miten olette pärjnneet rahallisesti ja muutenkin arjessa? kuinka kauan kesti että pääsee "omille jaloilleen"?
mun tilanne tämä että meitä ei miehen kanssa yhdistä enää kuin lapsi ja olen päättänyt että en viitsi enää elää tässä kulisissa. meillä siis yksi yhteinen alle kouluikäinen ja minulla edellisestä suhteesta koululainen. mietin miten pärjään ja jaksan lasten kanssa kun töissä kuljen...ja vielä se miten pärjään rahallisesti...
mun tilanne tämä että meitä ei miehen kanssa yhdistä enää kuin lapsi ja olen päättänyt että en viitsi enää elää tässä kulisissa. meillä siis yksi yhteinen alle kouluikäinen ja minulla edellisestä suhteesta koululainen. mietin miten pärjään ja jaksan lasten kanssa kun töissä kuljen...ja vielä se miten pärjään rahallisesti...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Me erosimme noin vuosi sitten. Syyt taisivat olla samat kuin teillä. Miehellä lisäksi toinen nainen. Pitkitin eroajatusta juuri taloudellisen huolen takia.
Eron jälkeen oli ensin vähän tiukkaa. Johtuen siitä, että kaikki tavarat meni jakoon. Pankin kanssa sain sovittua niin, että pystyin pitämään asuntomme.
Nyt asiat jo hyvällä mallilla ja rahaa jää säästöönkin. Saanhan elareita ja ota selvää kaikista mahdollisista sosiaalietuuksista yksinhuoltajalle.
Onneksi exäni osallistuu hyvin lapsen menoihin ja myös pitää häntä paljon luonaan. Joten minulle jää omaakin aikaa.
Tsemppiä vaan sinulle. Ei se helppoa ole mutta uskon että onnistut ja pärjäät. Ja vielä elämä hymyilee sinullekin!
Rahallisesti menee ehkä vähän paremminkin kuin exän kanssa ollessa. Nyt on vain yhdet menot - minä jouduin aiemmin ostamaan ruoat ja kaikki muutkin jutut. Mies maksoi vain joka kuukausi puolet yhteisestä lainasat ja vastikkeesta. Ostin hänen osakkeen puoliskonsa ja hain pankista lisää lainaa. Käytännön asiat oli melko helppoja järjestää ja hoidinkin ne välittömästi alta pois.
Henkinen puoli ottaakin sitten kovemmalle ja vie varmaan aika kauan aikaa. Tämä taisi olla "klassinen ero" - mies hautoo vuoden verran asioita sisällään, suunnittelee tulevaisuutta, ostettiin asunto ym. Sitten yhtäkkiä vain tuli p-sanko kerralla niskaan. Ei hän olisi mitään asuntoa halunnutkaan, eikä mitään muutakaan. En tiedä, mitä uskoa, mutta kyllä mieli on matalalla.
Rahallisesti varmaan sinäkin pärjäät ja jos olet jo mielessäsi eroa ajatellut ja työstänyt, niin henkinen puoli taitaa olla sun kohdalla helpompi.
Mä olin pääelättäjä, tienaan puolet enemmän ku mies. Kaikki oli valmiina: asunto, autot molemmilla, mut eipä kelvannu... Luulin et kaikki oli hyvin, ei riitoja, paljon yhessäoloa ja hauskanpitoa, vilkas seksielämä ym. Mut lähti kuiten uuden mukaan.
Tällä hetkellä tunnen pärjääväni rahallisesti paremmin, ei tarvi huolehtia ku omat kuluni. Tunnepuoli on pahempaa. Ero oli shokki, samaten se et mies halus lähteä toisen naisen matkaan. Pää hajoilee vähän väliä, mut ei auta. Päivä kerrallaan elän ja yritän selvitä selväjärkisenä. En tiedä selviääkö tälläsesta koskaan täysin, mut uskon et jonaki päivänä olen siinä kunnossa, et pystyn luottamaan toiseen ihmiseen ja tulevaisuuteen.
Vaikea asia. Kertoiko mies syitä tai mietitkö itse minkälaisia asioita vaikutti? Koititko saada takas vai sanoitko moi.
:(