... ja miksi niin?
Miten suhtaudut auktoriteetteihin
Vammako?
301075
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
vähemmän syyllisen näköiseltä aina kun näen poliisin
tuollainen suhtautuminen. *punastelua*
Opettaja, lähin esimies, vanhemmat, poliisi? Vai jotain muuta myös?
miten muut kokevat sanan auktoriteetti. Vastaa, miten haluat.
että hait minusta auktoriteettia, mutta en suostunut siihen asemaan asettumaan. :)
toisaalta se oli taas tarkentava kysymyskin. No, kaikkea toimintaansa ei tarvitsekaan aina pohtia psykologiselta kantilta ...
Auktoriteeteistä sen verran, että kyllähän niitä pitää ollakin elämässämme, sillä erittäin harva ihminen osaa elää ihmisiksi, ilman niiden olemassaoloa ... paitsi minä tietenkin:) *vitsi, vitsi*, voihan olla, että itseltäkin karkaisi ehkä jossain tilanteessa muuten mopo käsistä.
sitä vikaa, ettenkö pystyisi ottamaan käskyjä vastaan keneltäkään ... eri asia on, jos ovat mielivaltaisia tai muuten järjettömiä.
Niissä on aina jotain mätää. En ole koskaan löytänyt sopivaa auktoriteettiä Jotain yritystä hei!
arvosi hyvin tunteva, ihan vapisuttaa...
Älä vapise. Paskat mä olen yhtään mitään. Sanasta auktoriteetti tulee vaan mulla mieleen joku a-studion vieraana mussuttava setä tai ehkä joku vähä-älyinen portsarimurikka. Tai joku virkailija, jolle on annettu huonon ryhdin kompensaatioksi viran puolesta vähän valtaa. Tämä on mun asennevika. Mut ilolla otan vastaan kunnon auktoriteetin. Onks sulla esittää jotain?
Istu! Tassu!
Esität mulle koiraa? Ei se kelpaa auktoriteetiksi. Mä kysyin olisko sulla heittää kehiin jotain kunnollista auktoriteettiä. Etkö sä ymmärrä puhetta? No raha on tietty yksi, se on kai tämän hetken suurin auktoriteetti. Sitä taidetaan kunnioittaa riippumatta siitä onko sitä vai ei.
ei se edusta minulle auktoriteettia.
auktoriteetti on ihminen tai taho joka on teoillaan saanut mun arvostuksen.
Muuten mä kyseenalaistan aseman tai viran tuomat auktoriteetit.
Ensin sä voisit vaikkapa erottaa toisistaan henkilökohtaisen tason (persoonallisessa mielessä tärkeät auktoriteetit) ja ulkoiset, formaalimpaan järjestykseen perustuvat auktoriteetit. Että jotta saataisiin vähän syvyyttäkin asiaasi, eikös niin?
Voin vastata, kunhan ensin kerrot, että mitä tarkoitit "auktoriteeteilla"?
kaikkia sikin sokin. Jokainen ihminen on potentiaalinen auktoriteetti.
No niin sitten päästäänkin taas sarjassamme aiheeseen :D Eli asiaa helpottaaksensa lokeroidaan ;)
Töissä auktoriteettisysteemit ovat tietenkin selvää pässinlihaa. Pomo on pomo ja pomon sana laki olettaen, että pomo osaa olla pomo eikä mene asiattomuuksiin. Nyt hep tällä hetkellä (koputtaa jyskyttämällä kiivaasti puuta) mulla on paras tilanne ehkäpä mitä on ikinä pomon suhteen ollut! On nimittäin tullut nähtyä ja koettua sellaistakin menoa missä rouva johtaja toi henkilökohtaisuudet töihin ja se ei ollut enää muuten kivaa katsottavaa eikä koettavaa. Että nykyistä tilannetta osaa oikeasti arvostaa :)
No niin sitten auktoriteetti vaikkapa tyyliin poliisi tai joku tämmöinen herra lainvartija. Laki on laki ja sen kanssa ei vehkeillä joojoo tietenkin. Vaan auta armias jos sattuu joku sellainen lainvartija eteen, joka taas vetää hlökohtaisuuksia esille tai ei osaa ottaa työtä työnä niin enpäs muuten suostu moista kumartelemaan. Oli siinä sitten vastassa vaikka itse presidentti vaan jos ei osaa käyttäytyä niin ei silloin mitään auktoriteettia ole, ainakaan minuun. Asiat asioina, hlökohtainen elämä hlökohtaisena elämänä. Jos sönkötetään vaikkapa ylinopeus-sakoista niin sitten vouhotetaan siitä ilman mitään muuta ylimääräistä flirttiä tms mihin nyt on joskus tullut törmättyä.
Sitten jos otetaan tämä kotipuoli niin ;) Mies on Mies, perheen pää. Mutta nainen on se kaula, joka sitä päätä kääntää ;))))) :D SIIS jonkun sortin symbioosi on ehkä paras mahdollinen tilanne. Haluan toki tukea miestä olemaan mies ja herrana tuvassa, vaan mikään jalkamatto minä EN ole. Paitsi ehkä sänkypuolella olisi kiva joskus olla höykkyytettävänä ;)))))) Saisi sitten oikein herran kädestä niin tietäisi sitten kainovienoilla söpönä ja viattomana. Nöyränä kun on tarpeeksi sanottu, uhkailtu, kiristetty ynnä lahjottu ja toteen näytetty, että nyt saatana piiska viuhuu ja hanuri soi :D
Että siinä sitä kommenttia kerrakseen :D
En kuvia kumartele enkä ole moisten pellejen kanssa missään tekemisissä. Äkseeratkoot laumasieluja, minua ei kiinnosta.
Työpaikan pomoihin mun on ollut usein vaikea suhtautua.. Mun mielestä kun pomon pitää osoittaa olevansa hänelle annetun vallan arvoinen. Tuntuu että esimiehiksi päädytään usein jollain ihan muilla ansioilla kun niillä varsinaisilla esimiestaidoilla. Johdonmukaisuuden puute ja vastuun pakoilu ovat pomossa tosi rasittavia piirteitä.
Muuten kai suhtaudun auktroriteetteihin luontevasti; musta on ihan o.k että meillä on lakeja ja lainvartijoita.
auktoriteetteja on vain niillä jotka niitä
pitävät. mulla niitä ei ole.
mulle henkilökohtaisesti. Siedän niitä välttämättömänä pahana ja vältän niitä niin paljon kuin mahdollista.
Kysymyksesi jää hyvin avoimeksi. Voisitko vähän työstää sitä, niin pääsemme keskustelemaan.
Auktoriteeteista näyttää olevan jokaisella oma käsityksensä. Oma suhtautumiseni taitaa olla autistinen.
Esimerkiksi puhutko tieteen tai tiedon auktoriteeteista? Esivallasta? Jostain mihin vedotaan väittelyissä, väitteiden tukena? Auktoriteetteja on monenlaisia. Millainen on muuten autistinen suhtautuminen?
on vähintäänkin kyseenalaistava, negatiivispainotteinen. Auktoriteetti tarkoittaa ihmistä, joka pyrkii olemaan auktoriteetti.
Mua jäikin vaivaamaan tuo näkemys. Että auktoriteetin on oltava ihminen. Minun mielestäni sen ei tarvitse olla ihminen. Esimerkiksi laki on auktoriteetti. Sen mukaan on toimittava. Olenko minä nyt näiden termien kanssa väärässä? Auttaisiko joku ulkopuolinen? Määritelmää?
Psykopaattinen suhtautuminen auktoriteetteihin on negatiivinen... eli tietyssä mielessä kapinoiva ja kilpaileva. Psykopaatti vihaa poliisia, haluaa juoksuttaa rehtoria ja upseereita ja olla itse vallankäyttäjä... tavoittelee auktoriteettiasemaa.
Autistinen suhtautuminen on tavallaan psykopaattisen auktoriteetin kritisointia ja projektiivista epätoivoa suhteessa vallankäyttäjään, sekä oikeuksien ja aseman vaatimista, kuten feminismi(tosin feminismi on paremminkin hysteerinen, kuin autistinen).
Autistinen suhtautuminen on masokistinen ja psykopaattinen on sadistinen.
sulle kuuluu? Täh? Kaikki me kyllä tiedetään missä sä kohtasit omasi (siis oikean kätesi).
se punk vaihe jäi suht lyhkäseksi vaik on tuo yms.sex pistols ja pelle miljoona edelleen ihan jees ja maukka perusjätkäkin soi juuri tänään säpinää helsingin kaduilla...
sen verran auktoriteettei noikin et pogoo sitä meinaa väkisinkin ruveta.
No joo ei oo tarvetta lakia ryhtyä rikkomaan, että sen vertas nöyrä olen sen suhteen...mutta sitäkin joissain tapauksissa lain sallimissa puitteissa kyseenalaista huom.en tekemällä vaan sanoilla (odotan vihreitä valoja vaikka autoja ei tule)
Ihmiset auktoriteetteinä toisille ihmisille helposti kyseenalaistan, mutta jos edelleen seisoo vakaana, niin saatan myöntää hyväksi auktoriteetiksi (tai sitten en). Tätä samaahan joudun itsekin kokemaan harva se hetki ja sen verta punk` virtaa suonissa että pistetään vahinko kiertämään ;>>
Joidenkin tunnettujen tiedemiesten ja -naisten tutkimustuloksia kunnioitan, luonnontieteilijöitä enemmän kuin humanisteja. Joitakin entisiä ja nykyisiä opettajiani kunnioitan.
Yksityiselämässäni kuuntelen vanhempieni, sisarusteni ja muiden sukulaisten sekä puolison ja hänenkin lähisukulaistensa mielipiteitä.
Poliisia kunnioitan siinä mielessä, että esim. henkirikosten selvitysprosentti on suuri ja ilmeisesti he eivät ole Suomessa korruptoituneita verrattuna moniin muihin maihin. Puoluekantani on valittu perusteella "vähiten huono vaihtoehto". Armeijaa en kunnioita tippaakaan ja miehenä olisin varmaan ollut totaalikieltäytyjä.