä, etkä sinäkään, kuinka suuri osa aviomiehistä ja kuinka suuri osa aviovaimoista. Mutta hyvin monet kuitenkin. Ja tästä syystä ihmiset ovat maailman sivu pitäneet rakastaj(attar)ia, tai "rinnakkaissuhteita" kuten nykyään sanotaan.
Väitän, että se olisi kaikille osapuolille parempi ratkaisu kuin tämä nykyinen trendi, että erotaan heti kun seksihalut eivät kohtaa -- ja sitten riidellään omaisuudenjaosta ja lasten huoltajuudesta vuosikaudet. Siinä tilanteessa se uusi rakkauskin varmaan kukoistaa ja eletään onnellisena elämänsä loppuun asti...