Vastatkaa lyhyesti kyllä tai ei kysymykseen:
Voiko lapsi ansaita tulla fyysisesti ja/tai henkisesti pahoinpidellyksi omien vanhempiensa toimesta?
Voiko lapsi ansaita tulla fyysisesti ja/tai henkisesti pahoinpidellyksi omien vanhempiensa toimesta?
Lasten pahoinpitelygallup
kyllä/ei
32616
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
tässä yhteydessä sitä, että puolustaisit vanhempien väkivaltaa omaa lastaan kohtaan.
Ei vaan sanamuodoltaan "ansaita" tarkoittaa että lapsi on tehnyt jotain sellaista oma-aloitteisesti jonka takia häntä kohtaa väkivalta.
Ongelma on siinä että ensinnäkin on subjektiivista mikä on riittävästi lapsen kerjäämistä fyysiselle toiminnalle kenenkin mielestä ja toisekseen ongelma on väkivallan määritteleminen.
Ei pysty vastaamaan kysymykseen ennenkuin keskustelijoilla on näistä asioista yhtenevä käsitys ja ymmärtääkseni sinä et sitä harmoniaa tavoittele lööppimäisessä huutelussasi.
se tarkoittaa juuri sitä, mitä sanoinkin.
Tämä gallup on asiallisuudessaan palstan kärkitasoa. Lööpit löytyvät jostain muualta.
Ei koskaan.
kysymys. Kysymyksesi voisi ymärtää myös tavalla, jotta vanhemmilla ei olisi oikeus millään tavoin "kurittaa" (huomaa lainausmerkit) jälkikasvuaan, joka käyttäytynyt esim. todella törkeästi ja julmasti toisia lapsia/ihmisiä kohtaan, joko sanallisesti tai fyysisesti. Eikö se kultainen keskitie (ei varmastikaan niin helppo löytää aina) ole paras tapa, kuitenkin välttämällä henkistä ja fyysistä väkivaltaa, kuitenkaan sortumatta pelkkään päänsilittelyynkään.
ps. minua ei ole lapsena koskaan lyöty, eikä kohdeltu henkisesti julmasti.
olevan "kyllä". Korjaa, jos olen väärässä.
pahoinpidellyksi fyysisesti tai henkisesti vanhempiensa toimesta. Kuitenkin jokin välimuoto näistä pitää löytyä ... on selvää, ettei lasta voi jättää kuitenkaan tietoisesta pahan tekemisestä vaille mitään rangaistuksia. Olkoon se sitten vaikka tietokoneen käytön rajoittamista, kotiarestia (eli koulun jälkeen ei tietyn ajan sisällä mennä kavereiden luokse, vaan kipitetään kiltisti kotiin suorinta tietä), laitetaan korvaamaan vaikkapa viikkorahoistaan (jos sellaista sattuu saamaan) aiheuttamansa aineelliset vahingot tai ainakin osan siitä, lapsen voi ihan hyvin myös "pakottaa" (huomaa taas lainausmerkit ... en myöskään tähän hätään keksinyt sopivampaa sanaa sen tilalle) pyytämään anteeksi pahan tekemisen kohteeltaan. Esimerkiksi tälläisia rangaistuksia voi käyttää lapseen ...
"Kuitenkin jokin välimuoto näistä pitää löytyä ...", sen jälkeen kun olet todennut "Ei" aloituksen kysymykseen.
Vastaat siis "Ei".
niin mustavalkoista, kuin sitä ensinäkemältä kuvittelisi olevan. Henkinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan on väärin, eikä ole koskaan oikeutettua, se on fakta. On paljon vanhempia, jotka toimivat täysin mielivaltaisesti lastensa kasvatuksen suhteen, eivätkä toimi johdonmukaisesti ja perustellusti myöskään rangaistuksien suhteen lastensa pahantekojen suhteen, vaikka niin pitäisi ehdottomasti toimia. Muuten lapsi hämmentyy, eikä enää tiedä, miten toimia, jos vanhemmat eivät koskaan perustele mitään vaan "keksivät" omia sääntöjään milloin missäkin asiassa riippuen siitä, millä tuulella milloinkin sattuvat olemaan.
Rangaistusten pitää siis aina olla johdonmukaisia ja perusteltuja lapselle, jotta ymmärtää missä mennään mm. Henkinen ja fyysinen väkivalta ei taasen ole sellaista. Ymmärsitkö?
juuri tästä: "Henkinen ja fyysinen väkivalta lasta kohtaan on väärin, eikä ole koskaan oikeutettua, se on fakta."
Mikään muu ei nyt kiinnostakaan.
joka ikinen vanhempi käyttää lastaan kohtaan "henkistä tai fyysistä väkivaltaa", niin kuin sinä sen määrittelet.
Kyllä huomaa heti kuka ymmärrystaidoton taas vääntelee itelleen sopivaksi, vaikka sille selitettiinkin jo hienosti mitä pahoinpitely on ja miten se eroaa muusta toiminnasta.
Tuossa on ainakin 3 eri juttua joten yhdellä sanalla ei voi kaikkiin vastata, joten on pakko muutella hieman kysymystä.
Henkistä väkivaltaa on muuten kaikki lapsen esim. vapauteen (aresti)kohdistuvat jutut tms. kasvatuksellinen ohjailu ja rangaistus. On myös suuri ero siinä onko toiminta mielivaltaista ja ankaraa ja tuntuuko se lapsesta väärältä vai onko rangaistukset loogisia joiden tulon lapsi on tiennyt jo etukäteen tehdessään väärin.
Kannatatko lapsen pahoinpitelyä?
-En
Voiko lapsi ansaita tulla fyysisesti ja/tai henkisesti ojennetuksi omien vanhempiensa toimesta?
-Kyllä. Kasvatus on vanhempien tehtävä.
-Lapsi ansaitsee aina rangaistuksen kun tekee pahaa/väärin nimenomaisista kielloista huolimatta.
"Kyllä huomaa heti kuka ymmärrystaidoton taas vääntelee itelleen sopivaksi"
Kuka?
"vaikka sille selitettiinkin jo hienosti mitä pahoinpitely on ja miten se eroaa muusta toiminnasta."
Sille?
"Henkistä väkivaltaa on muuten kaikki lapsen esim. vapauteen (aresti)kohdistuvat jutut tms. kasvatuksellinen ohjailu ja rangaistus"
Väärin. Ohjaaminen ei ole väkivaltaa.
"On myös suuri ero siinä onko toiminta mielivaltaista ja ankaraa ja tuntuuko se lapsesta väärältä vai onko rangaistukset loogisia joiden tulon lapsi on tiennyt jo etukäteen tehdessään väärin."
Kommenttisi ovat mielivaltaisia.
Sun täytyy ekaksi määritellä tarkasti noi sanat jotta sun kanssa voi tästä keskustella. Et selvästi tajua väkivallan/pahoinpitelyn eroa fyysiseen ojentamiseen.. etkä oikein mitään muutakaan. Minä taasen tiedän tuon eron, joten en voi sun yksioikoisiin kysymyksiin vastata, koska ne on jo kysymyksenä väärin.
Sun kysymyksistäsi tulee mieleen amerikkalaiset lakisarjat. Niissähän ovelat lakimiehet vääntelee ne kysymykset sellaisiksi, että vastaus on väärin sanoo kumman hyvänsä joon tai ein.
Etkö todellakaan näe mitään eroa näissä kahdessa tapauksessa.
12v lapsi myöshästyy kotiintuloajasta 5 min. Isä hyökkää ovella jo kimppuun huutaen "missä saatanassa sä olet ollut?" Tarraa hiuksiin kiinni ja lyö nyrkillä naamalle. Sen jälkeen isä heittelee lasta pitkin seiniä kohti lastenhuonetta repien samalla hiuksista niin että hiuksia lähtee tukoittain. Siellä isä viskasee lapsen sänkyyn ja jatkaa nyrkillä hakkaamista. Hakkaamista jatkuu 5minuuttia. Sen jälkeen isä ilmoittaa lapselle, että kotiarestia tuli sitten 2 kuukautta eikä se saa enää ruokaa sinä iltana. Lapsi kokee saaneensa epäoikeudenmukaisen ja aivan mielivaltaisen rangaistuksen pikkuasiasta.
12vuotias lapsi on alkanut uhitteleen äidilleen, ja riitatilanteissa alkanut uhitteleen ja tekeen valehyökkäyksiä (leikkii lyövänsä). Äiti sanoo että jos minua lyöt niin lyön taatusti takaisin. Lapsi nostaa vähän ajan päästä taas riidan jonka aikana hän lyö ja äiti lyö sanojensamukaisesti takaisin. Lapsi menee huoneeseensa, ja tullessaan ulos sieltä myöntää tehneensä väärin, ja ansainneensa rangaistuksen.
Myöhemmin kysyessä myöntää jopa lyöneensä tahallaan, koska halusi kokeilla pitääkö äiti puheensa. Hampaankoloon ei jäänyt mitään ja lasta vaan huvitti oma typeryys ja koki saaneensa oikeudenmukaisen ja ansaitun rangaistuksen.
esimerkeissä käytettiin väkivaltaa. Heikkoa kasvatusta mielestäni.
äärimuotoja, johon saakka ei pitäisi minkään johtaa:) ... lapsen ja aikuisen pitäisi molempien ymmärtää se jo järjen tasolla, ettei kättään pidä nostaa kumpaistakaan vastaan. Jos ei, niin käyttäväthän apinaäiditkin samaa metodia poikasiinsa, eli jos poikanen puree äitiään, äiti puree samalla mitalla takaisin:).
maailmassa on aikuisen ainakin tuollaisissa tapauksissa ymmärrettävä se, että voimasuhteetkin ovat erilaiset aikuisen ja lapsen välillä. hentoinen nyrkinisku, joka ei välttämättä edes satuta kummoisestikaan, ei anna oikeutta käyttää lapseen omaa fyysistä raaempaa voimaa.
Poika oli samankokoinen ja samanvahvuinen tuolloin. Nyt se on jo niin paljon isompi, että jos se olis opetettu silloin siihen että se saa lyödä, niin kaikki olisi pulassa.
Kukin kasvattaa miten haluaa. Minä kasvatan tuolla metodilla ja se on erittäin hyvä ja menestyksekäs. Koskaan ei tarvi samaa touhua enää tehdä, kun kerrasta oppivat. Ei tarvi myöskään rampata missään terapioissa.
Tuo sinun yksi lause että kasvatus on mennyt pieleen jos tuommoista tulee, osoittaa mulle sen että sulla ei taida omia tuonikäisiä lapsia ollakkaan. Odotappas vaan kun pääset kokeen murkkuiän juttuja, niin olet ihmeissäsi.
Voin sulle kyllä etukäteen paljastaa että siinä vaiheessa ei kaikkien lasten kohdalla aikaisempi kasvatus auta välillä mitenkään, että älä syotta ala itsaria suunnitteleen huonon kasvatuksesi aiheuttamissa syyllisyydentunteissa. Se menee kyllä ohi ja palautuu taas normaaliksi ajan myötä. Minunkin poika on ollut jo monta vuotta ihan rauhallinen ja kiltti. Sen empiiriset kokeet kesti aikansa, ja meni ohi kun se kyllästy testailuun. Äiti pitää aina puheensa, uskottava se vaan on :D
Muistakaa nyt myös että mulla on myös 2 tyttöä joiden kanssa tuota taas ei tarvi tehdä. Lapset ovat erilaisia ja kokevat murkkuiänkin erilailla.
tuon lauseen kasvatuksen pieleen menemisestä, sillä itse en ole sellaista tähän viestiketjuun kirjoittanut? Joskus epähuomiossa (kun on monia eri tekstejä) saattaa yhdistellä lukemaansa johonkin tiettyyn persoonaan, vaikkei tämä olisikaan mitään sellaista kirjoittanut.
Niin, lapset ovat erilaisia ... omassa lapsuudenkodissani ei kenenkään kohdalla omien vanhempieni tarvinnut turvautua kumpaiseenkaan metodiin, ei henkiseen, eikä fyysiseen väkivaltaan ... minulla yksi sisar ja yksi veli myös.
syyllistänyt sinua mistään, eri asia on, jos olet itse siten viestini tulkinnut. Tarkoituksellista se ei kuitenkaan ole ollut, joten olen pahoillani, jos näin olet ymmärtänyt asian olevan.
Sulla ei ole mitään tajua.
Mun entisen naapurin toimet ovattenkin sitten sulle enemmän mieleen.
Sen poika kärsii jostain vaihaongelmasta, ja lyö millä vaan ketä vaan ihmeellisissä paikoissa. Pihalla toisten lasten kanssa leikkiessäkin se saattaa yhtäkkiä suuttuessaan lyödä kivellä toista naamaan että veri lentää.
Äiti vain hakee poikaa pihalta ja toruu "hyi sua, ei noin saa tehdä"
Siinä vaiheessa kun pihan muut lapset alkoi pelkään ulomenoa kun näki että poika on ulkona, alkoi muiden vanhemmat ihmetteleen. Sitten kun melkein jokainen pihan lapsi oli saanut siltä turpaansa moneen kertaa, vanhemmat teki lastensuojeluilmoituksen. Poika myös hakkasi pikkusiskoaan siihen malliin kotona, että tytöllä oli joka päivä uusia mustelmia/haavoja paranevien lisäksi.
Pojan äiti kävi jopa mun luona huutamassa, että minäkö sen tein. En, mun tyyli on ihan eri. Selviää myöhemmin.
Noh, nyt se poika vanhempineen joutui sossuun selvittään miksi pojan muita lapsia kohtaan aiheuttamaan järjettömään väkivaltaan ei puututa. Äiti vaan selittää että kyllä he on puhunut ja poika ymmärtää mutta kun se suuttuu niin helposti. Pitäisi muitten ymmärtää että lasten leikeissä sattuu sellaista.
Siinä pojan touhussa ei ollut oikeasti mitään lähellekkään normaalia.
Sitten ne joutui viemään pojan psykiatrille. Siellä se poika kävi terapiassa kukausitolkulla ja samalla jatkoi siskonsa ja pihan muiden lastenhakkaamista.
Minä sanoin omille tytöille, että jos se poika teitä lyö, niin ihan mun luvalla saatte niitata sen kanveesiin.
Pojan äiti alkoi mulle pihalla jotain selittään, kuinka ikävää on kun pihan muut vanhemmat eivät ymmärrä että hehän käy nyt terapiassa, ja se ottaa aikansa ennenkuin tehoaa. Terapiassa oli käyty siinä vaiheessa jo varmaan vuoden. Minä totesin että minä en ainakaan odottele noinkin tehottoman touhun vaikutuksia, ja olen antanut luvan tytöille lyödä sitä takaisin niin lujaa kuin pystyy. Eukko suuttui mulle hirveästi että kuinka mä voin olla semmoinen ymmärtämätön paska. Mä sanoin ettei mun lapset hakkaa täällä ketään, ja sä vaan kattelet kun sun lapsi hakkaa, ja juokset tehottomassa terapiassa. Meillä on eri keinot ja mä en todellakaan ymmärrä miten kukaan antaa lapsensa pahoinpidellä mielivaltaisesti ketä vaan. En mä katselis tuollaista, ja tehottomasta terapiastakin tajuaisin aika äkkiä ettei se näytä nyt oikein tehoavan.. pitää keksiä jotain tehokkaampaa enenkuin joku kuolee tai vammautuu.
Eukko tais sanoa pojalleen, että vältä noitten tyttöjä kun ne lyö luvalla takaisin, koska mun tytöt olikin sitten ainoita siinä pihassa joita se poika ei hakannut.
Kyllä mun antama ohjeistusterapia ainakin auttoi heti :DD
Mun mielestä naapurin osoittama tälläinen ymmärrys/odottelu/sallimis jne. kasvatus se vasta heikkoa onkin eikä tarvi kuvitellakkaan että mä tuohon lähtisin.
kaikkeen on siis väkivalta tai sillä uhkaaminen. Se on se malli, jolla sinut on kasvatettu etkä muusta voi tai et halua tietää.
Sulta tuli kaikinpuolin väärä tulkinta.
Kyllä sun aivoituksista on nyt saatu sen verran tietoa että ymmärtäähän tuon, että miksi se noin vinksallaan menee.
mielestäsi tulkitsen asioita väärin, kun en hyväksy lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa tai väkivallalla uhkailua.
Huono puoli on, että olet tottunut saamaan tahtosi läpi noilla keinoin.
On selvää, että teitä molempia ohjaavat tässä ensinnäkin erilaiset näkemyserot, toisaalta myös haluttomuus yrittää edes ymmärtää toinen toistanne.
Näin ulkopuolisena olen saanut molemmista kuvan, ettei kumpainenkaan hyväksy fyysistä ja henkistä väkivaltaa missään muodossa. Ainoastaan muista tulkintaeroista nyt kyse.
"ei anna oikeutta käyttää lapseen omaa fyysistä raaempaa voimaa."
Voi läpsäistä täysiä tai voi läpsäistä "vain" tuntuvasti. Sanan "väkivalta" merkitys tuntuu tässä yhteydessä kadonneen etenkin tuolta ensimmäiseltä kirjoittajalta tyystin. Fyysinen kipu ja sen aiheuttaminen toiselle ei ole yksiselitteisesti väkivaltaa, sensijaan vammauttavan voiman käyttö sitä usein jo on.
Esimerkiksi se onko tukistaminen väkivaltaa vain fyysinen ojennusmuoto riippuu siitä millaisessa tilanteessa tukistaminen tapahtuu ja miten tilanteeseen on jouduttu. Jos vanhempi on käynyt suostulun ja komentamisen lievemmät muodot läpi (neuvotteleminen, komentaminen, estäminen) ja ilmoittanut että seuraavasta niskoittelusta tulee tukistus ei kyseessä ole väkivalta vaan fyysinen ojennusmuoto jonka tehtävä on osoittaa lapselle raja ja sen ylittämisen seuraus johdonmukaisesti (en lähde tässä lakitekniseen määrittelyyn vaan puhun pragmaattisesta kasvatuksesta). Se että vanhempi tukistaa lastaan tuossa tilanteessa on itseasiassa parempaa vanhemmuutta kuin se että rajoista ja lupauksista ei pidetä kiinni, jos on luvattu/uhattu tukistaa niin sitten tukistetaan.
Sensijaan jos lapsi käyttäytyy huonosti ja häntä tukistetaan selittelemättä vaikkapa jälkikäteen koska vanhemmalla on paha mieli - se on mielivaltaista väkivaltaa jossa lapsi on selvästi uhri koska mitään johdonmukaisuutta lapselle ei tapahtumassa ole.
Alkuperäinen kommentoija on jo kertonut niputtavansa ajatuksissaan kaiken tukistamisesta suoranaiseen lyömiseen tai vaikka puukottamiseen automaattisesti "väkivalta" kategorian alle. Hän ei suostu kohtaamaan konkreettista tilannetta jossa lapsella on roolinsa ja valinnan mahdollisuus ja fyysisellä ojentamisella johdonmukainen tarkoituksensa - vaan sanoo kaikkea automaattisesti väkivallaksi ja rinnastaa johdonmukaisen fyysisen nuhtelun tukistamalla siihen että vanhempi puukottaa lastaan.
Itse olen tukistanut ja läpsäissyt lastani muutamaan otteeseen - lähes aina tilanteessa jossa hän on käyttänyt itse fyysistä voimaa sisarustaan kohtaan tavalla joka ei kertakaikkiaan sovi eikä tilanne ole komentamalla, erottamalla tai sanallisesti uhkailemalla loppunut. Tilanne on loppunut siihen kun lapsi on ymmärtänyt että kipu jota hän sisarelleen aiheuttaa tarkoittaa loppujen lopuksi että häntä itseäänkin sattuu.
ihan asiaa kyllä, mutta nyt ol kyse väkivallasta, ei tavallisista "rangastuksista" mitkä kuuluu kasvatukseen
Määrittelyt ensin:
Onko tukistaminen pahoinpitelyä?
Onko luunappi pahoinpitelyä?
Onko nyrkillä pidättelemättä kasvoihin lyöminen pahoinpitelyä?
Onko avokämmenellä kevyesti mutta tuntuvasti läpsäiseminen pahoinpitelyä?
Onko avokämmenellä lujaa läpsäiseminen pahoinpitelyä?
kyllä.
Eli keskustelu on turhaa koska emme omaa yhteneväistä maailmankatsomusta.
että lapsi ei ansaitse tulla pahoinpidellyksi fyysisesti tai henkisesti omien vanhempiensa toimesta.
Ja jatkan sen verran, että tässä olisi hyvä määrittää henkisen ja fyysisen pahoinpitelyn rajat, että tiedetään, puhutaanko lähellekään samoista asioista.
Kaikki puuttuminen ei ole pahoinpitelyä.
Luulen että useimmat vanhemmat syyllistyvät jompaan kumpaan jossain vaiheessa - varsinkin jos lakia tulkitaan tarkasti ja kirjaimellisesti.
lyhyesti.