Mihin ikään saakka annatte viikkorahaa kotona asuville yli 18 v lapsillenne? Entä jos lapsenne alkaa opiskelemaan ja asuu edelleen kotonanne, niin odotatteko häneltä, että hän antaa kuukausittain hieman rahaa kotiin?
Entä jos nuori on kesätöissä, niin pyydättekö osallistumaan jollakin summalla kodin menoihin?
Entä jos nuori on kesätöissä, niin pyydättekö osallistumaan jollakin summalla kodin menoihin?
Vastaukset 16
Vanhimmat
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=692&posting=22000000042978710
Lahjoitamme opiskeleville lapsille aina silloin kun
on heidän merkkipäivänsä tai esim.Jouluna sopivaksi
katsomamme summan rahaa.Avustamme vaihto-oppilasvuon
na n.330e/kk.Toiselle ostimme käytetyn auton.Ystävät
siis vakituiset kaverit saavat mrkkipäivinä myös so-
pivan summan rahaa.Emme koskaan suostuisi ottamaan
lapsiltamme rahaa,he tarvitsevat sen itse.Usein tank
kaamme heille auton,sekä tarjoamme ateriat ja yösija
jos tarvitsevat,tai autokyydin.Meistä on kiva auttaa
lapsiamme.Olemme tavallinen perhe,pyrimme olemaan
toisillemme ystävällisiä ja rakastavia.
rahaa, niin voi auttaa lapsia. Kaikilla ei ole.
Minusta on melko törkeää alkaa pyytämään lapselta rahaa saman tien kun täyttää 18, tai varsinkaan kesätöissä käyvältä alaikäiseltä. Eri asia, jos lapsi on vakituisessa työpaikassa ja ikä on reilusti yli 20. Joku isä- tai äitipuoli voi kenties haluta ylläpitokorvausta, mutta en usko että kovin moni biologinen vanhempi...
Itsestään selvästi autan, koska nuorena rahat on vähissä ja tulot epäsäännölliset. Kaikki kumminkin maksaa ja paljon. Olen sanonut lapselleni, että annan mielelläni nyt kun sitä eniten tarvitset enkä pihistä sukanvarteen kunnes kupsahdan. Mitä hän niillä kaikilla sitten enää myöhemmin tekee, kun itsekin on vakitöissä ja elättää itse itsensä. Nyt saa itse päättää paneeko säästöön vai hankkiiko jotain tarpeellista. Luotan lapseeni ja hänen järkevään rahan käyttöönsä.
mä asuin kotona siihen asti kun sain opsikelut tehtyä ja vakituisen työpaikan, sit muutin muualle.
ja kyllä mua ainakin vanhemmat avusti rahallisesti. koska mä asuin vanhemmillani niin en saanut oikeastaan mitään opiskelijatukea ja en pystyny käymää töissäkää samalla, ku ei mulla ollu aikaa. halusin keskittyä kokonaa opiskeluihin.
kuitenkin meillä oli sellaset säännöt porukoitten kanssa että joka toinen viikko mä olisin se joka hoitais siivoamisen, tiskaamisen ja sellaset normaalit kotityöt eikä porukoitten tarvis niistä huolehtia. ja palkaks mä sain aina rahaa jos halusin uusia vaatteita tai lähtee johonki. musta se toimi iha hyvi ja oon tosi kiitollinen niille siitä :)
kävin mä tosin kesätoissa eikä ne koskaa multa pyytäny rahaa. emmä kyllä ymmärrä miks kukaa ees haluais pyytää omilta lapsiltaan rahaa ???
Olemme halunneet opettaa lapset ottamaan itse vastuuta asioistaan. Lukioajan loppuun asti (19-20 v) oli tietysti ruoka ja asunto ilmaista ja annettiin rahaa ylimääräisiin tarpeisiin. Kun lähtivät opiskelemaan, toimeentulo siirtyi opintorahan/asumislisän ja omien työtulojensa varaan. Sen yli meneviin tarpeisiin on annettu lyhytaikaisia lainoja, jotka nuoret ovat maksaneet heti kun pystyvät. Jouluna ja syntymäpäivänä 50-100 euron lahjarahoja. Työssäkäyvältä nuorelta on sovittu pieni ruokaraha silloin kun hän asui jonkin aikaa taas myöhemmin kotona. Kaikki nuoremme selvisivät opinnoista ilman opintolainoja, ja nyt hiukan alle kolmekymppisinä he jo vastaavat kokonaan omista tuloistaan ja menoistaan.
ja kesätyörahoista vain, jos olisin itse työttömänä tms. Pieniä on opiskelijoiden "tulot".
Lopetin elatustuen maksun exälle tismalleen sinä päivänä, kun lapsi täytti 18v. Aloin siitä päivästä lähtien maksamaan lapselleni suoraan avustusta opiskelua ja elämää varten.
en pyydä lapseltani vuokraa siitä ajasta, kun hän on luonani. En pyytäisi vaikka asuisi luonani enemmänkin. Olen häntä kannustanut opiskelemaan ja maksan illolla pientä tukea sen verran kuin pystyn.
Suomessahan opiskelu ei kannata. Verot vievät paremman palkan edun. Opiskeluajalta tienaamatta jäänyt palkka on niin suuri, että ammattikoululaisen tai hanttihemmon elinaikainen tiena tule aina suuremmaksi.
Siksi maksan lapselleni opitotukea.
tilanteessa joutunut jopa lainaamaan lapsen tililtä laskujen maksuun. Maksan niitä lainoja pikkuerissä takaisin, vaikka lapsi on sanonut, ettei tarvitse maksaa. Maksan korkojen kanssa, etten jää kiitollisuuden velkaan. Aina välillä, kun rahallisesti helpottaa, niin annan ylimääräisen summan, jota toinen ei millään haluaisi vastaanottaa. Annan kuitenkin.
Minusta on kiva antaa lapselle!
Vuokraa en ole koskaan pyytänyt, en sen paremmin ruokarahaa: kun on lapsia tähän maailmaan tehnyt, pitää niistä myös huolehtia.
Perheessämme on kolme opiskelevaa nuorta, joista yksi on alaikäinen ja asuu vielä kotona. Hänen elanto- ja opiskelukuluistaan tietenkin huolehdimme. Lisäksi hän saa pientä viikkorahaa ja hän tekee yrityksessämme joskus töitä, josta tietenkin maksamme palkkaa. Ne rahat hän saa käyttää miten haluaa. Sama käytäntö oli vanhemmilla lapsilla, kun he asuivat kotona.
Poismuuttaneet lapset tulevat periaatteessa toimeen omillaan, mutta jonkinlaisia avustuskeinoja meillä on. Jouluna ja synttäreinä annamme rahaa (yleensä 50-100 e). Kun he käyvät lapsuudenkodissa (1-2 x/kk) niin maksamme matkat. Jos he tarvitsevat rahaa ja ovat valmiita tekemään töitä, niin aina järjestyy : usein yrityksessämme on todellista työtä, mutta ellei ole niin meille saa tulla siivoamaan tai leipomaan ja maksan siitä käypää palkkaa.
Olemme kustantaneet heille joitakin terveyteen liittyviä juttuja kuten hammaslääkäri, silmälasit, e-pillerit.
Vanhin lapsi oli yo-kirjoitusten ja armeijan välissä 9 kk hyväpalkkaisessa työssä ja asui silloin kotona. Harkitsimme vuokran perimistä, mutta emme kuitenkaan ottaneet. Hän on nimittäin todella nuuka ja säästäväinen kaveri. Rahat siis menivät säästöön ja nyt opiskellessa hänellä on mistä ottaa. Jos hän olisi hassannut palkan menemään saman tien, niin olisimme ottaneet vuokra ja ruokarahaa ja panneet rahan jemmaan. Ikäänkuin pakkosäästämistä ja olisimme antaneet rahat hänelle takaisin nyt opiskeluaikana. Mutta sitä ei siis tarvittu, koska hän säästi muutenkin.
ettei kaverista tule pihi. Nimittäin täällä jollakin palstalla haukutaan asuinkumppania, joka ei mihinkään kuluihin osallistu. Ettette vaan opeta häntä sellaiseksi? Jos hyvin tienaa, niin siitä voi antaa talousmenoihin, kun kotona asuu ja syö.
No nyt hän on omillaan elävä sinkku, joten asia ei ole ajankohtainen. Ja tottakai pariskunta jakaa yhteiset menonsa - joko puoliksi tai jotenkin suhteutettuna tuloihin, jos ne ovat kovin erisuuruiset. Jos hän aikanaan elää jonkun kanssa yhdessä, eikä tätä tajua, niin jokin on mennyt kasvatuksessa pieleen.
Ja toki ottaisimme vuokraa jos aikuinen työssäkäyvä lapsi asuisi jotenkin pysyvämmin luonamme. No meillä ei olisi kyllä mahdollista ko järjestely - kaikki ovat sisäistäneet sen, että oma tupa ja oma lupa. Mutta kyseessä oli siis armeijaan ja sitten opiskelemaan lähtevän nuoren tilapäinen asuminen vanhempien luona ja hän säästi tulevia niukkoja vuosia varten.
eroasiaa, vai laitoitko väärälle palstalle. Kai nuorison raha-asioita käsitellään jossakin...
Väärä palsta, mutta eipä kai olla turhan tarkkoja...
Minusta nuorten on hyvä opetella niukkuuteen ja siihen että tuloistaan ja kuluistaan on vastattava itse. Parikymppisen pitäisi jo hoitaa asiansa joko omalla työllä tai opinto- tai työttömyysavustuksilla. Kyllä opintorahallakin elää, jos osaa taloudenpidon. jos ei rahat riitä, pitää mennä töihin. Paapomalla estetään oppimasta vastuullista kulutusta ja totutetaan itsekkääseen rahankäyttöön.
Meillä ei avusteta nuorta säännöllisesti, ainoastaan hätätilanteissa ja isoon perusteltuun tarpeeseen. Jos hän asuisi pitempään kotona, hän maksaisi tietysti omasta ruuastaan ja muista kuluistaan ihan niin kuin nyt yksin asuessaankin. Kaikille järjestyy Suomessa jostakin rahaa, jolla elää. Jos ei ole työtä, saa työttömyys- tai opintorahaa, toimeentulotukea, asumistukea, ei kukaan ole sukulaisten varassa.
Nuoria perheitäkin tulee mielestäni vanhempien auttaa, jos rahaa on.
Itse elin parhaan nuoruuteni ja lasten pienenä ollessa tosi köyhyydessä. Nyt varaa jonkin verran on ja siirrämme sitä pikkulahjoituksin lapsille, jotka elävät täyttä elämää ( vrt ikä). Miksi pihdata. Olisi aikoinaan ollut ihanaa saada rahaa esim. vaatteisiin. Miksi en antaisi sitä nyt lapsilleni ja heidän lapsilleen.