..., mutta ei muualla. Sitä olen ihmetellyt, että kun naiset eivät juuri koskaan ole väkivaltaisia perheen ulkopuolella, miksi parisuhde ja perhe aktivoi heidän väkivaltaisuutensa?
Nainen hakkaa perheessä
Arka asia
171951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
äiti hakkasi lapsiaan, lapset pakeni mm sängyn alle, jonne äiti sitten yritti lyödä lapsia mm vyöllä. Tätä jatkui myöhäiseen lasten murrosikään. Pariskunta on akateeminen ja fiksu, mutta eipä mies yrittänyt puuttua asiaan. Pelkäsi varmaan, ettei kukaan uskoisi lapsia, vaan joutuisi itse syytetyksi?
Väkivalta on pitkälle tabu Suomessa vieläkin, ei siitä uskalla kysyä esim terveydenhoitajat lapsilta, vaikka syytä olisi. Lapset rakastavat ja suojelevat vanhempiaan yleensä viimeiseen asti, eivätkä itse tuo asiaa ikinä esiin.
perheenisäkään ole väkivaltainen muualla kuin perheen sisällä.
Muuten on erittäin miellyttävä ja fiksu ihminen, josta kaikki pitää.
Miksi se parisuhde ja perhe usein aktivoi väkivaltaisuuden? Todella hyvä kysymys.
Perheen keskuudessa tulee esiin ihmisen pahimmat piirteet kun ollaan kaikki vapaa-ajat yhdessä.
Joten he jotka käyttävät väkivaltaa, ovat sellaisia. Ulkopuolisille ei omaa minäänsä silloin kehdata näyttää.
Osa on taas sitten perhettään kohtaan ihania ja rakastavia. Ja he ovat sitten sellaisia kun ovat kotonaan.
amatööri diagnoosi.
Miesten harjoittama väkivalta kohdistuu pääasiassa perheen ulkopuoliseen henkilöön ja useimmiten toiseen mieheen.
Nainen pahoinpitelee useimmiten perheensä jäsenen ja yleensä lapsen tai oman puolisonsa, eikä juuri koskaan toista naista.
Sama kuvio myös esim. lasten seksuaalisessa hyväksikäytössä. Mies käyttää hyväkseen tuntemattomia ja nainen tuttujaan.
Ei kannata silti sivuuttaa sitä, että jotkin miehet käyttävät väkivaltaa naista kohtaan suhteessa. Tai nainen miestä kohtaan. Kun olet kerta psyk. opisk.
Liian moni jää hakattavaksi. :(
Olen sitten psykologian opiskelija tai en.
kyllä mielestäni tuo psykologian opiskelijan teksti oli täyttä asiaa.
samoin tuon edellisen kirjoittajan joka kirjoitti että asia on tabu suomessa.
Aihetta ei paljon uskalleta käsitellä juuri missään yhteydessä.Rohkea poikkeus on elokuvaohjaaja klaus härö, jonka leffassa Postia pappi jaakobille toisen pääroolin (leila stenin) kautta kuvataan mitä tapahtui aikuisena sisarusparille joiden äiti löi.
Eli kyllä noi faktat tossa psykologian opiskelijan tekstissä saattaa olla oikeasti faktoja.
Löytyy tuolta. Kannattaa lukea.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000574&posting=22000000010278262&view_mode=flat
Tekstiä:
"Naiset väkivaltaisen perimän kantajina
Olemme tottuneet ajattelemaan, että väkivallan kasvot ovat miehen kasvot. Tutkimukset ja tilastot kertovat kuitenkin muuta. Lasten pahoinpitelyjen tekijät ovat niin äitejä kuin isiä. Naiset lyövät myös kumppaneitaan. Lähisuhteissa tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä vajaa puolet on naisten tekemiä.
Lapsiin kohdistuva väkivalta on asia, joka näkyy Ensi- ja turvakotien liiton jäsenyhdistysten työssä. Ensi- ja turvakodeissa ja avopalveluissa on äitejä, jotka ovat lapsilleen eri tavoin väkivaltaisia niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Lapsen raju retuuttaminen, paiskominen, nimittely ja kohtuuton tai mielivaltainen kuri on tosiasia. Tiedämme, että äidit voivat myös suoranaisesti pahoinpidellä lapsiaan.
Naisten väkivaltaisuus on monisuuntaista. Se ilmenee suhteessa aivan lähimpiin, mutta myös suhteessa lähisukulaisiin, viranomaisiin ja naiseen itseensä. Ilmeisesti suuri osa Ensi- ja turvakotien liiton Vaiettu naiseus -projektin väkivaltaa käyttävistä naisasiakkaista on ylisukupolvisen väkivaltaisen perimän kantajia, traumakielellä ilmaistuna ”kompleksisesti traumatisoituneita ihmisiä”. Tästä kertoo väkivallan, itsetuhon ja päihteiden käytön kietoutuminen toisiinsa.
Van der Kolkin (1996) mukaan traumatisoituneiden ihmisten parisuhteet ovat haasteellisia, koska ristiriitojen käsittely on heille vaikeaa. Traumatisoituneella ei ole useinkaan kuin täydellisen kontrolloinnin ja täydellisen alistumisen strategiat, kun hän kohtaa elämään ja parisuhteeseen väistämättä kuuluvat ristiriidat ja vaikeudet. Puolisot eivät kykene ilmaisemaan omia toiveitaan, epäonnistuvat toisen näkökulmien ymmärtämisessä, eivätkä osaa tehdä kompromisseja. He eivät ole oppineet kuin väkivaltaista tai alistuvaa erimielisyyksien selvittämistä.
Van der Kolk kuvaa, että ristiriitatilanteissa kaikki sanallinen kommunikointi on traumatisoituneilla ihmisillä hyödytöntä. Oman lapsuudenhistorian ongelmalliset toimintamallit ─ itsesyytökset, turtuminen, itsensä päihteillä turruttaminen ja väkivalta ─ siirtyvät nykyhetkeen tuttuina, mutta tuhoisina selviämisen strategioina. Rakastuminen ja parisuhde ovat traumatisoituneelle haasteellista, samoin raskaus, synnytys ja vauva. Lapsen syntyminen on traumatisoituneelle naiselle usein kriisi, mutta myös mahdollisuus pysähtyä katsomaan ja muuttamaan siihenastista elämänkulkuaan.
Vauva herättää muistot
Vauva herättää naisen oman elämän itkemättömät itkut ja tarpeet, joihin ei itse aikoinaan lapsena saanut vastausta. Sitoutuminen tiiviiseen vastuuseen vauvasta voi olla joskus ylivoimaista. Vauva saa silloin ”pahantekijän kasvot”, jotka vaativuudellaan ja arvaamattomuudellaan piinaavat kuin omat vanhemmat muinoin. ”Tuo lapsi riistää minulta hengen!” parahti eräs ensikotiäiti kesken arkisen puuhastelun, kun vauva vain hieman äännähti. Vauvan herättämät tunnekuohut ovat sietämättömiä silloin, kun nainen alkaa arvaamattomasti elää menneisyyttään nykyhetkessä eli vajoaa traumatakaumaan sitä itse tajuamatta. Äiti kadottaa käsillä olevan todellisuuden: tämä vauva on vain vauva. Ja juuri tuollainen hänen on välillä oltava, hätäisesti kirkuva ja tarvitseva – vauva.
Van der Kolkin kuvailemat ”täydellisen kontrollin tai alistumisen strategiat” näyttävät olevan siis totta väkivaltaisesti käyttäytyvien naisten kohdalla. Lapsi on nujerrettava tai unohdettava, kun hänen herättämänsä tunteet tai vaativuus käyvät ylivoimaisiksi. Nainen käy silloin päälle: hakkaa miestään, potkii sisartaan, tempoo lastaan, uhkailee työntekijää ja kiristää vanhempiaan. Naisen harjoittama halveksunta, mitätöinti ja täydellinen sokeus toisen todellisuudelle ovat keinoja, joilla psyykkisesti kivuliaista, avuttomuutta herättävistä ja ylivoimaisista tilanteista ja tunteista voi olla irti ja siten suojassa omassa todellisuudessaan.
Naisen väkivaltaan puuttuminen
Mitä on työ väkivaltaa käyttävien naisten kanssa? Mitä on parin päivän kriisityö, mitä pitkäjänteinen perhetyö, jälkihuolto, tuettu asuminen?
Väkivaltaan puuttuminen on monilla tunteilla ladattu käsite. Puuttuminen käsitetään helposti ymmärtämisen ja auttamisen vastakohdaksi. Kuitenkin traumatisoituneen ihmisen havaintokyky on puutteellinen ja tunnesäätely vaikeaa, monesti ylivoimaista. Hän on usein aikuisenakin kuin hätääntynyt lapsi, omien impulssiensa ja arvaamattoman käytöksensä armoilla. Tätäkö pitäisi vain myötäelää?
Puuttumisessa on oltava monta elementtiä. On vedettävä raja, mentävä väliin ja ilmaistava: ”Tämä ei käy.” Vain rajojen ja turvallisten puitteiden sisällä luodaan ajattelulle ja havainnoille tilaa. Tapahtumia voi silloin tarkastella yhdessä ja tutkia: ”Hei, katsotaan tätä yhdessä, ihan rauhassa!” Vain näin voidaan saada jotain jäsennystä ja hallintaa naisen elämään. Puuttuminen tässä merkityksessä on nimenomaan tapa osoittaa myötätuntoa ja auttaa naista eteenpäin.
Vaiettu naiseus –projektissa asiakkainamme olevien naisten elämänhallinta on arkisissa asioissa usein hyvin puutteellista. Siksi ensi- ja turvakotien työmenetelmät ja -tavat: tehdään yhdessä arjen askareita, pohditaan yhdessä lapsen tarpeita ja viestejä ja tuetaan ”tässä ja nyt” selviämistä ovat ensiarvoisen tärkeitä, ne luovat elämään vakautta ja auttavat pysymään todellisuudessa. Hoidon, avun ja tuen ensisijaisin tehtävä onkin luoda turvallisuutta, ennustettavuutta, rytmiä ja rakennetta elämään ja arkeen. Vain siten nainen voi alkaa rauhassa katsoa omaa elämäänsä ja saada siihen hallintaa kypsemmällä tavalla.
Naisen väkivalta naisten haasteena
Väkivallan kanssa silmätysten oleminen on usein vaikeaa. Työntekijöissä ja työyhteisössä heräävät tunteet voivat olla tehokkaan toiminnan esteenä. Väkivalta voi herättää tarpeen antaa takaisin samalla mitalla, se voi jähmettää toimintakyvyttömäksi tai se voidaan haluta selittää vaikkapa äidin väsymyksellä. Aina on katsottava ja tutkittava, auttaako naista lepo ja lohdutus. Joskus auttaa, joskus ei.
Iso kysymys on myös se, miten naisvaltainen hoitoyhteisö kykenee näkemään naisen väkivallan? Missä määrin yksittäiset työntekijät ja työyhteisöt ovat avoimia huomaamaan myös oman tuhoavuutensa, joka saattaa näkyä esimerkiksi työpaikkakiusaamisena?
Naisten lapsiin kohdistama väkivalta vaikuttaisi olevan parhaiten näkyvissä, mutta miten tunnistaa ja ottaa puheeksi muu naisten harjoittama väkivaltaisuus. Naisethan ovat väkivaltaisia myös miestä, muita läheisiä ja työntekijöitäkin kohtaan? Ensi- ja turvakotien naisasiakkaita nimitetään äideiksi, mutta miten muistamme heidät myös ylipäätään naisina, vaimoina, tyttärinä? ”Vaietulla naiseudella” on monta hiljaisuutta ja haastetta kohdattavanaan.
Muitakin toimijoita on
On ilahduttavaa, että kiinnostus naisten väkivallan tutkimista ja naisten auttamista kohtaan on virinnyt myös laajemmin. Maria-Akatemialla on ollut Demeter-projekti eli ”Avoin linja naisille, jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa”.
Vanhan Vaasan sairaalan psykologilta Ghitta Weizmann-Heneliukselta valmistui vuonna 2004 väitöskirja henki- ja muihin väkivaltarikoksiin syyllistyneiden naisten taustoista ja persoonallisuuksista. Sosiologi Emmi Lattu puolestaan tekee väitöskirjaa fyysistä väkivaltaa käyttäneiden naisten omista kokemuksista ja käsityksistä.
Projektipäällikkö
Hannele Törrönen
Vaiettu naiseus –projekti"
http://www.ensijaturvakotienliitto.fi/haetko_tietoa2/tietoa_perhevakivallasta/naiset_vakivallan_tekijoina/
hei,
Ilahduttavan mietittyä ja viisasta tekstiä olit löytänyt. Kiitos, että olit nähnyt vaivaa ja laittanut sen tänne. Sitä oli todellakin mielenkiintoista lukea.
Tuosta tekstistä tuli myös elävästi mieleen myös pari naistapausta KAHDESSA entisessä työpaikassani muinoin, aivan hulluja akkoja. Uusia nuoria työntekijöitä kohtaan käyttivät henkistä väkivaltaa murtaen heidät ihan kylmästi siten, että lähtivät yksi toisensa jälkeen (ilmeisesti sairaslomalle ensin)pois.
Tämä kohta tuossa tekstissä kuvaa suoraan tuollaisia naisia.
"Naisen harjoittama halveksunta, mitätöinti ja täydellinen sokeus toisen todellisuudelle ovat keinoja, joilla psyykkisesti kivuliaista, avuttomuutta herättävistä ja ylivoimaisista tilanteista ja tunteista voi olla irti ja siten suojassa omassa todellisuudessaan."
Tuo esille nostamasi esimerkki on merkittävä.
"Naisen harjoittama halveksunta, mitätöinti ja täydellinen sokeus toisen todellisuudelle ovat keinoja, joilla psyykkisesti kivuliaista, avuttomuutta herättävistä ja ylivoimaisista tilanteista ja tunteista voi olla irti ja siten suojassa omassa todellisuudessaan."
Minun kokemukseni mukaan se kuitenkin sopii aivan yhtä hyvin niin naisiin kuin miehiinkin.
On hyvä, että naisten käyttäytymisestä keskustellaan. Minuakin nämä vaikenemiset ovat häirinneet, vaikka olen itse nainen.
Ei lainkaan tosia.
Opiskele lisää, tarvetta olisi.
Fakta: Miehen väkivalta kohdistuu useimmin todellakin naiseen.
Myös seksuaalisen väkivallan tekijä on useimmin mies. Kohde on oman perheen nainen. Oma tai puolison tytär. Revi siitä.
Naisen harjoittama väkivalta on yleisimmillään tukistamista tai läpsäisyä. Miesten harjoittama väkivalta on niin monta astetta rankempaa yleisimmillään, etteivät ne ole vertailukelpoisia edes typerien psykan opiskelijoiden nettikirjoituksissa.
Reputat raukka.
hanki sanakirja, jotta opit sanojen merkityksen.
nyt ensin siitä, että laitat väitteittäsi tukevat faktat esiin; että miehen uhrina on useammin nainen kuin toinen (tuntematon) mies.
Seksuaalisesta väkivallasta ja sen kohteista en puhunut mitään. Enkä aio jatkossakaan puhua.
Onko väkivaltaa tukistelu ja/tai läpsiminen? Jos joku käy hiuksiisi kiinni ja läpsii poskillesi, onko se väkivaltaista käytöstä ja oikeudetonta siltä, joka siihen syyllistyy? Millainen henkilö väheksyy tuollaista toimintaa?
En muuten reputtanut.
sitten alkaa keskustelupalstan perheväkivalta-asiantuntijaksi.
No joopa joo...
tuo minun henkilöni ja aikomisteni ruotiminen vähemmälle, sinä kun et siitä yhtään mitään tiedä.
Keskity mielummin palstan aiheeseen. Josko sinulla siitäkin olisi jotain kerrottavaa.
isvainh