Ero vireillä, asutaan jo erillään. Meillä on kaksi yli 15-vuotiasta lasta, joista toinen jää asumaan isänsä luo ja toinen äidin. Lasten huollosta, elatuksesta tai tapaamisista ei vielä ole sovittu mitään. Isän luona asuva lapsi käy ja yöpyy oman tahtonsa mukaan molemmilla vanhemmilla. Sujunut ihan hyvin. Mutta sitten tämä äidin luona asuva lapsi ei omien sanojensa mukaan pysty (todella tulehtuneet välit) isänsä luo menemään. Nähnyt erilleen muuton jälkeen vain muutaman kerran. Onko lapsi pakolla laitettava menemään toisenkin vanhemman luo? Ja milläs laitat, tuon ikäinen ei välttämättä enään mene kun ei halua. Kuinka pitäisi näitä elatusasioita miettiä tällaisessa tilanteessa, jos isällä on lähes tuplatulot äidin tuloihin nähden???
Jos lapsi ei halua tavata
äippä
234941
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
hiukan nuoremmat lapset halua olla toisen vanhemman kanssa missään tekemisissä. Etävanhempi poraa nyt, että olen tuhonnut välit ja syyllistää minua siitä, ettei näe lapsia. Tapaamiset ovat menneet mönkään juuri toisen vanhemman negatiivisesta suhtautumisesta omiin lapsiinsa: kun ei rakasteta häntä, kun valehtelen lapsille, kun annan tehdä mitä lystäävät, enkä puolusta tätä etävanhempaa. Yritin puhua lapsille, että ottaisivat kontaktia, mutta lapset sanoivat, että heillä on silmät päässä ja aivot millä ajatella, enkä minä voi heitä pakottaa.
...hei kuka teistä on aikuinen????
"yli 15-vuotias" EI OLE AIKUINEN
vaan
Sinä olet aikuinen, ja sinä vastaat myös 15-vuotiaan hyvinvoinnista, kunnes hän on yli 18-vuotias.
Ja sen jälkeenkin kun lapsi on täyttäny 18, saa olla kiinnostunut hänen elämästään.
ole aikuinen!
-tohtori z
lapset että heidän isänsä kiittävät sinua, jos hieman ponnekkaammin yrität mainostaa vierailuja isän luona. Ehdotankin, että kokoonnutte kaikin voimin, sinä, lasten isä ja kaikki lapset keskustelemaan asiasta. Löydätte varmasti jonkin kaikkia osapuolia tyydyttävän ratkaisun - etenkin kun lapsillakin on aivot millä ajatella...
Lasten isä on oikeassa, että annat lasten tehdä mitä lystäävät, ainakin tässä asiassa. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin varmasti itsekin haluaisit lasten isän vaikka "pakottavan" lapset luoksesi.
Meillä ex on pakottanut lapset mukaansa omien vanhempiensa luo (kaksi kertaa vuodessa) - lapset ovat narisseet tästä minulle. Olen sanonut, että tottahan mummo ja vaari haluavat teitä joskus tavata - ja tapaatte todella harvoin. Sitten olen myös antanut muutaman seurusteluun liittyvän vinkin - ja lapset ovat todenneet ne paikkansapitäviksi palattuaan - ja myö s sanoneet, ettei siellä nyt niin kamalaa ollutkaan.
neuvojanne.
Ette tunne tilannetta, mutta kuitenkin neuvotte. Hauskaa.
siinä on, jos kysytään neuvoja niin sitten niitä annetaan, ja niistä voi poimia vinkkejä omiin tarpeisiin, mitä parhaaksi näkee.....
Kysyä saa ja tyhmiä kysymyksiä ei olekkaan, ja toiset koittaa auttaa. Sitä varten tää palsta on tiemmä.
ei mun kirjoitus ollutkaan.
Kirjoittaja ei sanonut, että etävanhempi olisi isä. Kuitenkin elli antaa neuvoja, miten eronnut äiti hoitaa lastensa välejä isään. Ja tohtori z voisi itse olla se aikuinen: mikä on se tilanne, mikä pakottaa lapset kääntymään etävanhempaa vastaan? Kun et sitä tiedä, niin et voi olettaa, että joku pakottaisi lapset hoitamaan välejään "negatiivisesti" suhtautuvaan etävanhempaan. Siellä voi olla väkivaltaa, viinaa, insestiä, vaikka mitä ja te pakottaisitte lapsen pitämään yhteyttä? Joku sanoikin,että 12 v. pitää jo kuunnella häntä koskevissa asioissa. Kirjoittaja sanoo lastensa olevan "hiukan nuoremmat" kuin aloittajan lapset. Eli oletettavasti lähellä viittatoista, eli murrosiässä tai siihen tulossa.
Koska itse olen mies ja tilanne vähän tämän suuntainen, niin pisti miettimään, luetteko yleensä ollenkaan mihin vastaatte.
Sitäpaitsi tuo kirjoittaja, oli sitten mies tai nainen (se ei käy ilmi tekstistä), niin hän sanoikin, että "yritti puhua lapsille, että ottavat kontaktia..." Kirjoittaja ei kysynyt mitään, ilmoitti vaan oman tilanteensa julki muille vastaavassa tilanteessa kamppaileville esimerkiksi. Että näinkin voi elämässä mennä.
Millä oikeudella lapsi pitäisi pakottaa etävanhemman luokse? Jos lapsi ei tykkää sinne mennä, sitten olisi vanhempien asia keskustella keskenään, ei pakottaa lasta väkipakolla. Ottaisiko tohtori z ja elli ja tämä kolmaskin kirjoittaja riskin, että lapselle tapahtuu jotain pahaa, kun hänet on pakotettu vanhempana, aikuisena, toiselle vanhemmalle, vaikka lapsi ei sinne suin surminkaan halua mennä???
Elli elää kiitoksella. Ja neuvomisella. Mene saunan taa, Elli, se on sun paikka.
Eipä yli 15-vuotiasta oikein voi pakottaa mitenkään. Taisi olla niin, että lain silmissä 12 vuotiaan sana on jo laki näissä jutuissa.
Elatusasioihin tämä ei vaikuta mitenkään. Luonapitovähennyskin elareita vähentävänä alkaa puremaan vasta jostain 8pv/kk etävanhemman luona olemisesta.
ei ole olemassa lakia, että 12-vuotias voi päättää, mutta oikeudessa häntä kuullaan ja useasti oikeus kuntelee lapsen mielipidettä hyvinkin tarkasti.
Vuosi on vierähtänyt erostamme.Aluksi molemmat pojat 15 ja 7 vuotiaat olivat vuoro viikoin meillä molemmilla.Kunnes vanhimman pojan ja isän välit menivät niin solmuun että poika tuli kaikkien kimpsujen ja kampsujen kans mun luo asumaan...
syy:isällä jo toinen nainen(oli eromme syy) ja asuvat jo yhdessä meidän rakentamassamme talossa.Poika sanoo että tuntee olonsa ulkopuoliseksi ja että isällä ei riitä tarpeeksi rakkautta ja läsnä oloa.
Isä syyttää tietysti minua että minä en olisi saanut antaa lupaa pojan muuttaa mun luo kokonaan...haloo..oisko pitänyt sanoa pojalle että sori et voi tulla kotia!kyllä yritin pojalle puhua että olis hyvä että säilyis yhteytdet molempiin vanhempiin.Siitä sit poika sano että kumpikaan meistää ei halua häntä luokseen..
todella surullista ja kurjaa..
Nyt kuitenkin suostunut olemaan isällänsä joka toinen vkonloppu.
tyttäret 14 ja 16v ei mene isälleen, koska isän avovaimo komentaa ja huutaa heille ja tytöt sanoo että siellä on työleiri.
Isä kuulemma tekee niinku sen vaimo haluu.
Itsellä on myös kokemusta tuosta. 17 v. tytär ei hyväksy isänsä uutta avopuolisoa, vaan ottaa etäisyyttä isäänsä monin tavoin. Olen ajatellut, että tytär on minun puolestani loukkaantunut ja puhunutkin hänelle, ettei tarvitse olla eikä ottaa vastuuta, kun on aikuisten väleistä kysymys. Hän sanoo vain, ettei anna isälleen ja naiselle anteeksi sitä, että meni perhe rikki. Hän epäilee naisen manipuloivan isää eikä tunne itseään tervetulleeksi heidän luokseen. Isä ei tätä myönnä, mutta tytär sanoo huomanneensa naisen käytöksen häntä kohtaan.
kertoisi tästä ongelmasta lasten isälle miettisitte siihen ratkaisua?
Ystäväni 15-vuotias tytär myös vierailee isänsä luona säännöllisesti. Isän ja uuden vaimon perheessä on kaksi pientä lasta, vaimolla vaativa työ - sitten hän vielä opiskelee. Tästä johtuu, että hermot reistailevat ja hän huutaa välillä kuin palosireeni, jopa haukkuu tätä tytärpuoltaan (vaikka tyttö hoitaa paljon noita pienempia muksuja). He ovat kuitenkin keskustelemalla saaneet tilanteen rauhoittumaan. Tyttö on vielä jopa todennut, ettei hntä niin haittaa isän vaimon hepulit - kunhan nyt purkaa stressiään väärään kohteeseen.
isän kanssa puhuttu, mutta isä on sitä mieltä,että isot ämmät saa tehä töitä, koska hän on jo ollu ansiotyössä tuon ikäisenä.
Ei se minua enempää haittaa,noin isot tytöt pärjää jo melkeen omillaan ja minä voin mennä ja tulla miten lystään ja meillä on luottavaiset välit tyttöjen kanssa.
Tytöt onkin käyny joskus viikolla katsoos isää kun isän vaimo on poissa.
". Hän sanoo vain, ettei anna isälleen ja naiselle anteeksi sitä, että meni perhe rikki."
Oikeata puhetta!
Elämä on valintoja täynnä, jotkut valinnat poissulkevat toisia valintoja!
Jos toinen vanhemmista valitsee perheen hajoamisen, siinä tulee hlposti valittua semmoinen tie johon lapset eivät halua osallistua!
Meillä teini-ikäinen tytär muutti äitinsä luota luokseni. Äiti on lähivanhempi ja maksan hänelle elatusmaksua huomattavan summan joka kuukausi.
Lapsen äiti ei pysty asiaa mitenkään hyväksymään. Hän ei suostu keskustelemaan muuton syistä, eikä näe omassa toiminnassan mitään vikaa. Kyseessä on luonnevikainen mielenterveydeltään järkkynyt ihminen.
On outoa, että tällaisessa tilanteessa joudun yksin kantamaan vastuun lapsen selviämisestä tällaisessa vaikeassa tilanteessa. Äiti ja hänen juristinsa uhkailevat poliisilla ja sosiaaliviranomaisilla. Yhtään he eivät ajattele lasta ja tämän hyvinvointia. Elatusmaksusta ex ei suostu luopumaan. Vetoaa siihen, että käräjäoikeus on aikanaan sen hänelle määrännyt.
Lapsen äidille näyttä tärkeintä olevan raha ja huoli siitä, miltä hän näyttää muiden silmissä äitinä, kun tytär ei hänen kannassaan voi elää. Olen samanlaisista tapauksista kuullut ja aina näyttää olevan ongelma sama: luonnevikaisen naisen pelko tulojen ja kasvojen menettämisestä ajaa ohi lapsen hyvinvoinnista huolehtimisen.
Ero tuli, tytär kohta 15v. asuu luonani eikä halua tavata isäänsä ollenkaan, eli ei käy hänen luonaan. Vähän nuorempi veljensä halusi jäädä isänsä kanssa asumaan, mutta käytännössa asuu suurimman osan kuukaudesta luonani, koska isä ei jaksakaan/halua ottaa vastuuta hänestä.
elatusta maksa, jos tytär sinun luona asuu. Muutoksen voi hakea ja sanoohan se lakiki jo että kun tilanne muuttuu täytyy elatusmaksu jne tarkistaa ja uudet tiedot ilmoittaa. Varaa aika heti lastenvalövojalle ja kerro tilanne, hän kyllä neuvoo eteenpäin. Ja tässäkin tapauksessa lapsen mielipide ratkaisee. Siis sen kumman luona hän itse haluaa asua.
Hei!
Itselläni oli aikoinaan sama tilanne, kun vanhempani erosivat. En halunnut olla MISSÄÄN TEKEMISISSÄ toisen osapuolen kanssa!
En halunnut nähdä toista vanhemmistani, en puhua hänelle puhelimessa, en vastaillut lukuisiin tekstiviesti ja soitto yrityksiin... Vihan tunne oli niin suuri!
Neuvoisin sinua tekemään samanlailla, kun minä sain tehdä. Minua ei pakotettu tekemään mitään, mitä en itse halunnut.
Noin 8 kuukautta, niin tilanne alkoi hieman osaltani rauhottuun.. Aloin itse hyväksymään, että vanhempani ovat oikeasti eronneet ja kaikesta huolimatta tämä toisen osapuoli on minut tähän maailmaan saattanut... Aloin ymmärtämään tilannetta... ja tällä hetkellä välini tähän toiseenkin osapuoleen ovat MELKO hyvät...
Älä missään nimessä pakota lastasi tekemään mitään, mitä hän ei itse halua... Anna hänelle aikaa!!! Itselläni tuo aika oli 8 kuukautta...
Olin silloin 18-vuotias. Tällä hetkellä 20.
Tsemppi teille!
tilanne on päällä täälläkin. Muutimme erilleen joulukuun alussa ja pojat kohta 16 ja 14 asuvat vuoroviikoin minulla ja isällään. Viime kevät oli kamala kun mieheni uskottomuus paljastui. Pojat näkivät todella minun huonot puoleni. Isäänsä ovat aina totelleet pelolla ja käyttäytyvät hyvin hänen nähtensä. Täällä ollessaan varsinkin vanhempi on häiriökäytöksinen ja ilkeä. Ensimmäisen kerran, eilen, hän jätti tulematta tänne vaikka vaihto olisi pitänyt tapahtua. Pienempi tuli kyllä. Mies vaatii lähihuoltajuutta, olen kuitenkin hoitanut lasten lääkärit, vanhempainillat ym aina. Mitä teen, pelkään, olen "haavoilla" vielä enkä jaksa taistella. Tapaaminen lastenvalvojan kanssa on 2 viikon kuluttua. Mitä voin tehdä ?
pahoillani teidän tilanteesta, mutta pojat jo noin vanhoja ne saa aika pitkälti itse päättää missä asuvat ja elävät,valitettavasti asia on näin.
Minun poikani muutti jo opiskelujen takia pois kotoa 16v, peruskoulun jälkeen kun lukio niin kaukana, ainakin se vanhempi saa jo ite päättää.
Voimia ja jaksamista.
voi pakottaa isänsä/äitinsä luo. Mitä järkeä siinä on?. Aina kannattaa kuitenkin yrittää puhua järkeä. Saattaa mieli muuttua. Elatusmaksut menee tasan eli kummankaan ei tarvitse maksaa, kun molemmilla on huollettava kotona. Näin minun mielestä.
Onko tosiaan näin että kumpikaan ei maksa elareita jos molemmilla asumassa yksi yhteinen lapsi? Vaikka tuloissa olisi suurehko ero. Saako silloin kunnaltakaan(?) kumpikaan sitä vähimmäiselaria?