luen täältä kokoajan sellaisia tarinoita että ekan vuoden jälkeen alkoi riidat ja ennen sitä oli ihanaa.
mistä johtuu ettämieheni ja minä olemme olleet 4 kk yhdessä, riitelemme päivittäin jo toista kuukautta ja kaikki tuntuu niin uskomattoman vaikealta??
muutimme kuukauden tuntemisen jälkeen yhten, ei ollut muuta mahdollisuutta, mies lähti perässä opiskelupaikkakunnalleni.
nyt sitten olemme törmäyskurssilla jatkuvasti!! mikä mättää? onko se äkkiä yhteen meneminen vai olemmeko vai nniin epäsopiva pari?
onko kellään ollut alussa vaikeaa joka olisi selvinnyt siitä? tarvitsee nyt tukea!!
mistä johtuu ettämieheni ja minä olemme olleet 4 kk yhdessä, riitelemme päivittäin jo toista kuukautta ja kaikki tuntuu niin uskomattoman vaikealta??
muutimme kuukauden tuntemisen jälkeen yhten, ei ollut muuta mahdollisuutta, mies lähti perässä opiskelupaikkakunnalleni.
nyt sitten olemme törmäyskurssilla jatkuvasti!! mikä mättää? onko se äkkiä yhteen meneminen vai olemmeko vai nniin epäsopiva pari?
onko kellään ollut alussa vaikeaa joka olisi selvinnyt siitä? tarvitsee nyt tukea!!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Voi, voi. Aivan liian aikaisin muutitte yhteen. Vaikea nähdä kovin ruusuista tulevaisuutta, jos nyt jo riitelette päivittäin. Tsemppiä kuitenkin!
oli samanlaista alusta alkaen. Siksi puhunkin meistä imperfektissä.
Joo, meidän alkuajoista on vierähtänyt jo aikaa mutta molempien muistoihin on jäänyt, että aina riideltiin. Veljellekin jäi noista ajoista semmoinen fiilis, että heitteli vielä pitkään jälkikäteen, että nyt kun lähdetään bailaamaan niin ette sitten riitele.
Itse analysoin tuon alkuajan niin, että molemmat kokeili rajojaan. Riitoja tuli aivan mitättömistä asioista ja sitten mitattiin, kumpi antaa periksi jne. Jonkinlaista valtataistelua ja arvon mittaamistahan se on.
Tilanne helpottuu kyllä sitten, kun molemmat on oppineet tuntemaan toisensa, tietää rajansa ja alkaa kunnioittaa myös toisen mielipiteitä. Siihen voi mennä aikaa ja moni pari heittää pyyhkeen kehään ennen aikojaan mutta ainakin meille kävi niin, että suhde tasapainoittui ja syveni. Ja ajan myötä oppii myös sen, mistä asioista ei vain yksinkertaisesti kannata tapella, koska toinen ihminen on erilainen ja hänellä on erilainen mielipide asiasta.
Kannattaa muistaa, että toista ihmistä ei voi muuttaa. Ainoa asia, mihin voi vaikuttaa, on oma itse ja se, miten asioihin suhtautuu. Jos on valmis itse muuttumaan ja sopeutumaan, niin toisenkin on helpompi antaa periksi ja ottaa sinut huomioon.
Hei Jani!
Kiitos vastauksesta joka kuulosti sekä järkevältä että helpottavalta kuulla.
En nimittäin mistään hinnasta halua luopua tästä miehestä. Takana on kaksi muuta pitkää suhdetta (6v ja 3v) joten tiedän mitä toivon ja haluan sekä mieheltä että itseltäni.
Me tosiaan taidamme kokeilla rajojamme koska loppujen lopuksi riidoissa on aina kyse valtataistelusta meidän kohdallame, niinkuin sanoit.
se minua vaan huolettaa että miten kauan tällaista jaksaa. miehestäni on tullut hermostunut ja minusta ahdistunut. olemme olleet viikon nyt omillamme kumpikin kotonaan ja riidat ovat jatkuneet puhelimessakin. tosin joka päivä vähentyneet.
en taida pystyä ajattelemaan järkevästi omaa tilannettani koska olen liian lähellä sitä.
on mukava kuulla että olette vielä yhdessä vaikean alun jälkeenkin. se helpottaa.
Kiitos kommentistasi, saa jatkaa jos löytyy enemmän sanottavaa :)
Joo,
Omalla tyttoystavallani on alla monta epaonnistunutta sudetta ja se on jattanyt jalkensa... Olemme olleet nyt yhdessa puolisen vuotta... Suureksi osksi meilla on tosi hauskaa yhdessa, mutta vielakin riitoja syntyy hyvin pienista asioista... Minulla on valilla tunne, etta pitaa olla koko ajan varpaillaan tekemistensa ja sanomistensa suhteen...
Tamankertainen riitamme on kylla omaa sytani... Ja sen myos hanelle sanoin... Parempi puoliskoni pelkaa, etta tulee jalleen kerran petetyksi ja sydan sarkyy... Olen tehnyt kaikkeni osoittaakseni, etta minun tulevaisuuteni ja onneni on hanen kanssaan... Joka kerta riidellessa asia nousee esiin... kysymys, mista tiedan etten sarje sydantani kanssasi.
Ongelmaa lisaa viela se, etta tyttoystavani on ei-suomalainen ja asumme talla hetkella ulkomailla...
Mina kuitenkin olen syvasti rakastunut tahan naiseen ja pidan kiinni kynsin ja hampain... Myos vaikeat ajat hanen kanssaan ovat parempia kuin olla ilman hanta...
Ongelmia tulee joka parisuhteessa, ja joskus niiden ratkaisutapa eli riiteleminen voi olla isoin ongelma. Vähän riitelytekniikkaa:
Pitäkää asia tärkeimpänä riidoissa. Jos lipsuu, niin toisen pitäisi kysyä "miten tuo liittyy aiheeseen?" tai sanoa "tuo ei liity aiheeseen".
Älkää kaivelko vanhoja juttuja, joista on jo puhuttu. Ajatelkaa, miten asiat on just nyt ja mistä pitää riidellä just nyt.
Nämä kaksi ylempää neuvoa on hyvä muistaa, ettei aina tule tuotua kaikkia samoja ongelmia esille kerralla. Yksi aihe kerrallaan ja vanhoista muistuttaminen saa aikaan toisessa vain vastareaktion eli haluttomuuden jatkaa todellisesta aiheesta.
Vaikeinta on tietysti tunnustaa kesken riidan, että toisellakin on pointti. Pitäisi kuitenkin tunnustaa vaikka seuraavana päivänä. Usein huomaa, että toinenkin on sitten myöntynyt jossain ja näin ollaan taas päästy pitemmälle.
Pakoilu kuten kävelylle lähtö on aika typerää, silti käytetty kun ei tietysti aina jaksa kaikkea. Jos riita sujuu hyvin, ei tule tarvetta lähteä vaan alkaa jo odottamaan sovintovaihetta.
Jos ollaan ihan kriisissä, ja tuntuu siltä että toisella saattaa olla pointti, voi vaikka vähän aikaa riidellä mukamas tosissaan ja sitten sanoa: "ok, tajusin just että on tossa asiaakin. on minussakin ollut vikaa tässä" jne. Eli antaa vähän periksi. Ei aina kannata olla paukapää, sillä toinenkin voi oppia tällaisesta käytöksestä myöntymään.
Sovinnonteossa voi helposti saada aikaan uuden riidan, jos alkaa anteeksipyyntöjen ja halailujen aikana tuomaan vielä jotain hampaankoloon jäänyttä esiin. Pitää ymmärtää että toinenkin on niellyt jotain siihen mennessä. Jos on vähän vielä ärtynyt olo voi keittää vähän teetä tai kahvia kummallekin. Energiahukka saattaa nostaa ärtymystä, joten pullakahvit tms. auttaa ja samalla saa sitten lepyteltyä toista.
Ei kannata samana päivänä enää edes puhua aiheesta. Ellei just ole tajunnut, että toisen pointti oli oikeastaan tosi hyvä eli lepyttelymielessä. Myöhempi keskustelu olisi oikeastaan järkevää avata rajoittamalla se keskusteluksi -> "haluatko sinä keskustella vielä eilisestä?" tai "onko sinulla vielä jotain hampaankolossa?"
Esim. omalla kohdalla tiedän, että pysyn aiheessa. Joskus hankala olla kaivamatta vanhoja, yritän kyllä kun olen huomannut ettei siitä ole apua ilman laajoja "miten se liittyy aiheeseen" selityksiä. Toisen pointin tunnustaminen on vaikeaa kesken, mutta aina pystyn seuraavana päivänä tai sovinnonteossa. Pystyn välillä antamaan periksi tai jos juttu ei oikein etene sanon "ei tää etene, mietitäänkö vähän aikaa" tai yhtäkkiä kysyn "alkaako suakin väsyttämään tää aihe/riita?" joka antaa tilaisuuden aselepoon. Pakoilu on ollut minulla päävika, mutta olenkin kovasti opiskelemassa jäämistä. :D
Eli kyllä näillä pitäis pärjätä!
Aika äkkiä yhteen muutitte, jos ehditte seurustelemaan vain kuukauden. Kuukausi on niin lyhyt aika, että siinä ei toista opi tuntemaan ja törmäyskurssille varmasti ajaudutaan. Ei auta neuvoksi antaa muuta, kuin opetelkaa tuntemaan toisenne ja olkaa kärsivällisiä. Jos ette ole ennen seurustelleet/asuneet toisen kanssa yhdessä, varmaan kaikki pienemmätkin tavat ärsyttävät.