En oikein tiedä, että onko tämä oikea palsta kirjoittaa asiasta, kun kyseessä ei ole mikään suuri draama ja tunteidenkuohunta sukulaisten välillä.
En oikeastaan ymmärrä, mitä minun ja sisarusteni väleille on tapahtunut. kun olemme aikuistuneet ja ennen kaikkea miksi näin on käynyt. Ennenkuin muutimme pois lapsuudenkodista välimme olivat ihan hyvät, ei ollut mitään suuria riitoja ja erimielisyyksiä mistään asioista eikä mitään muutakaan pitkäaikaista kärhämää ja riitaisuutta, eikä ole ollut nyt aikuisiälläkään.
No, periaatteessa sitten kait kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta jostain syystä sisaruksillani ei tunnu olevan oikeastaan minkäänlaista intoa pitää yhteyttä minun kanssani. Lähinnä tulee joku tekstiviestionnittelu syntymäpäivänä tai silloin harvoin puhumme puhelimessa tai juttelemme mesessä kun on jotain asioita hoidettavana.
Joskus olen koittanut ihan vain kysellä kuulumisia, mutta kun totesin että minä olen aina se joka kyselee muiden kuulumisia yms, eikä minun asiani ja kuulumiseni kiinnosta muita, niin lopetin sitten itsekin yrittämästä yhteydenpitoa kun yritykset olivat yhtä tyhjän kanssa. (En sitten tiedä pitävätkö sisarukseni keskenään enemmän yhteyttä toisiinsa.) Ja Käytäknössä onkin niin että saan tietää muiden kuulumisista lähinnä äitini kautta.
Tuntuu vain jotenkin surulliselta ja turhauttavalta, kun en tiedä mitä oikein on tapahtunut. Olen yrittänyt kysyä, että olenko mahdollisesti tahtomattani loukannut muita jotenkin, mutta kun kukaan ei myönnä mitään ja kaikki on kuulemma aivan kunnossa, niin mahdollisia loukkauksia -mikäli sellaisia on tapahtunut- on vaikea korjata.
En oikeastaan ymmärrä, mitä minun ja sisarusteni väleille on tapahtunut. kun olemme aikuistuneet ja ennen kaikkea miksi näin on käynyt. Ennenkuin muutimme pois lapsuudenkodista välimme olivat ihan hyvät, ei ollut mitään suuria riitoja ja erimielisyyksiä mistään asioista eikä mitään muutakaan pitkäaikaista kärhämää ja riitaisuutta, eikä ole ollut nyt aikuisiälläkään.
No, periaatteessa sitten kait kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta jostain syystä sisaruksillani ei tunnu olevan oikeastaan minkäänlaista intoa pitää yhteyttä minun kanssani. Lähinnä tulee joku tekstiviestionnittelu syntymäpäivänä tai silloin harvoin puhumme puhelimessa tai juttelemme mesessä kun on jotain asioita hoidettavana.
Joskus olen koittanut ihan vain kysellä kuulumisia, mutta kun totesin että minä olen aina se joka kyselee muiden kuulumisia yms, eikä minun asiani ja kuulumiseni kiinnosta muita, niin lopetin sitten itsekin yrittämästä yhteydenpitoa kun yritykset olivat yhtä tyhjän kanssa. (En sitten tiedä pitävätkö sisarukseni keskenään enemmän yhteyttä toisiinsa.) Ja Käytäknössä onkin niin että saan tietää muiden kuulumisista lähinnä äitini kautta.
Tuntuu vain jotenkin surulliselta ja turhauttavalta, kun en tiedä mitä oikein on tapahtunut. Olen yrittänyt kysyä, että olenko mahdollisesti tahtomattani loukannut muita jotenkin, mutta kun kukaan ei myönnä mitään ja kaikki on kuulemma aivan kunnossa, niin mahdollisia loukkauksia -mikäli sellaisia on tapahtunut- on vaikea korjata.
Vastaukset 7
Vanhimmat
olisko kyseessä ns. "ruuhkavuodet", eli elämässä tapahtuu tuolloin niin paljon, että yhteydenpitoon ei jää energiaa?
Elämän tasaannuttua taas on aikaa sille kivalle siskollekkin.
Mulla on kyllä aika samanlainen tilanne. Veljeni asuu samalla paikkakunnalla ja sisareni n. 35 km
päässä. Sisarellani on 3 lasta ja veljelläni myös 3 lasta. Sisareeni, jonka lapsen kummi olen en pidä enää oikeastaan yhteyttä ja sieltä päästä ei yhteyttä ole otettu oikeastaan moniin vuosiin muutakuin silloin, kun oikeasti on jotain asiaa.
Veljeni on samanlainen, ottaa yhteyttä, kun asiaa on, mutta heihin pidän yhteyttä, koska heillä on aivan ihastuttavat kolmostytöt, joita haluan tavata säännöllisesti. En enää käy ihan niin usein, mutta aina silloin tällöin. Tavataan kuitenkin synttäreillä, isän- ja äitienpäivillä jne. mutta ihan mukavaa olis tavata useamminkin.
Mutta näin mennään, mitäs tässä muuta vois tehdä.
kun tulee omaa perhettä kuvioihin. Veikkaan että olet itse sinkku tai ainakin perheetön, ja sisaruksesi perheellisiä.
Ymmärtäisin tuon ajan puuttumisen perheellisellä, mutta kellään meistä sisaruksista ei lapsia ja miestä ole. Yksi tosin seurustelee tällä hetkellä, mutta hänkään ei edes asu yhdessä miesystävänsä kanssa.
en tiiä mikä suomalaisia sitten vaivaa mutta tällaisia me vaan ollaan :(. älä nyt masennu ja katkeroidu tästä niinkuin niin monet jotka ovat "kansainvälisempiä ja sosiaalisempia". voisit yrittää jos kaikki perheenjäsenet kokoontuisivat jonkun kaikkia koskevan asian merkeissä niin saisitte kysellä toistenne kuulumisia. esim viettäisitte yhdessä äitienpäivää/ädin synttäreitä (järjestäkää vaikka yllätyjuhlat)
mutta muista,ei kannata ripustautua kehenkään,elää vaan omaa elämäänsä..sieltä ne yhteydenotot taas tulevat...toisaalta joskus käy niin,että sisarusten yhteydenpito loppuu kokonaan,mikä on tosi surullista,mut sitten ne ystävät voi löytyä ihan naapureista,töistä,harrastuksista...Ei voi uskoakaan,miten ennen niin kiva ja mukava sisko voi muuttua ihan kerralla kun lennetään pesästä,siitä tulee itsekäs,kaikki tietävä,ei näe kuin oman napansa...
ihan ku olisin tuon itse kirjottanu! voimia sinne ja tsemppiä! eiköhän se siitä lutviudu ajan kanssa. et ole kuitenkaan yksin näiden asioiden kanssa