Oon 25- vee nainen ja tapasin puolitoista kk sitten miehen jonka kanssa aloin pyörimään... nyt mies sanoo ettei ole sinä aikana tutustunut muhun juuri ollenkaan, ei tiedä musta mitään eikä pääse mun lähelle enkä kuulemma puhu hänelle asioistani, en menneisyydestäni tms. Itse luulen että tää ongelma jhtuu osaks siitä että edellinen suhteeni oli niin hankala ja mua kusetettiin rankasti, et ehkä mulla on koko aika suojakilpi päällä. Ja osaksi siitä että en tunne saavani kunnolla yhteyttä tähän mieheen. Hän ei ole mikään lässynlässyn hempeilijä eikä puhu tunteistaan mua kohtaan juurikaan. Tiedän, tunnen itekkin itteni todella tyhmäksi kun oon niin avuton tän asian kans. tykkään miehestä tosi paljon ja haluan hänen oppivan tuntemaan mut täysin.... En vaan idiootti tiedä miten...? Vai onko niin et haluan niin kovasti tehdä kyseiseen tyyppiin vaikutuksen etten uskalla olla oma itteni sen seurassa... homma rassaa ja juttu kaatuu tähän jos en saa asioita muuttumaan. Jotenkin vaan tuntuu etten osaa kertoa mitään asioita mun menneisyydestä tai mistään, pelkäänkö että häntä ei kiinnosta vai mitä, en tiedä...? helvetin typerää, mutta mistä mun pitää hänelle kertoa...millasia juttuja mies haluaa kuulla sun muuta, miten saan päästettyä hänet lähelle? tuhannesti kiitos sille joka vaivautuu kiiruusti auttamaan=)
Apuva äkkiä kiitos
leona
3531
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ole mitään yleispätevää kaavaa, mikä aina toimisi.
Oletko yrittänyt kertoa miehelle, mistä kiikastaa? Ei tarvitse avautua ihan kaikesta, mitä sinulle on tapahtunut - kunhan kerrot pääpiirteittäin, mitä sellaista menneisyydessäsi on tapahtunut, joka aiheuttaa tällä hetkellä vaikeutta luottaa toiseen. Jos mies haluaa tietää lisää, hän kyllä kysyy.
Ilman luottamusta et pysty häntä lähelle päästämään. 1½ kk ei lopultakaan ole kovin pitkä aika, oikeasti olette vasta tuttavuutenne alusta - ja on tervettä itsesuojeluvaistoa etenkin jonkin ikävän kokemuksen jälkeen, ettei toista päästäkään heti "suoraan sydämeensä".
Yritä miettiä asiaa toisinpäin eli miltä tuntuisi, jos joku ei luota sinuun, vaikket ole tehnyt mitään sellaista ansaitaksesi..? Aika harva meistä on niin empatiakykyinen, että pystyy ymmärtämään toisen epäillyksiä ilman, ettei kohdista niitä itseensä, henk koht epäluottamuslauseena.
Itse olin järjettömän epäluuloinen nykyisen rakkaani suhteen menneisyyden haamujen vuoksi. Oli vaikeaa uskoa, että toinen voi olla juuri sitä, mitä sanoo olevansa. Fiilis sanoi kyllä näin olevan, mutta järki yritti suojella samanlaiselta paskalta kuin mitä aiemmin koin. Vähän kerrallaan opin luottamaan, kiitos miehen kärsivällisyyden. Toivottavasti sinunkin rakkaasi ymmärtää antaa sinulle aikaa päästä taas raiteillesi!
siellä missä olet parhaimmassa elementissäsi??
Jos tykkäät urheilusta, ota mies mukaan patikkaretkelle tai minigolfaamaan tai minne ikinä.
jos tykkäät ruoanlaitosta, kokatkaa yhdessä? tehkää jotain sellaista, mistä sinä todella nautit ja mitä tehdessä sinulla on hyvä olo. silloin todennäköisimmin lasket suojamuuriasi pikkuisen, ja jatkossa on helpompi laskea sitä enemmän. ei sinun tarvitse heti kertoa miehelle koko historiaasi, jääpä puhuttavaa tulevaisuuteenkin 8)
tuolla asialla. Olette tunteneet niin vähän aikaa toisenne. Antaa ajan kulua niin eiköhän se homma siinä etene ihan luonnolliseen tahtiin. Olisihan se outoa että toisen tuntisi täysin 1,5 kk jälkeen!