Olen tässä nyt vuoden verran seurustellut luonteeltaan erittäin ihanan miehen kanssa. Asutaan yhdessä ja hyvin menee, mutta... Vuoden verran olen ottanut aika ajoin puheeksi hänen kykynsä huolehtia itsestään. Hän unohtelee asioita, käyttää epäsiistejä, vanhoja vaatteita ja asusteita, ajaa partansa vasta kun huomautan siitä, käyttää hajusteita jos muistaa. Olen hankkinut hänelle tuoksuja, ei vaikutusta. Marssin tässä eräänä päivänä vaatekauppaan ja ostin kassillisen vaatteita. Tyytyväiseltä vaikutti mies. En kuitenkaan ihan taida loppuelämääni jaksaa paapoa ja huolehtia aikuisesta ihmisestä. Vasta keskustelimme aiheesta taas kerran - asiallisesti. Mies veti herneet ja väitti pinnalliseksi. Nimenomaan keskustelussamme useaan kertaan totesin, että luonne on kaikkein tärkein. Esteetikkona en voi kuitenkaan sietää sitä, että vaatekasat lojuvat päivästä toiseen lattioilla ja että isoa ihmistä täytyy opettaa. Hermo menee, jos täytyy vaan odotella että toinen saa kasat pyykkikoriin. Toista ei voi muuttaa, sen tiedän kyllä! Mutta toisen huomioon ottamiseen kuuluu mielestäni erittäin tärkeänä osana kyky ja halu huolehtia itsestään. Miehet ja naiset, olenko täysin väärillä jäljillä? Kertokaa mielipiteitänne.
Mikä neuvoksi?
Nimetön
9611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Jos vähänkin miehellä on selkärankaa niin se huolehtii omasta siisteydestään ja kämpästä. Todennäköisesti hänen ei ole tarvinnut tehdä mitään koskaan ja häntä on paapottu aina. Jos pitää sinua itsestäänselvyytenä niin metsään mennään. Et sinä ole hänen äitinsä. Jos rupee nillittämään siitä miksi lähdet/lähdet niin oma vikansa. Kypsymätön mies sanoisin minä.
Hyvänolon tunne siistissä kämpässä on perustarve ja tunne. Ja ei ihme jos hermot kirenee suhteessa.
Uskaltaisin väittää, että mies ei tule tuosta ainakaan tramaattisesti muuttumaa. Sulla on kaksi vaihtoehtoa: joko sä lähet kävelemään tai siivoat miehen sotkut ja huolehit sen siisteydestä. Teillä on yksinkertaisesti erilainen käsitys siisteydestä. Itse en sietäisi liian siistiä miestä enkä liian sotkuistakaan miestä. Pitää vain löytää se juuri itselle sopiva. Ja kyllähän siisteys kertoo miehen arvoista ja ajatuksista. Minusta se ei ole yhtään huono syy erota, koska sen kanssa sun pitäis elää.
...aivan samoin kuin miehesi. 'Esteetikko' on vain kaunisteltu ilmaus pinnalliselle. Mitä siivoamiseen tulee, eikös sen pitäisi tehdä niin että se siivoaa jota sotku haittaa?
Miehellä on oikeus näyttää siltä kuin haluaa ja olla käyttämättä mitään ihme hajusteita, kunhan nyt ei hieltä haise ainakaan ihmisten ilmoilla. Jos hän käy ajoittain suihkussa ja huolehtii hygieniastaan, niin hän osaa 'pitää huolta itsestään'. Ihmisen velvollisuus seurustelusuhteessa ei ole miellyttää toista esimerkiksi pukeutumistyylillään, et varmaan itsekään tykkäisi jos hän alkaisi kritisoida vaatteitasi ja haluaisi keksiä sinulle ihan uuden pukeutumistyylin.
Moni mies käyttää 'epäsiistejä, vanhoja' asusteita siksi, että ne ovat mukavia ja mies pitää niistä. Lisäksi huomauttaisin että uusien vaatteiden jatkuva ostaminen ei ole ekologisesti kestävää - propsit siis miesystävällesi joka älyää käyttää vanhat vaatteet loppuun ennen uusien hankintaa! :)
En välttämättä jäisi tuohon suhteeseen... paitsi mikäli haluat toimittaa hänelle äidin roolia niin siitä vain. Kuulostaa vähän siltä ettei hän edes halua muuttua, vaikka olet antanut aloitetta siihen suuntaan. jos hän todella sinusta välittäisi niin tietysti hän välittäisi puhtaudestaan jne.Mutta meitä on moneen junaan, rakastumisen tunne ei kestä ikuisesti ja kun se hiipuu ei toista jaksa katsella jos hän ei edes pysty huolehtimaan perusjuttuja. Mutta mikäli pidät haasteista niin siinä on sitten oiva kohde :)
...mietin vain kestääköhän tuo ;) Herneet oli nielty ja vaatekaupan kautta tuli kotiin :) Kotityöt hoituivat kuin itsestään. Lisäksi juttelutuokio hänen pyynnöstään. Nöyryyttä ilmassa, hyvä merkki. Osaa siis ehkä ajatella ja käsitellä asioita - kuitenkin. No, tästä on hyvä jatkaa ja katsella kuinka lupaukset toteutuu!
Toppuuttelehan tahtia hieman!
Kokemuksen syvällä rintaäänellä täytyy sanoa, että minun on täytynyt itse tavallaan ymmärtää vaatteiden vaikutus. Jos tämä sinun siippasi on kanssa sellainen taivaanrannan maalari, joka ei pahemmin vaatteista ym ulkoisesta systeemistä välitä niin etene hyvä nainen rauhallisesti!
Kyse kun on arvoista ja periaatteista eli ne muuttuvat hyvinhyvinhyvin hitaasti jos sittenkään. Niitä pitää saada työstää ja miettiä ja ennen kaikkea ymmärtää ja sekään ei välttämättä ihan äkkiä käy varsinkaan jos astut liian ärhäkkäästi toisen "varpaille". Kukaanhan ei kuitenkaan toista halua niin kovasti muuttaa, että tyystin muuttuu vaikka nyt pinnalliseksi ja alkaa liiaksi peiliin tuijottamaan?
Itselläni on nimittäin vasta nyt kolahtanut jakeluun tämä asian laita :D Vaan sekään ei heti auta jos tahtoo jonnin verran vaatteitansa uudistaa ja löytää tyylinsä, koska raha ei puissa kasva ja kieltämättä se kirvelee tunkea euroja vaikka nyt kenkiin kun silläkin rahalla voisi ennemmin ostaa ruokaa tai maksaa laskuja. Tai laittaa ennemmin vaikka jemmaan kuin vaatteisiin eli ymmärrän siippaasi varsin hyvin.
Ja sinua, koska eteenpäin on yritettävä pyrkiä ja tottahan se on miten toista siinä kunnioittaa kun pukeutuu ja huolehtii itsestänsä. Niin sitä siippaansa kuin muitakin läsnäolijoita :) Ihmisen pitää vaan itse osata tajuta se, että voi muuttua.
Ja mies kuullostaa perus mieheltä,mikä kyllä oppii komennossa.
hävittäkää vanhat kamalat vaatteet,tilalle vain simmppeleitä uusia siistejä. Ja kehumalla saa muutoksen aikaan, kun mies on ajanu partansa niin kehrää aina kuinka komea se onkaan siloposkisena;).. Samoin kun on laittanu vaatteet paikoilleen,niin sano vaikka kuinka miehekästä ja ihanaa on kun mies huolehtii teijän yhteisestä kodista:).. Toimii,ja pääset helpommalla.
Nuo pyykkikasajutut ja epäsiisteysjutun ymmärrän, mutta en sitä että miehen pitäisi itsestäänselvästi käyttää jotain hajusteita. ??? Kauppias on keksinyt nuo hajustejutut. Jos ei muuta moitittavaa ole ja luonne on sopiva niin en valittaisi. Puhdas toki pitää olla ja pyykkien mentävä koriin jos toinen ne kerran pesee. Olen nyt paljon ymmärtäväisempi kun mieheni on kuollut. En onneksi valittanut hänelle koskaan mistään turhasta.