elikkä mitä tehdä. olen paljon huomiota tarvitseva ihminen, toki pidän tärkeänä antaa kumppanille omaa aikaa ja rauhaa.
Mutta. Uusin seurustelukumppanini on hyvin kiireinen yksilö. aina on töitä, opiskelua, harrastuksia, bändiharkkoja kahdessa eri bändissä, tusinoittain ystäviä... minulle ei yksinkertaisesti jää oikeastaan ollenkaan aikaa. Hengataan vähintään 3/4 yhteisestä ajastamme hänen ystäviensä kanssa. (tietenkin minulla on omiakin ystäviä joiden kanssa hengaan, hän ei ole tavannut niistä kuin muutaman, koska hänellä ei riitä aikaa.)
Miehellä on todella kivoja ystäviä ja minulla on kivaa heidänkin kanssa, silti välillä harmittaa, kun ei vietetä melkein yhtään aikaa kahdestaan.
ja kaikkein pahinta on, että mies on muuten tähän astisista poikaystävistäni parhain, enkä todella tiedä mitä tekisin. olen puhunut asiasta hänen kanssaan paljon ja mies yrittää järjestää enemmän aikaa minulle, mutta sitä kun ei yksinkertaisesti ole.
ja ei, en ole ylivaativa, super-huomionkipeä tai läheisriippuvainen, miehen lähes kaikki edelliset suhteet ovat päätyneet eroon juuri tästä syystä.
jos kenelläkään on mitään vinkkejä tai ideoita miten minun kannattaisi toimia, ottaisin niitä mielellään vastaan.
Mutta. Uusin seurustelukumppanini on hyvin kiireinen yksilö. aina on töitä, opiskelua, harrastuksia, bändiharkkoja kahdessa eri bändissä, tusinoittain ystäviä... minulle ei yksinkertaisesti jää oikeastaan ollenkaan aikaa. Hengataan vähintään 3/4 yhteisestä ajastamme hänen ystäviensä kanssa. (tietenkin minulla on omiakin ystäviä joiden kanssa hengaan, hän ei ole tavannut niistä kuin muutaman, koska hänellä ei riitä aikaa.)
Miehellä on todella kivoja ystäviä ja minulla on kivaa heidänkin kanssa, silti välillä harmittaa, kun ei vietetä melkein yhtään aikaa kahdestaan.
ja kaikkein pahinta on, että mies on muuten tähän astisista poikaystävistäni parhain, enkä todella tiedä mitä tekisin. olen puhunut asiasta hänen kanssaan paljon ja mies yrittää järjestää enemmän aikaa minulle, mutta sitä kun ei yksinkertaisesti ole.
ja ei, en ole ylivaativa, super-huomionkipeä tai läheisriippuvainen, miehen lähes kaikki edelliset suhteet ovat päätyneet eroon juuri tästä syystä.
jos kenelläkään on mitään vinkkejä tai ideoita miten minun kannattaisi toimia, ottaisin niitä mielellään vastaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
poikaystäväsi sitten häävejä olleet, jos tämä kuvailemasi on parhain.
Aikaa meillä jokaisella on 24h vuorokaudessa. Se, kuinka käytämme aikamme, onkin sitten eri asia.
"ja ei, en ole ylivaativa, super-huomionkipeä tai läheisriippuvainen, miehen lähes kaikki edelliset suhteet ovat päätyneet eroon juuri tästä syystä."
Kertomasi perusteella vaikuttaisi pikemminkin siltä, että ne edelliset suhteet ovat kaatuneet miehen huonoihin seurustelijan kykyihin kuin sen vastapuolen ominaisuuksiin. Ei taida mies haluta/osata sitoutua. Tai sitten ei vielä ole löytänyt ketään, josta välittäisi tarpeeksi. Jos ei seurustelukumppanille löydy aikaa, niin sehän kertoo hyvin selvästi siitä, missä kohtaa se seurustelukumppani on miehen arvohierarkiassa. Sanat ovat helppoja, mutta teot kertovat aina totuuden.
kyltyrelli
Minulla oli aikoinaan sama ongelma, ärsytti kun meillä oli aina porukkaa, tai oltiin itse aina menossa, eikä mitään voitu tehdä kahdestaan. Pikkuhiljaa sitten kaikki kaveritkin alkoivat tahoillaan vakiintua ja se kaverien kanssa pyöriminen väheni automaattisesti. Eipä sitten enää ollut niistä moninaisista menoista jäljellä kuin työ, harrastukset ja satunnaisemmat kaveritapaamiset. Nyt vähän naureskellaan sitä miten kaikki ollaan tahoillamme "keski-ikäistytty" ja kotoinen telkkari-ilta on alkanut tuntua ihmeen mukavalta ohjelmanumerolta. Yksikin meidän kaltainen levoton pariskunta juuri hankki talon, jota nyt kahdestaan remontoivat, eivätkä hekään nyt jaksa olla niin seurallisia kuin ennen.
Eli älä nyt tuon vuoksi lyö hanskoja tiskiin. Jos poikaystäväsi opiskelee työn ohella ja on ylisosiaalinen, niin kyllä se elämä siitä joskus sitten rauhoittuu.
Koita miettiä asioita pitkällä tähtäimellä ja olla ottamatta asiaa henkilökohtaisesti. Monesti nuo ylienergiset ihmiset vain ovat niin kaikinpuolin tyytyväisiä elämäntilanteeseensa (myös parisuhteeseensa) että kokoajan pitää laittaa tuulemaan. Voit myös esittää iloisen pyynnön (naputtamatta) poikaystävälle tehdä jotain vaihteeksi ihan kahdestaan ilman kavereita, suunnittele vaikka jotain valmiiksi ja kerro miten kivaa ja jännää vaihtelua se sinusta olisi. Ehkä hänkin näkee sitten teidän yhteiset hetket seikkailuna.
ongelmana on sekin, että poikaystäväni asuu veljensä kanssa, joka on myös ylisosiaalinen ihminen, joten heillä on lähes aina kavereita kylässä, vaikkei poikaystäväni itse niitä kutsuisi sinne. ja minä taas asun vielä vanhempieni kanssa, enkä voi poikaystävääni tännekään kutsua tietyistä syistä.
poikaystäväni on 6 vuotta minua vanhempi, joten ehkä hän muutaman vuoden päästä vähän rauhoittuu. =)
toi oli todella hyvä idis suunnitella jotakin menoa etukäteen. voisin esim ehdottaa keilailua tai seinäkiipeilytunnille menoa, saa nähdä suostuuko ;)
Vaikuttaa että motiivisi seurustella on väärä. Haluat vaan leikkiä kotia tyypin kanssa joka vaan tarvii vakiseksiä. Ei se ole oikeeta rakkautta.
Olisin itse vaikeammin travoiteltava, näkisit merkitsetkö hänelle mitään.