Minusta tämä EI ole normaalia:
Mies soittaa kun olen tulossa koululta: "mitäs teit siellä?"
Vastaan, "tapasin opettajan ja sitten sain koulukaverilta tehtävän luettavaksi ja arvioitavaksi." ja sitten mies:
"ai keneltä kaverilta? joltakin pojaltako?"
Minä: " no poika. ei kai sillä ole väliä onko se poika vai tyttö, " sitten hän:
"mistä sä sen tunnet? Mä en tykkää että sä juttelet poikien kanssa siellä ja meet syömään niitten kans."
Minä: "TÄÄÄHHH???" "en siis sanonut että olisin jutellut tai syönyt niiden kanssa, sain vaan sen tehtävän."
JA MITÄ HEMMETTIÄ SE MERKKAIS JOS KOULUSSA JUTTELEE KOULUASIOISTA? POIKA TAI TYTTÖ KUN EI OLE KUMMINKAAN AIHETTA MUSTASUKKAISUUTEEN.
No sitten kun se hemmetin jankkaus ei lopu, kysyy vielä mistä mä sen tunnen ja miten mä tiedän nimen (kaikki ihan normaalia).. MINÄ SUUTUN!
Välillä lähtee totaalinen kontrolli ja paiskon tavaroita ja huudan ja lyön! MUTTA KAIKKI SIKSI KUN EN OLE TEHNYT MITÄÄN MISTÄ MINUA EPÄILLÄÄN!
Onko tämä normaalia suuttua niin voimakkaasti kun toinen on sairaalloisen mustasukkainen? se yrittää manipuloida sanoilla (että olisin sanonut noin), ja sitten minusta tulee väkivaltainen kun hän ei usko, ja sitten minä olen kaiken pahan alku ja juuri ja väkivaltainen ja kunnioittamaton ja kaikkea.
ja että minun pitäisi pyytää sitten anteeksi kaikesta. Haluan vain että tuo epäily loppuu. hemmetti soikoon.
Mies soittaa kun olen tulossa koululta: "mitäs teit siellä?"
Vastaan, "tapasin opettajan ja sitten sain koulukaverilta tehtävän luettavaksi ja arvioitavaksi." ja sitten mies:
"ai keneltä kaverilta? joltakin pojaltako?"
Minä: " no poika. ei kai sillä ole väliä onko se poika vai tyttö, " sitten hän:
"mistä sä sen tunnet? Mä en tykkää että sä juttelet poikien kanssa siellä ja meet syömään niitten kans."
Minä: "TÄÄÄHHH???" "en siis sanonut että olisin jutellut tai syönyt niiden kanssa, sain vaan sen tehtävän."
JA MITÄ HEMMETTIÄ SE MERKKAIS JOS KOULUSSA JUTTELEE KOULUASIOISTA? POIKA TAI TYTTÖ KUN EI OLE KUMMINKAAN AIHETTA MUSTASUKKAISUUTEEN.
No sitten kun se hemmetin jankkaus ei lopu, kysyy vielä mistä mä sen tunnen ja miten mä tiedän nimen (kaikki ihan normaalia).. MINÄ SUUTUN!
Välillä lähtee totaalinen kontrolli ja paiskon tavaroita ja huudan ja lyön! MUTTA KAIKKI SIKSI KUN EN OLE TEHNYT MITÄÄN MISTÄ MINUA EPÄILLÄÄN!
Onko tämä normaalia suuttua niin voimakkaasti kun toinen on sairaalloisen mustasukkainen? se yrittää manipuloida sanoilla (että olisin sanonut noin), ja sitten minusta tulee väkivaltainen kun hän ei usko, ja sitten minä olen kaiken pahan alku ja juuri ja väkivaltainen ja kunnioittamaton ja kaikkea.
ja että minun pitäisi pyytää sitten anteeksi kaikesta. Haluan vain että tuo epäily loppuu. hemmetti soikoon.
Vastaukset 15
Vanhimmat
...ei, ennenkun tämä mustasukkainen mies tajuaa että on sairas! Kannattaa miettiä onko syytä jatkaa ihmisen kanssa joka ei sen vertaa luota että epäilee kaikkea! olisiko takana miehesi epävarmuus itsestään? kärsiikö hän huonosta itsetunnosta? varmasti raivostuttaa turhaan syyttely. Puhukaa asiasta ja jos puhe ei auta, älä turhaan kärsi ja kuluta itseäsi.. Mustasukkaisuuteen saa myös apua, jos mies ei ole valmis sitä ottamaan, silloin unohda koko ihminen. Rakkaus on luottamista ja toisen kunnioittamista.. :)
nimimerkillä: kokemusta on ja onneks tajusin lähteä ennenkuin sattui pahasti!!
Jaapajaa...Niin,samanlaisessa paskassa kahlasin minäkin,sillä erotuksella että se sairaalloisen mustasukkainen skitso oli nainen.Jos esim.oltiin erossa kokonaista vaikkapa 8 tuntia,niin sen 8 tunnin aikana piti lähettää keskimäärin 4 tekstiviestiä tunnissa,jotta tämä sairas "#¤%& pysyi jotenkin housuissaan ilman,että alkoi mieletön sota siitä,että missä sitä taas oikein ollaan???Jos juttelin kavereitteni kanssa(ja tämä siis hänen läsnäollessaan),hän alkoi parkumaan vedet silmissä,että "kyllä sä muitten kanssa puhut ja nistä tykkäät,mutta mä en ole sulle mitään"...*Snif*.Voi vittu sanon minä.sulle vaan sen verran,että on täysin oikeutettua että suutut ja niin perkeleesti.Niin tein minäkin.Ja asia,johon vittuunnuin täysin,oli se,että aina sai olla pyytämässä anteeksi.Voi vittu!Koko sana menetti täysin merkityksensä,koska vaikka itse en tehnyt mitään,niin sai aina olla ottamassa syyt niskoillen.Saatanan sairas "#¤%&!Mutta koskaan en häntä itseään lyönyt.En koskaan.Sähköpylväitä kylläkin,ja ovia...Ja seiniä.Ja autoani.Ja...No niin...Asia varmaankin tuli selväksi.Mutta se mitä sinun pitää tehdä,on lähteä helvettiin siitä paskasuheesta,ja äkkiä!Kukaan ei ansaitse tuollaista paskaa,ole ennemmin yksin,niin minäkin olen.
itseäsi,miten itse käyttäydyit siinä suhteessa ja mikä on sun moraalinen näkemyksesi, kun toinen ei sinuun luottanut. Itse törmäsin sellaiseen mieheen, joka oli tehdä mut vainoharhaseksi ihan omalla käytöksellään ja teoillaan. Ihan alun alkaen luottamus meni siitä, että tämä herra jätti kertomatta itsestään mulle sellaisia asioita, jotka sotivat mun moraalia vasten ja ne tulivat siis ilmi. Sitten ne oharit, kerta toisensa jälkeen, ihmettelin missä on yön jäljiltä, ei edes viestiä laittanut. Rehellisesti otin asian esille ja kerroin, että miltä minusta tuntuu ja neuvoin edes viestin laittamaan. Laittoi väliin viestiä ja sitten jätti laittamatta. Ehkä se erilainen moraalinen elämänkatsomus oli se syy. Se asia mikä hänelle ei merkinnyt oikein mitään ja minkä hän hyväksyi, niin ihmettelin siinä vieressä, että tämähän ei edes tiedä mikä on oikein ja väärin? Kuka hänet on oikein kasvattanut? Mut myöskin se tietysti, jos mokailee elämässä löyhentää varmasti sitä moraalia, kun pitää itsensä kanssa kumminkin yrittää sovussa elää.
eivät sovi sulle, niin on paree lähteä. Ei yltiökontrolloida kumppaniaan vaan todeta, että epäsopiva kumppaniksi ja lähteä menemään. Ei yrittää muuttaa kumppaniaan, vaan lähteä etsimään uutta.
olen kokenut yhdessä suhteessa mustasukkaisuuden vaikutuksia. tämän kokemuksen jälkeen elikkä viimoiset 18 vuotta olen huomannut tuttavapiirissäni olevien ihmisten ja heidän kumppaneittensa suhteissa sairaita asioita. väkivaltakaan ei ole mitenkään harvinaista.
mustasukkaisuus ylittää helposti normaalin tai hyväksyttävyyden rajat.
melkein kaikki ihmiset joutuvat päivittäin tekemisiin vieraiden ihmisten ja omien tuttujensa tai asiakkaiden kanssa. ei sitä voi välttää eikä usein voi päättää onko ne miehiä tai naisia kenen kanssa asioi. jos puoliso on tällaisesta normaalista kanssakäymisestä liian mustasukkainen, niin se on haitaksi mielenterveydelle pitemmän päälle.
voit tietysti vähentää puolisosi mustasukaisuutta vaikka näin:
lopeta koulunkäynti äläkä mene koskaan töihin. jos käyt kaupassa niin hae hevostallilta silmäläpät jotka estävät sivullevilkuilun tai ala käyttämään huntua. älä omista puhelinta äläkä käytä ollenkaan tietokonetta jos mies ei ole paikalla. ehkä telkkarinkin voisi lopettaa kun siellä näkyy miehiä (/naisia)
ps.naisethan on tunnettuja kostonhimostaan..anna määrätietoisesti samalla mitalla takaisin äläkä usko mitään vakuutteluja ettei miestä vähän kiinnostanut se sivan kassaneiti jne. muista se, että mies voi kuitenkin tykätä siitä että olisit mustasukkainen, mutta itse hän ei omalle mustasukkaisuudelleen mitään mahda.
Niin, juttuhan on kuitenkin niin että hän rakastaa minua ja minä häntä niin mielettömästi. Kunnioittamisesta ja luottamisesta puhutaan oikeastaan joka päivä: esimerkiksi, että en kunnioita häntä jos haluaisin joskus baariin tai jos JUTTELEN jollekkin pojalle (siis ihan kuka tahansa tuttu). Kuulumisia ei voi siis vaihtaa ettei siitä tule sotaa. Aivan kamalaa kun itse kuitenkin tiedän että mitään taka-ajatuksia ei ole.
Joskus tulee kyllä mieleen, että olisko hänellä itsellään sitten seksi-ajatukset vieraista naisista mielessä, kun itsellä ei kävisi mielessäkään ajatella moisia. Olen mä siitä vihjaillutkin mutta ihme se osaa aina kääntää jutun niin että taas puhutaan minusta. Mies on tajuttoman hyvännäköinen monien muidenkin naisten mielestä ja hän itse tykkää olla huomion keskipiste ja TYKKÄÄ ETTÄ ITSE OLISIN MUSTASUKKAINEN! Mutta kun mulle se ei sovi ollenkaan...
Ollaan puhuttu monesti, ja hän tietää etten pidä mustasukkaisuudesta ja että siihen ei todellakaan ole aihetta, mutta koko ajan pitää olla selittelemässä tekemisiä ja menoja, ja todella tarkkaan! Jossain vaiheessa ymmärsi kyllä minua (ainakin sanoi niin) ja lupasi muuttua, mutta se tuntuu olevan syvällä luissa ja ytimissä tuo mustasukkaisuus. Kertoipa muuten joskus että ex oli hullu, siksi erosivat, tekikö se hänetkin hulluksi?
Mua niin huolettaa tämä, hän haluaisi jo naimisiin vain vuoden suhteen jälkeen, sillä kuulemma todella näyttäisin että rakastan. Miten sanoa rakkaalle miehelle loukkaamatta verisesti että en halua naimisiin heti?
sydän tuntuu todella raskaalta nykyisin kun toinen ei luota. sanoo luottavansa mutta kyllä nuo epäilyt ja selitysvaatimukset osoittaa toista.
Tosi mukava kun on vertaistukea, kiitos ymmärtäväisille
Oman kokemukseni kohde ei ole muuttunut vielä tänäkään päivänä. Tunnen tyypin joka oli sittemmin exäni kanssa ja olemme jutelleet monesti. Samaa asiaa molemmilla.
Se mustasukkaisuus sisältää eräällä tutavallani tosi voimakkaan omistamisen halun ja kontrolloinnin tarpeen. Se on ollut kaikille hänen naisilleen liikaa. Sellaisen ihmisen kanssa elävän täytyisi olla todella vahvaluonteinen ja omistaa itsetietoisesti hyvä ja järkkymätön minäkuva, että kestää kaiken vihjailun ja kyselyt ja mahdollisen syyllistämisen/syyttelyn.
Koiransa kanssa tuttuni tulee hienosti toimeen ja luulenkin hänen jollain tapaa ehkä toivovan, että muijaan olisi oltava yhtä hyvä kontrolli.(koiransa on kyllä tosi hyvin kasvatettu, sosialistettu ja koulutettu. ihan ykkösluokkaa)
Sellainen luonne auttaa mustasukkaisen kumppania, jollainen on ammattirikollisilla kun ne ovat poliisikuulusteluissa eivätkä pelästy mistään eikä tunnusta mitään vaikka poliisi vetäisi ässät pöytään. Kiistää vaan ja unohtaa koko asian ja on kuin ei olisi ikinä ollutkaan mitään/missään..
Jos kumppanit luottaa ja välittää toisistaan, niin he haluavat elää keskenään millä tavoin vain ilman liiallista painostamista.
En halua paljon turhia aurinkoisia pumpulipilviä maalailla sinulle teidän suhteeseenne. Toivon vain voimia sinulle ja päättäväisyyttä. Naimisista on megapaljon korkeampi kynnys lähteä jos olo käy liian tukalaksi tai rupeaa tuntumaan että oma tila ja aika loppuu. Siinä menee osittain määräysvalta omasta elämästä kun tulotkin ja omaisuudet ruvetaan laskemaan yhteen ja on ELÄTYSVELVOLLINEN ja sellaista. Avioliittoiset uhrit myös ovat alttiimpia kestämään väkivaltaa ennen kuin he kykenevät hankkimaan apua.
olisihan minulla kerrottavana montakin painajaistarinaa, mutta olen jo varmaan pilannut mielenrauhaasi aivan liikaa ja ehkä jopa turhaan.
Olisikohan niinpäin, että ensin muututaan jos pystytään ja sitten mennään naimisiin. "kunnes kuolema erottaa"
Elän avoliitossa. Minulla on sellainen risti kannettavanani, että olen kumppanilleni aivan liian nipottaja tehdäkseni hänet täysin onnelliseksi ja että hän eläisi riittävän vapautuneesti. Tiedostan tilanteen ja yritän muuttua..se käy vaan niin hitaasti jos lainkaan.
voi olla, ettei miehesi ex olekaan ollut se hullu suhteessa, vaan ehkäpä hän oli vain fiksu ja lähti...ehkä hän koki saman kuin sinä? toivottavasti teillä ei ole lapsia, sillä ne kärsii eniten! nim. kokemusta hulluista
itse olen mustasukkainen kultani exälle mutta syystä kulta kerran meni jotain pientä tekemään exänsä kanssa ja siitä asti en ole koommin pitänyt ajatuksesta että kulta lähtee jollekkin miehelle varsinki yökylästä jos on kyse ei se ole aina itse miehenkään mielestä kiva olla mustis koska se tuntuu itse mustasukkaisellakin yritän luottaa kultaani kovin mutta eniten koskee se että kun eniten kultaa kaipaa vierelle niin kulta onkin jossain muualla nykysin ei mitään intiimiä menoa meillä ollu johonkin 2-3kk aikana kulta vain sanoo että ei tee mieli tulee olo että en ole joko tarpeeksi hyvä tai että kullalla on muut miehet mielessä :( mikä neuvoksi
Opettele Nuutti välimerkkien käyttö. Eihän tosta jutusta saa mitään tolkkua.
Olen seurustellut samanlaisen miehen kanssa. Voi että nyt otat etäisyyttä häneen ettei se pahene.. Haluaako miehesi olla kanssasi 24/7? Minun eksäni halusi, lopetti jopa työnteon ja tuli työpaikalle kyttäämään (joka pvä 8h) olenko vieraissa asiakkaitteni kanssa! Loppua kohden tunteemme viilenivät (ihme!) kun en saanut mitään vapauksia, minulla ei ollut kavereita enää, minun piti kertoa ihan kaikki aina... Voin kertoa että ei tuollaista kukaan jaksa!
En saisi pitää yhteyttä tuntemiini miespuolisiin KAVEREIHIN, en saisi käydä rafloissa, kännykästä ja facebookista pitäis poistaa kaikki miespuoliset, tekee yllätyskäyntejä asunnolleni että mitä teen ja oonko varmasti yksin, aina pitäis näyttää ja kertoo kelle on jutellut ja mitä on jutellut, jos en vastaa txtviesteihin viiden minuutin sisällä niin seuraavassa lukee että " etkö enää tykkää musta?"..
Pää hajoaa tällaselle.
Tässä suhteessa minä olen se mustasukkainen. Ja se kalvaa ja syvältä! Mulla ei onneksi ole ihan noin pahaa kontrollin tarvetta kuin teidän kaikkien esimerkeissä. Mun ongelma kohdistuu lähinnä yhteisiin ryyppyiltoihin...kun saan viinaa ja mieheni (omasta mielestäni) rallaa vain jossain muualla (ei siis istu vieressäni) ja sitten näen hänet juttelevan jonkun toisen naisen kanssa niin silloin kilahtaa. Suutun. Rupeaa vit****maan urakalla se, että mieheni ei pidä minulle seuraa. Ja sitten rupattelee muiden naisten kanssa. Tilanne on paljon helpompi tietysti silloin, jos ollaan liikkeellä myös minun kavereiden kanssa, jolloin mulla on koko ajan rupattelukavereita ympärillä. En siis ole vielä luonut suuria kaveruussuhteita mieheni kavereiden kanssa. Täysin naurettavaa se kumminkin on ja siitä pitäisi päästä eroon. Siitä on vain harmia itselle, kun se ajatus kalvaa syvällä, että mies onkin kiinnostuneempi viettämään aikaansa tuon toisen naisen kanssa, eikä minun kanssa. Näitä yhteisiä iltoja kun ei kovin usein ole ja itse haluaisin olla mieheni seurassa. Olen siis seurankipeäkin. Mutta onko se niin tavatonta? Sitä ei aina osaa ajatella oikein, kun on itsestä kyse.
Lisäksi ottaa rutosti päähän nämä spontaanit "lähden nyt ryyppäämään" tempaukset. Iltapäivällä mieheltä tulee ilmotus että nyt tekee mieli ryypätä ja että hän on lähdössä baariin. Ei kysymystäkään, että lähtisinkö minä mukaan. Ei. Hän haluaa lähteä yksin. Ja sitten jään kotiin, en välttämättä saa kutsuttua itseäni niin nopealla varoitusajalla kenenkään luo kylään. En omista autoakaan, joten liikkuminen ei ole aivan ongelmatonta. Huoh...onko kenelläkään muulla samanlaisia ongelmia, vai olenko yksin typerä? Päästättekö te muut miehenne(tai naisenne) hymyssä suin yllätysreissuille? Ennalta suunnitelluista reissuista en koe ongelmia.
Sinkkuna olen aina aivan erilainen. Vapautunut ja rento. Silloin löysin kyllä aina rupattelukumppaneita, kun miehet eivät olleet rajattuna ulos soveliaalta listalta. Ja illat vietin luonnollisesti omien kavereiden kanssa, jolloin en voinut jäädä yksin mihinkään. Alkusuhteessa mieheni oli mustasukkainen ja siitä käytiin tappeluita. Suurin osa vanhoista kavereistani ovat miespuolisia ja heistä minun tuli luopua. Ja luovuinkin.
Tiedän olevani vaikea tässä asiassa. Mutta mikä on kuhtuullinen vaatimus miehen ajasta illan aikana? Saanko loukkaantua, jos istun "yksin" pöydässä koko illan? Mieskin huomaa joskus, ettei vietä kanssani lainkaan aikaa eli se ei ole vain mun keksimä asia. Saanko loukkaantua, jos mieheni ei kerro illan aikana, jos hän lähtee rupattelemaan muualle pidemmäksi aikaa? Ja miksi ihmeessä hän ei pyydä minua tällöin mukaansa?
en minäkään hymyssä suin päästä yllätysreissuille. jos on kerran sovittu, että ilmoitetaan ajoissa menemiset niin en tykkää yhtään, jos tuntia ennen ryyppyreissua sanotaan, et lähden nyt kavereiden kanssa ja mua ei ees pyydetä mukaan. kyllä se vähän pahalta tuntuu. mitä jätkä ite sanois, jos menisin yhtäkkiä vaan muille maille ?
Oletko itse miettinyt omaa reagointi tapaasi mihesi mustasukkaisuus kyselyihin? Suuttumus saattaa antaa miehellesi signaalin, että sinulla onkin jotain meneillä ja kun et pysy rauhallisena, niin se on merkki siitä että sinua pelottaa jäädä kiinni ja tällöin miehesi ei usko sinua.
Yritä siis ensi kerralla vastata rauhallisesti miehesi kysymyksiin ja pidä pintasi. Kerro myös hänelle että välität hänestä, eikä sinulla ole tarvetta pitää peliä muiden kanssa. Sillä sen mustasukkainen ihminen haluaa kuullakin. Ja rauhoittele myös häntä, että ei ole syytä huoleen. Jos asia kerta näin on.
Suuttumus ja varsinkin väkivalta vain pahentaa entuudestaan tilannetta ja saa miehesi epäilemään lisää...